Suora kipsilevyalakatto

Työvaiheet ovat useimmissa järjestelmissä samanlaiset. Erot ovat yksityiskohdissa, jotka järjestelmän valmistaja määrittää, ja niitä pitää noudattaa.

1. Korkeuden mittaus. Laserilla merkitään kaikkiin seiniin vaakasuora viiva, johon uusi katto tulee. Samalla katsotaan, missä kohtaa vanha katto on matalimmillaan, koska se ratkaisee, kuinka paljon huone madaltuu.
2. Seinäprofiilit (UD). Profiilit kiinnitetään seiniin huoneen kehälle. Profiilin alle liimataan yleensä tiivistenauha, joka vaimentaa äänen siirtymistä ja tasaa seinän pieniä epätasaisuuksia.
3. Ripustimet. Vanhaan kattoon kiinnitetään ripustimet: suoraripustimet, kun katto laskee vähän, tai säädettävät ripustimet, kun pudotusta on enemmän. Kiinnikkeet valitaan alustan mukaan, sillä betoniin, kevytbetoniin ja puuhun käytetään eri tulppia ja ruuveja.
4. Kattoprofiilit (CD). Profiilit työnnetään seinäprofiilien sisään ja kiinnitetään ripustimiin. Niiden jako on valmistajan ohjeen mukaan yleensä 40 ja 50 senttimetrin välillä. Tässä vaiheessa koko taso säädetään mahdollisimman tarkasti, koska myöhemmin sitä ei enää voi korjata.
5. Asennukset ja eriste. Ennen levytystä vedetään johdot, valaisinrasiat ja tarvittavat putket. Jos kattoon lisätään mineraalivillaa äänen tai lämmön takia, se asennetaan nyt.
6. Höyrynsulku vain tarvittaessa. Sitä tarvitaan kylmän ullakon tai yläpohjan alla, jossa asunnon kostea sisäilma voisi tiivistyä eristeeseen. Kahden lämpimän kerroksen välissä sitä ei yleensä laiteta. Jos höyrynsulku tehdään, saumat teipataan ilmatiiviisti ja liitetään seiniin.
7. Levytys. Levyt asennetaan poikittain kattoprofiileihin ja kiinnitetään kipsilevyruuveilla. Katossa ruuvijako on valmistajan mukaan yleensä noin 15 ja 17 senttimetrin välillä. Vierekkäisten levyjen päätysaumat porrastetaan, jotta kattoon ei synny yhtä pitkää, yhtenäistä saumaa.
8. Saumaus ja hionta. Saumat vahvistetaan nauhalla ja tasoitetaan useassa kerroksessa, samoin ruuvinkannat. Kun tasoite on kuivunut, pinta hiotaan, pohjamaalataan ja maalataan.

Tavalliseen suoraan alakattoon käytetään yleisimmin noin 12,5 mm paksua kipsilevyä. Levytyyppi valitaan tilan mukaan:

• tavalliset kipsilevyt kuiviin tiloihin, kuten olohuoneeseen, makuuhuoneeseen ja eteiseen,
• kosteutta kestävät levyt, usein vihreitä, kylpyhuoneeseen, keittiöön ja WC:hen, aina toimivan ilmanvaihdon kanssa,
• palonkestävät levyt, usein punaisia tai vaaleanpunaisia, kohteisiin, joissa rakenteelta vaaditaan palonkestävyyttä, esimerkiksi puurakenteisen yläpohjan alle tai tekniseen tilaan,
• rei'itetyt akustolevyt tiloihin, joissa haluat vähentää kaikua.

Kaiku ja naapurin melu ovat eri asioita. Rei'itetty levy parantaa huoneen sisäistä akustiikkaa, mutta yläkerran askeläänistä auttavat paremmin joustava ripustus, mineraalivilla ja tarvittaessa kaksinkertainen levytys. Jos melu on tärkein syy alakattoon, kerro siitä kipsilevyasentajalle jo ennen työn aloittamista.

