Kasettialakatto kannatinrakenteineen

Koko järjestelmä asennetaan kuivana. Mitään ei sekoiteta eikä mikään kuivu, joten katto on valmis heti, kun viimeinen kasetti on paikallaan. Rakenne on yleensä tällainen:

• reunalistat eli L-listat, jotka ruuvataan seiniin koko huoneen ympäri,
• ripustimet, jotka kiinnitetään alkuperäiseen kattoon, useimmiten säädettävät lanka- ja jousiripustimet tai noniusripustimet,
• pääkannattimet, jotka roikkuvat ripustimien varassa,
• poikittaiskannattimet, jotka muodostavat ruudukon, tavallisesti kokoon 600 × 600 mm tai 600 × 1200 mm,
• kasetit, jotka vain lasketaan ruudukkoon ilman liimaa tai saumausta.

Kannattimet ovat sinkittyä terästä, joten tavallisissa sisätiloissa ne kestävät hyvin pitkään. Eniten kuluu kasettien pinta, ja kasetit voi vaihtaa yksi kerrallaan.

Asennus näyttää helpolta, mutta lopputulos riippuu tarkasta mittauksesta. Kokenut kipsilevyasentaja etenee suunnilleen näin:

1. Alakaton korkeus päätetään sen mukaan, mitä katon yläpuolelle tulee: johdot, valaisimet ja ilmanvaihto. Korkeus merkitään laserilla seiniin koko huoneen ympäri.
2. Ruudukko jaetaan niin, että seinien vierelle tulevat leikatut kasetit ovat huoneen molemmilla puolilla suunnilleen yhtä leveitä. Kapeaa suikaletta vain toiselle seinälle ei jätetä.
3. Reunalistat ruuvataan seiniin merkittyyn korkeuteen.
4. Ripustimet kiinnitetään kattoon alustalle sopivilla kiinnikkeillä. Betoniin käytetään eri kiinnikkeitä kuin ontelolaattaan tai puupalkkiin. Ripustinväli tulee valmistajan ohjeesta, usein se on noin 1,2 m.
5. Pääkannattimet ripustetaan, oikaistaan suoraan linjaan ja niiden väliin asennetaan poikittaiskannattimet.
6. Valaisimille, ilmanvaihdon venttiileille ja huoltoluukuille varataan paikat.
7. Kasetit asetetaan paikalleen, reunoille leikataan mittaan sopivat palat ja lopuksi koko katon suoruus tarkistetaan.

Kasetit kannattaa asentaa vasta, kun märkätyöt kuten tasoitteet ja pintavalut ovat valmiita, ikkunat ovat paikallaan ja tila on kuiva. Mineraalikuitukasetit reagoivat kosteaan ilmaan ja voivat taipua. Valmistajat suosittelevat yleensä, että kasetit saavat olla huoneessa jonkin aikaa ennen asennusta, jotta ne tottuvat tilan lämpötilaan ja kosteuteen.

Kannatinjärjestelmissä näkyvän profiilin leveys on yleensä jompikumpi kahdesta. T24 on leveämpi, jäykempi ja helpompi asentaa. Se sopii toimistoihin, käytäviin ja teknisiin tiloihin. T15 on kapeampi, ruudukko näkyy vähemmän ja katto näyttää hienovaraisemmalta. Siksi se valitaan tiloihin, joissa ulkonäöllä on väliä. Molemmissa kasetit saa irti yhtä helposti.

Kasetin valinta riippuu siitä, mihin tilaa käytetään:

• mineraalikuitukasetit ovat perusratkaisu tavallisiin toimistoihin ja käytäviin, akustiikka on kohtuullinen ja vaihto helppoa,
• akustiikkakasetit vaimentavat ääntä enemmän ja lyhentävät kaikua, mikä tuntuu avotoimistossa, neuvotteluhuoneessa, luokassa tai odotustilassa,
• kosteutta kestävät kasetit sopivat kosteampiin tiloihin, esimerkiksi taukokeittiöön, pesutiloihin tai kellariin,
• hygieniakasetit pestävällä pinnalla ovat käytössä vastaanotoilla ja elintarviketiloissa,
• sileäpintaiset kasetit valitaan, kun halutaan siisti ja moderni ilme.

Miksei sitten tehdä kipsilevykattoa? Kipsilevyinen alakatto on yhtenäinen ja näyttää tavalliselta katolta, mutta johtoihin pääsee käsiksi vain huoltoluukun kautta tai leikkaamalla aukon. Kasettikaton voi avata mistä kohtaa tahansa vahingoittamatta mitään. Toisaalta, jos haluat olohuoneeseen sileän katon ilman ruudukkoa, kasettikatto ei vastaa sitä ulkonäöltään.

