Peltisepän työt: hinta per jm 2026 ja asennuksen vaiheet

Peltiseppä työstää ohutta metallipeltiä ja siitä tehtäviä osia. Omakotitalossa hänen vastuullaan ovat yleensä räystäskourut ja syöksytorvet, ikkunapellit, attikan ja muurien pellitykset, piippujen, kattoikkunoiden ja läpivientien pellitykset sekä saumakatot. Kattoasentaja asentaa itse katteen, esimerkiksi tiilikaton, bitumikermin, huopakatteen tai profiilipellin. Raja näiden töiden välillä on häilyvä. Piipun pellitys ja jiiri tehdään yhdessä katteen kanssa, eikä kumpikaan toimi ilman toista.

Siksi kannattaa sopia jo ennen töiden alkua, kuka vastaa mistäkin yksityiskohdasta. Käytännössä käy usein niin, että kate on valmis ja peltiseppä tulee paikalle vasta kuukauden päästä. Pellitys liimataan tai silikonoidaan valmiin katteen päälle. Se kestää muutaman vuoden, sitten massa kovettuu, irtoaa ja vesi löytää tiensä katteen alle. Kun samat tekijät hoitavat kaiken tai molemmat ammattikunnat noudattavat yhteistä aikataulua, pellitys saadaan työnnettyä katteen alle ja limitettyä niin kuin järjestelmän valmistaja ohjeistaa.

Suomessa yleisin materiaali on sinkitty teräspelti, joko paljaana tai värillisellä pinnoitteella. Pinnoite suojaa sinkkiä säältä, mutta taivutuksessa ja leikkauksessa se voi vaurioitua. Leikkuureunat ja naarmut kannattaa siksi sivellä valmistajan suosittelemalla korjausmaalilla. Jos se jää tekemättä, ruoste etenee näistä kohdista hitaasti pinnoitteen alle.

Titaanisinkki on sinkin seos, jossa on pieni määrä titaania ja kuparia. Se muodostaa pintaansa suojaavan patinan, ja naarmun kohdalle patina syntyy ajan mittaan uudelleen. Titaanisinkkiä liitetään juottamalla tinalla, joten monimutkaisetkin muodot saadaan vesitiiviiksi. Sillä on kuitenkin yksi erikoisuus: se ei pidä kylmästä. Valmistajat ilmoittavat yleensä, että kun materiaalin lämpötila on alle noin 10 °C, se pitää lämmittää ennen taivutusta, muuten taitos voi haljeta. Suomen pitkänä kylmänä kautena tämä on hyvä muistaa, kun aikataulua suunnitellaan.

Kuparia näkee lähinnä vanhoissa ja edustavissa rakennuksissa, kuten kirkoissa ja kartanoissa. Asennuksen jälkeen se ensin ruskettuu, ja tyypillinen vihreä patina tulee hitaasti, usein vasta monen vuoden kuluttua ympäröivän ilman mukaan. Alumiini on kevyttä eikä ruostu, mutta se ei saa olla suoraan kosketuksissa tuoreen laastin, betonin tai kalkkirappauksen kanssa. Niiden emäksinen kosteus syövyttää sitä. Pidä tämä mielessä, jos ikkunapellit asennetaan rappaukseen tai lisäeristettyyn julkisivuun.

Kun kaksi eri metallia koskettaa toisiaan ja paikka on kostea, syntyy niin sanottu galvaaninen pari. Epäjalompi metalli syöpyy silloin nopeammin. Sinkki, sinkitty pelti ja alumiini ovat kupariin verrattuna epäjalompia. Harva kuitenkin tietää, ettei suoraa kosketusta edes tarvita. Kuparikatolta tai kuparipellitykseltä valuva vesi kuljettaa mukanaan liuenneita kupari-ioneja. Kun se osuu alla olevaan sinkittyyn kouruun, siihen syöpyy vähitellen pieniä pistemäisiä kuoppia.

Sääntö on siis yksinkertainen: veden virtaussuunnassa kupari saa olla sinkin tai alumiinin alapuolella, ei koskaan yläpuolella. Vanhojen talojen korjauksissa tätä rikotaan melko usein. Alkuperäiseen kupariosaan liitetään edullisempi sinkitty kouru, liitos näyttää hyvältä, mutta muutaman vuoden päästä kourun pohjaan ilmestyy pieniä reikiä. Samalla tavalla titaanisinkille on haitallista olla vanhojen bitumikermien alapuolella, koska niiltä voi valua hapanta vettä. Valmistajat suosittelevat sellaisiin kohtiin suojamaalausta tai muuta materiaalia.

Kourun koko ja syöksytorvien määrä riippuvat siitä, kuinka suurelta kattoalalta kouru kerää vettä, ja siitä, kuinka rankkoja sateita alueella tulee. Laskennassa käytetään katon vaakaprojektiota eli pohjapinta-alaa, ei vinon lappeen pinta-alaa. Kaupassa kourut on merkitty halkaisijan tai pellin aukileveyden mukaan, syöksytorvet halkaisijan mukaan. Jokaisella valmistajalla on taulukot, joista näet, kuinka suuren kattopinnan tietty kouru ja syöksytorvi hoitavat luotettavasti. Tavallisella katolla silmämääräinen arvio onnistuu yleensä. Suurilla, jyrkillä katoilla ja pitkillä räystäillä se kuitenkin johtaa usein siihen, että kesän ukkoskuurossa vesi tulvii kourun reunan yli.

