Maalaustyöt sisätiloissa: neliöhinta 2026 ja mistä se muodostuu

Maalari laskee työn niiden seinä- ja kattopintojen mukaan, jotka hän oikeasti maalaa, ei asunnon lattiapinta-alan mukaan. Tavallisessa kerrostaloasunnossa maalattavaa pintaa on yleensä noin kaksi ja puoli kertaa lattiapinta-alan verran. Vinokattoisessa yläkerrassa tai korkeissa huoneissa sitä on enemmän. Ikkunat ja ovet vähennetään sopimuksen mukaan, useimmiten vasta isommista aukoista. Aukkojen pielet ja niiden ympäristö teettävät nimittäin lisätyötä.

Itse telaaminen on vain osa urakkaa. Aikaan ja hintaan vaikuttaa yleensä eniten se, mitä tehdään ennen kuin maalari kastaa telan ensimmäisen kerran maaliin:

• Seinien kunto: ehjälle ja hyvin pysyvälle maalipinnalle riittää pohjustus ja maalaus. Jos vanha liimamaali hilseilee tai seinissä on halkeamia, edessä on kaapimista, nauhoitusta ja tasoitusta.
• Kalustettu asunto: huonekalut pitää siirtää huoneen keskelle, kaikki suojata ja lopuksi siivota kunnolla. Se vie enemmän aikaa kuin tyhjässä asunnossa tai uudiskohteessa.
• Värit: jokainen kohta, jossa kaksi sävyä kohtaa, teipataan ja viimeistellään siveltimellä. Voimakkaat sävyt tarvitsevat usein kolmannen maalikerroksen.
• Huoneen korkeus ja muoto: korkeat katot, porraskäytävät, vinot katot ja syvennykset hidastavat työtä ja vaativat joskus telineet.
• Yksityiskohdat: pielet, nurkat, jalkalistojen kohdat, patterit ja putket vievät suhteessa paljon enemmän aikaa kuin suora seinä.

Kun vertailet tarjouksia, katso, sisältyykö niihin pelkkä maalaus vai myös pohjatyöt. Kaksi tarjousta samalla neliöhinnalla voi tarkoittaa aivan eri määrää työtä. Pyydä samalla, että työn osuus näkyy tarjouksessa ja laskussa erikseen. Siitä on hyötyä, jos aiot hakea kotitalousvähennystä.

Kallissakaan maali ei pysy huonosti esikäsitellyllä seinällä. Siksi seinä tarkistetaan ennen maalausta. Muutaman yksinkertaisen kokeen voit tehdä itsekin:

1. Teippikoe: painat seinään palan maalarinteippiä tai muuta tarrateippiä, hierot sen tiukasti kiinni ja vedät sen nopeasti irti. Jos teippiin tarttuu maalia, vanha pinta ei pysy, ja uusi maalikerros vain kuormittaisi sitä lisää.
2. Kämmenkoe: pyyhkäiset seinää kuivalla kädellä. Jos kämmeneen jää valkoista pölyä, maali liituaa. Se pitää poistaa tai sitoa pohjusteella.
3. Vesikoe: kostutat pienen kohdan märällä sienellä. Jos maali pehmenee ja lähtee pyyhkimällä, kyseessä on vanha liima- tai kalkkimaali. Tavallinen lateksi- tai akrylaattimaali ei sovi sen päälle.
4. Sivuvalo: pidät lamppua tai taskulamppua aivan seinän vieressä niin, että valo osuu pintaan viistosti. Näet epätasaisuudet, jotka maalauksen jälkeen erottuisivat vielä selvemmin.

Käytännössä käy usein niin, että itse seinää enemmän ongelmia tuottavat sen tahrat. Vesivahinkojen jäljet, nikotiini, noki tai rasva tulevat tavallisen maalin läpi vielä kahdenkin kerroksen jälkeen. Tällaiset kohdat sivellään ensin eristävällä pohjamaalilla tai tahranestoaineella, ja vasta sitten maalataan koko seinä. Homeen kohdalla pitää ensin löytää ja poistaa syy, eli kosteus tai huono ilmanvaihto. Homeenestomaali vain siirtää ongelmaa myöhemmäksi. Jos epäilet kosteusvauriota taloyhtiön asunnossa, kerro siitä isännöitsijälle.

Vanhemmissa taloissa kannattaa muistaa myös asbesti. Ennen vuotta 1994 valmistetuissa tasoitteissa, maaleissa ja liimoissa sitä on voinut olla. Jos aiot hioa tai kaapia vanhoja pintoja tällaisessa talossa, selvitä ensin, onko pinnoista tehty asbestikartoitus. Asbestipitoisten materiaalien poisto kuuluu aina siihen koulutetulle ja valtuutetulle ammattilaiselle.

