Kaasuvaroittimen asennus

Hinnastossa kyse on yhden kaasuvaroittimen kiinnittämisestä ja kytkemisestä. Työhön kuuluu tyypillisesti:

• paikan ja korkeuden valinta kaasulajin ja valmistajan ohjeen mukaan,
• asennuslevyn tai pidikkeen kiinnitys seinään ja varoittimen kiinnitys,
• virransyötön kytkentä varoittimen tyypin mukaan, eli pistorasiaan, kiinteästi tai keskusyksiköstä,
• venttiiliin tai keskusyksikköön kytkettäessä ohjauskaapelin liittäminen lähtöreleeseen,
• käynnistys, anturin lämpenemisen odottaminen ja toimintakoe valmistajan ohjeen mukaisella testivälineellä,
• opastus omistajalle merkkivalojen ja äänimerkkien merkityksestä.

Asennukseen ei sisälly itse varoitin, magneettiventtiili, uudet kaapelit asunnon läpi, kaasuputkiston muutokset eikä kaasulaitteiston tarkastus. Venttiilin asentaminen putkeen on erillinen kaasuasentajan työ. Jos putkea samalla muutetaan tai jatketaan, katso myös sivu kaasuputken siirto ja liittäminen.

• Kaasuliesi keittiössä. Tämä on yleisin tilanne. Tyypillisiä vuodon syitä ovat auki unohtunut poltin ja löystynyt letkuliitos.
• Kaasukattila omakotitalossa. Kattilan lähellä oleva varoitin valvoo liitäntöjen ja venttiilien tiiviyttä.
• Lämmönjakohuone ja tekninen tila. Näissä tiloissa varoitin yhdistetään usein venttiiliin, joka sulkee kaasun syötön hälytyksen sattuessa.
• Vuokra-asunto. Vuokranantajat asentavat varoittimen ennaltaehkäisyksi, koska he eivät voi vaikuttaa siihen, miten vuokralainen liettä käyttää.
• Nestekaasupullo tai -säiliö. Esimerkiksi mökillä tai talossa, joka ei ole maakaasun jakeluverkon alueella. Nestekaasu on ilmaa raskaampaa ja kerääntyy lattian rajaan.
• Kaasuputkiston uusimisen jälkeen. Uuden putkiston tai kaasulaitteen siirron yhteydessä varoitin on helppo lisätä.

Tavallisessa kodissa kaasuvaroitin on yleensä vapaaehtoinen lisäturva. Suuremmissa kattilahuoneissa ja joissakin laitteiden sijoitustavoissa kaasun ilmaisua voidaan vaatia suunnitelmassa tai määräyksissä. Silloin varoittimen tyypistä ja kytkennästä päättää suunnittelija.

Tämä on tärkein valinta sekä varoitinta hankittaessa että asennettaessa. Suomessa maakaasun jakeluverkko kattaa vain osan etelä- ja kaakkoisosan paikkakunnista. Esimerkiksi monissa helsinkiläisissä kerrostaloissa on edelleen maakaasuliesiä. Muualla kaasuliesi toimii tavallisesti pullotetulla nestekaasulla. Jakeluverkon maakaasu on pääosin metaania. Se on ilmaa kevyempää ja nousee vuotaessaan kattoon. Pulloista ja säiliöistä tuleva nestekaasu eli propaani tai butaani on sen sijaan ilmaa raskaampaa. Se pysyy lattian rajassa ja valuu alempiin tiloihin, esimerkiksi kellariin tai kanaviin.

Siksi valmistajat neuvovat asentamaan varoittimen maakaasulle noin 15-30 cm katosta ja nestekaasulle noin 15-30 cm lattiasta. Varoittimia valmistetaan joko tietylle kaasulle tai molemmille kaasuille säädettävinä. Jos maakaasuvaroitin on lattian rajassa tai nestekaasuvaroitin katon rajassa, vuoto havaitaan myöhään tai ei ollenkaan.

Kaasuvaroitin ei ole häkävaroitin. Häkää syntyy epätäydellisessä palamisessa, esimerkiksi kun hormi on tukossa. Hään havaitsemiseen tarvitaan oma laite, jolla on omat sijoitussääntönsä. Tukes suosittelee häkävaroitinta huoneisiin, joissa on polttoainetta käyttävä laite. Kattilan, kaasulieden ja takan yhteyteen asennetaan siksi usein molemmat varoittimet.

