Tiereunakivien asennus

Reunakivi näyttää yksinkertaiselta betonipalalta. Sen kestävyys riippuu kuitenkin lähinnä siitä, mitä ei näe: kantavasta alustasta, betonipedistä ja takatuesta. Tavallisesti työ tehdään näin:

1. Linjan ja korkeuden merkitseminen. Reitti merkitään paaluilla ja linjalangalla. Korkeus ja kaltevuus asetetaan vaaituskoneella tai laserilla tulevan pinnan mukaan.
2. Kaivanto. Kaivannon pitää olla niin syvä ja leveä, että siihen mahtuvat murske- tai sorakerros, betonipeti, reunakivi ja sen takana oleva betonituki.
3. Alustan tiivistys. Kaivannon pohja tiivistetään, sen päälle levitetään kiviaineskerros ja se tiivistetään huolellisesti tärylevyllä.
4. Betonipeti. Kerroksen päälle levitetään jäykkää, maakosteaa betonia. Se on helppo muotoilla, eikä kivi uppoa siihen.
5. Kivien asettaminen. Kivet painetaan tuoreeseen petiin ja lyödään kumivasaralla linjalangan tasoon. Korkeutta ja kaltevuutta tarkistetaan koko ajan.
6. Takatuki. Kiven taakse ja ajoväylillä usein myös eteen valetaan betonia, jotta kivi ei kallistu, kun pyörä osuu siihen.
7. Saumat ja viimeistely. Kivien väliin jätetään kapea sauma, joka suunnitelman mukaan täytetään laastilla. Ympäristö täytetään ja tiivistetään, minkä jälkeen alue on valmis asfaltille tai kiveykselle.

Reunakivet asennetaan ennen kiveystä tai asfalttia. Ne ovat tukeva reuna, johon pinta nojaa, joten niitä ei kannata lisätä jälkikäteen.

Tiereunakivellä tarkoitetaan yleensä noin metrin mittaista pystyreunakiveä. Sen korkeus on tavallisesti noin 250-300 millimetriä ja leveys noin 150 millimetriä. Kivi on painava ja luja, joten se kestää myös kuorma-autojen ylitykset. Muita yleisiä vaihtoehtoja ovat:

• viistereunakivet, joiden viistetyn profiilin yli auto pääsee sujuvasti jalkakäytävälle tai liittymään,
• siirtymäkivet, jotka yhdistävät korkean ja madalletun reunan ilman porrasta,
• kaarireunakivet mutkiin ja kaarteisiin, jottei reunaa tarvitse koota lyhyistä suorista paloista,
• graniittireunakivet, joita Suomessa käytetään paljon. Ne kestävät hyvin kulutusta ja suolaa, mutta ovat raskaita käsitellä,
• puutarha- ja istutusreunakivet, jotka ovat matalampia ja ohuempia. Ne sopivat vain kulkuväylille ja pihoille, eivät ajoväylän reunaan.

Valinnan ratkaisee kuormitus, ei ulkonäkö. Jos alueella ajaa rakennustarvikkeita tuova pakettiauto tai jäteauto, puutarhakivi ei kestä kauan. Laadukkaat betonireunakivet valmistetaan standardin SFS-EN 1340 mukaan. Niiden pitää kestää pakkasta ja tiesuolaa.

Miksi reunakivi kallistuu muutaman talven jälkeen, vaikka se oli aluksi suorassa? Syy on lähes aina alustassa, routaa aiheuttavassa vedessä tai molemmissa, harvoin itse kivessä.

Suomessa routa on reunakivien suurin vihollinen. Kantavan kerroksen pitää olla routimatonta mursketta tai soraa, tarpeeksi paksu ja hyvin tiivistetty, muuten kivet painuvat tai nousevat vähitellen. Ajoväylillä betonipedin paksuus on yleensä noin 100-150 millimetriä. Kivi upotetaan noin kolmasosaan korkeudestaan. Valmiin ajopinnan yläpuolelle jää tavallisella kadulla usein noin 100-150 millimetrin korotus, liittymissä ja suojateiden kohdalla vähemmän.

Ennen kivet asennettiin usein kuivaan sekoitukseen, joka asennuksen jälkeen vain kasteltiin. Tämä tapa on epävarmempi, koska betoni ei välttämättä kovetu tasaisesti. Kunnolla sekoitettu maakostea betoni on luotettavampi valinta.

