Talon lisäeristys 2026: mistä hinta koostuu, minkä järjestelmän valitset ja yleisimmät virheet

Talon ulkoseinien lisäeristys tehdään kerran vuosikymmenissä, joten kannattaa ymmärtää, mistä hinta koostuu ja miten järjestelmät eroavat toisistaan. Tästä oppaasta näet, mikä vaikuttaa budjettiin, miten valita EPS:n ja mineraalivillan välillä, millainen eristepaksuus on järkevä, miten työ etenee, mitä virheitä välttää ja mitä tarkistaa ennen sopimuksen allekirjoittamista. Ajantasaiset neliöhinnat löydät sivulta Lisäeristys ja julkisivutyöt.
Artikkelin sisältö
- Lyhyesti
- Mistä lisäeristyksen hinta koostuu?
- Mikä muu vaikuttaa hintaan
- Miksi telineet voivat nostaa hintaa selvästi?
- EPS vai mineraalivilla: kumpi sopii talollesi?
- Milloin EPS on hyvä valinta
- Milloin mineraalivilla kannattaa
- EPS:n paloturvallisuus
- Kannattaako grafiitti-EPS:stä maksaa enemmän?
- Kuinka paksu eriste kannattaa valita?
- Miten lisäeristys eroaa talotyypin mukaan?
- Miten lisäeristys tehdään vaihe vaiheelta?
- Tummat julkisivuvärit: mihin kannattaa kiinnittää huomiota
- Miksi eristetty julkisivu vihertyy ja miten sen voi estää
- Mitä käytännössä tapahtuu: yleisimmät virheet
- Mistä tilaajat ja urakoitsijat useimmin kiistelevät
- Saako lisäeristykseen tukea?
- Tarkistuslista ennen sopimuksen allekirjoittamista
- Mitä tarkistaa työn aikana ja vastaanotossa
- Kannattaako talon lisäeristys?
- UKK - Usein kysytyt kysymykset
- Paljonko omakotitalon lisäeristys maksaa?
- Kuinka paksu lisäeriste kannattaa valita?
- EPS vai mineraalivilla: kumpi on parempi?
- Saako lisäeristykseen avustusta?
- Kuinka kauan lisäeristys kestää?
- Mihin vuodenaikaan lisäeristys kannattaa tehdä?
- Kannattaako vanhan talon lisäeristys?
- Millainen on lisäeristyksen takaisinmaksuaika?
- Voiko lisäeristetty julkisivu olla tumma?
- Miten julkisivun vihertymisen voi estää?
- Laske talosi lisäeristyksen hinta
- Aiheeseen liittyvät artikkelit
Lyhyesti
Rapatun julkisivun lisäeristyksen hinta koostuu eristelevyistä, laastista eli liimasta, kiinnikkeistä, verkotetusta pohjarappauksesta, pintarappauksesta, työstä ja telineistä. Lopputulokseen vaikuttaa materiaalia enemmän kuitenkin se, noudattaako urakoitsija järjestelmätoimittajan ohjeita: riittävä liimapinta, kiinnikkeet vasta liiman kovetuttua, vahvistetut ikkunanurkat ja rappaus sallituissa lämpötiloissa. Useimmat reklamaatiot syntyvät juuri näistä yksityiskohdista. Ajantasaiset neliöhinnat, jotka lasketaan jatkuvasti päivittyvästä hinnastosta, löydät sivulta Lisäeristys ja julkisivutyöt.
Mistä lisäeristyksen hinta koostuu?
Suomessa lisäeristys tehdään talotyypin mukaan kahdella tavalla. Kivi- ja betonitaloissa käytetään rappauseristysjärjestelmää (eurooppalaisittain ETICS): eristelevyt liimataan ja kiinnitetään seinään, päälle tehdään pohjarappaus, johon upotetaan lasikuituverkko, ja lopuksi pintarappaus. Puutaloissa lisäeristys tehdään yleensä niin, että vanha verhous puretaan, seinään lisätään mineraalivillaa ja tuulensuojalevy, ja päälle asennetaan uusi tuuletettu ulkoverhous. Tämä opas keskittyy rapattuun järjestelmään, mutta suuri osa periaatteista pätee molempiin.