Yhden varoittimen asennus on nopea työ. Jotta työ ei viivästy ja varoitin päätyy oikeaan paikkaan, muutama asia kannattaa selvittää etukäteen:

• Kaasulaji. Jakeluverkosta tuleva kaasu on maakaasua tai siihen sekoitettua biokaasua. Pullosta tai säiliöstä tuleva kaasu on nestekaasua. Varoitin hankitaan tämän mukaan.
• Varoittimen tyyppi. Päätä, riittääkö pelkkä hälytys vai halutaanko myös kaasun sulku venttiilillä tai ilmoitus puhelimeen.
• Virransyöttö. Selvitä, onko oikealla korkeudella pistorasia tai liitäntä. Katon rajaan asennettava maakaasuvaroitin tarvitsee yleensä uuden kaapelin tai jatkon pinta-asennuskanavassa. Uusi pistorasia on kiinteä sähköasennus.
• Pääsy putkistolle. Jos asennetaan venttiili, kaasuasentajan on päästävä esteettä syöttöputkelle ja pääsulkuventtiilille. Kerrostalossa käyttöputkisto kuuluu yleensä taloyhtiölle, joten venttiilin asennuksesta sovitaan taloyhtiön kanssa.
• Ohjeet ja asiakirjat. Pidä esillä varoittimen ohje sekä aiempi kaasuasennuksen todistus tai tarkastuspöytäkirja, jos sellainen on.

Venttiilin asennuksen ajaksi kaasu on katkaistava hetkeksi. Kattila ja liesi eivät silloin toimi, joten ajankohta kannattaa valita kylmimpien päivien ulkopuolelta.

Paikan valinta

1. Selvitä, onko käytössä maakaasu vai nestekaasu, ja tarkista, että varoitin on tarkoitettu sille.
2. Valitse huone, jossa kaasulaite on, ja paikka sen läheltä. Tyypillisesti paikka on muutaman metrin päässä liedestä tai kattilasta valmistajan ohjeen mukaan. Nestekaasulle sallittu etäisyys on yleensä lyhyempi kuin maakaasulle.
3. Määritä korkeus: maakaasulle noin 15-30 cm katosta ja nestekaasulle noin 15-30 cm lattiasta.
4. Vältä paikkoja, jotka valmistajat kieltävät. Näitä ovat pesualtaan yläpuoli, liesituulettimen ympäristö, ikkunoiden ja ovien läheisyys, verhon takusta, kaapin sisäpuoli sekä kosteat ja pölyiset paikat.
5. Varmista, että paikkaan saadaan virransyöttö ja tarvittaessa kaapeli venttiilille tai keskusyksikölle.

Kiinnitys

Asennuslevy kiinnitetään seinään sapluunan mukaan. Varoittimen on oltava tukevasti kiinni, eikä anturin aukkoja saa peittää. Teippikiinnitykseen ei kannata luottaa, koska keittiön lämpö ja rasva irrottavat sen vähitellen.

Virransyötön kytkentä

Varoittimia valmistetaan kolmena tavallisena versiona. Ensimmäinen kytketään pistorasiaan pistotulpalla tai verkkolaitteella. Toinen liitetään kiinteästi 230 V syöttöön, ja kolmas saa pienjännitteen, tyypillisesti 12 V, keskusyksiköstä tai virtalähteestä. Kiinteän syötön ja kytkennän sähkökeskukseen tekee Tukesin rekisteriin merkitty sähköurakoitsija. Kiinteästi kytkettävien varoittimien ohjeissa vaaditaan yleensä kytkin, joka erottaa kaikki jännitteiset johtimet. Lisäksi ohjeissa edellytetään, että kytkennän tekee vain pätevä henkilö.

