Konesaumatun peltikaton luotettava kunnostus

Kattojen ja usein myös koko yläpohjarakenteiden korjaukset tehdään tavallisesti ilman minkäänlaista asiantuntevaa valmistelua tai suunnitelmia. Jos yksityinen rakennuttaja päätyy ammattitaidottoman urakoitsijan käsiin, kattoremonttiin käytetyt rahat voivat mennä täysin hukkaan. Tämän artikkelin tavoitteena on esitellä konesaumattujen peltikatteiden oikean suunnittelun periaatteet ja kiinnittää huomiota yleisimpiin toistuviin virheisiin saumattujen kattojen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Nykyään kunnostetaan paljon kattoja sekä yksityisin että julkisin varoin. Monet katteet, kuten bitumikattolaatat tai asbestisementtikatteet, ovat tulleet sekä teknisen että esteettisen käyttöikänsä päähän. Tällaisten kattojen korjaukset tehdään usein urakoitsijan suosituksesta purkamatta vanhaa katetta, jolloin uusi kate asennetaan vanhan päälle ja kiinnitetään erotuskerroksen läpi. Menetelmä voi olla edullinen ja säästää sekä aikaa että kustannuksia, etenkin jos vaarallisen jätteen käsittely on kallista. Siksi kannattaa tutustua etukäteen rakennustöiden hinnastoon, jotta rakennuttajalla on käsitys eri korjaustapojen kustannuseroista ja hän voi punnita vaihtoehtoja budjettinsa puitteissa.

Uuden katon pitkän käyttöiän kannalta on olennaista huomioida katteen lisäksi myös sen alla olevat kerrokset. Alusrakenteiden, kuten aluslaudoituksen ja kantavien rakenteiden, kunto on usein erottamaton osa korjausta. Monesti tarvitaan myös muuraustöitä, jotta katteen alle saadaan luja ja vakaa alusta, joka estää kosteuden pääsyn rakenteisiin ja lämpöhäviöt. Alustan hyvä kunto on perusta katteen oikealle asennukselle ja ehkäisee tavallisia vaurioita.

Jo ennen varsinaista katteen asennusta on tärkeää tarkastaa kattotuolit, ruoteet ja muut yläpohjan kantavat osat. Kirvesmiestyönä tehtyjen rakenteiden on oltava moitteettomassa kunnossa, jotta katto on mahdollisimman vakaa ja luotettava. Huonosti valmistellut kantavat rakenteet voivat tehdä katteesta epävakaan ja aiheuttaa sen vaurioitumisen. Puurakenteiden valmiuden tarkastukseen voi kuulua myös tuuletusrimojen korkeuden säätäminen, sillä se vaikuttaa yläpohjan toimivaan tuulettumiseen.

Konesaumatun peltikatteen luotettavan suunnittelun periaatteet

Saumattuja peltikatteita on käytetty jo vuosisatojen ajan. Ennen ullakoita käytettiin lähinnä harvemmin tarvittavien kodin tavaroiden säilytykseen. Nykyään lähes jokainen ullakko otetaan asuinkäyttöön. Muutos on perustavanlaatuinen, ja se vaikuttaa koko kattorakenteen valintaan ja kerrosrakenteeseen. Vauriottomia ja kestäviä peltikattoja voi odottaa, kun seuraaviin ratkaiseviin asioihin kiinnitetään riittävästi huomiota:

• Yläpohjan tehokkaan tuuletuksen varmistaminen
• Kattokaistojen lämpölaajenemisen hallinta
• Kattokaltevuus
• Pellitysdetaljien ja liitosten oikea valinta
• Toteutus etukäteen sovittujen ja hyväksyttyjen teknisten ratkaisujen mukaisesti

Kattorakenteen tuuletuksen varmistaminen

Peltikatteille on luonnollista, että katteen alapintaan muodostuu kondenssikosteutta. Jotkin metallit ovat herkkiä kondenssivedelle ja syöpyvät. Kattorakenteen tuuletuksella poistetaan kondenssikosteuden lisäksi myös rakenteeseen jäänyt rakennusaikainen kosteus, joka on peräisin esimerkiksi puurakenteissa käytetystä tuoreesta sahatavarasta. Tuuletus on ratkaiseva edellytys kattorakenteen pitkälle käyttöiälle etenkin asuinkäytössä olevassa ullakossa.

