Kaivannon tuenta enintään 2 metrin syvyyteen

Kaivannon seinä pysyy pystyssä vain maan oman koossapysyvyyden ja kosteuden varassa. Sade, kuivuminen, ohi ajava kuorma-auto tai reunalle kasattu kaivumaa voi rikkoa tasapainon helposti. Tyypillinen sortuma ei näytä dramaattiselta: yläreunasta irtoaa pala seinää ja putoaa sisään. Puolentoista metrin syvyydessä se riittää kuitenkin painamaan ihmisen pohjaan niin, ettei hän pysty hengittämään.

Yleinen työturvallisuuskäytäntö on, että pystyseinäinen kaivanto tuetaan viimeistään noin 1,3 metrin syvyydestä alkaen. Löyhissä maalajeissa, teiden ja rakennusten lähellä tai tärinän alla tuentaa voidaan tarvita jo matalammassa kaivannossa. Suomessa tämä koskee erityisesti silttiä ja hienoa hiekkaa: kuivana ne näyttävät tukevilta, mutta märkinä ne voivat muuttua lähes juokseviksi. Vaihtoehto tuennalle on luiskaus eli seinien kaivaminen loiviksi. Se vaatii kuitenkin paljon enemmän tilaa ja kaivettavaa maata. Kapealla tontilla, aidan vieressä, naapurin talon tai jalkakäytävän kohdalla luiskata ei yleensä voi, ja silloin tarvitaan tuenta.

Tuenta ei suojaa vain kaivantotyöntekijöitä. Se suojaa myös ympäröiviä perustuksia, aitoja, pihakiveyksiä ja jo asennettuja johtoja. Kun kaivannon seinä löystyy, ympäröivä maa liikkuu sitä kohti. Viereisten rakenteiden alle voi syntyä onkaloita, jotka näkyvät vasta viikkojen päästä painuneena kiveyksenä tai halkeamana.

Hinnastossa kaivannon tuenta enintään kahden metrin syvyyteen lasketaan neliömetreinä. Laskentaan otetaan tuettujen seinien pinta-ala, ei pohjan pinta-alaa eikä kaivannon tilavuutta. Jos kaivanto on 10 metriä pitkä ja 1,8 metriä syvä ja molemmat seinät tuetaan, tulee noin 36 m². Kaivonmontussa lasketaan yhteen kaikki neljä seinää.

Kun vertailet tarjouksia, katso tarkkaan, mitä rivi sisältää. Yleensä siihen kuuluvat:

• Tuentamateriaalin tai tuentajärjestelmän kuljetus ja valmistelu
• Tuentalankkujen tai -levyjen, pystypalkkien ja välipönkkien asentaminen sitä mukaa kuin kaivanto syvenee
• Tuennan jatkuva tarkkailu ja pönkkien kiristäminen työn aikana

Tuennan purku on kustannusarvioissa usein oma rivinsä, koska se tehdään myöhemmin täytön yhteydessä. Samoin itse kaivu, kaivumaiden poisvienti, veden pumppaus sekä täyttö ja tiivistys lasketaan yleensä erikseen. Jos arviossa nämä on yhdistetty, sen pitäisi lukea siinä selvästi. Muuten syntyy helposti epäselvyyttä siitä, kuka tuennan lopuksi poistaa ja milloin.

Kahden metrin raja ei ole sattumaa. Siihen asti pärjätään useimmiten kevyemmillä järjestelmillä ja puulla. Syvemmissä kaivannoissa tarvitaan yleensä mitoitettu tuentasuunnitelma, järeämmät kaivantotuet tai ponttiseinä, ja se on jo eri työlaji.

Matalissa kaivannoissa käytetään muutamaa hyväksi havaittua ratkaisua. Valinta riippuu maalajista, kaivannon pituudesta, koneille jäävästä tilasta ja siitä, kuinka kauan kaivanto on auki.

Vaakalankkutuenta puusta

Tämä on klassikko, jonka jokainen kaivuumies tuntee. Seiniä vasten asetetaan vaakaan lankkuja, tavallisesti noin 50 mm paksuja. Niitä pitävät paikallaan pystyparrut tai -lankut, ja vastakkaisten seinien väliin asennetaan pönkät. Lankkuja lisätään ylhäältä alaspäin sitä mukaa kuin kaivanto syvenee. Tapa sopii koossapysyviin maalajeihin, joissa seinä pysyy hetken pystyssä ilman tukeakin, esimerkiksi saveen ja tiiviiseen moreeniin. Etu on joustavuus: puun voi sovittaa putken, kaapelin tai juuren ympäri. Haittana on hitaampi asennus ja suurempi käsityön määrä.