Rappauseristys toimitetaan testattuna kokonaisuutena, joten liiman, verkon, pohjarappauksen ja pintarappauksen kannattaa olla saman valmistajan, esimerkiksi Weberin tai Ston, ja valmistajan asennusohjeen pitäisi olla osa sopimusta. Työn osuus hinnasta on suuri, tyypillisesti noin kolmannes kokonaissummasta. Materiaalikustannus kasvaa eristepaksuuden ja pintarappauksen tyypin mukaan: silikoni- ja silikaattirappaukset ovat akryylia kalliimpia, mutta ne kestävät paremmin likaa ja kosteutta. Kun vertaat tarjouksia, tarkista aina, että niissä on sama rakenne, älä katso pelkkää loppusummaa.
Suuntaa antavasti NUMIQ:n hinnaston mukaan EPS:llä tehdyn kokonaisen rappauseristysjärjestelmän työ, eli levyjen liimaus ja kiinnitys, verkotettu pohjarappaus ja ohut pintarappaus, maksaa alueesta riippuen noin 90-115 € neliöltä, pienet tarvikkeet mukaan lukien, mutta ilman eristettä, liimaa, verkkoa, rappausta ja telineitä. Mineraalivillalla työ on hieman kalliimpaa, ja yksittäisten työvaiheiden hinnat löydät sivulta Lisäeristys ja julkisivutyöt.
Mikä muu vaikuttaa hintaan
- Julkisivun pinta-ala ja muodot: paljon ikkunoita, nurkkia, ulokkeita ja parvekkeita tarkoittaa enemmän leikkaamista, ikkunapielien käsittelyä ja liitoksia.
- Talon korkeus: kaksikerroksisessa talossa telineitä tarvitaan enemmän ja asennus kestää pidempään.
- Alustan kunto: irtoava rappaus, kostea muuraus tai suuret epätasaisuudet on korjattava ennen eristeen liimausta. Jos alusta ei ole riittävän tasainen, eriste on liimauksen lisäksi kiinnitettävä mekaanisesti.
- Eristeen tyyppi ja paksuus: valkoinen EPS, grafiitti-EPS tai mineraalivilla, lisää alempana.
- Yksityiskohdat: ikkunapielien eristäminen, sokkelin eristäminen XPS:llä, uudet pidemmät ikkunapellit, aloituslistat, räystäiden jatkaminen ja parvekkeiden liitokset.
- Alue ja ajankohta: pääkaupunkiseudulla ja kiireisimpänä kesäkautena työ on yleensä kalliimpaa.
Miten nämä erät näkyvät neliöhinnassa, näet sivulta Lisäeristys ja julkisivutyöt.
Miksi telineet voivat nostaa hintaa selvästi?
Yleisin piilokustannus on telinevuokra. Se lasketaan julkisivun pinta-alan ja vuokra-ajan mukaan, joten jokainen viikon viivästys näkyy budjetissa. Tarkista aina ennen sopimuksen allekirjoittamista, sisältyvätkö telineet tarjoukseen vai laskutetaanko ne erikseen, ja kuka maksaa vuokran pidentämisen, jos työt viivästyvät sään takia. Suomen lyhyen rappauskauden takia tämä on todellinen riski, ja se on yleinen erimielisyyksien aihe tilaajan ja urakoitsijan välillä. Säänsuojaus eli telineiden suojapeitteet kannattaa sopia jo tarjousvaiheessa.
Voit laskea oman talosi suuntaa antavan hinnan, työ, materiaalit ja telineet mukaan lukien, NUMIQ:n lisäeristyksen laskurilla, joka käyttää ajantasaisia hintoja.
EPS vai mineraalivilla: kumpi sopii talollesi?
Eristeen valinta vaikuttaa hinnan lisäksi siihen, miten talo toimii seuraavat vuosikymmenet. Vertailussa katsotaan erityisesti lämmönjohtavuutta (lambda-arvo, mitä pienempi, sitä paremmin eriste eristää), paloturvallisuutta, vesihöyrynläpäisevyyttä ja ääneneristystä.
Milloin EPS on hyvä valinta
Valkoinen paisutettu polystyreeni (EPS) on edullinen ja kevyt eriste rappauseristysjärjestelmiin. Se on selvästi mineraalivillaa halvempi, kevyt ja helppo työstää, ja tavalliseen pientaloon se riittää, kun paksuus on oikea. EPS- ja mineraalivillajärjestelmien hintavertailun löydät sivulta Lisäeristys ja julkisivutyöt.
