Julkisivun lisäeristys EPS-levyillä (koko pinnan liimaus)

Lisäeristys koostuu useasta peräkkäisestä vaiheesta. Jokainen niistä tarvitsee sopivan sään ja aikaa kuivua. Jos jokin vaihe tehdään kiireellä, vika näkyy usein vasta ensimmäisen talven jälkeen. Suomen lyhyt rakennuskausi houkuttelee kiirehtimään, joten aikataulu kannattaa suunnitella väljäksi.

Alustan valmistelu

Seinän pitää olla luja, kuiva ja puhdas. Seinästä poistetaan pöly, rasva, sammal, levä ja kaikki rappaus, joka murenee tai kopisee koputettaessa. Halkeamat ja rapautuneet kohdat paikataan ja annetaan kuivua. Imukykyinen alusta, kuten kevytbetoni tai vanha kalkkirappaus, käsitellään pohjusteella, jotta liima ei kuivu liian nopeasti. Koko pinnan liimauksessa seinän suoruus on tärkeää. Hammastettu liimakerros on ohut eikä tasaa isoja epätasaisuuksia. Siksi vino seinä oikaistaan ensin tasoitteella. Muuten valitaan liimaus reunanauhalla ja täplillä.

Sokkelilista ja levyjen liimaus

Eristyksen alareunaan asennetaan sokkelilista. Ensimmäinen levyrivi tuetaan siihen, ja lista suojaa samalla eristeen alareunaa. Liima sekoitetaan valmistajan ohjeen mukaan, levitetään hammaslastalla levyyn ja levy painetaan heti seinään. Levyjen reunoihin liimaa ei laiteta. Levyt asennetaan limittäin kuin tiilet, eli vierekkäisten rivien pystysaumat eivät osu kohdakkain. Talon nurkissa levyt limitetään vuorotellen. Ikkunoiden kohdalla levyt leikataan L-kirjaimen muotoon, jotta sauma ei lähde suoraan aukon nurkasta.

Kiinnitys, verkotus ja rappaus

Kun liima on kovettunut, sään mukaan yleensä yhdestä kolmeen vuorokautta, eriste kiinnitetään eristekiinnikkeillä eli lautastulpilla. Niiden määrän ja sijoittelun määrää suunnitelma tai järjestelmän valmistajan kiinnitysohje. Ratkaisevia ovat rakennuksen korkeus, seinän materiaali ja tuulisuus. Reunoilla ja nurkissa kiinnikkeitä on yleensä enemmän. Sen jälkeen levyjen pinta hiotaan tasaiseksi. Tuoreeseen pohjalaastiin painetaan lasikuituverkko niin, että se on kokonaan laastin sisällä ja vierekkäiset kaistat menevät limittäin noin 10 cm. Ikkunoiden nurkkiin lisätään vinot verkkopalat ja ulkonurkkiin verkolliset nurkkalistat. Kuivumisen jälkeen pinta pohjustetaan ja tehdään ohut pintarappaus valitulla struktuurilla ja värillä.

• Valkoinen julkisivu-EPS on yleinen ja hyväksi havaittu materiaali useimpiin omakotitaloihin.
• Harmaa eli grafiittia sisältävä EPS eristää samalla paksuudella paremmin, joten ohuempi levy riittää. Se lämpenee kuitenkin auringossa enemmän, joten asennuksen aikana telineet suojataan verkolla.
• XPS tai sokkeli-EPS asennetaan sokkeliin ja maanpinnan alle, jossa kosteutta ja iskuja on enemmän.
• Mineraalivilla on vaihtoehto silloin, kun paloturvallisuus sitä edellyttää tai kun halutaan paremmin vesihöyryä läpäisevä rakenne. Korkeammissa rakennuksissa suunnittelija määrittää yleensä vähintään mineraalivillaiset palokatkot.

Eristeen paksuutta ei kannata arvioida silmämääräisesti. Suunnittelija tai energia-asiantuntija laskee seinän lämmönläpäisykertoimen eli U-arvon, esimerkiksi standardin SFS-EN ISO 6946 menetelmällä, ja määrittää sen perusteella tarvittavan paksuuden juuri sinun seinällesi. Omakotitaloissa paksuus on nykyään usein noin 150 ja 200 millimetrin välillä. Ohuemman ja paksumman levyn materiaaliero ei yleensä ole suuri, työmäärä pysyy lähes samana, eikä eristystä voi jälkikäteen enää lisätä.

