Kaasuputkien asennus: putkiston hinta per jm 2026, sulut ja tarkastus

Kaasuputkistot ja kaasulaitteet ovat laitteistoja, joihin maallikko ei kajoa. Asentaa, korjata, uusia ja tarkastaa niitä saa vain henkilö, jolla on voimassa oleva kaasualan pätevyys ja joka työskentelee kaasuasennuksiin erikoistuneelle yritykselle. Tämä koskee myös töitä, jotka näyttävät pikkujutuilta: putken jatkamista puolella metrillä, sulkuventtiilin vaihtoa tai liesiliitännän siirtämistä vähän kauemmas keittiötasossa.

Miksi linja on näin tiukka? Kaasuvuotoa ei voi jättää kiristettäväksi myöhemmin samalla tavalla kuin tippuvaa vesihanaa. Ilmaan sekoittunut maakaasu syttyy jo pienenä pitoisuutena. Väärin liitetty tai huonosti säädetty laite voi lisäksi tuottaa häkää eli hiilimonoksidia, jota et näe etkä haista. Älä siis maallikkona tee kaasulaitteelle mitään, mikä vaatisi liitoksen avaamista, osan irrottamista tai putkistoon koskemista.

Käytännössä käy usein niin, että keittiö- tai kylpyhuoneremontissa joku apulainen "vain siirtää" kaasuliitännän ja kaasuasentaja kutsutaan paikalle vasta tarkastukseen. Tarkastaja ei kuitenkaan kuittaa toisen tekemää, pätevyydettä tehtyä työtä kunnossa olevaksi, ja putkisto joudutaan tekemään uudelleen. Tulee halvemmaksi, kun soitat kaasuasentajalle heti alussa, kun vasta mietitään, mihin laitteet sijoitetaan.

Suomessa maakaasuverkko kattaa lähinnä osan Etelä-Suomesta, joten verkkokaasu on monelle vieras asia. Siellä missä verkko on, kaasu tulee taloon jakeluverkon ja liittymisjohdon kautta, joka päättyy pääsulkuventtiiliin. Sen jälkeen ovat paineensäädin ja kaasumittari. Mittari kuuluu kaasuverkkoyhtiölle ja on sinetöity. Jos joku rikkoo sinetin tai siirtää mittaria itse, kyse on luvattomasta puuttumisesta verkkoyhtiön laitteeseen, ja yhtiö suhtautuu siihen vakavasti. Jos haluat siirtää mittarikaappia tai mittaria, sovi asiasta verkkoyhtiön kanssa etukäteen.

Mittarin jälkeen alkaa kiinteistön oma kaasuputkisto, joka jatkuu talon tai asunnon sisällä laitteisiin asti. Se kuuluu sinulle omistajana. Vastaat siitä, että putkisto ja laitteet ovat turvallisessa kunnossa ja että ne tarkastetaan säännöllisesti.

Monessa kodissa kaasu tulee kuitenkin nestekaasupullosta: mökin liesi, grilli tai lämmitin. Nestekaasu eli propaani-butaani käyttäytyy osin eri tavalla kuin maakaasu, ja siihen palataan varoittimien kohdalla. Pullon vaihto on tavallinen käyttäjän tehtävä, kun noudatat laitteen ohjeita. Kiinteisiin putkistoihin ja letkuliitäntöihin pätevät silti samat varovaisuussäännöt.

Kerrostalossa asia on mutkikkaampi. Nousuputket ja yhteiset putkistot kuuluvat taloyhtiölle, joten niihin ei kosketa omin päin. Ennen kaasuun liittyvää remonttia tee taloyhtiölle muutostyöilmoitus ja sovi työstä isännöitsijän kanssa. Taloyhtiö järjestää yleensä myös koko talon määräaikaistarkastukset. Silloin tarkastaja on päästettävä asuntoon, muuten tarkastus jää vajaaksi.

Sisäputkistojen perinteinen materiaali on hitsattu teräsputki. Hitsausliitosta ei voi avata, ja hyvin tehtynä se on erittäin luotettava. Siksi hitsattua terästä käytetään yhä erityisesti urissa ja pitkillä vedoilla.