EPS sopii enintään kolmikerroksisiin pientaloihin, kuiviin kivirakenteisiin ja kohteisiin, joissa budjetti ratkaisee. Jos talossa on kosteusongelma, poista ensin sen syy, esimerkiksi vuotavat putket kannattaa korjata ammattilaisen vesi- ja viemärityönä, muuten kosteus jää eristeen alle.
Milloin mineraalivilla kannattaa
Mineraalivilla on kalliimpaa, mutta sillä on kolme etua, ja Suomessa se on rappauseristyksissä hyvin yleinen valinta. Se on palamaton, minkä vuoksi paloturvallisuusmääräykset edellyttävät sitä usein korkeammissa ja kerrostaloissa. Rakennuksesi tarkat vaatimukset määrittää suunnittelija. Sillä on hyvä ääneneristyskyky, mikä on hyödyllistä vilkkaan tien varrella. Ja se on hyvin vesihöyryä läpäisevä, joten seinien kosteus pääsee kuivumaan ulospäin, mikä on etu vanhoissa tiilitaloissa. Asennus on vaativampaa: mineraalivillalevyt, joissa ei ole tehdaspinnoitetta, käsitellään ensin taustapuolelta ohuella liimakerroksella, ja lamellilevyt liimataan koko pinnaltaan. Puutalojen lisäeristyksessä käytetään käytännössä aina mineraalivillaa.
EPS:n paloturvallisuus
Polystyreeni on palava materiaali. Rappauseristysjärjestelmässä sen peittävät kuitenkin pohja- ja pintarappaus, minkä vuoksi sitä käytetään pientaloissa. Korkeammissa rakennuksissa määräykset edellyttävät, ettei palo pääse leviämään julkisivua pitkin kerroksesta toiseen. Käytännössä tämä ratkaistaan palamattomasta mineraalivillasta tehdyillä palokatkoilla, jotka asennetaan EPS-julkisivuun vaakasuoraan välipohjien kohdalle tai ikkunoiden yläpuolelle sekä aukkojen ympärille. Palokatko estää ikkunasta lyövää liekkiä etenemästä eristeen kautta ylempiin kerroksiin. Palokatkojen paikan, leveyden ja sen, minkä korkuisessa rakennuksessa ne ovat pakollisia, määrittää suunnittelija. Rivi- ja paritaloissa sekä lähellä naapuria olevissa taloissa ratkaisu kannattaa suunnitella etukäteen, koska valmiin julkisivun muuttaminen on kallista.
Kannattaako grafiitti-EPS:stä maksaa enemmän?
Harmaa grafiitti-EPS sisältää grafiittia, jonka ansiosta se eristää samalla paksuudella paremmin kuin valkoinen EPS. Siitä on hyötyä korjauskohteissa, joissa julkisivua ei haluta siirtää liian kauas ikkunankarmeista ja räystäistä. Sillä on kuitenkin yksi heikkous: suorassa auringossa levyt lämpenevät ja voivat muuttaa muotoaan. Valmistajat edellyttävätkin grafiitti-EPS:n kanssa suojaverkkoa telineisiin jo ennen levyjen liimausta.
Kuinka paksu eriste kannattaa valita?
Eristepaksuus vaikuttaa lopputulokseen enemmän kuin järjestelmän merkki. Suomen kylmässä ilmastossa rappauseristyksissä käytetään yleensä 100-200 mm eristettä, ja korjauskohteissa noin 150 mm on tavallinen valinta. Puutalon lisäeristyksessä lisätään tyypillisesti 50-100 mm mineraalivillaa vanhan rakenteen ulkopuolelle. Grafiitti-EPS:llä samaan tulokseen riittää yleensä hieman ohuempi kerros. Ohuempi eriste säästää vain vähän, koska työ, telineet ja rappaus maksavat saman verran, mutta talo menettää enemmän lämpöä koko eristyksen käyttöiän ajan.
Perusta paksuus suunnitelmaan tai energiatodistukseen ja kuntotutkimukseen, joissa määritetään taloosi sopiva ratkaisu. Puutalossa on erityisen tärkeää, että rakenne pysyy kosteusteknisesti toimivana: lisäeristeen on oltava riittävän paksu ja tuulensuojan hengittävä, ettei vanhaan seinään synny kosteutta. Mieti korjauksessa myös, mahtuuko paksumpi eriste ikkunoiden kohdalle, räystään alle ja naapurin puolelle ja jääkö ikkunapieliin riittävästi tilaa. Vanhoissa ikkunoissa, jotka on asennettu seinän ulkopinnan tasoon, tilaa ei usein jää ohuellekaan eristekaistalle, ja silloin kannattaa harkita ikkunoiden vaihtoa ennen lisäeristystä.
