Hinnasto 2026 · Suomi

Epoksivalulattia enintään 4 mm

Epoksivalulattia enintään 4 mm on ohut, saumaton hartsin ja kovetteen kerros lujalle ja kuivalle alustalle. Hinta on suuntaa-antavasti 100,20 € per m². Hintaan vaikuttavat eniten alustan kunto ja kosteus sekä valittu pintakäsittely.

Päivitetty 09/2026·8 min read·5 price list items
Vakiotyön hinta
100,20 €/ m²
Suuntaa-antava hintahaarukka
80,16 € - 130,26 €
60 m² huoneisto
15030,00 €
Hinta koskee vain tätä yksittäistä työvaihetta - ilman materiaalia ja valmistelutöitä. Kyse ei ole koko urakan hinnasta.
Hinnoittele remonttini
Päivitetyt hinnat
Sivun sisältö

Rakennustöiden hinnasto: Epoksivalulattia enintään 4 mm

Syöttäkää määrät, niin hinta päivittyy heti. Hintataso: Suomi. Voitte muokata hintoja omassa hinnastossanne.

Lattiatyöt5 nimikettä

Kaikki ilmoitetut hinnat ovat ilman arvonlisäveroa (alv 0 %). Työn hinta sisältää vain työn. Hinta tarvikkeineen sisältää lisäksi apumateriaalit (kiinnityslaasti, pohjuste, kitit, kiinnitystarvikkeet). Seinä- ja lattialaatat, lattiapäällysteet, maalin ja saniteettikalusteet asiakas valitsee ja ostaa itse, eivätkä ne sisälly hintaan.

NimikeYksikköHinta / yksikköMääräYhteensä

Erikoislattiat hinta

Epoksivalulattia enintään 4mmm²100,20 € / m²m²syöttäkää määrä-
Kuivalattian asennus enintään 200 mm - kevytsoram²m²-
Rigidur-kipsikuitulevykuivalattian asennus liimattunam²20,90 € / m²m²syöttäkää määrä-
Polyuretaanivalulattia (koristeellinen)m²m²-
Epoksivalulattia Terrazzo/Marmori-kuvioinnillam²m²-
Työ yhteensä
- syöttäkää määrä
Luo tarjous hinnastosta →

Mikä ohut epoksilattia on ja missä sitä käytetään

Hartsin ja kovetteen seos valetaan tai levitetään lujalle alustalle, ja se kovettuu kovaksi pinnaksi. Ratkaisu valitaan yleensä silloin, kun lattian halutaan kestävän ja olevan helppo pestä, mutta lattiapintaa ei voi nostaa muutamaa milliä enempää. Tyypillisiä kohteita ovat autotalli, kellari, tekninen tila, eteinen tai keittiö remontissa, jossa karmit, ovet tai keittiökalusteet on jo asennettu. Muut lattiaratkaisut ja niiden vertailu löytyvät lattioiden asennuksen yleiskatsauksesta.

Ohut kerros kestää tavallisen kävelyn, henkilöauton, öljyt, tiesuolan ja pesuaineet. Pinnassa ei ole saumoja, joten lika ei kerry niihin eikä vesi pääse liitoksiin. Epoksi toimii hyvin autotalleissa, verstaissa, lämmönjakohuoneissa ja tuulikaapeissa, mutta myös näyttelytiloissa ja toimistoissa.

Epoksi ei itsessään oikaise eikä vahvista lattiaa. Se myötäilee alustaa. Jos tasoite on vino, myös valmis lattia on vino, vain kiiltävämpi. Siksi alustan kunto kannattaa selvittää ennen värin valintaa.

Milloin ohut kerros ei sovi ja mitä päättää ennen tilausta

Epoksi on jäykkä eikä jousta alustan liikkeiden mukana. Jos tasoite liikkuu tai halkeilee, halkeamat siirtyvät ajan myötä myös uuteen kerrokseen. Vanhoissa kellareissa, joissa ei ole maakosteuden eristystä, alhaalta nouseva kosteus voi nostaa epoksiin rakkuloita. Tavallinen epoksi kellastuu suorassa auringonvalossa, joten suurten lasipintojen vieressä käytetään UV-säteilyä kestävää pintalakkaa. Asuinhuoneisiin, joihin halutaan pehmeämpi ja hiljaisempi pinta, sopii joskus paremmin hieman joustavampi polyuretaaninen designvalulattia. Jos lattiaa pitää samalla oikaista tai korottaa, kyseeseen tulee toinen ratkaisu, esimerkiksi kuivalattia Rigidur-lattialevyistä.

