Puistoreunakivien asennus

Reunakivet asennetaan ennen kiveystä, koska ne muodostavat kehyksen, jonka sisään kivet sitten ladotaan. Työ on periaatteessa yksinkertainen, mutta lopputulos riippuu siitä, kuinka tarkasti jokainen vaihe tehdään.

• Linjaus: reunakiven reitti ja ennen kaikkea yläreunan korkeus merkitään kepeillä ja kiristetyllä linjalangalla. Jo tässä vaiheessa mietitään tulevan kiveyksen korkeus ja kaato, jonka mukaan sadevesi valuu pois, yleensä talosta poispäin.
• Kaivu: maahan kaivetaan kaista, joka on hieman reunakiveä leveämpi. Syvyyden pitää riittää kantavalle alustalle, betonipedille ja itse kivelle. Tavallisilla puistoreunakivillä se on suunnilleen 25 ja 35 senttimetrin välillä yläreunasta mitattuna, ja autolla ajettavilla alueilla enemmän.
• Alusta: kaivannon pohja tiivistetään. Tarvittaessa lisätään routimatonta kiviainesta, esimerkiksi mursketta, ja se tiivistetään kerroksittain. Suomen oloissa hyvä ja kuivana pysyvä alusta on tärkeä, koska routa liikuttaa huonoa pohjaa joka talvi.
• Betonipeti: alustalle levitetään maakosteaa betonia. Se puristuu kädessä paakuksi mutta ei valu. Kerroksen paksuus on yleensä noin 10 cm.
• Asettelu: reunakivi painetaan petiin ja naputellaan kumivasaralla linjalangan korkeudelle. Suoruutta seurataan koko ajan vesivaa'alla.
• Tukivalu: kiven toiselle tai molemmille puolille tehdään betoninen tukikiila, joka ulottuu suunnilleen kolmannekseen tai puoleen kiven korkeudesta. Juuri tämä kiila estää kiveä kallistumasta ajan mittaan.

Selvitä ennen kaivamista, kulkeeko reitillä maakaapeleita tai putkia, kuten vesi-, sähkö- tai tietoliikennelinjoja. Verkkoyhtiöt antavat johtotiedot ja tarvittaessa näyttävät linjat maastossa. Rivi- tai kerrostalon pihalla töistä sovitaan ensin isännöitsijän kanssa, ja taloyhtiö voi pyytää osakkaalta muutostyöilmoituksen.

Yleisimpiä ovat betoniset puistoreunakivet. Ne ovat yleensä noin 5-10 cm paksuja ja suunnilleen 20-25 cm korkeita. Ne sopivat käytäville, terasseille ja talon ympäryksiin. Jos alueella pysäköidään autoa, valitaan paksumpi kivi ja tukevampi peti. Katureunakivet ovat järeämpiä, ja niiden paikka on kaduilla ja vilkkailla pysäköintialueilla.

Graniittiset reunakivet ovat erittäin kestäviä ja näyttävät edustavilta. Ne ovat kuitenkin painavampia, ja niiden mitat vaihtelevat enemmän, joten asentaminen ja leikkaaminen vievät enemmän aikaa. Muoviset reunanauhat sopivat vain nurmikon erottamiseen sorasta tai katteesta. Ne eivät pidä paikallaan kiveystä, jolla kävellään tai ajetaan.

Entä peti? Kiveyksen reunassa se tehdään lähes aina betonista. Pelkkä sora- tai kivituhkapeti käy puhtaasti koristeelliseen reunukseen puutarhassa, mutta silloin kivi siirtyy tai kallistuu helpommin, varsinkin roudan vaikutuksesta.

Helpoin tilanne on suora linja tasaisella ja kantavalla maalla, jonne pääsee kottikärryillä ja johon betonin tai murskeen voi tuoda lähelle. Työtä pidentävät ja kallistavat taas:

• monet kaaret ja kulmat, joissa kiviä joudutaan leikkaamaan tai käyttämään kaarikiviä,
• rinne ja korkeuserot, joissa reunakiven korkeuden pitää muuttua tasaisesti,
• huono pohjamaa, kuten savi tai täytemaa, joka pitää vaihtaa routimattomaan kiviainekseen,
• vanhojen reunakivien ja betonin purkaminen,
• hankala kulku, jolloin tarvikkeet kannetaan käsin talon tai pihan läpi,
• graniittiset reunakivet betonisten sijaan.