Miten lisäeristys eroaa talotyypin mukaan?
Työn määrä ja sitä kautta hinta riippuu ennen kaikkea siitä, kuinka paljon julkisivua on eristettävä. Julkisivun pinta-ala ei ole sama kuin talon asuinpinta-ala: kaksikerroksisessa talossa julkisivua on yleensä enemmän kuin yhden kerroksen pinta-ala, mutta ikkunat ja ovet vähennetään. Eri järjestelmien ajantasaiset neliöhinnat ovat sivulla Lisäeristys ja julkisivutyöt, ja julkisivun pinta-alan voit laskea piirustuksista tai teettää mittauksen.
Yksikerroksisessa omakotitalossa julkisivua on vähemmän ja matalat telineet riittävät, joten työ on teknisesti yksinkertaisin. Enemmän huomiota vaativat sokkeli, liitos kattoon ja terassin ovet.
Puolitoista- tai kaksikerroksinen omakotitalo on yleisin tapaus. Telineet tarvitaan koko talon ympärille, ja laatu ratkeaa ikkunoiden, parvekkeen ja räystään liitoksissa.
Kolmikerroksisessa tai rinnetalossa julkisivun pinta-ala on suuri ja telinevuokra pidempi. Tällöin harkitaan useammin paksumpaa eristettä, ja paloturvallisuusvaatimukset on tarkistettava.
Miten lisäeristys tehdään vaihe vaiheelta?
1. Kuntokartoitus ja suunnitelmat. Julkisivun mittaus, rakenteiden kunnon arviointi ja isommissa kohteissa myös suunnitelma ja energiatodistus. Julkisivun lisäeristys muuttaa talon ulkonäköä, ja siksi se voi vaatia kunnan rakennusvalvonnalta toimenpideluvan tai ilmoituksen, erityisesti asemakaava-alueella ja suojelluissa ympäristöissä. Tarkista asia oman kuntasi rakennusvalvonnasta ennen töiden aloittamista.
2. Alustan tarkistus ja valmistelu. Seinän on oltava puhdas, luja ja rasvaton. Valmistajat suosittelevat käytännön koetta: liimaa seinään noin 10 × 10 cm:n eristepala ja repäise se irti liiman kovetuttua. Jos eriste repeää eikä liimasauma irtoa alustasta, alusta on kunnossa. Irtoava rappaus on piikattava ja korjattava, ja seinästä irrotetaan pellit, valaisimet, syöksytorvet ja antennit.
3. Aloituslista ja sokkeli. Julkisivun alareunaan asennetaan aloitusprofiili, ja sokkelin alue eristetään suulakepuristetulla polystyreenillä (XPS), joka kestää paremmin kosteutta ja roiskevettä.
4. Levyjen liimaus. EPS-levyihin liima levitetään reunoille noin 5-8 cm:n levyisenä nauhana ja keskelle muutamana pisteenä niin, että vähintään 40 % levyn pinnasta on liimattu. Tasaiselle alustalle voidaan liimata myös koko pinnalta hammaslastalla. Levyt asennetaan limittäin, eikä ikkunan nurkkaan saa osua sauma: levyt leikataan siinä kohdassa L-muotoon. Muutaman millin saumat levyjen välillä täytetään polyuretaanivaahdolla koko levyn paksuudelta, leveämpiä saumoja ei pitäisi syntyä, ja jos niitä syntyy, väliin asennetaan eristekaista.
5. Kiinnitys ja hionta. Kiinnikkeet asennetaan vasta liiman kovetuttua, sementtipohjaisilla liimoilla yleensä 1-3 vuorokauden kuluttua, ja vain kohtiin, joissa levy on liimattu. Määrän ja sijoittelun ratkaisee järjestelmän kiinnityssuunnitelma, joka riippuu tuulikuormasta ja rakennuksen korkeudesta. Sen jälkeen levyjen epätasaisuudet hiotaan, jotta pinta on suora.
