Porrasaskelmien ja nousulautojen asennus

Työ etenee samalla tavalla nousulautojen kanssa ja ilman niitä. Nousulaudat tuovat yhden työvaiheen lisää ja vaativat enemmän sovitusta.

1. Jokainen askelma mitataan erikseen. Betoniportaissa askelmat ovat harvoin täsmälleen samankokoisia, eivätkä kulmat ole aina suoria. Puuseppä mittaa jokaisesta askelmasta korkeuden, syvyyden, tasaisuuden ja alustan kosteuden.
2. Osat valmistetaan tai muokataan mittojen mukaan. Askelmat leikataan portaiden todellisen muodon mukaan, ei piirustusten. Nousulautojen korkeutta säädetään niin, että ne tasaavat betonin pienet heitot.
3. Alusta valmistellaan. Betonista poistetaan pöly ja rasva, pinta käsitellään pohjusteella ja isommat epätasaisuudet tasoitetaan tasoitteella tai hiotaan pois.
4. Nousulaudat ja askelmat asennetaan. Osat liimataan joustavalla liimalla, joka on tarkoitettu puun ja betonin liittämiseen. Yleensä se on polyuretaani- tai MS-polymeeripohjainen. Alustasta riippuen liimauksen lisäksi käytetään piilokiinnitystä. Jokainen askelma tarkistetaan vesivaa'alla ja painotetaan, kunnes liima on kovettunut.
5. Yksityiskohdat viimeistellään. Seinän viereen jäävä rako peitetään listalla tai joustavalla saumausmassalla, pienet raot kitataan ja askelmat lakataan tai öljytään, jos ne eivät tulleet valmiiksi pintakäsiteltyinä.

Teräsportaissa puun ja metallin väliin laitetaan joustava välike. Silloin tärinä ei siirry puuhun eikä askelma kopise.

Samantapaisia töitä on kaksi: pelkkien puisten askelmien asennus ja askelmien asennus nousulautoineen. Ero näkyy siinä, mitä portaasta jää näkyviin.

• Pelkät askelmat: puu tulee vain vaakasuoralle pinnalle. Betoniaskelmien etureunat eli pystypinnat viimeistellään muuten, esimerkiksi tasoitteella ja maalilla. Tämä vaihtoehto on yksinkertaisempi ja nopeampi.
• Askelmat ja nousulaudat: myös pystypinta verhoillaan puulla, ja portaat näyttävät yhtenäiseltä kokonaisuudelta. Mittaamista ja sovittamista on enemmän, koska askelman ja nousulaudan liitos näkyy selvästi, eikä siihen saa jäädä rakoa.

Miksi moni valitsee nousulaudat? Ne peittävät epätasaiset betonipinnat ja suojaavat niitä kenkien hankaukselta ja potkuilta. Ne on myös helpompi pitää siisteinä, ja pikkulapsiperheissä arvostetaan sitä, ettei jalka pääse luiskahtamaan askelmien väliin. Nousulauta voi olla samaa puuta kuin askelma, kontrastin luovaa puulajia tai maalattua MDF-levyä, joka sopii hyvin yhteen valkoisten ovien ja karmien kanssa.

Portaisiin käytetään kovaa puuta, useimmiten tammea, myös pyökkiä tai saarnia. Tammi kestää kulutusta hyvin ja sen syykuvio on näyttävä. Pyökki on hieman pehmeämpää ja herkempää kosteuden vaihtelulle.

• Massiiviset askelmat ovat yhtä kappaletta tai liimattua lamellia. Ne voi myöhemmin hioa ja kunnostaa useita kertoja.
• Kerrosrakenteiset askelmat pysyvät muodossaan paremmin eivätkä kierry yhtä helposti. Siksi ne sopivat leveisiin askelmiin.

