Alusbetonin valu ja oikaisu

Alusbetoni ei ole kantava laatta samassa mielessä kuin esimerkiksi välipohja. Sen tehtävä on tehdä maan päälle luja, tasainen ja yhtenäinen alusta. Jos bitumikermit tai eristelevyt laitettaisiin suoraan sepelin päälle, terävät kivet rikkoisivat kalvon ja lattia joustaisi kävellessä.

Miksi tasaisuus on tärkeää, kun päälle tulee vielä pintavalu? Vedeneristys tarvitsee sileän alustan ilman teräviä reunoja ja kuoppia. EPS-eristelevyt keikkuvat kuoppaisella betonilla ja voivat haljeta. Jokainen epätasaisuus näkyy lopulta pintavalun paksuudessa: jossain se jää liian ohueksi ja halkeilee, toisaalla siitä tulee turhan paksu ja kuivuminen venyy. Hyvin oikaistu alusbetoni säästää siis työtä ja materiaalia kaikissa yläpuolisissa kerroksissa.

Suomessa uudisrakennuksen maanvarainen laatta tehdään usein niin, että lämmöneriste on laatan alla ja laatta valetaan suoraan sen päälle. Alusbetonia käytetään erityisesti silloin, kun eristys tai vedeneristys tulee betonin yläpuolelle, kuten monissa kellarikorjauksissa ja vanhojen talojen lattioissa. Samaa nimitystä käytetään myös ohuesta laihasta betonikerroksesta anturoiden tai pohjalaatan alla. Sen lujuusluokka ja paksuus ovat yleensä pienempiä, ja sen tärkein tehtävä on pitää raudoitus irti kurasta. Tämä artikkeli keskittyy lattian alusbetoniin, mutta levityksen ja oikaisun periaate on sama.

Betonivalu on nopea työ, jota ei voi keskeyttää. Kun betoniauto saapuu, kaiken muun pitää olla tehty. Käytännössä näkee usein, että porukka seisoo odottamassa, koska viemärin läpivienti puuttuu tai korkoja ei ole merkitty.

Pohja ja tiivistys

• maa on kaivettu tarvittavaan syvyyteen ja siitä on poistettu pintamaa, juuret ja rakennusjäte,
• täyttö- ja kapillaarikatkokerros (esimerkiksi sepeli tai salaojasora) on levitetty kerroksittain ja jokainen kerros tiivistetty tärylevyllä, yleensä noin 15 cm kerralla,
• täytön pinta on tasattu ilman kuoppia, jotta betonin paksuus ei paikoin kaksinkertaistu,
• pohjamaa ei ole jäässä, sillä routaantuneen maan päälle valettu laatta painuu, kun routa sulaa,
• savisella tai märällä pohjalla on kysytty rakennesuunnittelijalta, tarvitaanko suodatinkangas tai paksumpi täyttökerros.

Lattian alle tulevat putket ja putkitukset

Kaikki lattian alle tuleva on asennettava, tarkastettava ja peitettävä ennen valua. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea viemäriputkia, vesijohtoa, sähköasentajan suojaputkia ja usein myös radonputkistoa. Suomessa radon on monella paikkakunnalla todellinen asia, joten radonputkisto kannattaa asentaa valmiiksi, vaikka imuria ei heti tarvittaisikaan. Betonista ylös nousevat putkenpäät tulpataan ja tuetaan niin, etteivät ne liiku tiivistettäessä. Jälkikäteen tehtävä piikkaus tuoreeseen laattaan on turhaa työtä ja altistaa halkeamille.

Korot, reunat ja pääsy kohteeseen

• seinissä on merkitty korkolukema, yleensä metrikorko, josta betonin yläpinta mitataan,
• seinien vierelle on kiinnitetty reunaeristekaista, joka erottaa laatan seinärakenteesta,
• betoniauto tai pumppu pääsee riittävän lähelle, tai on paikka, johon betoni voidaan kaataa ja ajaa kottikärryillä,
• vesi ja sähkö ovat saatavilla tärylaitteita ja työkalujen pesua varten,
• sää sopii valuun: ei pakkasta eikä kovaa aurinkoa ja tuulta yhtä aikaa.

Korkojen ohjaus

Ensin päätetään, mihin betonin yläpinta tulee. Täytön päälle asennetaan johteet eli ohjauslistat, joiden päällä oikolauta liikkuu. Ne voivat olla teräsprofiileja, puurimoja tai edellisenä päivänä valettuja betonikaistoja. Pienissä tiloissa riittävät laserilla säädetyt korkotapit tai korkopisteet. Johteiden väli valitaan oikolaudan pituuden mukaan, yleensä enintään noin 2 tai 3 metriä.