Valaisimet, sähkörasioiden paikat ja ilmanvaihdon venttiilit kannattaa suunnitella ennen kuin kannatinrakenne asennetaan. Muuten valmiiseen kattoon joudutaan tekemään muutoksia ja ruudukkoa korjaamaan. Kasettikattoon asennetaan yleensä kasetin kokoisia LED-paneeleja, alasvalot valmiiksi rei'itettyihin kasetteihin tai lineaarivalaisimia. Ikkunan kohdalle voi tehdä erillisen reunaratkaisun, johon verhokisko tai LED-nauha piiloutuu.

Kevyet paneelit kannatinrakenne yleensä kantaa itse. Raskaammat valaisimet, puhaltimet ja ilmanvaihtolaitteet tarvitsevat kuitenkin omat ripustimensa alkuperäiseen kattoon, jotta ruudukko ei taivu. Tarkista asia sekä kannatinjärjestelmän että valaisimen valmistajan ohjeista. Ilmanvaihdon liitokset kuuluvat LVI-asentajalle.

Alakaton yläpuoliset sähköasennukset saa tehdä vain rekisteröity sähköurakoitsija. Uusista asennuksista tehdään käyttöönottotarkastus, ja siitä saat pöytäkirjan. Liiketiloissa kasettien paloluokalle tai alakaton palonkestolle voi olla vaatimuksia, jotka löytyvät tilan suunnitelmista tai suunnittelijalta. Kerrostalossa kerro isännöitsijälle ennen kuin porataan kattoon. Monessa taloyhtiössä tällaisesta remontista tehdään muutostyöilmoitus, ja taloyhtiöltä selviää samalla, kulkeeko katossa putkia tai johtoja.

Työn vaativuus ja sen myötä hinta riippuvat tilasta. Työtä helpottavat:

• suuri suorakaiteen muotoinen huone ilman syvennyksiä ja pilareita,
• kova betonikatto, johon kiinnikkeet pitävät hyvin,
• tavallinen huonekorkeus, jossa voidaan työskennellä siirrettävältä telineeltä,
• valmiiksi tehty valaisin- ja putkisuunnitelma.

Työtä vaikeuttavat:

• rikkonainen pohja, vinot seinät, pilarit ja paljon leikattavia kasetteja,
• suuri ripustuskorkeus tai korkea huone, joka vaatii pidemmät ripustimet ja isomman telineen,
• alusta, johon kiinnikkeet eivät pidä hyvin, esimerkiksi vanha puurakenteinen välipohja tai ontelolaatta, jossa kiinnityskohdat pitää valita tarkasti,
• runsaasti läpivientejä valaisimille, sprinklereille ja ilmanvaihdolle,
• työ käytössä olevassa tilassa, jolloin pitää siivota jatkuvasti ja edetä osissa.

Muista myös huonekorkeus. Kannatinrakenteen lisäksi alakaton yläpuolelle tarvitaan tilaa valaisimille ja putkille. Vanhojen talojen matalissa kellareissa kannattaa miettiä etukäteen, voisiko putket ja kanavat vetää niin, ettei alakattoa tarvitse laskea turhan alas.

• Liian vähän ripustimia tai vääränlaiset kiinnikkeet. Katto painuu ajan myötä, varsinkin valaisimien kohdalta, ja kasetit alkavat pudota ruudukosta.
• Huonosti jaettu ruudukko. Toisen seinän viereen jää kapea kasettikaistale, joka näyttää häiritsevältä ja on hankala asentaa.
• Kasetit asennettu kosteaan tilaan. Ne liikkuvat, taipuvat tai niihin tulee tahroja.
• Tilaan sopimattomat kasetit. Tavallinen mineraalikuitukasetti ei kestä pesutilassa eikä auta kaikuun vilkkaassa neuvotteluhuoneessa.
• Valaisimet mietitty vasta jälkikäteen. Ruudukkoa joudutaan muuttamaan ja kasetit vaurioituvat aukkoja leikatessa.
• Raskaat laitteet pelkän ruudukon varassa. Kannattimet taipuvat ja katto menettää suoruutensa.

Katso kattoa vastaanotossa sekä huoneen keskeltä että vinosti ikkunaa kohti, sillä vastavalossa epätasaisuudet näkyvät parhaiten. Käy läpi nämä kohdat:

• ruudukko on suora, kannattimet eivät aaltoile eivätkä roiku missään,
• reunalistat ovat tiiviisti seinää vasten ilman isoja rakoja,
• leikatut reunakasetit ovat vastakkaisilla seinillä suunnilleen yhtä leveitä,
• kasetit ovat koko pinnaltaan ruudukossa, eivät koholla tai taipuneina,
• muutaman kasetin saa nostettua pois ja takaisin paikalleen ilman vaurioita,
• raskaammilla valaisimilla ja laitteilla on omat ripustimet,
• kasetit ovat puhtaita, ilman sormenjälkiä ja kolhiintuneita reunoja,
• uusista sähköasennuksista on käyttöönottotarkastuksen pöytäkirja,
• saat tiedon käytetystä kasettityypistä, jotta samanlaisia voi myöhemmin ostaa lisää.