6. Verkotettu pohjarappaus. Ensin nurkat vahvistetaan kulmaprofiileilla, ja ikkunoiden ja ovien nurkkiin liimataan vinottain verkkopalat, tyypillisesti noin 30 × 20 cm. Sitten koko pintaan levitetään pohjarappaus, siihen painetaan verkko limityksin ja se peitetään uudella kerroksella niin, että verkko jää lähemmäs pohjarappauksen ulkopintaa eikä näy.
7. Pohjuste ja pintarappaus. Kun pohjarappaus on kuivunut, yleensä muutaman päivän kuluttua, tehdään pohjustus ja pintarappaus, minkä jälkeen pellit, valaisimet ja syöksytorvet asennetaan takaisin. Kaikki märkätyöt on tehtävä valmistajan ilmoittamissa lämpötiloissa, yleensä noin +5 °C:sta +25 °C:seen sekä ilman että alustan osalta, ja eräät rappaukset edellyttävät korkeampaa vähimmäislämpötilaa. Rappausta ei tehdä voimakkaassa suorassa auringossa, sateessa eikä kovalla tuulella. Suomessa rappauskausi on käytännössä toukokuusta syyskuuhun, ja myöhään syksyllä tuoreen rappauksen kuivumista uhkaavat yöpakkaset.
Tummat julkisivuvärit: mihin kannattaa kiinnittää huomiota
Tumma julkisivu näyttää modernilta, mutta lisäeristetyssä talossa siihen liittyy teknistä riskiä. Tumma pinta imee enemmän auringon säteilyä, ja ohuen rappauksen alla on eriste, joten lämpö ei pääse siirtymään seinään. Pinta lämpenee siksi kesällä paljon enemmän kuin vaalealla sävyllä. Rappaus laajenee päivällä ja kutistuu illalla, mikä aiheuttaa halkeilua, ja EPS pehmenee korkeissa lämpötiloissa ja voi muuttaa muotoaan.
Valmistajat rajoittavatkin sävyjä valonheijastusarvon perusteella, joka löytyy värikartasta merkinnällä HBW tai LRV. Baumit, Sto ja Caparol sallivat eristetyille julkisivuille rajoituksetta sävyt, joiden arvo on vähintään 20. Tummempia sävyjä sallitaan vain erikoisrappauksissa ja -maaleissa, joissa on myös infrapunasäteilyä heijastavia pigmenttejä. Jos haluat tumman julkisivun, valitse se osana järjestelmää ja pyydä valmistajalta vahvistus, että sävy sopii lisäeristettyyn julkisivuun.
Miksi eristetty julkisivu vihertyy ja miten sen voi estää
Vihreät tai tummat läikät eristetyssä julkisivussa ovat leviä ja homekasvustoa. Kyse ei ole eristeen virheestä vaan fysiikasta: hyvin eristetty seinä päästää sisältä vähän lämpöä läpi, joten sen pinta jäähtyy öisin, usein ilman lämpötilaa kylmemmäksi. Kylmälle rappaukselle tiivistyy kastetta, ja kosteus säilyy aamupäivään asti. Eniten vaarassa ovat pohjoisseinät, puiden, pensasaitojen ja vesistöjen lähellä olevat julkisivut sekä talot, joissa ei ole räystäitä.
Riskiä pienentävät biosidilisäaineella varustetut silikoni- tai silikaattirappaukset, riittävät räystäät, toimivat ikkunapellit ja kasvillisuuden etäisyys julkisivusta. Sade huuhtoo biosidit vähitellen pois, joten suoja ei ole pysyvä. Jos leviä jo esiintyy, julkisivu pestään matalapaineisella vedellä ja levänpoistoaineella ja käsitellään sen jälkeen suojaavalla aineella. Painepesurin kova suihku vaurioittaa rappausta.
Mitä käytännössä tapahtuu: yleisimmät virheet
Lisäeristys tehdään harvoin, ja sen laatu vaikuttaa asumismukavuuteen vuosikymmenten ajan. Rappauseristysten vaurioita käsittelevät ammattiartikkelit kuvaavat yhä uudelleen samoja virheitä. Useimpia niistä ei näe rappauksen jälkeen, joten työtä kannattaa valvoa sen edetessä.
Liimaa vain pisteinä. Jos reunanauha puuttuu, levyjen takana voi kiertää ilmaa, levyt taipuvat ja niiden ääriviivat alkavat ajan mittaan näkyä julkisivussa. Päinvastainen virhe on levyjen saumoihin pursunut liima, joka muodostaa kylmäsiltoja.