Erotuskerros ja raudoitus

Täytön päälle tulee suunnitelman mukaan erotuskerros, esimerkiksi suodatinkangas tai muovikalvo. Se estää kuivaa sepeliä imemästä vettä betonista ja vähentää kitkaa, jolloin laatta halkeilee kutistuessaan vähemmän. Suomessa muovikalvon paikka lattiarakenteessa ratkaistaan kosteusteknisesti, sillä väärään kohtaan asennettu kalvo voi kerätä kosteutta. Noudata siksi suunnitelmaa. Jos raudoitus kuuluu suunnitelmaan, hitsattu raudoitusverkko levitetään limityksin ja nostetaan välikkeiden varaan. Suoraan kalvon päällä makaava verkko on lähes hyödytön, koska se päätyy laatan pohjalle.

Betonin levitys

Betoni levitetään järjestyksessä kauimmaisesta nurkasta kohti uloskäyntiä, jotta kenenkään ei tarvitse kahlata valmiin pinnan läpi. Massa levitetään lapioilla tai haravalla hieman johteiden yläpuolelle. Betonia ei pidä pudottaa korkealta eikä vetää pitkiä matkoja lattiaa pitkin, koska silloin se erottuu: kiviaines ja sementtiliima lähtevät eri suuntiin.

Tiivistys ja oikaisu

Tavallisissa alusbetonin paksuuksissa käytetään useimmiten täryoikolautaa, joka samalla tiivistää betonin ja vetää sen johteiden korkoon. Paksummissa laatoissa tai tiheässä raudoituksessa käytetään lisäksi sauvatärytintä. Pienillä aloilla betoni tiivistetään käsin tamppaamalla ja vedetään alumiinisella oikolaudalla sahaavalla liikkeellä sivulle ja samalla eteenpäin. Kohdat, joihin oikolaudan jälkeen jää kuoppa, täytetään ja vedetään uudelleen.

Pinnan viimeistely

Oikaisun jälkeen pinta tasataan pitkävartisella tasoitinlaudalla, jotta oikolaudan jäljet ja pienet kuopat häviävät. Vedeneristyksen alle pinta jätetään yleensä hieman karheaksi, ei peilisileäksi. Jos johteet poistetaan, niiden urat täytetään heti betonilla ja tasataan.

Jälkihoito

Heti kun betoni sen sallii, pinta peitetään muovilla tai sitä aletaan kastella. Ensimmäiset päivät ratkaisevat, jääkö pinta pölyäväksi ja halkeilevaksi. Kovettumisajoista kerrotaan tarkemmin alempana.

Lujuusluokka ja notkeus

Lattian alusbetonissa käytetään yleensä lujuusluokkaa C20/25 tai C25/30, autotallissa ja raskaammalla kuormituksella usein korkeampaa. Anturoiden alla oleva laiha alusbetoni on tavallisesti heikompaa. Ratkaiseva on kuitenkin suunnitelma, ja betoniasemalta tilattaessa lujuusluokka ja muut ominaisuudet ilmoitetaan selvästi SFS-EN 206 -standardin mukaisilla merkinnöillä. Notkeus valitaan niin, että betoni levittyy ja oikaistaan helposti. Työmaalla lisätty vesi on virhe: massa levittyy helpommin, mutta lujuus laskee ja halkeilu lisääntyy.

Paksuus

Omakotitalon lattian alusbetonin tavallinen paksuus on noin 10 tai 15 cm. Autotallissa, pajassa ja raskaan kuorman alla laatta tehdään paksumpana ja raudoitettuna. Tarkka arvo tulee suunnitelmasta. Vanhan talon kellarissa paksuutta rajoittavat usein huonekorkeus, ovet ja kynnykset, joten koko lattiarakenne kannattaa miettiä valmiiksi jo ennen purkua.

Raudoitusverkko, kuidut vai raudoittamaton

• Raudoittamaton: sopii pienille aloille hyvin tiivistetyn täytön päällä, kun laatan päälle tulee vain kevyitä kerroksia. Se on herkempi halkeilemaan, joten se tarvitsee liikuntasaumat.
• Raudoitusverkko: yleisin ratkaisu. Verkko pitää laatan koossa ja rajoittaa halkeamien leviämistä. Sen täytyy olla oikein tuettu.
• Kuitubetoni: muovi- tai teräskuidut sekoitetaan betoniin jo betoniasemalla. Se säästää verkon asennuksessa aikaa, mutta kuitujen käytöstä on sovittava rakennesuunnittelijan kanssa.