Yleinen vaihtoehto on kovajuotettu kupariputki. Pehmeää juottamista, joka on tuttu vesiputkista, ei kaasulle käytetä. Nopeasti ja ilman avotulta asennetaan puristusliitinjärjestelmillä, joita on teräkselle, kuparille ja ruostumattomalle teräkselle. Kaasulle saa kuitenkin käyttää vain liittimiä ja tiivisteitä, jotka on nimenomaan tarkoitettu kaasulle. Valmistaja erottaa ne merkinnällä, usein keltaisella raidalla tai symbolilla. Vesiliitin ja kaasuliitin näyttävät samanlaisilta, mutta niiden sekoittaminen on vakava virhe.

Maahan asennettavat ulkoputket tehdään kaasulle tarkoitetusta polyeteeniputkesta, joka on yleensä keltainen. Putki asennetaan hiekkapetiin suunnitelman mukaiseen syvyyteen, suuntaa antavasti noin 0,8 metriin, ja sen yläpuolelle laitetaan keltainen varoitusnauha. Suomen routaolot kannattaa ottaa huomioon jo suunnittelussa. Kohdassa, jossa putki nousee maasta rakennukseen, käytetään siirtymäkappaletta PE-putkesta teräkseen, ja seinän läpi putki kulkee suojaputkessa.

Reitin pitää olla lyhyt ja selkeä. Rappauksen alla urassa saa olla vain liitoksia, joita ei voi avata: hitsauksia, kovajuotoksia tai puristusliitoksia, jotka valmistaja on hyväksynyt peitettäviksi. Avattavien liitosten, kuten sulkuventtiilin kierreliitännän, on jäätävä näkyviin. Sulkuventtiiliä ei siis koskaan muurata umpeen eikä piiloteta kiinteän laatoituksen tai levytyksen taakse ilman huoltoluukkua. Kerro tämä myös laatoittajalle ja kipsilevyasentajalle ennen kuin he aloittavat.

Kaasuputkella on oltava riittävä etäisyys sähköjohtoihin, vesiputkiin ja viemäreihin, eikä sitä saa koskaan käyttää maadoituksena. Maadoitukset ja muut sähkötyöt kuuluvat aina rekisteröidylle sähköurakoitsijalle. Kun putki menee seinän tai välikaton läpi, se asennetaan suojaputkeen, jotta rakenteen liikkeet eivät vaurioita sitä. Kipsilevyseinien onteloihin, tuulettumattomiin kuiluihin tai lattian alle paikkoihin, joihin ei näe, kaasuputki viedään vain silloin, kun suunnitelma ja kaasuasennusten ohjeet sen nimenomaan sallivat.

Näkyvä putki maalataan keltaiseksi tai merkitään, jotta jokainen tietää heti, mitä siinä kulkee. Kun joku muutaman vuoden päästä poraa seinään, merkintä säästää aikaa ja hermoja. Muistuta maalaria, ettei merkintöjä maalata piiloon.

Painekokeella varmistetaan, että putkisto on tiivis, ennen kuin se peitetään ja laitteet liitetään. Putkisto paineistetaan ilmalla tai inertillä kaasulla koepaineeseen, ja seurataan, pysyykö paine samana ohjeen mukaisen ajan. Tulos kirjataan pöytäkirjaan, joka liitetään tarkastusasiakirjoihin.

Tarkastuspöytäkirja kertoo, että laitteisto oli tarkastuspäivänä turvallinen ja ohjeiden mukainen. Se ei ole pysyvä takuu. Jos tarkastuksen jälkeen vaihdat laitteen tai putkistoa muutetaan, tarvitaan uusi tarkastus.

Ensimmäisen, ennen käyttöönottoa tehtävän tarkastuksen lisäksi kaasulaitteisto tarkastetaan määräajoin. Tarkastusväli riippuu laitteistosta, ja seuraavan tarkastuksen ajankohta löytyy yleensä suoraan viimeisestä pöytäkirjasta. Kaasukattilalla on lisäksi valmistajan oma huolto-ohjelma, usein kerran vuodessa, ja takuu riippuu yleensä siitä.

Syyskuusta 2015 alkaen EU:ssa ovat olleet voimassa ekosuunnitteluvaatimukset, jotka käytännössä poistivat perinteiset ei-kondensoivat kaasukattilat markkinoilta. Kun vaihdat vanhan kattilan, saat lähes aina kondenssikattilan. Sen mukana tulee muutoksia, jotka unohtuvat helposti suunnittelussa.