Ennen tilausta kannattaa selvittää seuraavat asiat:

  • Millä alustalla lattia on: betoni, sementti- tai anhydriittipohjainen tasoite, vanha laatoitus tai vanha maalipinta. Tästä riippuu koko esikäsittely.
  • Alustan kosteus: uuden tasoitteen on ensin kuivuttava. Vanhassa kellarissa on selvitettävä, onko lattian alla maakosteuden eristys.
  • Tilan käyttö: kävely sisätossuissa, märät kengät, auto, öljyt ja kemikaalit. Näiden mukaan valitaan liukueste ja pintalakka.
  • Korkeus ja siirtymät: muutamallakin millillä on merkitystä ovilla, kynnyksillä ja liittymässä viereiseen lattiaan. Reunojen ja siirtymien viimeistely kannattaa sopia etukäteen.
  • Sävy ja kiilto: väri valitaan yleensä RAL-värikartasta. Kiilto kannattaa katsoa mallipalasta, ei pelkästä esitteestä.
  • Kerrostalo tai rivitalo: jos lattia tehdään taloyhtiön kellariin tai autotalliin, isännöitsijälle kannattaa ilmoittaa etukäteen. Höyryt ja haju voivat levitä yhteisiin tiloihin.

Lattian teko vaihe vaiheelta

Alustan esikäsittely vie enemmän aikaa kuin itse valu. Juuri siitä riippuu, irtoaako kerros myöhemmin.

  1. Alustan arviointi. Tekijä tarkistaa lujuuden, halkeamat, tasaisuuden ja kosteuden. Sementtipohjaisen tasoitteen kosteuden tulisi useimpien valmistajien mukaan olla karbidimenetelmällä mitattuna enintään noin 4 %, anhydriittitasoitteen selvästi vähemmän. Suomessa kosteus mitataan usein myös suhteellisena kosteutena porareikämenetelmällä, ja raja-arvo otetaan valmistajan ohjeesta. Kosteus mitataan, arvio ei riitä. Kellarissa, jossa on maakosteuden riski, on selvitettävä myös, nouseeko kosteus alhaalta. Jos sitä ei voida estää, valitaan kostealle alustalle tarkoitettu järjestelmä.
  2. Mekaaninen esikäsittely. Alusta hiotaan, jyrsitään tai sinkopuhalletaan. Liimojen ja maalien jäämät, rasva ja heikko pintakerros poistetaan. Tavoitteena on puhdas, hieman karhea pinta. Suuret epätasaisuudet oikaistaan etukäteen tasoitteella, ei paksulla epoksikerroksella.
  3. Halkeamien korjaus. Halkeamat ja irtonaiset kohdat korjataan ennen pohjustusta. Liikuntasaumat merkitään, jotta ne voidaan siirtää uuteen kerrokseen.
  4. Pölyn imurointi. Hionnan jälkeen pinta imuroidaan huolellisesti teollisuusimurilla. Hieno pöly on yksi tärkeimmistä irtoamisen syistä.
  5. Pohjustus. Kuivalle alustalle levitetään epoksipohjuste. Se lujittaa pintaa, tasaa imukykyä ja toimii tartuntakerroksena. Imevälle alustalle pohjuste levitetään joskus kahteen kertaan.
  6. Sekoitus. Hartsi ja kovete sekoitetaan valmistajan ilmoittamassa tarkassa suhteessa. Sekoitetaan hitaasti pyörivällä sekoittimella, kunnes seos on tasainen. Sen jälkeen on noudatettava työstöaikaa, muuten seos alkaa kovettua astiassa.
  7. Levitys. Seos levitetään hammaslastalla tai teräslastalla osissa. Osat liitetään märkää märkään, jotta näkyviä jatkoskohtia ei synny.
  8. Ilmanpoisto. Piikkitelalla vielä juoksevasta kerroksesta poistetaan ilmakuplat.
  9. Pinnan viimeistely. Jos liukueste tai koristehiutaleet on sovittu, ne sirotellaan märkään kerrokseen. Kovettumisen jälkeen ylimäärä poistetaan ja järjestelmän mukaan levitetään pintalakka.
  10. Kovettuminen. Lattialla voi yleensä kävellä noin 24 tunnin kuluttua. Täyteen kuormitukseen lattia on valmistajasta ja lämpötilasta riippuen tavallisesti valmis muutaman päivän, usein noin viikon kuluttua. Siihen asti se suojataan pölyltä, vedeltä ja raskailta esineiltä.