Suora katto tyhjässä, suorakulmaisessa huoneessa betonikaton alla on helpoin tapaus. Työtä ja aikaa lisäävät puolestaan:

• korkea huone, jossa tarvitaan teline tikkaiden sijaan,
• vanha puu- tai palkkikatto, johon ripustimia on vaikeampi kiinnittää,
• paljon reikiä kohdevaloille, ilmanvaihtoventtiileille tai huoltoluukuille,
• eriste, höyrynsulku tai toinen levykerros,
• kalustettu huone, joka pitää tyhjentää ja suojata,
• vanhan paneelin tai irtoilevan pinnoitteen purku ennen asennusta,
• tavallista vaativampi pinnan laatu, esimerkiksi kun katto jää sivuvaloon tai maaliksi halutaan kiiltävä.

Työ sujuu paremmin, kun tiedät etukäteen, mihin valaisimet tulevat, missä ilmanvaihtokanavat kulkevat ja kuinka paljon kattoa saa laskea. Levytyksen jälkeen tehdyt muutokset ovat aina työläämpiä.

Alakatto on hyvä paikka uusille johdotuksille, mutta sähkötöitä saa tehdä vain rekisteröity sähköurakoitsija. Sähköasentajan kannattaa käydä kohteessa ennen levytystä, ja töiden jälkeen hän antaa käyttöönottotarkastuksen pöytäkirjan. Johdot vedetään alakaton yläpuolelle niin, ettei niihin osu ruuvilla.

Älä koskaan ripusta painavaa kattovalaisinta pelkkään kipsilevyyn. Se kiinnitetään vanhaan kattoon tai rankaan valmiiksi tehtyyn vahvikkeeseen. Kevyet kohdevalot sopivat hyvin, kun otetaan huomioon niiden lämpeneminen ja niiden yläpuolelle jäävä tila.

• Liian harva ranka. Liian suuret ripustin- tai profiilivälit johtavat ajan myötä taipumaan ja saumojen halkeiluun.
• Väärät kiinnikkeet. Tulppa, joka pitää betonissa, ei välttämättä pidä reiällisessä tiilessä tai vanhassa puukatossa.
• Tavallinen levy kosteassa tilassa. Kylpyhuoneessa ilman kosteutta kestävää levyä ja toimivaa ilmanvaihtoa on homeen ja levyn muodonmuutosten vaara.
• Puuttuva liikuntasauma. Suurissa katoissa ja rakennuksen liikuntasaumojen kohdalla tarvitaan valmistajan ohjeen mukainen liikuntasauma, muuten katto halkeilee.
• Unohtuneet asennukset. Jälkikäteen sahatut reiät heikentävät levyjä ja näkyvät lopputuloksessa.
• Huolimaton saumaus. Ilman nauhaa tehdyt tai huonosti hiotut saumat näkyvät maalauksen jälkeen, erityisesti ikkunasta tulevassa viistossa valossa.
• Työ kylmässä tai märässä rakennuksessa. Levyjen pitää antaa tasaantua huoneessa ennen asennusta, ja tasoitetyöt tehdään yleensä yli 10 °C lämpötilassa, ei heti märkien tasoite- tai pintavalutöiden jälkeen.

Ota vastaanottoon mukaan taskulamppu tai työvalo ja valaise kattoa sivusta, niin pienetkin epätasaisuudet näkyvät. Tarkista, että:

• katto on suora ja samalla korkeudella, eikä sen keskellä näy notkoa,
• levyjen saumat ja ruuvinkannat eivät erotu viistossa valossa,
• liittymät seiniin ovat siistit ja ehjät,
• valaisinten ja venttiilien reiät ovat sovituissa kohdissa ja niiden reunat ovat suorat,
• kosteissa tiloissa on käytetty kosteutta kestäviä levyjä,
• huoltoluukut ovat siellä, missä tarvitaan pääsy venttiileille, putkiliitoksiin tai ilmanvaihtoon,
• sähköasentaja on antanut uusista asennuksista käyttöönottotarkastuksen pöytäkirjan,
• sinulla on tieto käytetystä järjestelmästä ja levytyypistä mahdollisia korjauksia varten.