Kaato, kannakkeet ja lämpöliike

Kourun pitää viettää kohti syöksytorven suppiloa, valmistajien mukaan yleensä muutaman millimetrin metriä kohden. Onko räystäs pitkä? Silloin on järkevämpää lisätä syöksytorvi kuin kasvattaa kaatoa. Voimakkaasti viettävä kouru näkyy julkisivussa, ja sen kaukaisin pää jää korkealle räystään yläpuolelle.

Kannakkeiden välin määrää valmistaja, tavallisesti enintään noin metri, ja runsaslumisilla seuduilla, kuten Itä- ja Pohjois-Suomessa, usein vähemmän. Metallikouru pitenee ja lyhenee lämpötilan vaihdellessa. Pitkät suorat osuudet jaetaan siksi liikuntasaumalla, tai syöksytorvi sijoitetaan niin, että kouru pääsee liikkumaan vapaasti molempiin suuntiin. Liikuntasaumat tehdään materiaalin ja valmistajan mukaan noin 10-15 metrin välein.

Muista myös lumi. Katolta, jossa ei ole lumiesteitä, lumi voi liukua alas kerralla ja repiä kourun kannakkeineen irti. Räystään yläpuolelle asennetut lumiesteet suojaavat siis paitsi katon alla kulkevia ihmisiä myös itse kouruja. Jos kouruihin halutaan sulanapitokaapelit, niiden asennus kuuluu rekisteröidylle sähköurakoitsijalle.

Ulkopuolisella ikkunapellillä on yksi tehtävä: ohjata ikkunasta valuva vesi mahdollisimman kauas julkisivusta. Siksi pellissä tarvitaan kaato ulospäin, julkisivupinnan eteen ulottuva tippanokka ja päätykappaleet, joiden ansiosta pelti pääsee elämään lämmön mukana. Jos pelti muurataan tiukasti kiinni ikkuna-aukon pieliin ilman liikkumavaraa, se aaltoilee lämpötilan vaihdellessa. Päädyissä rappaus halkeilee, ja halkeamista vesi pääsee eristeeseen.

Julkisivun lisäeristyksessä ikkunapelti ei ole erillinen loppuvaiheen työ, vaan osa eristysjärjestelmää. Se asennetaan oikeassa järjestyksessä: ikkunan karmin alaprofiilin alle tai liitoslistaan, ja vielä ennen viimeistä rappauskerrosta. Vanhat lyhyet ikkunapellit eivät lisäeristyksen jälkeen ulotu uuden eristeen yli, ja vesi valuu suoraan rappauksen pintaa pitkin. Tyypillinen seuraus ovat tummat raidat ikkunoiden alla ja vähitellen kostuva eriste.

Piippu seisoo tukevasti paikallaan, mutta sen ympärillä oleva katto liikkuu hieman. Siksi pellitystä ei pidä kiinnittää jäykästi yhtä aikaa sekä piippuun että katteeseen. Hyväksi todettu ratkaisu on kaksiosainen. Pohjapellitys nostetaan piipun kylkeä ylös ja työnnetään katteen alle, ja sen päälle tulee erillinen suojalista, joka upotetaan piippuun tehtyyn uraan. Ammattikäytännön mukaan pellitys nostetaan yleensä noin 15 cm katteen yläpuolelle.

Leveän piipun taakse kertyy katolta valuvaa vettä, ja siihen jää myös lunta ja lehtiä. Siksi leveämmän piipun taakse tehdään satula, joka jakaa veden sivuille. Maasta tätä yksityiskohtaa ei näe, ja juuri siksi se jätetään halvoissa urakoissa mielellään pois. Samat periaatteet koskevat kattoikkunoita, tuuletusputkia ja aurinkopaneelien läpivientejä. Niissä käytetään ensisijaisesti valmistajan omia läpivientisarjoja.

Attikan eli tasakaton reunakorotuksen pellityksessä pitää olla kaato katolle päin, jotta vesi ei valu julkisivua pitkin. Pelti kiinnitetään kiinnikkeillä tai jatkuvalla kiinnitysprofiililla, ei ruuveilla vaakapinnan läpi. Jokainen reikä yläpinnassa on paikka, josta vesi voi päästä sisään. Saumat tehdään materiaalin mukaan saumaamalla, limittämällä tiivisteen kanssa tai juottamalla.

Saumakatto on Suomessa hyvin yleinen kattotyyppi. Se liitetään pystysaumoilla, jotka suljetaan käsin tai saumauskoneella. Alustaan se kiinnitetään piilokiinnikkeillä, joista osa on kiinteitä ja osa liukuvia, jotta pelti pääsee laajenemaan. Moni luulee, että saumakatto sopii täysin tasaiselle katolle. Näin ei ole. Valmistajat määrittelevät pienimmän kattokaltevuuden, yleensä muutaman asteen, ja loivalla katolla ne edellyttävät kaksinkertaista saumaa, tiivistenauhaa ja sopivaa aluskerrosta. Pellin alle pitää lisäksi järjestää tuuletus tai erotuskerros, muuten tiivistyvä kosteus vaurioittaa peltiä alapuolelta.