Lähes kaikkien peltikatteiden kattorakenteelle asetetaan seuraavat vaatimukset:

1. kaksoisrakenteinen tuuletettu katto, jossa on riittävän mitoitettu tuuletusväli
2. huolellisesti ratkaistut korvausilman sisääntulon ja poistoilman detaljit
3. huolellisesti tehty höyrynsulku tai tarvittaessa höyrynhidastin
4. diffuusioavoin aluskate lämmöneristeen yläpinnassa.

Tuuletettu kattorakenne nro 1 on nykyään koeteltu ja hyvin yleisesti käytetty ratkaisu. Kattorakenteen tuuletus voidaan toteuttaa eri tavoin. Useimmiten kantavien rakenteiden, esimerkiksi kattotuolien, päälle asennetaan niiden suuntainen tuuletusrima eli korokerima. Sen korkeuteen vaikuttavat ratkaisevasti kattokaltevuus ja kattotuolien pituus, ks. taulukko 1.

Kuten edellä todettiin, pellin alapintaan muodostuva kondenssikosteus on otettava huomioon. Ratkaisuna on sopiva erotuskerros alustan ja varsinaisen katteen välissä. Metallien kemiallinen kestävyys kondenssivettä vastaan yhdessä auringon säteilyn tuottaman lämmön kanssa vaihtelee. Peltikatteen värin mukaan sen pintalämpötila voi olla 60-90 °C. Ennen peltikatteiden erotuskerroksena käytettiin kattohuopaa eli bitumikermiä. Tämä ratkaisu ei sovellu kuumavesikorroosiolle herkille metalleille (esim. titaanisinkki TiZn tai sinkitty teräs FeZn). Tällöin erotuskerroksena on käytettävä rakennemattoa. Rakennematto on erotuskerros, joka asennetaan suoraan pellin alle aluslaudoituksen päälle, ja se estää pellin alapintaa joutumasta kosketuksiin mahdollisen kosteuden kanssa. Kerros koostuu 7-8 mm paksuisesta polyamidimatosta ja sen alla olevasta diffuusioavoimesta kalvosta. Rakennematolla on ääntä vaimentavia ominaisuuksia, ja se tasoittaa jonkin verran puisen aluslaudoituksen korkeuseroja. Materiaalia käytetään aina, kun puisen laudoituksen sijaan käytetään suurikokoisia levyjä, kuten OSB- tai MDF-levyjä tai sementtilastulevyjä.

Toistuvat puutteet kattorakenteen tuuletuksen toteutuksessa

Jos tuuletusvälin korkeutta ei ole määritetty suunnitelmissa, toteutuksessa päädytään usein halvimpaan ratkaisuun, jonka sanelee puutavaraliikkeen varasto. Nykyään myydyin kattoriman poikkileikkaus on 60/40 mm. Lujuussyistä rima kiinnitetään alustaan leveämmältä sivultaan, jolloin tuuletusvälin korkeudeksi jää 40 mm. Tämä poikkileikkaus ei kuitenkaan sovellu peltikatteille lainkaan. Jos tuuletusväli on < 50 mm, ei voida puhua tehokkaasta kattorakenteen tuuletuksesta. Yleisiä puutteita ovat myös:

• korvausilman sisääntuloaukkojen tukkiminen väärin tehdyllä räystään aluslaudoituksella
• katteen päättäminen harjalle ilman toimivaa yläpohjan poistoilmaratkaisua (ks. detalji 1)
• tuuletuksen estyminen väärin asennetun lämmöneristeen takia
• toimimaton diffuusioavoin aluskate

Esimerkiksi aluskatteen pitkittäissaumat tehdään pelkällä limityksellä myös kaltevuuksilla ≤ 20°, aluskate päätetään väärin räystäällä tai se liitetään kattoläpivienteihin (savupiippu, kattoikkuna, viemärin tuuletusputki ...) teippaamatta huolellisesti järjestelmän omilla tarvikkeilla. Virheellinen on myös käsitys, että pellin alla oleva rakennematto pystyisi tuulettamaan koko kattorakenteen.

