Lisähinta pienikokoisesta kiveyksestä, enintään 10×10 cm

Suurikokoinen betonikivi peittää yhdellä kappaleella melko ison alan. Pienkiveys on toista: neliömetrille mahtuu kymmeniä tai jopa satoja kiviä. Jokainen otetaan käteen, asetetaan paikalleen, oikaistaan ja tarkistetaan. Työ etenee siksi selvästi hitaammin, vaikka alue ei ensisilmäyksellä näytä suurelta.

Toinen syy on tarkkuus. Isompi kivi antaa anteeksi pienen poikkeaman, pieni kivi ei peitä sitä. Jos rivi kääntyy alussa hiukan vinoon, virhe kasvaa muutamassa metrissä ja kuvio vääristyy. Siksi tekijä tarkistaa tasaisuuden, saumat ja rivien suunnan jatkuvasti työn aikana, ei vasta lopuksi.

Luonnonkivessä on vielä yksi lisätekijä: kivet eivät ole täsmälleen samankorkuisia eivätkä samanmuotoisia. Jokainen kivi lyödään asennusalustaan niin, että sen yläpinta osuu samaan tasoon ympäröivien kanssa. Pienkiveys on siksi lähes aina käsityötä.

Työvaiheet ovat samat kuin tavallisessa kiveyksessä. Ero on lähinnä tahdissa ja tarkistamisen määrässä:

• pintamaa kaivetaan pois, pohja tasataan ja tiivistetään,
• pohjalle levitetään tarvittaessa suodatinkangas, joka estää maa-aineksen sekoittumisen murskeeseen,
• kantava kerros tehdään murskeesta kerroksittain tiivistäen, ja sen paksuus riippuu maaperästä ja kuormituksesta,
• reunakivet asennetaan, jotta ne pitävät reunat paikallaan ja määräävät pinnan linjan,
• asennusalusta tehdään kivituhkasta tai hiekasta, kiinteällä alustalla sementtipohjaisesta seoksesta,
• kivet ladotaan käsin linjalangan ja kuvion mukaan, ja jokainen lyödään paikalleen kumivasaralla,
• saumat täytetään saumahiekalla, kivituhkalla tai saumauslaastilla,
• pinta tiivistetään tärylevyllä, saumoja täydennetään ja pinta puhdistetaan.

Suomessa routa on kiveyksen tärkein vastustaja. Kävelyteillä kantava kerros on yleensä noin 20 ja 30 cm välillä, mutta routivalla savi- tai silttimaalla rakenteesta tehdään paksumpi. Asennusalusta on tavallisesti noin kolmesta viiteen senttiin. Tarkka rakenne kannattaa sovittaa maaperän mukaan ja sen mukaan, kulkevatko pinnalla vain jalankulkijat vai myös autot. Kun kivet asennetaan betoniin, noudatetaan laastin tai betonin valmistajan ohjeita ja odotetaan riittävä kovettumisaika ennen kuormitusta.

Lisähinta ei ole joka kohteessa sama. Työtä pidentävät ja siten kallistavat erityisesti:

• epäsäännöllinen luonnonkivi tasakokoisen betonikiven sijaan,
• monimutkainen kuvio, kuten kaaret, viuhkat, suomukuvio tai useamman värin yhdistelmä,
• pienet ja rikkonaiset alueet, joissa on kulmia, portaita, kaivonkansia ja paljon leikkaamista,
• huono tai keskeneräinen alusta, joka täytyy ensin korjata,
• hankala pääsy, kun materiaalia ei saa tuotua suoraan työkohteeseen.

Työtä helpottavat puolestaan suorat rivit, yhtenäinen ja isompi alue, valmiiksi hyvin tehty alusta ja esteetön pääsy kohteeseen.

Pienet kivet myötäilevät hyvin kaaria, loivia rinteitä ja epäsäännöllisiä muotoja. Siksi niitä käytetään vanhoissa kaupunkiympäristöissä, vanhempien talojen pihakorjauksissa ja kohteissa, joissa pinnan halutaan näyttävän hienojakoiselta ja käsin tehdyltä. Hyvällä alustalla kuorma jakautuu monelle kivelle, ja pinta kestää pitkään.

Saumoja on kuitenkin paljon. Jos niitä ei täytetä huolellisesti, vesi huuhtoo ne tyhjiksi, niihin kertyy likaa ja rikkaruohot pääsevät kasvamaan. Talvella kannattaa huomioida myös lumityöt: terävä lumikola tai aura voi irrottaa kiviä, joiden saumat ovat löysät. Pienkiveyksessä jokainen tasovirhe näkyy heti. Ja kuten kiveyksissä yleensäkin, suurin osa myöhemmistä ongelmista johtuu aliarvioidusta alustasta, ei itse kivistä.

• alusta on tiivistetty huonosti, ja ajan mittaan pintaan syntyy kuoppia ja uria,
• kantava kerros on liian ohut, ja routa nostaa kiviä epätasaisesti,
• kaltevuus puuttuu, jolloin vesi jää lammikoiksi tai valuu talon sokkelia kohti (yleensä tehdään noin 2 %:n kallistus rakennuksesta poispäin),
• kuviota ei ole suunniteltu etukäteen, ja reunoille jää kapeita leikkopaloja,
• saumat ovat epätasaisia, mikä heikentää ulkonäköä ja vakautta,
• saumat on täytetty vajaasti, ja kivet löystyvät ja alkavat liikkua,
• reunakivet puuttuvat tai on asennettu huonosti, ja kiveys leviää reunoilta.

Lyhyen puutarhakäytävän tai istutusalueen reunuksen voit tehdä itse, jos kärsivällisyyttä riittää. Ajoväylä tai iso piha-alue kannattaa jättää ammattilaiselle, koska alustan täytyy kantaa auto ja kestää routa.

1. Merkitä alue kepeillä ja linjalangalla, merkitä korko ja kallistus.
2. Kaivaa maa tarvittavaan syvyyteen ja tiivistää pohja.
3. Levittää suodatinkangas ja sen päälle murske kerroksittain, tiivistää jokainen kerros.
4. Asentaa reunakivet betoniin ja antaa betonin kovettua.
5. Levittää kivituhka ja vetää se oikolaudalla tasaiseksi.
6. Latoa kivet tukevasta reunasta alkaen linjalangan mukaan ja lyödä jokainen paikalleen kumivasaralla.
7. Tarkistaa jokaisen rivin jälkeen tasaisuus oikolaudalla ja vesivaa'alla.
8. Täyttää saumat saumahiekalla tai kivituhkalla, harjata pinta ja tiivistää se.
9. Tarkistaa ja täydentää saumat muutaman päivän kuluttua.

• pinta on tasainen, eikä pitkän oikolaudan alla näy selviä notkoja tai koholla olevia kiviä,
• yksikään kivi ei liiku tai kolise, kun pinnalla kävelee,
• saumat ovat tasaleveitä ja täynnä,
• rivit ja kuvio ovat suoria ja kaaret sujuvia,
• sateen jälkeen vesi valuu pois eikä jää lammikoiksi,
• reunakivet ovat tukevasti paikallaan ja kiveys painuu tiiviisti niitä vasten,
• ympäristö on siivottu ja ylijäänyt materiaali viety pois.