Kerrostaloissa ja rivitaloissa katto ja julkisivu kuuluvat taloyhtiön kunnossapidettäviin, joten niihin liittyvistä töistä päättää taloyhtiö. Jos asut taloyhtiössä ja huomaat esimerkiksi vuotavan kourun tai irronneen ikkunapellin, ilmoita siitä isännöitsijälle. Jos taas teetät itse muutoksia, jotka voivat koskea taloyhtiön vastuulla olevia rakenteita, tee niistä etukäteen muutostyöilmoitus taloyhtiölle.

Monessa talossa metallinen sadevesijärjestelmä on liitetty ukkossuojaukseen, tai syöksytorvet kulkevat aivan ukkosenjohdattimen vieressä. Kouruja ja syöksytorvia vaihdettaessa sähköä johtavaa yhteyttä ei saa katkaista eikä liitinkappaleita poistaa. Ukkossuojauksen muutokset ja niiden jälkeinen tarkastus kuuluvat rekisteröidylle sähköurakoitsijalle.

Jos haluat johtaa syöksytorvet viemäriin, kysy ehdot oman kuntasi vesihuoltolaitokselta. Sadevesiä eli hulevesiä ei yleensä saa johtaa jätevesiviemäriin, ja yhä useammin vesi pyritään imeyttämään tai viivyttämään omalla tontilla. Selvitä nämä asiat ennen kuin muutat syöksytorvien reittejä. Lisäksi kannattaa muistaa, että kattotyö on korkealla tehtävää työtä. Urakoitsijan pitää huolehtia putoamissuojauksesta työturvallisuusohjeiden mukaisesti.

Jos talossasi on matala räystäs, tavallisen kourujen puhdistuksen voit hoitaa itse. Korkeammissa taloissa, jyrkillä katoilla tai silloin, kun pitää nousta katolle, jätä työ yritykselle, jolla on välineet korkealla työskentelyyn. Paras ajankohta on yleensä syksyllä lehtien putoamisen jälkeen, ennen pakkasia.

1. Aseta tikkaat tukevalle ja tasaiselle alustalle, varmista ne liukumista vastaan ja pyydä toista henkilöä pitämään niistä kiinni.
2. Poista lehdet, havunneulaset ja kertymät kourusta hanskakäsin tai muovilastalla, älä metallityökalulla, joka naarmuttaa pintaa.
3. Puhdista syöksytorven yläpään suppilossa oleva lehtisiivilä tai -kori.
4. Huuhtele kouru letkulla kaukaisimmasta päästä suppilon suuntaan ja seuraa, virtaako vesi tasaisesti ilman seisovia lammikoita.
5. Tarkista, että syöksytorvi vetää, ja jos vesi valuu hitaasti, avaa tukos alhaalta puhdistusluukun tai sadevesikaivon kautta.
6. Puhdista maan rajassa oleva sadevesikaivo ja poista siihen kertynyt tiilikatolta huuhtoutunut hiekka ja muut roskat.
7. Katso kannakkeet, liitokset ja syöksytorven kiinnikkeet ja merkitse muistiin ruosteiset, löystyneet tai tippuvat kohdat, jotka ammattilaisen pitää korjata.

Tarkasta pellitykset jo ennen kuin telineet puretaan. Parasta on tehdä se kunnon sateella, tai voit kokeilla niitä letkulla. Käy vastaanotossa läpi seuraavat kohdat:

• kourun vesi valuu suppiloita kohti eikä jää seisomaan sateen jälkeen,
• kannakkeet ovat tasavälein valmistajan ohjeen mukaan eikä kouru painu käden painalluksesta,
• kourun liitokset, kulmat ja päätyt eivät tipu ja pitkillä osuuksilla on liikuntasauma,
• syöksytorvet ovat pystysuorassa, kiinnikkeet tukevia ja torvet päättyvät sadevesikaivoon tai riittävän kauas sokkelista,
• ukkossuojauksen sähköä johtava yhteys on säilynyt ja urakoitsija on muistuttanut tarkastuksen tarpeesta,
• ikkunapelleissä on kaato ulospäin, tippanokka julkisivun edessä ja päätykappaleet, jotka sallivat lämpöliikkeen,
• piipun pellitys on nostettu katteen yläpuolelle ja peitetty suojalistalla, ei pelkästään saumattu massalla,
• attikoissa on kaato katolle päin eikä vaakapinnassa näy ruuveja,
• värillisen pellin leikkuureunoissa ei ole irtoavaa pinnoitetta eikä kuparia ole asennettu sinkin tai alumiinin yläpuolelle,
• urakoitsija on antanut sinulle tiedot käytetystä materiaalista, järjestelmän valmistajasta ja takuuehdoista.