Betonin kuljetus paikalle

Betoni tuodaan paikalle suoraan auton kourulla, pumpulla tai kottikärryillä. Pumppu kannattaa silloin, kun auto ei pääse lähelle tai kun valetaan sisätiloissa ikkunan tai oven kautta, esimerkiksi kellariin. Pienissä kohteissa betoni sekoitetaan myös betonimyllyllä työmaalla. Silloin tasaisen laadun ylläpito joka erässä on vaikeampaa ja valu kestää pidempään, joten ensimmäiset alueet alkavat kovettua ennen kuin viimeiset on saatu valmiiksi.

Sama neliömäärä voi tarkoittaa puolen päivän rauhallista työtä tai koko päivän raskasta valua. Erot syntyvät pääasiassa näistä asioista:

• Pääsy kohteeseen: avoin alue, jonka reunaan auto pääsee peruuttamaan, on helpoin. Valu kellarissa, vanhan talon sisällä tai kapean portin takana vaatii pumpun tai paljon käsin kantamista.
• Tilan muoto: monta pientä huonetta, nurkkia, pilareita ja läpivientejä tarkoittaa enemmän käsityötä esteiden ympärillä.
• Täytön laatu: tasainen ja hyvin tiivistetty täyttö säästää betonia ja aikaa. Kuopat ja kumpareet kasvattavat menekkiä ja tekevät tasaisen paksuuden saavuttamisesta vaikeaa.
• Tasaisuusvaatimus: jos betonin päälle tulee lattiapinta tai lattialämmitys ilman erillistä tasoitusta, tarvitaan tarkemmat johteet ja huolellisempi viimeistely.
• Raudoitus: verkon levitys ja tuenta on oma työvaiheensa, ja valun aikana verkon päällä liikkuminen on hitaampaa.
• Sää: helteellä betoni kovettuu nopeasti ja oikaisuun jää vähemmän aikaa. Kylmällä laatta on suojattava ja odotusajat pitenevät.
• Valettava määrä kerralla: tasainen toimitus betoniasemalta ilman pitkiä taukoja autojen välillä helpottaa työtä paljon. Jos toinen auto myöhästyy, kuormien väliin syntyy työsauma.

Kuinka kauan työ kestää

Kokenut porukka levittää ja oikaisee tavallisen omakotitalon lattian yleensä yhdessä päivässä, usein muutamassa tunnissa. Valmistelut, kuten tiivistys, johteiden asennus ja verkon levitys, vievät tavallisesti enemmän aikaa kuin itse valu.

Kovettuminen ja jälkihoito

Valun jälkeen pinnalla voi varovasti kävellä yleensä seuraavana päivänä lämpötilasta riippuen. Betoni pidetään kosteana kastelemalla tai muovilla peitettynä vähintään noin viikon ajan, kuumalla ja tuulisella säällä erityisen huolellisesti. Alle noin +5 °C:n lämpötiloissa ei pidä valaa ilman talvibetonoinnin toimenpiteitä, koska pakkanen vaurioittaa ensimmäisinä päivinä sekä pintaa että lujuutta. Suunniteltu lujuus saavutetaan yleensä noin 28 vuorokaudessa.

Mitä seuraavaksi tulee ja mitä sovitaan etukäteen

Alusbetonin päälle tulee usein vedeneristys tai radonsuojaus. Bitumikermit asennetaan kuivalle ja esikäsitellylle pinnalle, ja hitsattavien kermien kanssa on odotettava, että betoni on riittävän kuiva. Tarkan ajan kertoo eristeen valmistaja. Radonin vuoksi kannattaa sopia suunnittelijan kanssa etukäteen, toimiiko eristyskerros myös radonsuojana ja missä radonputkiston nousu sijaitsee. Eristyksen jälkeen vuorossa ovat lisäeristys, lattialämmitysputket ja pintavalu.

Tärkeintä on keskustella muiden ammattilaisten kanssa ennen valua. LVI-asentajan pitää varmistaa viemäreiden paikat, sähköasentajan suojaputket ja lattialämmityksen tekijän koko lattiarakenteen korko. Jos väliseiniä vasta tehdään, sovi kipsilevyasentajan tai muurarin kanssa, tulevatko seinät alusbetonin päälle vai omille perustuksilleen. Myös laatoittaja kiittää, jos hän tietää jo etukäteen, minkä paksuinen pintavalu tai tasoite hänen alleen jää.