Liima, kiinnikkeet, verkko, pohjuste ja rappaus kannattaa valita yhtenä järjestelmänä samalta valmistajalta. Osat on testattu yhdessä. Jos merkkejä sekoitetaan, takuu voi vian sattuessa jäädä saamatta.

Eniten vaikuttaa julkisivun muoto. Iso suora seinä valmistuu nopeasti. Jokainen ikkuna, nurkka, erker, parveke tai lista tarkoittaa leikkaamista, listoja ja lisää aikaa. Vanha talo, jonka rappaus irtoaa tai seinät ovat vinot, tarvitsee korjauksen ja oikaisun jo ennen ensimmäistä levyä. Työtä pidentävät lisäksi:

• telineet korkealla tai vaikeasti tavoitettavalla julkisivulla,
• ikkunapeltien, räystäskourujen, valaisimien, antennien tai ilmalämpöpumpun ulkoyksikön irrotus ja takaisin asennus,
• julkisivulla kulkevat kaasuputket tai kaasun pääsulku,
• paksumpi eriste, joka vaatii uudet, leveämmät ikkunapellit.

Julkisivun valaisimet ja muut sähkölaitteet irrottaa ja kytkee takaisin rekisteröity sähköurakoitsija. Kaasuputkiin saa koskea vain siihen pätevä asentaja. Jos haistat töiden aikana kaasua, poistu paikalta ja soita hätänumeroon 112.

Rivi- tai kerrostalossa lisäeristyksestä päättää taloyhtiö, ja työn järjestää isännöitsijä. Osakkaana et voi tilata julkisivutöitä omin päin.

• Liimaus pölyiseen tai heikkoon alustaan. Liima tarttuu pölyyn eikä seinään, ja levyt irtoavat ajan myötä.
• Koko pinnan liimaus vinoon seinään. Levy koskettaa vain kohoumia, ja sen taakse jää onteloita. Niissä ilma pääsee liikkumaan, eristeen teho heikkenee ja kova tuuli voi repiä sen irti.
• Levyt ilman limitystä ja saumat täytetty paloilla. Rappaukseen ilmestyy saumojen kohdalle halkeamia. Kapeat saumat täytetään vain tähän tarkoitetulla matalapaisuntaisella vaahdolla, leveämmät EPS-suikaleella.
• Työ sopimattomassa säässä. Alle +5 °C:n lämpötilassa liima ei kovetu kunnolla. Suorassa auringossa ja helteellä se taas kuivuu ennen kuin levy ehditään painaa paikalleen. Ylärajan ilmoittaa valmistaja, yleensä noin +25 ja +30 °C:n välillä. Myös sade ja kova tuuli haittaavat.
• Liian vähän tai väärin sijoitettuja kiinnikkeitä. Ongelma paljastuu vasta myrskyn jälkeen, etenkin tuulisilla paikoilla.
• Puuttuvat listat ja vahvikkeet ikkunoissa. Ilman vinoja verkkopaloja ja liittymälistoja rappaus halkeaa juuri ikkunoiden nurkista.
• EPS jätetty pitkäksi aikaa ilman rappausta. Auringon UV-säteily vaurioittaa levyjen pintaa, eikä laasti tartu siihen enää yhtä hyvin.

Kierrä julkisivu vastaanotossa päivänvalossa ja mieluiten matalan auringon aikaan, jolloin epätasaisuudet näkyvät hyvin. Tarkista etenkin, että:

• rappaus on tasainen, eikä siinä näy aaltoja, kuplia tai levyjen ja kiinnikkeiden ääriviivoja,
• julkisivussa ei ole halkeamia, varsinkaan ikkunoiden ja ovien nurkissa,
• talon nurkat ja ikkunapielet ovat suorat ja niissä on nurkkalistat,
• liittymät ikkunoihin on tehty tiivistenauhalla tai liittymälistalla eikä pelkästään laastilla täytettynä,
• sokkeli on vettä kestävää materiaalia ja sokkelilista on suorassa,
• ikkunapelleissä on riittävä ulkonema ja tippanokka, ja vesi valuu niistä julkisivun ohi,
• rappauksen väri on tasainen, ilman laikkuja ja näkyviä työsaumoja,
• saat urakoitsijalta kirjallisesti tiedot käytetystä järjestelmästä, eristeen paksuudesta, takuuehdoista ja tarvittaessa avustushakemuksen liitteet.