Kiinnitys tuoreeseen liimaan tai huonosti asennetut kiinnikkeet. Ennen liiman kovettumista asennettu kiinnike irrottaa levyn liimasta. Liian syvälle upotetut kiinnikkeet, joiden kolo on täytetty liimalla, näkyvät myöhemmin julkisivussa vaaleina tai tummina pisteinä, koska ne jäähtyvät eri tavalla kuin ympäröivä pinta. Jos asentaja käyttää vähemmän kiinnikkeitä kuin suunnitelma edellyttää, eriste voi irrota kovalla tuulella.
Halkeamat ikkunoiden nurkissa. Tyypillinen näky on vino halkeama ikkunan nurkasta. Se syntyy, kun aukon nurkkaan osuu levysauma tai kun vinottainen verkkopala puuttuu. Korjaus tarkoittaa leikkaamista ja uutta vahvistusta, ja se näkyy lähes aina värissä.
EPS liian kauan auringossa. Suojaamaton polystyreeni haurastuu auringossa. Valmistajat edellyttävät koko pinnan hiomista, jos levyjen liimauksen ja pohjarappauksen väliin jää enemmän kuin noin kaksi viikkoa. Jos tämä jätetään tekemättä, pohjarappaus tarttuu huonommin.
Liian ohut pohjarappaus. Liian ohut pohjarappaus tai suoraan eristeen pintaan asetettu verkko ei toimi tarkoitetulla tavalla, ja julkisivu halkeilee ja vaurioituu helpommin esimerkiksi rakeista. Paksuuden voi tarkistaa näytteestä, joka otetaan esimerkiksi valaisimen aukon kohdalta.
Ratkaisematon kosteus. Eristeen alle jäänyt kosteus johtaa vähitellen homeeseen ja rappauksen vaurioihin. Selvitä siksi aina ennen lisäeristystä kosteuden lähde, oli se maaperästä, vaurioituneesta katosta tai vuotavista ikkunoista. Laajemmissa remonteissa kannattaa yhdistää lisäeristykseen sähkötyöt ja sähköremontti sekä maalaustyöt sisätiloissa, koska useampi ammattikunta kerralla säästää telinekuluissa ja koordinoinnissa.
Eristämättömät ikkunapielet. Ikkunoiden ja parvekkeiden kylmäsillat jäävät heikoiksi kohdiksi myös lisäeristyksen jälkeen. Ammattiohjeissa ikkunapieliin edellytetään yleensä vähintään muutama senttimetri eristettä, mikä ei vanhojen ikkunoiden kanssa usein onnistu. Ratkaisuna on ikkunoiden vaihto ennen lisäeristystä tai ohuempi, paremmin eristävä eriste.
Mistä tilaajat ja urakoitsijat useimmin kiistelevät
- Mitä hintaan sisältyy. Telineet ja säänsuojaus, ikkunapielet, pellit, sokkeli, syöksytorvien ja valaisimien irrotus ja asennus. Jos niitä ei ole kirjattu tarjoukseen, urakoitsija voi laskuttaa ne myöhemmin lisätöinä.
- Suoruus ja ulkonäkö. Viistossa valossa aaltoileva julkisivu tai näkyviin piirtyvät levyt. Apua on siitä, että sopimuksessa viitataan valmistajan asennusohjeeseen ja sovitaan suoruuden tarkistuksesta oikolaudalla ennen pintarappausta.
- Sää ja aikataulu. Kuka maksaa telinevuokran pidentämisen ja miten toimitaan, jos sade vaurioittaa rappausta pian levityksen jälkeen.
- Halkeamat ensimmäisen talven jälkeen. Urakoitsija selittää ne usein talon liikkeillä, tilaaja huonolla työllä. Valokuvat ikkunanurkista ja kiinnityksestä ennen verkotusta ovat tällaisessa kiistassa paras todiste.
Saako lisäeristykseen tukea?
Pientalojen energiaremonteille myönnetyt valtion avustukset ovat viime vuosina olleet määräaikaisia, ja tällä hetkellä omakotitalon julkisivun lisäeristykseen ei yleensä ole tarjolla erillistä valtakunnallista avustusta. Tavallisin tuki on kotitalousvähennys, jonka voit saada työn osuudesta, kun urakoitsija on ennakkoperintärekisterissä. Vähennyksen prosentti, enimmäismäärä ja omavastuu muuttuvat ajoittain, joten tarkista ajantasaiset ehdot aina Verohallinnon sivuilta ja mahdolliset uudet avustukset ARA:n ja kuntasi sivuilta ennen kuin alat suunnitella.