• Savukaasujen poisto: kondenssikattilan savukaasut ovat viileitä ja kosteita. Vanha muurattu hormi ei kestäisi niitä, joten siihen asennetaan kondenssikäyttöön tarkoitettu muovinen tai ruostumattomasta teräksestä tehty sisähormi, tai käytetään koaksiaalista savukaasuputkea.
• Lauhdevesi: kattila tuottaa hapanta lauhdevettä, joka johdetaan vesilukon kautta viemäriin. Tarvitset siis viemäröinnin kattilan lähelle, ja liitäntä kuuluu LVI-asentajalle.
• Hormin tarkastus: ennen kattilan käynnistystä savukaasureitti tarkastetaan ja tarkastuksesta tehdään merkintä. Kaasukäytössä hormi tarkastetaan ja nuohotaan sen jälkeen säännöllisesti, käytännössä usein vuosittain.
• Ensimmäinen käynnistys: sen tekee valmistajan valtuuttama huolto. Huoltomies säätää palamisen ja kirjaa käyttöönoton.

Lämpimän käyttöveden tekemiseen kaasulla on kaksi tapaa. Kaasukäyttöinen varaaja liitetään suoraan kaasuun, ja sillä on oma savukaasujen poisto. Epäsuorasti lämmitettävää varaajaa ei liitetä kaasuun ollenkaan: kattilan vesi lämmittää sen lämmönsiirtimen kautta, ja sen kytkentä on LVI-asentajan työtä.

Liesi tai keittotaso liitetään putkistoon kiinteästi tai kaasukäyttöön tarkoitetulla taipuisalla letkulla, ja laitteen edessä on oltava sulkuventtiili. Verkkokaasuun liitetyn laitteen saa kytkeä ja irrottaa vain pätevä kaasuasentaja, joka samalla tarkistaa tiiviyden ja toiminnan. Kun ihmiset vaihtavat letkun itse muuton tai uuden keittiön yhteydessä, se on kodeissa tyypillinen riskialtis toimenpide, jota aliarvioidaan.

Taipuisat letkut eivät kestä ikuisesti. Valmistus- tai vaihtopäivämäärä on merkitty suoraan letkuun. Kumiletkut vaihdetaan aikaisemmin, yleensä muutaman vuoden välein, aaltoputkiletkut ruostumattomasta teräksestä kestävät pidempään. Sama koskee nestekaasulaitteiden letkuja ja paineensäätimiä, joiden päiväys kannattaa tarkistaa jokaisella pullonvaihdolla. Letku ei saa kulkea uunin takaa eikä kuuman pinnan yläpuolelta, eikä se saa olla kireällä, taittunut tai laatikon väliin puristunut.

Uusissa keittotasoissa jokaisessa polttimessa on liekinvarmistin: kun liekki sammuu, se sulkee kaasun tulon. Vanhassa liedessä ilman varmistinta riittää, että maito kiehuu yli, ja kaasua virtaa ulos ilman liekkiä. Tämäkin on käytännöllinen syy vaihtaa vanha liesi uuteen.

Maakaasu on ilmaa kevyempää ja nousee kattoon, joten sen varoitin asennetaan korkealle, yleensä aivan katon rajaan. Pullojen nestekaasu on päinvastoin ilmaa raskaampaa, pysyy lattian rajassa, ja sen varoitin sijoitetaan matalalle lähelle lattiaa. Tämä on hyvä muistaa mökillä, jossa kaasu kertyy helposti lattialle ja alaslaskettuihin tiloihin. Jos siirryt pullokaasusta verkkokaasuun, varoitin on siirrettävä tai vaihdettava.

Kaasuvaroitin ei korvaa häkävaroitinta. Häkää syntyy epätäydellisessä palamisessa, esimerkiksi kun hormi on tukossa tai palamisilmaa ei ole tarpeeksi, eikä kaasua silloin välttämättä vuoda lainkaan. Tilassa, jossa on kattila tai avoimella palotilalla varustettu vedenlämmitin, häkävaroitin on järkevä varmistus. Varoittimien antureilla on rajallinen käyttöikä, jonka valmistaja ilmoittaa tyyppikilvessä.

