Chevron-parketin asennus

Ensisilmäyksellä kuviot näyttävät samanlaisilta, mutta ero on lamellien päissä. Kalanruotokuviossa lamellien päät ovat suorat. Lamellit asennetaan kohtisuoraan toisiinsa nähden ja hieman limittäin, jolloin syntyy porrastettu, sahalaitainen linja. Chevronissa päät on sahattu vinoon, yleensä 45 tai 60 asteen kulmaan, ja lamellit kohtaavat yhdessä kärjessä. Tuloksena on siisti nuolilinja ilman porrastusta.

Chevron-parketti ostetaan yleensä valmiiksi tehtaalla sahattuna. Siinä on kahta lamellityyppiä, vasemmanpuoleisia ja oikeanpuoleisia, ja asentaja vuorottelee niitä suunnitelman mukaan. Paikan päällä sahataan lähinnä seinänvierukset, kynnyskohdat ja ovenkarmien ympärykset.

Nuolikuviossa alusta on vielä tärkeämpi kuin suorassa asennuksessa. Jokainen epätasaisuus näkyy kärkien epätarkkana saumana. Alustan pitää olla tasainen, luja, halkeamaton ja kuiva.

• Tasaisuus: ohjeellisena rajana pidetään yleensä noin 2 mm:n poikkeamaa kahden metrin linjaan mitattuna. Jos alusta on tätä epätasaisempi, asentaja käsittelee sen pohjusteella ja tasoittaa sen itsestään siliävällä tasoitteella. Isommat korkeuserot korjataan pintavalulla.
• Kosteus: Suomessa betonin kosteus mitataan tavallisesti porareikämenetelmällä suhteellisena kosteutena. Parketille raja-arvo on usein noin 85 % RH, ja lattialämmityksen kanssa vaatimus on yleensä tiukempi. Kipsipohjaiset valut kestävät kosteutta vielä vähemmän. Ratkaisevia ovat liiman ja parketin valmistajan ohjeet.
• Lujuus ja puhtaus: jos pinnassa on heikko, jauhoava kerros, se hiotaan pois. Sen jälkeen pinta imuroidaan huolellisesti, sillä liiman alle jäänyt pöly on tavallinen syy irtoaviin lamelleihin.

Parketin kannattaa antaa tasaantua asennushuoneessa muutama päivä, yleensä vähintään kaksi, jotta se mukautuu huoneen lämpötilaan ja kosteuteen. Märkien töiden, kuten tasoitusten ja valujen, pitää siihen mennessä olla valmiita ja kuivuneita, ja huoneen lämpötilan pitää olla normaali huonelämpötila.

1. Asentaja mittaa huoneen, tarkistaa seinien suorakulmaisuuden ja päättää kuvion pääakselin. Akseli valitaan yleensä valon tulosuunnan tai huoneen pisimmän linjan mukaan.
2. Akseli merkitään alustaan laserilla tai linjalangalla, ja samalla suunnitellaan liittyminen viereisiin huoneisiin.
3. Ensimmäinen rivi sovitetaan paikalleen kuivana, jotta reunat jäävät seinien vierellä symmetrisiksi eikä kapeita suikaleita synny.
4. Liima levitetään hammaslastalla pienelle alueelle kerrallaan, sen verran kuin ehditään peittää liiman avoimen ajan kuluessa.
5. Vasemman- ja oikeanpuoleiset lamellit asetetaan niin, että kärjet osuvat tarkasti akselille, ja jokainen painetaan kunnolla liimaan.
6. Jokaisen rivin jälkeen asentaja tarkistaa nuolen suunnan, saumojen tiiviyden ja tasaisuuden. Pieni poikkeama kasvaa jokaisella rivillä.
7. Reunat sahataan jiirisahalla, ja seinien viereen jätetään valmistajan ohjeen mukainen liikuntavara.
8. Liiman annetaan kovettua. Tarvittaessa lattia hiotaan ja käsitellään lakalla tai öljyllä, ellei parketissa ole valmis tehdaspinta.
9. Lopuksi asennetaan jalkalistat ja siirtymäprofiilit.

Chevron liimataan lähes aina koko pinnaltaan. Siihen käytetään vedettömiä, joustavia liimoja, tavallisesti silaanipohjaisia (MS-polymeeri) tai polyuretaaniliimoja. Vesipohjainen liima voi turvottaa puuta ja saada lamellit kieroutumaan. Joustava silaaniliima sietää puun luonnollista elämistä ja sopii yleensä myös lattialämmityksen päälle. Kaksikomponenttinen polyuretaani antaa erittäin lujan liitoksen, mutta se täytyy sekoittaa tarkasti. Liiman menekki riippuu valmistajan ohjeen mukaan lastan hammastuksesta ja alustan tasaisuudesta.