Kovettumaton epoksi ärsyttää ihoa ja voi aiheuttaa allergian. Työssä käytetään suojakäsineitä ja suojalaseja, ja tilaa tuuletetaan.

Pintavaihtoehdot ja milloin mikin sopii

  • Yksivärinen pinta. Yleisin valinta, sävyt valitaan yleensä RAL-värikartasta. Kiiltävä pinta näyttää siistiltä, mutta naarmut ja pöly näkyvät siinä enemmän. Matta tai puolikiiltävä pinta on kotona käytännöllisempi.
  • Liukueste. Kerrokseen sirotellaan tai sekoitetaan hienoa kvartsihiekkaa tai muuta täyteainetta. Sopii autotalliin, verstaaseen ja eteiseen, jossa kuljetaan märillä kengillä. Mitä karkeampi pinta, sitä turvallisempi, mutta sitä hieman työläämpi se on pestä.
  • Koristehiutaleet (chipsit). Värilliset hiutaleet sirotellaan märkään kerrokseen ja sidotaan läpinäkyvällä pintalakalla. Tulos muistuttaa terrazzoa ja peittää hyvin pientä likaa. Näyttävämpää kivikuviota haettaessa vaihtoehtona on epoksivalulattia terrazzo- tai marmorikuviolla.
  • Metallinen efekti. Metallipigmentit luovat kiiltävän, syvältä näyttävän pinnan. Vaikutelma on edustava, mutta tekeminen vaatii tekijältä taitoa, ja jokainen lattia näyttää hieman erilaiselta.
  • Värialueet ja merkinnät. Toimitiloihin voidaan merkitä turvaraitoja, pysäköintipaikkoja tai yrityksen logo.

Väriä valittaessa kannattaa miettiä myös käyttöä. Vaaleat sävyt suurentavat tilaa optisesti, tummat ja harmaat kätkevät paremmin likaa. Siksi autotalleihin valitaan useimmiten harmaa.

Mistä hinta riippuu

Työn suuntaa-antava hinta on 100,20 € per m². Hinta olettaa lujan, kuivan ja tasaisen alustan sekä tavallisen yksivärisen pinnan. Edullisimmaksi tulee suuri suorakaiteen muotoinen tila, jossa on tällainen betoni. Lopulliseen summaan vaikuttavat erityisesti seuraavat asiat:

  • Vanhat kerrokset: maali, liima tai laatoitus on poistettava tai hiottava huolellisesti. Se tarkoittaa enemmän konetyötä ja enemmän jätettä. Esikäsittely voi kestää jopa kaksi kertaa kauemmin.
  • Korjaukset: halkeamat, irtonaiset kohdat ja epätasaisuudet on korjattava ja tasoitettava. Jokainen korjaus on oma työvaiheensa kuivumisaikoineen.
  • Kosteus: kosteaa alustaa on odotettava tai on käytettävä erikoispohjustetta, joka on tavallista kalliimpi.
  • Pinta-ala: pieni ala, esimerkiksi lämmönjakohuone, tulee neliöhinnaltaan kalliimmaksi. Esikäsittely, koneiden kuljetus ja sekoitus vievät lähes yhtä paljon aikaa kuin suuremmassa kohteessa.
  • Tilan muoto: monet nurkat, pilarit ja siirtymät lisäävät käsityötä.
  • Pinnan viimeistely: liukuesteripotus, hiutaleet, metallinen efekti ja pintalakat UV-kestävä lakka mukaan lukien tarkoittavat lisäkerroksia ja odotusta niiden välillä. Metallinen efekti on kalleimpia vaihtoehtoja.
  • Lämpötila: kylmä tila on lämmitettävä etukäteen, jotta epoksi kovettuu kunnolla.
  • Sokkeli ja reunat: jos epoksi halutaan nostaa hieman seinälle sokkeliksi, se hinnoitellaan yleensä erikseen.