Virheenä on myös saumattujen peltikattojen rakentaminen yksikerroksisina (tuulettumattomina).

Katteen alustaan käytetään usein heikkolaatuisia lautoja, joiden kosteuspitoisuus on ˃ 20 % ja mitat ovat vääriä (optimi leveys x paksuus - 80-160 mm x 24 mm). Väärin on myös niin sanottu harvalaudoitus, jossa joka toinen lauta jätetään pois.

Kattokaistojen lämpölaajeneminen

Ennen saumattuihin katteisiin käytettiin lähes yksinomaan 2 x 1 m kokoisia peltilevyjä. Siksi lämpölaajenemisesta johtuvia ongelmia ei juuri esiintynyt. Kun pystysaumojen tekemiseen tuli koneellinen kalusto, nykyaikaiseen peltisepäntyöhön vakiintui kelapellin käyttö. Tällä erinomaisella innovaatiolla on kuitenkin myös varjopuolensa. Arkkitehdit suunnittelevat rakennuksia, joiden muodot ovat hyvin näyttäviä mutta samalla vaativia. Kattokaistojen pituudet ylittävät usein 10 metriä. Yksittäistapauksissa, etenkin urheilurakennuksissa, kaistojen pituus voi olla jopa yli 30 metriä.

Kelapellistä kaksinkertaisella pystysaumalla tehty kate on suunniteltava ottaen huomioon materiaalin lämpölaajeneminen sekä poikittais- että pituussuunnassa. Poikittaissuunnassa lämpölaajeneminen hallitaan säätämällä saumauskoneeseen oikea saumaprofiili (ks. kuva 1). Tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota myös pellin oikeaan paksuuteen suhteessa sen aihion leveyteen.

Kuva 1 - Kaksinkertaisen pystysauman profiilin geometria

Pituussuuntaiseen lämpölaajenemiseen on kiinnitettävä huomiota, kun kattokaistojen pituus on ˃ 3,0 m. Kate kiinnitetään alustaan liukuvien (laajenemisen sallivien) ja kiinteiden kiinnikkeiden yhdistelmällä (ks. kuva 2).

Kuva 2 - Kiinteä ja liukuva kiinnike kattokaistojen kiinnittämiseen alustaan

Tavallisilla, enintään 10 metrin kaistapituuksilla käytetään vakiomallisia liukukiinnikkeitä. Jotta katteen lämpöliikkeet toimisivat kokonaisuutena, myös kaistojen liitokset räystäälle ja harjalle on ratkaistava. Räystäspellin kohdalla (ks. kuva 3) ja harjan päätteessä on jätettävä 8-10 mm:n liikuntarako.

Kuva 3 - Kattokaistojen liikkeen sallivan liitoksen toteutus räystäälle

Välttämättömissä tapauksissa kattokaistojen pituudeksi voidaan valita jopa 15 m. Tällöin liikuntarako on kasvatettava 15 millimetriin ja käytettävä pidennettyjä liukukiinnikkeitä.

Poikkeuksellisen pitkiin kattokaistoihin on paneuduttava kokonaisvaltaisesti ja arvioitava koko suunnitelma kaikkine vaikutuksineen. Katoissa, joiden kaistapituus on >15 m, kattopintaan on tehtävä poikittaiset liikuntasaumat. Poikittaisen liikuntasauman detalji on sovitettava kulloiseenkin kattokaltevuuteen. Samalla on huomioitava kattoläpivientien, kuten kattoikkunoiden, savupiippujen ja kattovalokupujen, sijainti. Läpiviennit on sijoitettava kiinteiden kiinnikkeiden alueelle.

Metallien lämpölaajeneminen on otettava huomioon kaikissa pitkissä pellityksissä, kuten jiireissä, listoissa, attikoissa ja kaikentyyppisissä kouruissa. Erityisen tärkeää tämä on attikan takaisissa kouruissa ja kattopintojen välisissä kouruissa.

