Ulkoseinän ohutrappaus (hierretty pinta, raekoko 2 mm)

Työ näyttää yksinkertaiselta. Lopputulos riippuu kuitenkin työvaiheiden järjestyksestä, kuivumisajoista ja säästä. Rappari etenee yleensä näin:

1. Tarkistaa alustan. Sen pitää olla luja, kuiva, puhdas ja pölytön. Lisäeristyksessä verkotetun pohjalaastin täytyy olla riittävästi kovettunut, valmistajan ohjeen mukaan tavallisesti useita päiviä.
2. Sivelee alustaan rappaukseen kuuluvan pohjusteen. Pohjuste tasaa pinnan imukykyä ja parantaa tartuntaa. Sen on kuivuttava kokonaan ennen rappausta.
3. Valmistelee massan. Valmiit pastarappaukset vain sekoitetaan. Kuiva mineraalinen seos sekoitetaan aina samaan vesimäärään, jotta koko pinnasta tulee samansävyinen.
4. Levittää rappauksen teräslastalla raekoon paksuiseksi kerrokseksi.
5. Hiertää massan muovihiertimellä pyörivin liikkein, kun se on vielä tuoretta. Rakeet asettuvat tasaisesti, ja syntyy tyypillinen hienorakeinen hierretty pinta.
6. Tekee yhtenäisen alueen, esimerkiksi yhden seinän nurkasta nurkkaan, ilman taukoa. Työ tehdään märkää märälle.
7. Suojaa tuoreen rappauksen sateelta, suoralta auringolta ja tuulelta, yleensä vähintään vuorokauden tai kaksi.

Sään kanssa kannattaa olla tarkkana. Rappauksen, alustan ja ilman lämpötilan pitäisi olla työn ja kuivumisen ajan suunnilleen +5 °C ja +25 °C välillä. Tarkat rajat löytyvät valmistajan teknisestä ohjeesta. Suomessa rappauskausi on lyhyt, ja keväällä ja syksyllä yöpakkaset voivat yllättää, vaikka päivä olisi lämmin. Paras sää on pilvinen ja tyyni. Paahteisella eteläseinällä massa kuivuu niin nopeasti, ettei sitä ehdi hiertää kunnolla.

Hierrettyä 2 mm pintaa saa useana eri rappaustyyppinä. Ne näyttävät samalta, mutta käyttäytyvät eri tavoin.

• Mineraalinen rappaus perustuu sementtiin ja kalkkiin. Se läpäisee vesihöyryä, on palamaton ja vastustaa emäksisyytensä ansiosta aluksi levää. Se toimitetaan kuivaseoksena. Väri on usein valkoinen tai värivalikoima on suppea, joten pinta tavallisesti maalataan julkisivumaalilla kovettumisen jälkeen.
• Silikonirappaus hylkii vettä erittäin hyvin. Sadevesi valuu pinnalta ja vie pölyn mukanaan, joten julkisivu pysyy pidempään siistinä. Se on joustava ja värinpitävä. Se sopii varjoisille paikoille, puiden lähelle ja pinnoille, jotka kastuvat paljon.
• Silikaattirappaus läpäisee hyvin vesihöyryä ja kestää säärasitusta. Sitä on vaikeampi työstää, koska se jähmettyy nopeasti ja vaatii kokeneen tekijän.
• Akryylirappaus on joustava, ja sitä saa monissa sävyissä. Se läpäisee kuitenkin vesihöyryä heikoimmin, joten mineraalivillalla eristetyssä julkisivussa sitä ei yleensä käytetä.

Mineraalivillaeristeen päälle valitaan hyvin vesihöyryä läpäisevä rappaus eli mineraalinen, silikaatti tai silikoni. EPS-eristeen päälle sopivat kaikki tyypit. Kannattaa pysyä yhden valmistajan rappausjärjestelmässä: liima, pohjalaasti, pohjuste ja pintarappaus on suunniteltu toimimaan yhdessä. Jos osia sekoitetaan eri järjestelmistä, valmistaja ei usein vastaa lopputuloksesta.

Työn vaativuuteen ja sitä kautta hintaan vaikuttavat muun muassa nämä asiat:

• Alustan kunto: tasainen, juuri verkotettu pohjalaasti on helpoin tapaus. Vanha julkisivu pitää ensin puhdistaa, levä poistaa, halkeamat korjata ja tarvittaessa pinta oikaista.
• Julkisivun muodot: paljon ikkunoita, nurkkia, listoja ja ikkunapeltejä tarkoittaa enemmän rajauksia ja liitoskohtia.
• Kulku ja korkeus: korkeammassa talossa tarvitaan telineet, ja työ tehdään korkealla.
• Yhtenäisten pintojen koko: ison seinän tekemiseen ilman taukoa tarvitaan useampi tekijä yhtä aikaa.
• Sää ja aikataulu: sopimattomalla säällä ei saa rapata, joten aikataulu voi venyä.
• Sävy: tummat ja voimakkaat värit vaativat enemmän sekä materiaalilta että tasaiselta työn jäljeltä.

Useimmat virheet eivät näy heti. Ne tulevat esiin ensimmäisen talven jälkeen tai muutaman vuoden kuluttua. Käytännössä nämä toistuvat useimmin:

• Jatkoskohdat ja laikut: työ keskeytyi keskellä seinää tai rapattiin auringonpaisteessa, ja kuivumisen jälkeen pintaan jää näkyviä raitoja.
• Liian myöhäinen hiertäminen: massa on jo alkanut jähmettyä, rakeet irtoavat hiertäessä ja pinnasta tulee epätasainen.
• Rappaus kostean tai kovettumattoman pohjalaastin päälle: seurauksena voi olla härmettä, halkeamia ja heikompi tartunta.
• Pohjuste jätetty pois: alusta imee vettä rappauksesta epätasaisesti, mikä aiheuttaa sävyeroja ja heikentää lujuutta.
• Ikkunanurkista puuttuvat vinovahvikkeet: virhe on alustassa, mutta halkeamat näkyvät juuri pintarappauksessa.
• Liian tumma sävy eristeen päällä: tumma pinta kuumenee auringossa voimakkaasti, ja eristys voi vaurioitua. Järjestelmien valmistajat määrittävät siksi värille vähimmäisvalonheijastusarvon (HBW). Tarkista se aina, jos valitset tumman sävyn.

Katso valmista pintaa päivällä sivuvalossa, kun aurinko paistaa vinosti seinää pitkin. Silloin epätasaisuudet ja jatkoskohdat erottuvat selvimmin. Tarkista vastaanotossa:

• Pinta on koko alueelta tasaisen rakeinen, eikä siinä ole paljaita kohtia tai rakeiden kasaumia
• Seinissä ei näy raitoja, jatkoskohtia tai eri sävyisiä laikkuja
• Rappaus päättyy siististi ikkunoiden, ikkunapeltien, sokkelin ja listojen kohdalla
• Ikkunoiden ympärillä ja nurkissa ei ole hiushalkeamia
• Ikkunat, pellit ja pihakivetys on puhdistettu rappausroiskeista
• Saat tekijältä tiedot käytetystä järjestelmästä, rappaustyypistä ja eränumerosta
• Tiedät, milloin ja millä julkisivun voi tarvittaessa maalata ja miten sitä hoidetaan