Murskepohjan teko enintään 30 cm paksuisena

Pohjan paksuutta ei valita silmämääräisesti. Siihen vaikuttavat kaksi asiaa: mitä alueella liikkuu tai seisoo ja millainen maa sen alla on. Sama kävelytie voi hiekkamaalla pärjätä ohuemmalla rakenteella, mutta pehmeällä savella se tarvitsee enemmän.

• Enintään 30 cm on tyypillinen ratkaisu kävelyteille, terasseille, puutarhan oleskelualueille ja henkilöauton pysäköintipaikalle hiekka- tai moreenimaalla. Pohja tehdään yleensä kahdessa kerroksessa, ja kumpikin tiivistetään erikseen.
• Paksumpi rakenne on paikallaan, jos alueella ajaa raskaampi ajoneuvo, maa on savea tai silttiä tai pohja on märkä.

Suomessa paksuuteen vaikuttaa erityisesti routa. Routiva maa, kuten savi ja siltti, laajenee jäätyessään ja nostaa kiveystä. Tällöin ohut murskekerros ei yksin riitä, vaan rakenteeseen lisätään usein suodatinkerros hiekasta tai routaeristys eli lisäeristys routalevyillä. Jos murskepohja tehdään talon perustuslaatan alle, paksuuden ja kerrokset määrää rakennesuunnittelija, usein pohjatutkimuksen perusteella. Talon alla ei kannata improvisoida.

1. Mitata alue, merkitä reunat ja päättää valmiin pinnan korko sekä kaadot.
2. Selvittää maahan kaivetut kaapelit ja putket ennen kaivamista, esimerkiksi tilaamalla kaapelinäyttö verkkoyhtiöltä.
3. Poistaa pintamaa sekä kaikki pehmeä, eloperäinen ja vettynyt maa kantavaan pohjaan asti.
4. Kaivaa alue tarvittavaan syvyyteen ja kuljettaa kaivumaat pois tai läjittää ne tontille.
5. Tiivistää kaivannon pohja ja tarkistaa, ettei se mistään kohdasta painu tai pursota savea.
6. Levittää savisella tai kostealla pohjalla suodatinkangas, jotta murske ei painu maahan.
7. Ajaa ensimmäinen kerros karkeampaa mursketta ja levittää se tasapaksuksi.
8. Tiivistää kerros tärylevyllä sekä pitkittäin että poikittain niin, että ajokaistat menevät limittäin.
9. Toistaa levitys ja tiivistys kerros kerrallaan, kunnes kokonaispaksuus on saavutettu.
10. Oikaista pintakerros korkojen ja kaatojen mukaan ja tarkistaa tulos linjalaudalla ja vaaituskojeella.

Yksi kerros on yleensä noin 10 ja 20 senttimetrin välillä sen mukaan, kuinka raskas tiivistyskone on. Kevyt tärylevy tiivistää vain ohuen kerroksen, raskaampi levy tai jyrä selviää paksummasta. Siksi koko paksuutta ei koskaan levitetä kerralla, koska silloin pinta olisi tiivis mutta alle jäisi löysiä kohtia.

Murskepohja toimii kuin voileipä: alhaalla karkea ja kantava kiviaines, ylhäällä hienompi, jonka saa oikaistua tarkasti. Tavallinen rakenne näyttää tältä:

• alin kantava kerros karkeasta kalliomurskeesta, esimerkiksi raekoko 0/56 tai 0/63, joka jakaa kuorman ja päästää veden läpi,
• päällimmäinen kantava kerros hienommasta murskeesta, esimerkiksi 0/32, joka täyttää välit ja sitoo rakenteen yhteen,
• asennuskerros kiveyksen alle ohuena kerroksena kivituhkaa tai hienoa sepeliä, betonilaatan alle yleensä tasattu hienompi murske.

Miksi juuri murske eikä pyöreä luonnonsora? Murskeen teräväsärmäiset rakeet lukittuvat tiivistettäessä toisiinsa, ja kerros pysyy paikallaan. Pyöreät rakeet liukuvat helpommin toistensa ohi. Materiaalin pitää olla puhdasta, ilman multaa ja eloperäistä ainesta, muuten se muuttuu sateella liejuksi ja menettää kantavuutensa.

Työn vaativuus ja sitä kautta lopullinen hinta riippuu pääosin tontin olosuhteista. Työtä helpottavat:

• tasainen maasto ja kantava, kuiva maapohja,
• hyvä pääsy kaivinkoneelle ja kuorma-autolle aivan työkohteen viereen,
• mahdollisuus jättää kaivumaat omalle tontille.

Työtä hidastavat ja kallistavat puolestaan:

• rinne, joka pitää tasata, ja savinen tai märkä pohja, joka vaatii suodatinkankaan, salaojan tai routaeristyksen,
• ahdas paikka talon takana, jonne murske viedään kottikärryillä ja kaivetaan käsin,
• kaivumaiden pitkä kuljetusmatka,
• sateinen syksy tai roudan aika, jolloin työtä joudutaan keskeyttämään.

Taloyhtiön pihalla työstä sovitaan aina etukäteen isännöitsijän kanssa, ja osakkaan tekemistä muutoksista tehdään yleensä taloyhtiölle muutostyöilmoitus.

• Liian paksu kerros kerralla. Pinta tuntuu tiiviiltä, mutta syvemmällä murske jää löysäksi ja painuu ajan mittaan.
• Liian vähän ajokertoja tärylevyllä. Käytännössä näkee usein, että alue ajetaan kerran ja työ jätetään siihen. Tiivistystä jatketaan, kunnes levy ei enää jätä jälkiä.
• Kuiva materiaali. Rutikuiva murske tiivistyy huonosti. Kevyt kastelu auttaa, liika vesi taas haittaa.
• Pohjalle jätetty pintamaa tai savi. Eloperäinen maa lahoaa vähitellen, ja rakenne painuu sen päällä.
• Unohdetut kaadot ja kuivatus. Rakenteeseen jäävä vesi heikentää kantavuutta ja nostaa talvella jäätyessään kiveystä.
• Säästäminen paksuudessa routivalla maalla. Savimaalla liian ohut pohja ei estä routaa, ja ajoväylälle syntyy kuoppia ja ajouria.

Katso valmis pohja huolella ennen kuin sen päälle tulee kiveys tai betoni. Myöhemmin virheet saa korjattua vain purkamalla. Tarkista vastaanotossa, että:

• kokonaispaksuus vastaa sovittua eli enintään 30 cm,
• pintamaa ja pehmeä maa on poistettu kantavaan pohjaan asti,
• jokainen kerros on tiivistetty erikseen eikä koko paksuutta kerralla,
• pintaan ei jää jälkiä kävellessä eikä tärylevyllä ajettaessa, eikä pinta painu,
• korot vastaavat suunnitelmaa ja kaato vie veden poispäin talosta tai kohti sadevesikourua,
• kahden metrin linjalaudan alla ei ole selviä kuoppia tai kumpuja,
• reunat on tiivistetty yhtä huolellisesti kuin alueen keskiosa,
• perustuslaatan alla tiiviys on varmistettu rakennesuunnittelijan määräämällä tavalla, esimerkiksi levykuormituskokeella.