Myös sää vaikuttaa. Betonia ei pitäisi levittää, kun lämpötila on suunnilleen alle +5 °C, eikä routaiseen maahan. Siksi työ kannattaa Suomessa ajoittaa sulan maan aikaan. Helteellä betoni taas kuivuu nopeasti, joten se kannattaa peittää tai kastella.

Reunakivi, joka näyttää asennuspäivänä hyvältä, voi kallistua jo ensimmäisen talven jälkeen. Syynä on yleensä jokin näistä:

• tiivistämätön alusta: kivi painuu vähitellen ja linja alkaa aaltoilla,
• puuttuva tukivalu: kiveyksen paine ja auton renkaat työntävät kiven ulospäin,
• liian märkä betoni: kivi kelluu petissä, eikä korkeus pysy,
• väärä korkeus kiveykseen nähden: talon viereen jää lätäköitä tai vesi valuu sokkelia kohti,
• vesi unohdetaan: märkä alusta menettää kantavuutensa ja routa liikuttaa sitä talvella,
• liian aikainen kuormitus: kiveys tiivistetään tärylevyllä heti tuoreen betonin vieressä.

Käytännössä säästetään usein juuri nurmikon puoleisesta tukikiilasta. Se jää näkymättömiin, mutta se on yksi koko työn tärkeimmistä osista.

Puutarhapolun tai terassin, jolla ei ajeta autolla, reunakivet voit asentaa myös itse. Tarvitset lapion, linjalangan, keppejä, vesivaa'an, kumivasaran, käsi- tai täryjuntan sekä betonimyllyn tai ämpärin betonin sekoittamiseen. Reunakivet ovat painavia, joten nosta selkä suorana ja mieluummin kaksin. Kun leikkaat kulmahiomakoneella, käytä suojalaseja, kuulosuojaimia ja hengityksensuojainta. Märkäleikkauksessa pölyä syntyy vähiten.

1. Selvitä maakaapelien ja putkien sijainti.
2. Lyö kepit reitin päihin ja kiristä linjalanka reunakiven yläreunan korkeudelle kaato huomioiden.
3. Kaiva kaista tarvittavaan syvyyteen ja hieman kiveä leveämmäksi.
4. Tiivistä kaivannon pohja ja lisää tarvittaessa mursketta, jonka myös tiivistät.
5. Sekoita maakosteaa betonia kuivabetonin valmistajan ohjeen mukaan.
6. Levitä betonipeti kahden tai kolmen kiven matkalle kerrallaan.
7. Aseta kivi petiin ja naputtele se kumivasaralla linjalangan tasolle.
8. Tarkista vesivaa'alla suoruus ja liittyminen edelliseen kiveen.
9. Jätä kivien väliin pieni ja tasainen sauma.
10. Tee sivulle betoninen tukikiila ja tasoita se muurauslastalla.
11. Anna betonin kovettua, äläkä kuormita sitä ennen kuin valmistaja sen sallii.
12. Täytä kaivanto nurmikon puolelta mullalla ja jatka kiveyksen tekemiseen.

Kävele koko linja hitaasti läpi ja katso sitä myös sivusta matalasta kulmasta, koska silloin epätasaisuudet näkyvät selvimmin. Tarkista:

• onko linja suora ja kaaret tasaisia ilman hammastusta tai hyppäyksiä,
• jatkuvatko vierekkäisten kivien yläreunat ilman porrastusta,
• vastaako reunakiven korkeus suunniteltua kiveyksen ja maanpinnan korkeutta,
• ohjaako kaato veden poispäin talosta ja onko lätäköitä missään,
• ovatko kivien väliset saumat tasaisia,
• onko tukivalu yhtenäinen ja pysyykö kivi paikallaan, kun sitä painaa,
• ovatko leikkaukset siistejä ja kulmat koottu ilman isoja rakoja,
• onko ympäristö siivottu eikä kiveyksellä tai reunakivillä ole betonijäämiä.