Taulukko 2 Metallien ja eräiden rakennusmateriaalien lämpölaajenemiskertoimet

Kattokaltevuus

Oikean kattokaltevuuden määrittämiseen on paneuduttava huolella. Siihen vaikuttavat kattoja koskevien ohjeiden ja standardien lisäksi myös kaavamääräysten korkeusrajoitukset.

Kokemus on osoittanut, että aiemmin normien sallima peltikatteiden 3°:n vähimmäiskaltevuus ei kaikissa olosuhteissa riitä saumatuille katteille. Nykytiedon perusteella toimivaa konesaumakattoa voi odottaa 7°:n kaltevuudesta alkaen. Kaksinkertainen pystysauma on sadevedenpitävä, mutta ei vesitiivis, kuten moni virheellisesti luulee. Jos kaksinkertainen pystysauma joutuu veden alle esimerkiksi katon kylmien reunojen tai suurten läpivientien yläpuolelle sulamisvesistä padottuvan veden vuoksi, kosteutta pääsee katteen alle.

Tietyin edellytyksin kaksinkertaisella pystysaumalla tehty katto voidaan toteuttaa myös 3°:n kaltevuudella. Esimerkiksi Itävallassa kaksinkertaisella pystysaumalla tehty peltikate voidaan asentaa 3°:n kaltevuuteen edellyttäen, että kattopinnassa ei ole yhtään läpivientiä, jiiriä eikä poikittaissaumaa, eli kattokaistojen on oltava yhtä kappaletta ilman saumoja.

Myös meillä raja-arvokaltevuuksiin eli välille 3°-7° osuviin kattoihin on suhtauduttava erityisen huolellisesti ja valittava riskejä pienentäviä ratkaisuja:

1. saumatiivisteen käyttö koko kattopinnalla
2. aluskatteen tiiviyden parantaminen tekemällä vesitiivis alusrakenne
3. toimenpiteet, jotka estävät kondenssikosteuden vaikutuksen sekä katteeseen että sen alustaan (sopivan erotuskerroksen käyttö)
4. ja ennen kaikkea kattorakenteen riittävä tuuletus (tuuletusvälin korkeus 80-100 mm)

Valitettavasti myös ammattilaisten keskuudessa vallitsee epävarmuutta kattokaltevuuden ilmoittamisessa. Osa käyttää asteita, osa prosentteja. Täydennykseksi alla on kaltevuuksien muuntotaulukko.

Pellitysdetaljit ja liitokset

Puurakenteiden ja pellitysten valinta ja toteutustapa on sovitettava suunnittelijan määrittämään kattokaltevuuteen. Jokaisen katon tärkeä toiminnallinen osa on teknisesti oikein suunniteltu kattovesien poisto ja siihen liittyvät detaljit, kuten katteen päättävä pellitys räystäällä. Kuten jokaisella tarinalla on alkunsa, myös jokaisen katon asennus alkaa räystäältä. Raja-arvokaltevuuksilla 3°-7° on muistettava madaltaa alustaa, jotta katteen päättyessä kouruun ei synny vastakallistusta.

Tämä voidaan toteuttaa ainakin kahdella tavalla:

• madalletaan tuuletusrimaa 2-4 mm ensimmäisen räystäslaudan leveydeltä (noin 150 mm)
• ohennetaan räystäslautaa 2-3 mm.

Ensimmäinen vaihtoehto on työläämpi toteuttaa, mutta rakenteellisesti turvallisempi ja luotettavampi, koska siinä kiinnittimien vaadittu tunkeutumissyvyys ei pienene.