Tuissa pätevät yleensä samanlaiset periaatteet: tukea saa työstä, ei materiaaleista, laskut ja maksutositteet on säilytettävä, ja jos avustuksia tulee haettavaksi, niiden ehtona on usein mitattava energiansäästö ja hakemus ennen töiden aloittamista. Energiatodistus ja urakoitsijan eritelty tarjous kannattaa siksi pyytää etukäteen.
Tarkistuslista ennen sopimuksen allekirjoittamista
- Onko tarjouksessa nimetty tietty järjestelmä (valmistaja, eristetyyppi, paksuus, rappaustyyppi), ja onko valmistajan asennusohje osa sopimusta?
- Sisältyvätkö hintaan telineet ja säänsuojaus, XPS-sokkeli, ikkunapielet, pellit, julkisivun osien irrotus ja takaisinasennus sekä jätteiden poisvienti?
- Onko urakoitsijalla kiinnityssuunnitelma, ja kuka päättää, onko alusta riittävän luja ja tasainen?
- Onko sovittu aikataulu, menettely huonolla säällä ja töiden takuu?
- Tiedätkö, kuka ja miten korjaa kosteuden, irtoavan rappauksen ja muut alustan viat?
- Oletko tarkistanut rakennusvalvonnasta luvan tai ilmoituksen tarpeen ja kotitalousvähennyksen ehdot?
- Oletko verrannut tarjousta ajantasaisiin hintoihin sivulla Lisäeristys ja julkisivutyöt?
Mitä tarkistaa työn aikana ja vastaanotossa
- Ennen verkotusta: liimanauha levyjen reunoilla (näkyy levyjä leikattaessa), limittäin asennetut levyt, ei saumoja ikkunoiden nurkissa, vaahdolla täytetyt saumat, pinnan tasossa olevat kiinnikkeet.
- Aukkojen nurkat: vinottaiset verkkopalat jokaisessa ikkunan ja oven nurkassa ja kulmaprofiilit ulkonurkissa. Ota niistä valokuvat.
- Suoruus: aseta kahden metrin oikolauta seinää vasten useassa kohdassa ja katso julkisivua viistossa valossa aamulla tai illalla.
- Rappaus: tasainen pintakuvio ja väri, ei näkyviä jatkoskohtia työvaiheiden välillä eikä esiin piirtyviä levyjä tai kiinnikkeitä.
- Yksityiskohdat: pellit, joissa on riittävä ulkonema ja kallistus ikkunasta poispäin, siistit liitokset kattoon ja sokkeliin, tiivistetyt liitokset ikkunankarmeihin.
- Asiakirjat: materiaalien lähetteet, takuutodistus ja valokuvat eri työvaiheista.
Kannattaako talon lisäeristys?
Vanhassa, heikosti eristetyssä talossa lisäeristys on yleensä yksi lämmönkulutukseen eniten vaikuttavista toimenpiteistä, erityisesti kun julkisivu on muutenkin korjausiässä. Hyvin tehtynä se pienentää lämmityslaskuja, parantaa sisätilojen lämpöviihtyvyyttä ja nostaa talon arvoa. Se, kuinka nopeasti investointi maksaa itsensä takaisin, riippuu talon kunnosta, energian hinnasta ja lämmitystavasta, ja luotettavan arvion saat energiaselvityksestä.
Onnistumisen avaimet ovat oikein mitoitettu eristepaksuus, talotyyppiin sopiva materiaali halvimman hinnan sijaan ja ennen kaikkea kokenut urakoitsija, jolla on referenssejä vastaavista kohteista. Laajemmissa remonteissa mieti myös yhteensovittamista muiden ammattikuntien kanssa, ikkunoiden vaihtoa, sisätilojen kipsilevyseiniä ja alakattoja tai talotekniikan uusimista.
UKK - Usein kysytyt kysymykset
Paljonko omakotitalon lisäeristys maksaa?