Tarjouksia vertailtaessa kannattaa tarkistaa, sisältyykö hintaan hionta, halkeamien korjaus, pohjustus ja pintalakka vai pelkkä valukerros.

Mitä tilaaja voi valmistella ja mikä viivästyttää työtä

Epoksi on herkkä pölylle, kylmälle ja häiriöille kovettumisen aikana. Työmaan järjestelyt vaikuttavat siksi lopputulokseen enemmän kuin muissa lattioissa.

  • Tyhjä tila: tila tyhjennetään kokonaan, myös hyllyt, työkalut ja auto. Paikalleen jäävän esineen ympäri ei voi valaa yhtenäisesti. Sen alla oleva kohta tehdään myöhemmin erikseen, ja siihen jää näkyvä jatkos.
  • Muut työt valmiina: maalaus, hionta ja piikkaus lähistöllä on oltava tehty. Viereisen huoneen pöly laskeutuu märkään kerrokseen.
  • Lämpö etukäteen: tila ja alusta lämmitetään jo päivää tai kahta ennen työtä, ei vasta valupäivänä. Lämmitystä jatketaan myös kovettumisen ajan, jotta alustan lämpötila ei laske valmistajan ilmoittaman minimin alle. Jos lattiassa on lattialämmitys, se kytketään pois valun ja kovettumisen ajaksi, ja tilaa lämmitetään muulla lähteellä, esimerkiksi patterilla tai lämpöpuhaltimella.
  • Sähkö ja vesi: hiomakone ja teollisuusimuri tarvitsevat toimivan pistorasian, jonka sulake on riittävä. Työkalujen puhdistukseen tarvitaan vettä.
  • Kulku ja sulkeminen: kovettumisen aikana tilaan ei saa mennä kukaan, eivät myöskään lemmikit. Jos käsitellään eteinen tai autotalli, jonka kautta kuljetaan, taloon on järjestettävä toinen sisäänkäynti.
  • Tuuletus ilman vetoa: tilaa tuuletetaan höyryjen takia, mutta ilman voimakasta vetoa. Veto kuljettaa pölyä ja jäähdyttää pintaa.
  • Aika: tila on poissa käytöstä useita päiviä. Autotallin kohdalla kannattaa etukäteen järjestää autolle paikka vähintään viikoksi.

Tyypilliset virheet ja miten ne näkyvät myöhemmin

Useimmat viat eivät näy heti, vaan muutaman viikon tai kuukauden kuluttua. Käytännössä toistuvat usein seuraavat virheet:

Alustaa ei ole puhdistettu kunnolla. Pöly, rasva tai tasoitteen heikko pintakerros aiheuttavat irtoamista ja rakkuloita. Autotallissa tämä näkyy usein auton paikalla, jossa lämpimät renkaat rasittavat pintaa.

Väärä sekoitussuhde. Seos ei kovetu kokonaan, vaan jää pehmeäksi tai tahmeaksi. Tällaiset kohdat voidaan korjata vain poistamalla ne.

Ilmanpoisto jätetty tekemättä. Pintaan jää pieniä kraattereita ja kuoppia, joihin lika tarttuu.

Sopimattomat olosuhteet. Kylmässä epoksi kovettuu hitaasti ja epätasaisesti. Korkeassa ilmankosteudessa pintaan voi tulla maitomainen kalvo tai tahmea pinta. Alustan lämpötilan tulisi yleensä olla vähintään 3 °C kastepisteen yläpuolella.

Korjaamattomat halkeamat ja huomiotta jätetyt liikuntasaumat. Alustan halkeamat on korjattava, muuten ne näkyvät myös epoksissa. Jos tasoitteen liikuntasaumoja ei siirretä uuteen kerrokseen, lattia halkeaa juuri niiden kohdalta.