Kytkentä venttiiliin

Jos varoittimen halutaan sulkevan kaasun hälytyksen aikana, syöttölinjaan asennetaan magneettiventtiili. Venttiili asennetaan kaasuputkeen, tyypillisesti pääsulkuventtiilin jälkeen, ja tämän osan tekee Tukesin hyväksymä kaasuasennusliike. Putkityön jälkeen liike tarkastaa liitosten tiiviyden, koekäyttää laitteet ja antaa asennuksesta kirjallisen todistuksen. Sen jälkeen sähköasentaja tai varoittimen asentaja kytkee varoittimen lähtöreleen venttiiliin valmistajan kytkentäkaavion mukaan. Osa venttiileistä avataan sulkeutumisen jälkeen käsin. Silloin kaasu ei palaa hälytyksen jälkeen itsestään, vaan jonkun on ensin selvitettävä vuodon syy.

Käynnistys ja testaus

Käynnistyksen jälkeen anturi lämpenee ja vakiintuu muutaman minuutin ajan. Sen jälkeen varoitin testataan valmistajan määräämällä tavalla testikaasulla tai testivälineellä. Jotkin valmistajat sallivat testin alkoholiin kostutetulla liinalla. Testissä varmistetaan, että hälytys kuuluu ja että venttiiliin kytketty varoitin sulkee venttiilin. Lopuksi omistajalle selitetään merkkivalojen ja äänimerkkien merkitys.

• Erillinen pistorasiavaroitin. Yksinkertaisin ratkaisu, jossa on pelkkä hälytys. Sopii keittiöön, jossa on yksi kaasulaite. Yksinkertaisia kotikäyttöön tarkoitettuja kaasuvaroittimia saa Suomessa noin 25-60 eurolla.
• Varoitin, jossa on relelähtö. Se voi ohjata venttiiliä tai puhallinta tai antaa signaalin hälytysjärjestelmään. Valmistajat ilmoittavat kaksi hälytysrajaa, maakaasulle noin 10 % ja 20 % alemmasta räjähdysrajasta.
• Keskusyksiköllinen järjestelmä. Useita varoittimia eri huoneissa ja yksi keskusyksikkö, joka ohjaa venttiiliä. Käytetään kattilahuoneissa ja suuremmissa taloissa.
• Kytkentä turvajärjestelmään. Hälytys välitetään puhelimeen tai hälytyskeskukseen.

Antureilla on rajallinen käyttöikä, jonka valmistajat ilmoittavat yleensä vähintään noin viideksi vuodeksi. Sen jälkeen koko varoitin vaihdetaan tai anturi uusitaan ohjeen mukaan. Kirjoita asennuspäivä siksi suoraan varoittimeen.

• Väärä korkeus. Maakaasuvaroitin asennetaan joskus matalalle työtason yläpuolella olevan pistorasian viereen, koska sieltä saa virtaa. Vuotava maakaasu kuitenkin kerääntyy katon rajaan.
• Varoitin väärälle kaasulle. Nestekaasua käyttävällä mökillä katon rajassa on maakaasulle tarkoitettu varoitin.
• Varoitin lieden yläpuolella tai liesituulettimen vieressä. Höyry ja rasva likaavat anturin, ja poistoilma laimentaa kaasua. Varoitin antaa vääriä hälytyksiä tai ei reagoi lainkaan.
• Varoitin kaapissa tai verhon takana. Kaasu ei pääse anturille ajoissa.
• Testaus sytyttimellä. Sytyttimen kaasu voi vaurioittaa anturia pysyvästi, ja valmistajat kieltävät tämän nimenomaisesti.
• Puhdistussuihkeet ja liuottimet lähellä. Alkoholi, lakat, silikonit ja aerosolit voivat vaikuttaa anturiin tai laukaista hälytyksen.
• Unohtunut käyttöikä. Varoitin on ollut seinällä kymmenen vuotta ja palaa vihreänä, mutta anturi ei enää reagoi niin kuin pitäisi.
• Venttiili ilman kaasuasennusliikettä. Magneettiventtiili asennetaan putkeen omin päin ilman tiiviystarkastusta ja asennustodistusta.

Jos varoitin piippaa usein ilman syytä, ihmiset lakkaavat ottamasta sitä vakavasti ja irrottavat sen ennen pitkää pistorasiasta. Siksi tavallisimmat syyt kannattaa tuntea. Puolijohdeanturit reagoivat kaasun lisäksi joihinkin höyryihin. Hälytyksen voi siis laukaista kynsilakka, alkoholipitoinen puhdistusaine, hiuskiinne, ohenne, maalauksessa käytetty liuotin tai keittiöremontissa käytetty silikoni. Ruoanlaitossa syntyvä höyry ja pannun käry voivat häiritä, jos varoitin on liian lähellä liettä.