• Huonosti tiivistetty täyttö: laatta painuu ajan myötä, erityisesti seinien vierillä ja viemärikaivantojen kohdalla. Se näkyy laattojen halkeamina ja onttona äänenä.
• Puuttuva reunaeristekaista: kutistuva ja lämpöliikkeitä tekevä betoni nojaa seinään, ja nurkkiin ja ovien kohdalle syntyy halkeamia.
• Työmaalla lisätty vesi: massa levittyy helpommin, mutta pinnasta tulee pölyävä, pehmeä ja halkeileva. Vedeneristys tarttuu siihen huonommin.
• Raudoitus laatan pohjalla: kalvoon tallattu verkko ei pidä mitään koossa, ja halkeamat leviävät vapaasti.
• Väärä korko: liian korkea betoni vie tilan eristykseltä tai pintavalulta. Liian matala tarkoittaa paksumpaa pintavalua ja pidempää kuivumista. Virhe paljastuu usein vasta lattiapinnan asentajalle.
• Puutteellinen jälkihoito: pinta kuivuu liian nopeasti, ja siihen tulee hiushalkeamia ja pölyä. Kesällä tämä voi tapahtua jo ensimmäisenä päivänä.
• Unohtuneet läpiviennit: jälkikäteen tehty piikkaus rikkoo laatan, erotuskerroksen ja vedeneristyksen, jonka korjaaminen on hankalaa.
• Valu pakkasella tai jäiselle pohjalle: pinta hilseilee, betoni ei saavuta odotettua lujuutta ja laatta voi painua roudan sulaessa.

Pienen alan, kuten piharakennuksen, pienen kellarihuoneen tai verstaan lattian, voit valaa myös itse. Tarvitset ainakin yhden apulaisen, betonimyllyn tai tilatun valmisbetonin sekä alumiinisen oikolaudan. Suuremmat alat, asuintilat monimutkaisella lattiarakenteella ja kaikki kohteet, joissa laatta on osa kantavaa rakennetta, kannattaa jättää ammattilaisille. Jos lattian alle tulee sähköjohtoja, niiden asennuksen ja kytkennät tekee aina rekisteröity sähköurakoitsija.

1. Kaiva maa tarvittavaan syvyyteen ja poista pintamaa, juuret ja jätteet.
2. Levitä sepeli- tai soratäyttö kerroksittain ja tiivistä jokainen kerros tärylevyllä, jonka voi vuokrata.
3. Merkitse seiniin betonin yläpinnan korko ja kiinnitä reunaeristekaista koko kehälle.
4. Levitä erotuskerros limityksin ja aseta tarvittaessa raudoitusverkko välikkeiden päälle.
5. Asenna johteet betonilaastiin tai tappien varaan ja tarkista niiden korko vesivaa'alla tai laserilla.
6. Valmista oikean lujuusluokan betoni, noudata kuivasekoitteen valmistajan ohjetta tai reseptiä äläkä lisää ylimääräistä vettä.
7. Levitä betoni kauimmaisesta nurkasta alkaen hieman johteiden yläpuolelle ja tamppaa se tiiviiksi.
8. Vedä betoni oikolaudalla johteita pitkin sahaavalla liikkeellä sivulle ja eteenpäin, täytä kuopat ja vedä uudelleen.
9. Poista johteet, täytä urat betonilla ja tasaa pinta tasoitinlaudalla.
10. Peitä pinta muovilla ja pidä se kosteana noin viikon ajan.

Tarkasta alusbetoni ennen kuin vedeneristys tai eristelevyt peittävät sen. Myöhemmin virheiden korjaaminen on työlästä. Apuna toimivat kahden metrin oikolauta, vesivaaka tai laser ja seinän metrikorko. Vedeneristyksen alla edellytetään yleensä, ettei oikolaudan alle jää noin 5 mm suurempaa rakoa, mutta tarkan toleranssin määrää suunnitelma tai seuraavan kerroksen valmistaja.

• yläpinnan korko vastaa suunnitelmaa useassa kohdassa lattiaa,
• tasaisuus kahden metrin oikolaudalla on sovitussa toleranssissa,
• pinta on yhtenäinen ilman kuoppia, harvoja kohtia ja esiin pistäviä kiviä,
• reunaeristekaista on koko kehällä eikä laatta kosketa seinää,
• läpiviennit, suojaputket ja radonputkiston nousut ovat oikeilla paikoillaan eivätkä ole siirtyneet,
• raudoitusta ei näy missään pinnassa,
• pinnassa ei ole hiushalkeamia leveämpiä halkeamia,
• pinta ei pölyä eikä murene, kun sitä raaputtaa avaimella,
• betonia on jälkihoidettu ja tiedät, milloin ja kuinka kauan,
• sinulla on betoniaseman kuormakirjat, joissa näkyy betonin lujuusluokka.