Kattilat ja lämmittimet, jotka ottavat palamisilman huoneesta, tarvitsevat jatkuvan korvausilman. Jos vaihdat vanhat ikkunat tiiviisiin ilman korvausilmaventtiiliä tai asennat tehokkaan, ulos puhaltavan liesituulettimen, asunnon painesuhteet voivat muuttua. Savukaasut voivat silloin palata takaisin huoneeseen. Tiiviissä, koneellisella ilmanvaihdolla varustetussa talossa tähän kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Maakaasu itsessään on hajutonta. Kaasuun lisätään voimakkaasti haisevaa hajustetta, jotta vuodon huomaa ennen kuin pitoisuus muuttuu vaaralliseksi. Myös nestekaasu on hajustettua. Kun haistat kaasua, toimi näin:

• älä käytä avotulta, älä tupakoi äläkä sytytä laitteita,
• älä sytytä tai sammuta valoja tai sähkölaitteita, älä irrota pistokkeita äläkä soita naapurin ovikelloa, koska kytkimen kipinä voi sytyttää seoksen,
• avaa ikkunat ja ovet ja sulje pääsulkuventtiili tai nestekaasupullon venttiili, jos sen voi tehdä turvallisesti,
• poistu tilasta ja varoita muita koputtamalla ja huutamalla,
• soita vasta ulkona turvallisessa paikassa hätänumeroon 112 tai kaasuverkkoyhtiön päivystysnumeroon, joka löytyy yhtiön verkkosivuilta tai laskusta.

Älä koskaan etsi vuotokohtaa liekillä tai sytyttimellä. Jos haju on heikko, tuntuu vain lieden luona ja häviää, kun suljet laitteen edessä olevan venttiilin, älä käytä liettä ennen kuin pätevä kaasuasentaja on tarkastanut sen.

Tässä ohjeessa et pura mitään etkä koske putkiin tai liitoksiin. Kyse on säännöllisestä tarkistuksesta, jonka jokainen asunnon tai talon omistaja pystyy tekemään. Sen avulla huomaat ajoissa, milloin on aika kutsua kaasuasentaja.

1. Etsi pääsulkuventtiili ja lieden edessä oleva sulkuventtiili ja varmista, että pääset niihin helposti eikä mikään peitä niitä.
2. Etsi viimeisin tarkastuspöytäkirja ja katso, milloin seuraava tarkastus on ajankohtainen.
3. Tarkista liitäntäletku lieden ollessa jäähtynyt ja venttiilin kiinni: katso letkun päiväys ja varmista, ettei letku ole haljennut, taittunut, kireällä tai kuuman kohdan päällä.
4. Irrota liekinjakajat ja poltinkannet, pese ne lämpimällä astianpesuainevedellä valmistajan ohjeen mukaan ja anna niiden kuivua kokonaan.
5. Laita osat tarkasti paikoilleen, sytytä poltin ja katso liekkiä: sen pitää olla sininen, tasainen ja yhtä korkea koko kehällä.
6. Paina kaasuvaroittimen ja häkävaroittimen testipainiketta ja tarkista anturin käyttöiän päättymispäivä.
7. Varmista, etteivät laitteen huoneen korvausilmaventtiilit ja ritilät ole peitettyinä tai teipattuina.
8. Kirjaa ylös keltainen tai noeva liekki, polttimesta irtoava liekki, vaurioitunut letku tai ohitettu tarkastusaika ja tilaa pätevä kaasuasentaja.

• kopio asentajan ja tarkastajan kaasualan pätevyystodistuksesta,
• painekoepöytäkirja, joka on tehty ennen putkiston peittämistä,
• tarkastuspöytäkirja, jossa on hyväksytty tulos ja seuraavan tarkastuksen ajankohta,
• merkintä hormin tai savukaasureitin tarkastuksesta, jos laitteessa on savukaasujen poisto,
• valtuutetun huollon tekemä kattilan käyttöönottomerkintä,
• pääsulkuventtiili ja laitteiden sulkuventtiilit esteettömästi saatavilla, merkittyinä ja toimivina,
• näkyvät putket maalattuina tai merkittyinä ja urat suljettuina vasta painekokeen jälkeen,
• laitteiden letkut kaasukäyttöön tarkoitettuja ja päiväys luettavissa,
• varoittimet sijoitettuina kaasulajin mukaan ja toimivina,
• luonnos seinien sisällä kulkevasta putkireitistä myöhempiä remontteja varten.