Myös kattoläpivientien pellitykset on sovitettava katon kaltevuuteen. Kaksinkertaisella pystysaumalla tehtyjen katteiden pellitysdetaljit on toteutettava saumaliitoksina ilman suoraa kiinnitystä alustaan (materiaalin lävistämistä) ja ilman tiivistysmassoja eli "silikoneja". Edullisimmissa profiloiduissa peltikatteissa katteen kiinnitykseen alustaan käytetään järjestelmän osana kattoruuvia. Tämä kiinnitystapa on levinnyt koko peltisepänalalle kuin virus. Valitettavasti myös kokeneet ammattilaiset saavat usein tämän tartunnan ja kiinnittävät pellin epäsuorasti jäykistävällä kiinnityspellillä sijaan kattoruuvilla ja porautuvat arvokkaan materiaalin läpi, rei'ittävät sen ja lyhentävät näin merkittävästi sen käyttöikää.

Kattoruuvi ei kuulu perinteiseen peltisepän ammattitaitoon.

Detaljien suunnittelun ja niiden katteeseen liittämisen kannalta peltikatteen on toimittava kokonaisuutena kaikkine detaljeineen. Yleisin syy peltikatteiden toimimattomuuteen (jopa 90 %) on nimenomaan väärin valitut pellitysdetaljit ja niiden epäluotettava toteutus. Asiaan on kiinnitettävä erityistä huomiota suunnitteluvaiheessa ja tietysti myös toteutuksen aikana. Perusteellisen valmistelun voi varmistaa vain pätevä asiantuntija, suunnittelija, jolla on riittävä osaaminen ja kokemus alalta.

Peltisepäntöiden toteutus

Peltikattojen kunnostuksen valmisteluun kuuluu olennaisena osana myös luotettavan ja kokeneen, valittua tekniikkaa hallitsevan peltisepäntöiden urakoitsijan valinta.

Urakoitsijan on ennen töiden aloittamista vastaanotettava työmaa ja alusta sekä kirjattava niiden kunto yksityiskohtaisesti työmaapäiväkirjaan. Puurakenteiden valmiutta tarkastettaessa on mahdollisuuksien mukaan paljastettava piilevät virheet, jotka ovat kattoremonteissa yleisiä, esimerkiksi toimimaton yläpohjan tuuletus lämmöneristeen väärän korkeuden vuoksi suhteessa kattotuolin korkeuteen, sopimaton katteen alusta tai aluskatteen ja sen detaljien toimimaton toteutus.

Luotettavan toteutuksen välttämätön edellytys on myös kaikkien suunnitteluasiakirjojen, piirustusten ja detaljien huolellinen perehtyminen. Tässä yhteydessä suositellaan henkilökohtaista keskustelua suunnittelijan tai rakennuttajan valvojan kanssa. Toteutuksen aikana on noudatettava kaikkia suunniteltuja ratkaisuja ja käytettävä nykyaikaisinta saatavilla olevaa kone- ja käsityökalustoa, jotta peltisepäntyöt tehdään luotettavasti. Näitä periaatteita noudattamalla voi odottaa luotettavaa lopputulosta - toimivaa kattoa.

Lopuksi vielä lyhyesti peltisepän ammatin tilasta. Peltisepän ammatti on nykyään valitettavasti tietynlaisessa tienhaarassa. Pätevistä tekijöistä on pulaa, alalle ei tule riittävästi uusia osaajia, eivätkä omin käsin pellistä arvoa luovat ammattilaiset saa ansaitsemaansa arvostusta. Samalla perinteiseen ammattiin tunkeutuu moderneja, teollisia ja ennen kaikkea halpoja kattojärjestelmiä, joiden asennustavat murentavat ammattikunnan arvostusta ja tekijöiden ammattitaitoa. Uskon, että rehellisen peltisepäntyön puolestapuhujien yhteisin ponnistuksin tämä epäedullinen kehitys saadaan käännettyä.

Kirjoittaja: Ing. Gabriel Boros - PROJECT CONSULTING
Kirjoittaja on Rheinzinkin ja Prefa Aluminiumprodukten peltikatteiden asiantuntija, jolla on 30 vuoden kokemus alalta.

Lähteet: PREFA ALUMINIUMPRODUKTE GMBH:n yritysaineistot
RHEINZINK Co KG. GMBH:n yritysaineistot
Kattojen suunnittelua koskeva standardi STN 73 1901 - Perusmääräykset