Kuinka kauan uuden rappauksen ja tasoitteen pitää kuivua

Kostea alusta on yleinen syy siihen, että maali hilseilee ja seinään tulee hometta. Uusi kalkkisementtirappaus kuivuu viikkoja, ei päiviä. Kipsipohjaiset tasoitteet kuivuvat nopeammin, mutta niissäkin kerroksen paksuus, lämpötila ja tuuletus vaikuttavat paljon. Tarkka kuivumisaika löytyy tuotteen teknisestä tuotetiedotteesta. Noudata sitä, vaikka muutolla olisi kiire.

Kaapiminen on raskasta, se tekee paljon pölyä, eikä se ole aina tarpeen. Jos vanha maalipinta pysyy hyvin, riittää seinän puhdistus, pohjustus ja maalaus. Kaapiminen kannattaa silloin, kun:

• vanha maali hilseilee tai tarttuu teippiin,
• seinässä on vanhaa liima- tai kalkkimaalia, joka pehmenee vedestä,
• maalikerroksia on jo niin paljon, että ne irtoavat suomuina,
• maalin alla on kosteutta tai hometta.

Ohje tee-se-itse-tekijälle: näin kaavit liimamaalin

Liimamaalin saat poistettua itsekin. Se vaatii lähinnä kärsivällisyyttä ja huolellista suojausta. Jos talo on rakennettu ennen vuotta 1994, varmista ensin asbestiasia. Työ etenee näin:

1. Peitä lattia ja huonekalut muovilla, teippaa reunat ja katkaise sulakekaapista virta huoneen pistorasioista ja valokatkaisijoista.
2. Kostuta seinä haalealla vedellä, johon on lisätty hiukan astianpesuainetta, mieluiten painepumppusumuttimella tai leveällä siveltimellä, ja anna veden imeytyä muutaman minuutin.
3. Kaavi pehmennyt maali lastalla tai kaapimella loivassa kulmassa, jotta terä ei pure rappaukseen.
4. Pese jäänteet puhtaalla vedellä ja anna seinän kuivua täysin.
5. Pohjusta kuiva seinä ja jatka vasta sen jälkeen korjauksilla ja tasoituksella.

Öljymaalipinnat, joita vanhoissa asunnoissa ja kerrostalojen porraskäytävissä tehtiin pestäviksi alaosiksi, eivät pehmene vedestä. Ne hiotaan karheiksi, jotta uudella maalilla on mihin tarttua. Jos öljymaalikerros on paksu tai hilseilee, se on parempi poistaa. Käytä vanhoja maalipintoja hioessasi hengityssuojainta, koska vanhan maalin pöly voi sisältää terveydelle haitallisia aineita, esimerkiksi lyijyä.

Halkeama ei aina tarkoita samaa. Jos se korjataan väärin, se on muutaman kuukauden päästä taas samassa kohdassa. Maalaustöissä halkeamat jaetaan kolmeen ryhmään:

• Hiushalkeamat maalipinnassa: pieniä, liikkumattomia säröjä vanhassa maalissa tai tasoitteen pinnassa. Ne hiotaan, täytetään hienotasoitteella ja pohjustetaan.
• Liikkuvat halkeamat: näitä näkyy betonielementtitalojen kattoelementtien saumoissa, seinän ja katon välisissä nurkissa, kipsilevyjen saumoissa ja kohdissa, joissa eri materiaalit kohtaavat. Halkeama avataan, puhdistetaan ja tasoitteeseen painetaan vahvikenauha. Tätä kutsutaan nauhoitukseksi. Pelkkä kitti ei tällaisessa kohdassa kestä.
• Rakenteelliset halkeamat: ikkunoiden ja ovien kulmista lähtevät vinot halkeamat, levenevät halkeamat tai koko seinän läpi kulkevat halkeamat. Niitä maalari ei korjaa. Ne pitää ensin teettää rakennesuunnittelijan arvioitavaksi, muuten ne palaavat nauhoituksen läpi. Kerrostaloasunnossa kerro niistä myös isännöitsijälle, koska kyse voi olla koko talon asiasta.

Näin halkeama nauhoitetaan

1. Avaa halkeama kaapimella matalaksi V-uraksi ja poista siitä irtonainen aines.
2. Puhdista pöly ja pohjusta kohta.
3. Levitä ensimmäinen kerros tasoitetta ja paina siihen lasikuituinen vahvikenauha niin, että se ulottuu halkeaman yli kummallekin puolelle.
4. Tasoita kuivumisen jälkeen häivyttäen, eli niin, että korjauksen reuna liukuu tasaisesti ympäröivään seinään.
5. Hio, tarkista sivuvalossa ja pohjusta uudelleen ennen maalausta.