Pystylankkutuenta etukäteen lyötynä

Löyhissä maalajeissa, kuten sorassa ja hiekassa, seinä sortuu ennen kuin lankkua ehtii laittaa paikalleen. Siksi tuentalankut tai -levyt asennetaan pystyyn ja lyödään tai painetaan maahan ennen kaivua. Maa kaivetaan pois vasta niiden takaa. Tapa on työläämpi, mutta huonossa maassa se on usein ainoa turvallinen.

Teräksiset kaivantotuet

Kaivantotuki eli tuentalaatikko koostuu kahdesta teräslevystä, jotka on yhdistetty säädettävillä välipönkillä. Kaivinkone laskee sen kaivantoon kokonaisena tai painaa sitä alas vähitellen kaivun edetessä. Pidemmissä liittymä- ja viemärikaivannoissa tämä on nopea ja hyvin turvallinen ratkaisu, koska kokoaminen tehdään pääosin maan pinnalla. Tukea siirretään sitten kaivantoa pitkin eteenpäin. Se vaatii kuitenkin riittävän nostokyvyn kaivinkoneen ja tilaa liikutella. Ahtaalla pihalla talojen välissä sitä ei aina voi käyttää.

Tuentakehikot ja hydrauliset pönkät

Kapeissa kaivannoissa käytetään myös kevyitä alumiini- tai teräskehikoita, joissa hydrauliset tai ruuvipönkät painavat levyt tai lankut seiniä vasten. Ne asennetaan nopeasti, usein ylhäältä menemättä kaivantoon. Ne sopivat lyhytaikaisiin töihin, kuten vesijohtovuodon korjaukseen.

Pientalokohteissa näkee käytännössä useimmin puisen vaakalankkutuennan lyhyissä ja mutkikkaissa kaivannoissa ja teräksisen kaivantotuen pidemmissä suorissa kaivannoissa. Jos työporukka ehdottaa jotain muuta, kysy syytä. Osaava työnjohtaja selittää sen yhdellä lauseella, esimerkiksi "tässä on soraa, vaakalankut eivät ehtisi".

Tuenta kulkee käsi kädessä kaivun kanssa, joten valmistelut koskevat koko urakkaa. Ennen kuin työporukka saapuu, seuraavien asioiden pitäisi olla kunnossa:

• Maanalaisten johtojen ja putkien johtonäyttö maastossa verkkoyhtiöiltä ja muilta omistajilta (sähkö, vesi, viemäri, tietoliikenne, kaukolämpö ja mahdollinen kaasu)
• Tieto siitä, kaivetaanko omalla tontilla vai myös kadulla tai muulla yhteisellä alueella
• Taloyhtiössä isännöitsijän kanssa sovittu työ, jos kaivetaan yhteisten putkien kohdalla tai taloyhtiön tontilla, ja tarvittaessa tehty muutostyöilmoitus taloyhtiölle
• Kulkuyhteys kaivinkoneelle ja kuorma-autolle sekä paikka kaivumaille ja tuentamateriaalille
• Sopimus naapurin kanssa, jos kaivanto kulkee hänen aitansa tai perustustensa vieressä

Johtonäyttö on ratkaisevan tärkeä. Käsin viimeisteltäessä ja tuentalankkuja lyötäessä on helppo osua kaapeliin tai putkeen. Jos kaasuputki vaurioituu tai haistat kaasua, poistu heti kaivannosta ja sen ympäristöstä, älä tupakoi äläkä käytä sähkölaitteita, ja soita turvallisen matkan päästä hätänumeroon 112. Jos sähkökaapeli vaurioituu, älä koske siihen ja ilmoita verkkoyhtiölle. Kaapelin saa korjata vain rekisteröity sähköurakoitsija.