Alhaalta nouseva kosteus. Syynä on eristämätön kellari tai kuivumaton tasoite. Ajan myötä syntyy rakkuloita, jotka täyttyvät puhkaistaessa vedellä, ja kerros irtoaa.

Oikaisu paksulla epoksikerroksella. Epätasaisuudet peitetään paksulla seoskerroksella tasoitteen sijaan. Kerros on silloin eripaksuinen, kovettuu epätasaisesti ja pintaan jää aaltoja.

Liian aikainen kuormitus. Huonekalut, auto tai märkäpesu liian pian valun jälkeen jättävät jälkiä.

Valmiin lattian tarkastus vastaanotossa

  • pinta on yhtenäinen, eikä siinä ole rakkuloita, kraattereita tai irronneita kohtia,
  • koputettaessa mistään ei kuulu onttoa ääntä,
  • väri ja kiilto ovat tasaiset ilman näkyviä jatkoksia osien välillä, mikä näkyy parhaiten matalalla lattian yllä pidetyn taskulampun valossa,
  • pinta ei ole tahmea eikä pehmeä valmistajan ilmoittaman ajan jälkeen,
  • pintaan ei ole jäänyt karvoja, pölyä tai hyönteisiä,
  • reunat seinien, karmien ja kynnysten kohdalla on viimeistelty siististi,
  • liikuntasaumat on säilytetty ja täytetty,
  • liukueste on jakautunut tasaisesti koko alalle, jos se on sovittu,
  • seinät, karmit ja ovet eivät ole epoksin tahrimia,
  • tilaaja on saanut tiedon käytetystä järjestelmästä, täyden kuormituksen ajankohdasta ja suositellusta puhdistuksesta.

Ohje tee-se-itse-tekijälle: epoksi pieneen autotalliin tai kellariin

Pienen alan lujalla ja kuivalla betonilla ilman halkeamia osaava tee-se-itse-tekijä voi tehdä itse, jos valmistajan ohjetta noudatetaan tarkasti. Vaikein vaihe on alustan hionta, jota varten vuokrataan imurilla varustettu betonihiomakone. Kostean alustan, vanhojen maalipintojen, halkeamien ja koristepintojen, kuten metallisen efektin, kohdalla on järkevämpää tilata ammattilainen. Työssä käytetään suojakäsineitä ja suojalaseja, ja tilaa tuuletetaan. Kovettumaton epoksi ei saa joutua iholle.

  1. Tyhjennetään tila ja lämmitetään se valmistajan vaatimaan lämpötilaan.
  2. Tarkistetaan alustan kosteus. Suuntaa antaa vuorokaudeksi lattialle teipattu muovikalvo: jos sen alla on kosteutta, valaa ei saa. Luotettava tieto saadaan vain mittaamalla.
  3. Hiotaan koko ala, poistetaan rasvatahrat ja heikot kohdat.
  4. Imuroidaan teollisuusimurilla, kunnes kämmeneen ei tartu pölyä lattiaa pyyhkäistäessä.
  5. Levitetään pohjuste ohjeen mukaan ja annetaan sen kuivua valmistajan ilmoittama aika.
  6. Suunnitellaan eteneminen niin, että voidaan perääntyä ovelle eikä jäädä nurkkaan.
  7. Sekoitetaan vain sen verran seosta kuin ehditään työstää, tarkassa suhteessa ja hitaasti pyörivällä sekoittimella.
  8. Levitetään seos hammaslastalla osissa ja liitetään osat märkää märkään.
  9. Käydään pinta läpi piikkitelalla, jalassa piikkipohjat.
  10. Suljetaan tila ja annetaan kovettua, auto tuodaan takaisin vasta valmistajan ilmoittaman ajan jälkeen.

Usein kysytyt kysymykset

Suuntaa-antavasti 100,20 € per m². Eniten hintaan vaikuttavat alustan kunto ja valittu pintakäsittely. Tarkemmat tekijät on kuvattu edellä hintaa käsittelevässä osassa.

Liittyvät työt

Blog

Hinnoittele koko projekti, ei vain yhtä työtä

Valitsette työt kaikilta ammattialoilta, ja NUMIQ kokoaa niistä hinta-arvion omaan projektiinne tai tarjouksen asiakkaallenne.