Myös kelluvaksi asennettavia, lukkopontilla varustettuja Chevron-lattioita on saatavilla. Tässä kuviossa ne ovat kuitenkin vähemmän vakaita ja liikkuvat suurilla pinnoilla enemmän, joten asentajat suosivat liimausta.

• Puulaji: Suomessa Chevron tehdään useimmiten tammesta, joka on kova ja mitoiltaan melko vakaa. Saarni, pähkinä ja trooppiset puulajit ovat mahdollisia, mutta niiden sopivuus kannattaa selvittää tarkemmin.
• Massiivi- vai monikerrosparketti: massiiviparketin voi hioa monta kertaa, mutta se reagoi herkemmin kosteuden vaihteluun. Monikerrosparketti on vakaampi ja sopii paremmin lattialämmitykselle. Uusintakäsittelyjen määrä riippuu pintakerroksen paksuudesta.
• Lakka vai öljy: lakattu pinta kestää kulutusta paremmin ja on helpompi puhdistaa. Öljytty pinta näyttää luonnollisemmalta ja sitä voi korjata paikallisesti, mutta se tarvitsee säännöllistä huoltoa.

Jos lattiassa on lattialämmitys, alusta pitää ennen asennusta lämmittää kuivaksi LVI-asentajan tai lämmitysjärjestelmän toimittajan laatiman ohjelman mukaan. Asennuksen jälkeen lämmitys otetaan käyttöön vähitellen. Sähköisen lattialämmityksen kytkennät ja termostaattityöt kuuluvat rekisteröidylle sähköurakoitsijalle.

Eniten työhön vaikuttaa alustan kunto. Helpoin tapaus asentajalle on tasainen ja kuiva betonilaatta yhdessä suorakaiteen muotoisessa huoneessa. Työ hidastuu ja vaatii enemmän aikaa, kun:

• alusta on epätasainen, halkeillut tai kostea, jolloin se täytyy tasoittaa tai sen täytyy antaa kuivua,
• pohjaratkaisussa on syvennyksiä, pilareita ja paljon ovenkarmeja,
• kuvio jatkuu yhtenäisenä usean huoneen läpi ilman kynnyksiä,
• seinät eivät ole suorassa kulmassa, jolloin reunat joudutaan sahaamaan epäsäännöllisesti,
• parketti hiotaan ja pintakäsitellään paikan päällä eikä siinä ole valmista tehdaspintaa.

Vinoista sahauksista syntyy enemmän hukkaa kuin suorasta asennuksesta, ja se kannattaa ottaa huomioon materiaalia tilatessa. Kerrostalossa tee taloyhtiölle muutostyöilmoitus ennen lattian uusimista. Isännöitsijältä saat tiedon siitä, mihin aikaan meluisia töitä saa tehdä ja onko taloyhtiöllä askelääniä koskevia vaatimuksia lattiarakenteelle.

Kotiremontoijalle Chevron on vaikea työ. Ilman jiirisahaa, laseria ja kokemusta kulmikkaasta asennuksesta kuvio kääntyy helposti vinoon, ja korjaaminen tarkoittaa yleensä osan lattiasta purkamista.

• Väärin asetettu akseli: nuolet kääntyvät vähitellen pois seinän suunnasta tai eivät osu huoneen keskelle.
• Liimaus kosteaan tai epätasaiseen alustaan: lamellien alle jää onteloita, lattia kumisee ja lamellit irtoavat ajan myötä.
• Sopimaton liima: vesipohjainen tai liian kova liima ei kestä puun elämistä.
• Liikuntavara puuttuu: lattia voi nousta kupuralle seinien ja kiinteiden esteiden kohdalla.
• Tasaantuminen jäi tekemättä: puu muuttaa mittojaan asennuksen jälkeen, ja saumoihin tulee rakoja.
• Liiman avoin aika ylittyi: lamelli asetetaan jo kuivuneeseen liimaan, eikä se tartu koko pinnaltaan.

Katso lattia vastaanotossa päivänvalossa ja myös kauempaa, esimerkiksi ovelta. Tarkista, että:

• nuolet kulkevat suoraan sovittuun suuntaan ja kärjet ovat samalla linjalla,
• kärkien saumat ovat tiiviitä, eikä niissä näy rakoja tai korkeuseroja,
• lamellit eivät kumise koputettaessa, sillä kumiseva ääni kertoo ontelosta lamellin alla,
• reunat seinien vierellä ovat symmetrisiä eikä niissä ole kapeita suikaleita,
• liikuntavara jää jalkalistan alle piiloon ja listat on kiinnitetty seinään eikä lattiaan,
• siirtymät muihin lattioihin ovat suoria ja listat pysyvät tukevasti paikallaan,
• pintakäsittelyssä ei ole läikkiä, lakkaan jäänyttä pölyä tai käsittelemättömiä kohtia,
• sait alustan kosteusmittauksen tulokset, tiedon käytetystä liimasta ja hoito-ohjeet.