Työvaiheet vaihtelevat järjestelmän mukaan. Tavallisessa alle kahden metrin kaivannossa, jossa käytetään puista tai yhdistelmätuentaa, työ etenee yksinkertaistettuna näin:

1. Kaivannon linja merkitään ja näytettyjen johtojen sijainti tarkistetaan.
2. Pintakerros poistetaan (kiveys, asfaltti, nurmi) ja pintamaa varastoidaan erilleen muusta maasta.
3. Ensimmäinen vaihe kaivetaan syvyyteen, jossa seinä vielä pysyy turvallisesti pystyssä, yleensä vain muutamia kymmeniä senttejä.
4. Ensimmäiset lankut asennetaan niin, että ne ulottuvat noin 10-15 cm maanpinnan yläpuolelle ja pysäyttävät ylhäältä putoavat kivet ja työkalut.
5. Pystypalkit ja pönkät asennetaan ja kiristetään niin, että lankut painuvat tiukasti seinää vasten.
6. Kaivua jatketaan vaiheittain ja jokaiseen vaiheeseen lisätään lankkuja ja pönkkiä.
7. Lankun ja seinän väliset raot täytetään maalla tai kiiloilla, jotta lankulla ei ole välystä.
8. Kaivantoon asennetaan tikkaat tai muu turvallinen nousutie, joka ulottuu reunan yläpuolelle.
9. Kaivannon reuna suojataan aidalla tai nauhalla ja yleisellä alueella myös valaistaan pimeän aikaan.

Kaivantotuen kanssa työ on yksinkertaisempaa: kaivinkone kaivaa osuuden, laskee tuen siihen tai painaa sitä vähitellen alas, ja työntekijät menevät kaivantoon vasta kun tuki on paikallaan. Kun putki on asennettu ja osa täytöstä tehty, tuki siirretään eteenpäin.

Yksi sääntö koskee kaikkia tapoja: kukaan ei saa seistä tukemattomassa kohdassa, ei edes "hetkeä, kun lankku ojennetaan". Juuri tällaisina hetkinä tapaturmat sattuvat. Siksi syvän kaivannon tuenta ei ole itse tekijän työ, eikä tälle työlle ole tässä tee se itse -osuutta. Se vaatii kokemusta, kalustoa ja ihmisen, joka valvoo seinää ylhäältä.

Kaivumaat kasataan riittävän kauas reunasta, yleensä vähintään noin puolen metrin päähän, ja raskaan kaluston tai korkeiden kasojen kohdalla vielä kauemmas. Raskas kasa painaa seinää ja tuentaa tavalla, jota pönkkien mitoituksessa ei välttämättä ole otettu huomioon.

Tuennan vaativuuteen ja siten työn kestoon ja laajuuteen vaikuttavat erityisesti nämä:

• Maalaji: koossapysyvä savi tai moreeni tuetaan helpommin kuin löyhä sora, hiekka, siltti tai rakennusjätettä sisältävä täyttömaa
• Pohjavesi: jos vettä tihkuu seinästä, maa huuhtoutuu ja vettä pitää pumpata tai tuentaa tihentää
• Kaivannon ylittävät johdot: jokainen putki tai kaapeli tarkoittaa käsin kaivua ja tuennan sovittamista sen ympäri
• Tila: ahtaalla pihalla kaivantotukea ei välttämättä voi käyttää ja puutavara joudutaan kantamaan käsin
• Rakennusten ja teiden läheisyys: tärinä ja liikenteen kuormat vaativat tiheämmät pönkät ja huolellisemman valvonnan
• Kaivannon muoto: suora pitkä kaivanto on helpompi kuin kaivanto, jossa on kulmia, levennyksiä ja kaivoja
• Sää: sade pehmentää seiniä, routa jäykistää niitä, mutta sulaessaan routa voi löysätä seinän yllättäen

Kokenut porukka saa lyhyen vesiliittymän kaivannon kaivettua ja tuettua usein päivässä. Pidempi viemärikaivanto kaivantotuella etenee suunnilleen samaa tahtia kuin kaivu ja putkiasennus. Puisella tuennalla huonossa maassa tahti hidastuu selvästi, koska jokainen vaihe pitää varmistaa ennen seuraavaa.

Myös kaivannon aukioloaika ratkaisee. Tuenta, joka kestää päivän, ei välttämättä kestä kahta viikkoa sadetta ja lämpötilan vaihtelua. Keväällä roudan sulaminen ja syksyllä toistuvat sateet tekevät seinistä arvaamattomampia. Jos työt venyvät, esimerkiksi kun odotetaan verkkoyhtiön liitosta, varaudu tiheämpiin tarkastuksiin ja pönkkien kiristämiseen.