Hinta riippuu julkisivun pinta-alasta, eristeen tyypistä ja paksuudesta, rappauksesta, telineistä ja alustan kunnosta. Ajantasaiset neliöhinnat, jotka lasketaan jatkuvasti päivittyvästä hinnastosta, löydät sivulta Lisäeristys ja julkisivutyöt.
Kuinka paksu lisäeriste kannattaa valita?
Rappauseristyksissä käytetään Suomessa yleensä 100-200 mm eristettä, puutalon lisäeristyksessä tyypillisesti 50-100 mm mineraalivillaa. Tarkka paksuus perustuu suunnitelmaan ja rakenteen kosteustekniseen tarkasteluun.
EPS vai mineraalivilla: kumpi on parempi?
Kivitalon rappauseristyksessä EPS on edullisempi, mineraalivilla taas palamaton, hengittävä ja ääntä eristävä. Puutalojen lisäeristyksessä käytetään käytännössä aina mineraalivillaa, ja korkeammissa rakennuksissa sitä edellyttävät usein paloturvallisuusmääräykset.
Saako lisäeristykseen avustusta?
Tavallisin tuki on kotitalousvähennys työn osuudesta. Erillisiä valtion avustuksia on ollut tarjolla vain määräaikaisesti, joten tarkista ajantasaiset ehdot Verohallinnon ja ARA:n sivuilta. Jos avustus vaatii hakemuksen, se tehdään yleensä ennen töiden aloittamista.
Kuinka kauan lisäeristys kestää?
Tavallinen omakotitalo eristetään kokonaan noin 3-5 viikossa telineiden pystytys ja viimeistelytyöt mukaan lukien. Liiman kovettumisen ja pohjarappauksen kuivumisen vaatimia taukoja ei voi lyhentää, ja sää voi pidentää aikataulua.
Mihin vuodenaikaan lisäeristys kannattaa tehdä?
Paras aika on toukokuusta syyskuuhun, kun lämpötilat ovat vakaat. Valmistajat ilmoittavat märkätöille yleensä noin +5 °C:sta +25 °C:seen ulottuvan alueen sekä ilmalle että alustalle, tarkat arvot löytyvät teknisestä tuotekortista. Pakkasella rappaustöitä ei tehdä ilman lämmitettyä suojausta.
Kannattaako vanhan talon lisäeristys?
Vanhoissa, heikosti eristetyissä taloissa lisäeristyksestä on yleensä suurin hyöty, koska alkuperäiset ulkoseinät menettävät paljon lämpöä. Ennen eristämistä on tärkeää ratkaista kosteusongelmat ja tarkistaa vanhan rappauksen tai verhouksen kunto.
Millainen on lisäeristyksen takaisinmaksuaika?
Takaisinmaksuaika riippuu talon alkuperäisestä kunnosta, energian hinnasta ja lämmitystavasta. Luotettavan arvion säästöstä saat energiaselvityksestä, ja toteutuksen hintaa voit verrata hinnastoon sivulla Lisäeristys ja julkisivutyöt.
Voiko lisäeristetty julkisivu olla tumma?
Voi, mutta vain sävyissä ja materiaaleissa, jotka järjestelmän valmistaja hyväksyy. Rajoituksetta käytettäviä ovat yleensä sävyt, joiden valonheijastusarvo on vähintään 20, tummemmat vain erikoisrappauksissa, joissa on heijastavia pigmenttejä.
Miten julkisivun vihertymisen voi estää?
Apuna ovat biosidilisäaineella varustetut silikoni- tai silikaattirappaukset, riittävät räystäät, toimivat pellit sekä puiden ja pensaiden etäisyys julkisivusta. Jos leviä ilmestyy, julkisivu puhdistetaan varovasti ja käsitellään levänpoistoaineella.
Laske talosi lisäeristyksen hinta
Lisäeristyksen hinta riippuu monesta tekijästä: rakennuksen korkeudesta, julkisivun pinta-alasta ja muodoista, eristetyypistä, rappauksesta, alueesta ja alustan kunnosta. Ajantasaiset neliöhinnat löydät sivulta Lisäeristys ja julkisivutyöt.
Talosi suuntaa antavaan laskelmaan voit käyttää NUMIQ:n verkossa toimivaa lisäeristyslaskuria. Kun syötät eristystavan, paksuuden, julkisivun pinta-alan ja rappaustyypin, saat suuntaa antavan hinnan, joka sisältää työn, materiaalit ja telineet. Ilman rekisteröitymistä ja maksutta.