Vedelle pitää olla reitti pois. Ajoväylän reuna kallistetaan kohti sadevesikaivoja tai viheraluetta, eikä reunakivi saa muodostaa patoa, jonka taakse jää lammikko. Alustaan imeytyvä vesi jäätyy talvella ja voi nostaa kiven hyvästäkin pedistä.

Asennustyön vaativuus ja siten myös hinta vaihtelevat paljon. Työtä helpottavat:

• tasainen ja helppopääsyinen maasto, jonne kaivinkone ja kuorma-auto pääsevät,
• pitkät suorat osuudet ilman kaarteita ja korkeuseroja,
• kantava hiekka- tai soramaa.

Työtä vaikeuttavat puolestaan:

• vanhojen reunakivien ja betonin purku ja poiskuljetus,
• savinen tai märkä maaperä, joka vaatii syvemmän kaivannon ja enemmän kiviainesta,
• runsaat kaarteet, sahatut kappaleet ja liittymät olemassa olevaan asfalttiin,
• raskaiden kivien kantaminen käsin paikkoihin, joihin koneet eivät pääse,
• työskentely liikenteen vieressä, mikä vaatii liikenteenohjausta.

Tiereunakivien asentamista omin voimin ei suositella. Yksi kivi painaa yleensä useita kymmeniä kiloja. Se voi helposti puristaa sormet tai vahingoittaa selkää, ja ilman vaaituskonetta ja tärylevyä on vaikea saada aikaan suoraa ja tukevaa linjaa. Taloyhtiössä pihan muutoksista sovitaan isännöitsijän kanssa ennen töiden aloittamista.

Ennen kaivamista selvitä maanalaisten kaapelien ja putkien sijainti, erityisesti sähkö-, vesi-, tietoliikenne- ja mahdolliset kaasujohdot. Pyydä johtoselvitys ja tarvittaessa näytöt verkkoyhtiöiltä. Jos kaasuputki vaurioituu, poistu heti paikalta ja soita hätänumeroon 112. Kaivaminen kaapelien ja liittymäjohtojen läheisyydessä kuuluu kokeneelle urakoitsijalle.

Betonitöitä kannattaa tehdä keväästä syksyyn. Kun lämpötila on alle noin 5 °C, betoni kovettuu hitaasti ja voi vaurioitua pakkasessa. Helteellä se taas kuivuu nopeasti, ja sitä pitää kastella tai suojata. Kiviä ei asenneta jäätyneelle tai liejuiselle alustalle. Syksyn töissä aikataulu kannattaa suunnitella niin, että betoni ehtii kovettua ennen pakkasia.

• Huonosti tiivistetty alusta. Kivet painuvat ajan mittaan epätasaisesti, ja linja aaltoilee.
• Routiva tai liian ohut kantava kerros. Routa nostaa kiviä talvella ja jättää ne vinoon keväällä.
• Puuttuva tai ohut takatuki. Kivi kallistuu vähitellen, kun pyörät osuvat siihen.
• Väärä kaltevuus. Vesi jää seisomaan reunaan, valuu kiveyksen alle ja rikkoo alustaa talvella.
• Liian matalalle upotettu kivi. Kivi tuntuu tukevalta, mutta liikkuu ensimmäisestä kuormasta.
• Puutarhakivi ajoväylän reunassa. Ohut kivi halkeaa tai lohkeaa.
• Tuoreen betonin kuormittaminen. Jos kivien yli ajetaan ennen kuin betoni on kovettunut riittävästi, peti rikkoutuu.

Kävele vastaanotossa koko linjan matka. Katso sitä sekä kaukaa että läheltä ja käy läpi tämä lista:

• linja on suora tai tasaisesti kaartuva, eikä siinä ole hammastusta tai mutkia,
• vierekkäisten kivien välillä ei ole korkeuseroa ja saumat ovat tasaiset,
• yksikään kivi ei liiku, kun painat sitä jalalla voimakkaasti,
• kivien takana näkyy betonituki, ei pelkkää multaa,
• korotus pinnan yläpuolella vastaa sovittua ja liittymissä kivi on madallettu,
• sateen tai letkulla kastelun jälkeen vesi valuu pois eikä jää reunaan,
• kivissä ei ole halkeamia, lohkeamia tai betoniroiskeita,
• urakoitsija on kertonut, milloin aluetta saa kuormittaa autolla.