Tuenta on vain keino, jolla kaivannon varsinainen työ saadaan tehtyä. Siksi kannattaa sopia etukäteen, kuka tekee mitä ja missä järjestyksessä:

• Ennen tuentaa: johtonäyttö ja tarvittaessa kiveyksen tai asfaltin purku
• Tuennan aikana: LVI-asentaja tai putkiporukka, joka asentaa putket, kaivot tai salaojat
• Putkien asennuksen jälkeen: mittaaja kartoittaa toteutuneen sijainnin, jos verkkoyhtiö sitä edellyttää, ja valvoja tai verkkoyhtiön edustaja tarkastaa asennuksen ennen täyttöä
• Lopuksi: kerroksittainen täyttö ja tiivistys sekä tuennan vaiheittainen purku

Juuri tuennan purkua aliarvioidaan usein. Lankkuja ei vedetä pois kerralla ennen täyttöä. Edetään alhaalta ylöspäin: täytetään ja tiivistetään kerros, löysätään vastaava osa tuennasta ja niin edelleen. Jos tuenta puretaan liian aikaisin, seinä voi sortua täyttöön, vaurioittaa juuri asennettua putkea tai estää täytön kunnollisen tiivistämisen. Kaivantotukea nostetaan yleensä vähitellen täytön edetessä.

Jos kaivannossa kulkee viemäriputki, putken kaato ja alusta tarkistetaan vielä tuetussa kaivannossa. Täytön jälkeen mitään ei voi korjata kaivamatta uudelleen. Siksi tuennan pitää olla paikallaan, kunnes kaikki on tarkastettu.

Käytännössä samat virheet toistuvat. Osa on vaarallisia heti, osa näkyy vasta ajan kuluttua:

• Meneminen tukemattomaan kohtaan, mikä voi päättyä hautautumiseen jo noin 1,5 metrin syvyydessä
• Tuenta ei nouse maanpinnan yläpuolelle, jolloin kaivantoon putoaa kiviä, maata tai työkaluja
• Kaivumaat aivan reunalla, jolloin ne kuormittavat seinää ja painavat tuennan vinoon
• Löysät tai liian harvat pönkät, jolloin lankut taipuvat ja niiden taakse syntyy onkaloita
• Täyttämättömät raot lankkujen takana, mikä johtaa maan vähittäiseen valumiseen ja ympäristön painumiseen
• Vaurioitunut tai lahonnut puutavara, joka halkeaa paineen alla
• Koko tuennan purku kerralla ennen täyttöä, jolloin seinä sortuu putken päälle ja täyttö painuu myöhemmin
• Tuentaa ei tarkasteta sateen tai viikonlopun jälkeen ennen kuin kaivantoon mennään

Seuraukset näkyvät usein vasta kuukausien päästä. Painunut kiveys liittymälinjan päällä, haljennut reunakivi tai viemärin kuvauksessa näkyvä notko putkessa johtuvat usein huonosti tuetusta tai liian aikaisin puretusta kaivannosta. Siksi kannattaa tarkistaa myös se, mikä täytön jälkeen jää näkymättömiin.

Tuentaa ei luovuteta vuosiksi kestävänä rakenteena, vaan kaivannon turvallisena tilana seuraavaa työvaihetta varten. Tarkista se ennen kuin ihmisiä menee kaivantoon, jokaisen sateen jälkeen, työtauon jälkeen ja ennen täyttöä. Kiinnitä vastaanotossa huomiota näihin kohtiin:

• Kaikki syvemmän kaivannon pystyseinät on tuettu koko korkeudelta pohjaan asti
• Tuenta nousee ympäröivän maanpinnan yläpuolelle ja suojaa putoavilta esineiltä
• Lankut tai levyt ovat tiiviisti seinää vasten eikä niiden takana näy onkaloita
• Pönkät on kiristetty tiukalle, ne eivät ole vääntyneet eikä niitä käytetä askelmina
• Puu- ja teräsosissa ei ole halkeamia, lahoa tai muita vaurioita
• Kaivumaat ja materiaalit ovat riittävän kaukana reunasta
• Kaivannossa on turvallinen nousutie, joka ulottuu reunan yli
• Kaivannon reuna on aidattu ja yleisellä alueella merkitty ja pimeällä valaistu
• Pohjalla ei seiso seiniä huuhtovaa vettä, tai pumppaus on järjestetty
• Ennen täyttöä on sovittu täytön, tiivistyksen ja tuennan purun järjestys
• Työmaadokumentteihin on kirjattu tuettujen seinien laajuus, jotta sitä voi verrata laskutettuihin neliömetreihin