Askelman paksuus on yleensä noin 30 ja 40 millimetrin välillä, nousulaudat ovat ohuempia. Paksumpi askelma on jäykempi ja kestää useamman hionnan, mutta se myös nostaa jokaista askelmaa. Pinnaksi sopii lakka, joka muodostaa kestävän kalvon, öljy, joka säilyttää puun luonnollisen ilmeen, tai kovavahaöljy kompromissina. Portaissa kannattaa miettiä myös liukuesteitä, joko liukastumista estävää lakkaa tai etureunaan jyrsittyjä uria.

Helpoin kohde on suora porras, jossa betoni on tasaista ja kuivaa ja askelmat ovat suunnilleen samankokoisia. Työtä pidentävät ja kallistavat sen sijaan:

• epätasainen tai vaurioitunut betoni, jota pitää tasoittaa ja korjata reunoista,
• vanhan laatan, klinkkerin, muovimaton tai entisten askelmien purku,
• kierre- tai kääntyvä porras, jossa jokainen askelma on erimuotoinen,
• nousulaudat, pyöristetyt reunat ja liittyminen olemassa olevaan kaiteeseen,
• upotettu LED-valaistus tai alumiiniset reunasuojat.

Yksi tärkeä yksityiskohta unohtuu usein: puinen verhous nostaa jokaista askelmaa askelman paksuuden verran. Alin askelma lattiasta ja ylin askelma yläkerran lattiaa vasten jäävät eri korkuisiksi, jos tätä ei oteta huomioon jo lattioita suunniteltaessa. Kaikkien askelmien pitää olla yhtä korkeita, koska jalka tottuu portaissa tiettyyn rytmiin ja kompastuu helposti poikkeavaan askelmaan.

Jos portaissa on valaistusta, valaisinten kytkennät ja sähkötyöt kuuluvat aina rekisteröidylle sähköurakoitsijalle. Puuseppä tekee valmiiksi vain valaisimien upotukset puuhun.

Useimmat ongelmat eivät näy heti, vaan vasta muutaman kuukauden päästä tai ensimmäisen lämmityskauden jälkeen.

• Kostea tai pölyinen alusta. Liima ei tartu koko pinnalta, askelman alle jää onteloita ja porras alkaa narista.
• Puuta ei ole totutettu tilaan. Askelmien kannattaa antaa olla muutama päivä siinä tilassa, johon ne asennetaan. Ilman suhteellinen kosteus on mieluiten noin 40 ja 60 prosentin välillä, ja asennus tehdään vasta, kun rappaukset ja pintavalut ovat kuivuneet. Suomessa sisäilma kuivuu talvella selvästi, joten puu kutistuu lämmityskaudella. Pienet raot talvella ovat siksi tavallisia, ja kesällä puu taas turpoaa.
• Kova tai yleisliima. Puu elää. Jos liitos ei jousta, se halkeaa tai irtoaa.
• Seinän vierestä puuttuu liikkumavara. Puu laajenee kosteuden noustessa. Jos sillä ei ole tilaa, askelma kohoaa tai halkeaa.
• Huolimaton mittaus. Muutaman millimetrin ero askelmien välillä tuntuu jalassa, ja ihmiset kompastelevat sellaisessa kohdassa.

Kulje vastaanotossa portaat ylös ja alas, ensin hitaasti ja sitten normaalia tahtia, ja kiinnitä huomiota siihen,

• ettei mikään askelma narise, jousta tai liiku, kun astut sille,
• että kaikki askelmat ovat yhtä korkeita, myös alin ja ylin,
• että askelmat ulottuvat yhtä paljon nousulaudan yli,
• että askelmat ovat vaakasuorassa ja etureunat samassa linjassa,
• ettei askelman ja nousulaudan liitoksessa näy rakoa,
• että seinän viereen on jätetty liikkumavara, joka on peitetty listalla tai saumausmassalla,
• että pintakäsittely on tasainen, ilman valumia ja käsittelemättömiä kohtia,
• että sait tiedon siitä, milloin portaita saa kuormittaa täysin ja miten pintaa hoidetaan.