Kun hälytys kuuluu, toimi aina ensin niin kuin kyseessä olisi todellinen vuoto. Vasta kun tila on tuuletettu ja syy on selvä, on aika pohtia väärää hälytystä. Jos hälytys toistuu ilman näkyvää syytä, anturin käyttöikä voi olla lopussa tai varoitin voi olla väärässä paikassa. Silloin varoitin siirretään tai vaihdetaan, sitä ei kytketä pois päältä.

Pistotulpalla kytkettävän varoittimen omistaja voi sijoittaa itse, kunhan noudattaa valmistajan ohjetta. Kiinteä 230 V liitäntä, uusi pistorasia ja kytkentä sähkökeskukseen ovat kiinteitä sähköasennuksia, jotka saa tehdä vain rekisteröity sähköalan ammattilainen. Kaasuputkeen kohdistuvat työt, kuten magneettiventtiilin asennus, saa tehdä vain Tukesin hyväksymä kaasuasennusliike. Yrityksen oikeudet voi tarkistaa Tukesin rekisteristä. Asennuksen jälkeen laitteisto tarkastetaan ja koekäytetään. Tästä kerrotaan tarkemmin sivulla kaasulaitteiston tarkastus. Jos samalla vaihdetaan tai liitetään kattila, työ hoidetaan yhdessä kaasukattilan liittämisen, asennuksen ja kytkennän kanssa.

• varoitin on tarkoitettu kodissasi käytettävälle kaasulle ja asennettu sen mukaiselle korkeudelle,
• varoitin on kaasulaitteen lähellä, mutta ei pesualtaan yläpuolella, liesituulettimen vieressä, kaapissa eikä ikkunan lähellä,
• varoitin on tukevasti kiinni ja anturin aukot ovat vapaina,
• käynnistyksen jälkeen palaa normaalin toiminnan merkkivalo ohjeen mukaisesti,
• testissä kuuluu hälytys, ja venttiiliin kytketty varoitin sulkee kaasun syötön,
• jos putkeen on tehty töitä, sinulla on kaasuasennusliikkeen kirjallinen todistus,
• asennuspäivä ja suositeltu vaihtoajankohta on merkitty varoittimeen tai asiakirjoihin.

Toista testi käytön aikana valmistajan ohjeen mukaan, esimerkiksi kattilan vuosihuollon yhteydessä. Pyyhi varoitin silloin tällöin varovasti kuivalla tai hieman kostealla liinalla ohjeen mukaan, kun se on kytketty pois päältä.

1. Älä sytytä tai sammuta valoja tai sähkölaitteita, älä käytä ovikelloa äläkä avotulta.
2. Sulje kaasupullon venttiili tai pääsulkuventtiili, jos se on turvallista.
3. Avaa ikkunat ja ovet ja tuuleta tila.
4. Poistu asunnosta tai talosta ja soita turvallisesta paikasta hätänumeroon 112. Maakaasun kohdalla voit soittaa myös jakeluyhtiön päivystysnumeroon.
5. Älä avaa kaasua uudelleen ennen kuin ammattilainen on selvittänyt syyn.

NUMIQ-hinnastossa kaasuvaroittimen asennuksen työhinta on noin 58 € kappaleelta. Hinta sisältää työn ja pienet tarvikkeet, mutta ei itse varoitinta, venttiiliä eikä kaapeleita. Hinnat vaihtelevat alueittain ja paikkakunnittain.

Lopulliseen hintaan vaikuttavat:

• varoittimen tyyppi, eli onko kyseessä pistorasiavaroitin, kiinteästi kytketty varoitin vai keskusyksiköllinen järjestelmä,
• varoittimien ja huoneiden määrä,
• virransyöttö- ja venttiilikaapelin pituus ja asennustapa, pinta-asennuskanavassa tai urassa,
• kaasuasennusliikkeen tekemä magneettiventtiilin asennus putkeen ja sen jälkeinen tarkastus,
• kytkentä turvajärjestelmään tai älykotiin.

Muita aiheeseen liittyviä töitä löydät osiosta kaasuputkien asennus.