Akryylikitti saumoihin

Seinän ja ovenkarmin, ikkunan, listan tai kipsilevyn väliset saumat aukeavat maalauksen jälkeen usein ohueksi tummaksi raoksi. Siksi ne täytetään maalattavalla akryylikitillä, joka pysyy joustavana ja jonka päälle voi maalata. Silikoni ei kuulu tähän, koska maali ei tartu siihen. Juuri kitatuista saumoista näkee käytännössä nopeasti, onko maalari tehnyt työnsä huolella.

Tasoite yhdistää epätasaisuudet, vanhat maalipinnat ja korjatut kohdat yhdeksi sileäksi pinnaksi. Koko seinää ei kuitenkaan aina tarvitse tasoittaa. Muutamaan tulpanreikään tai pieneen kolhuun riittää paikkakorjaus. Koko pinnan tasoitus on järkevä tapettien tai laattojen poiston jälkeen, aaltoilevissa vanhoissa seinissä, uusissa kipsilevyseinissä ja kaikkialla, missä ikkunasta tuleva valo osuu seinään jyrkässä kulmassa. Suomessa matala talvivalo paljastaa epätasaisuudet erityisen hyvin.

Kipsilevypintojen laatua kuvataan usein luokilla Q1 - Q4. Tavallisen himmeän maalin alle tehdään Q2 tai Q3. Sivuvaloon osuville seinille, kiiltävien maalien ja tummien sävyjen alle suositellaan Q4:ää, eli koko pinnan tasoitusta. Korkeampi luokka tarkoittaa useampia kerroksia, enemmän hiontaa ja enemmän aikaa, ja se näkyy myös hinnassa.

Näin seinä tasoitetaan

1. Puhdista seinä, poista kaikki irtonainen ja pohjusta.
2. Asenna ulkonurkkiin kulmalistat, jotka suojaavat kulmaa ja auttavat saamaan sen suoraksi.
3. Oikaise isommat epätasaisuudet ensin karkealla täyttötasoitteella ja levitä hienotasoitetta vain ohuina kerroksina.
4. Levitä tasoite teräksisellä tasoitusraudalla tai leveällä lastalla yhteen suuntaan ja toinen kerros ristiin.
5. Hio kuivunut pinta hiomaverkolla tai -paperilla ja tarkista sitä samalla sivuvalossa.
6. Poista pöly huolellisesti ja pohjusta uudelleen ennen maalausta.

Etsi maalipurkista kaksi tietoa, jotka perustuvat standardiin SFS-EN 13300. Niiden avulla voit verrata eri merkkien maaleja keskenään:

• Märkähankauskestävyys: luokat 1-5, ja mitä pienempi numero, sitä kestävämpi maali. Keittiöön, lastenhuoneeseen ja eteiseen sopii luokka 1 tai 2, jota voi pestä. Makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen riittää myös korkeampi luokka.
• Peittokyky: luokat 1-4 ilmoitetulla riittoisuudella, ja tässäkin luokka 1 peittää paremmin kuin luokka 4. Edullisempi maali, joka peittää heikommin, tarvitsee usein ylimääräisen kerroksen. Se, minkä säästät maalissa, menee työhön.

Voimakkaat sävyt, etenkin keltainen, oranssi ja punainen, peittävät heikommin kuin murretut tai tummat sävyt. Niiden alle maalataan usein pohjamaali samankaltaisella, vaaleammalla sävyllä ja vasta sitten pintakerrokset. Jos ostat sävytettyä maalia useampaan astiaan, sekoita astiat keskenään ennen maalausta. Kahden sävytyskerran välillä voi olla pieni ero.

Vanhoissa taloissa, joissa on kalkkirappaus tai kosteutta enemmän sitovat seinät, kalkki- tai silikaattimaali on usein hyvä valinta. Se päästää vesihöyryä läpi ja kestää luonnostaan hometta. Se pysyy kuitenkin vain mineraalisella alustalla, ei vanhan lateksimaalin päällä. Jos haluat siirtyä lateksimaalista kalkkimaaliin, koko pinta pitää kaapia.

Tyhjä asunto tai uudiskohde maalataan nopeammin. Kaksion tavallinen uudelleenmaalaus ehjille seinille vie maalarilta yleensä yhdestä kahteen työpäivää. Jos seiniä pitää kaapia, nauhoittaa tai tasoittaa, työ venyy useammaksi päiväksi, koska jokaisen kerroksen pitää kuivua ennen seuraavaa.

Jos asut asunnossa, valmistaudu etukäteen:

• tyhjennä hyllyt ja kaapit ja ota taulut ja naulakot pois seiniltä,
• raivaa tilaa seinien vierestä, jotta huonekalut voi siirtää huoneen keskelle,
• sovi etukäteen, kuuluvatko suojaus ja huonekalujen palautus paikoilleen tarjoukseen,
• tuuleta töiden aikana ja niiden jälkeen, mutta vältä vetoa, jossa maali kuivuu liian nopeasti.

Maalit levitetään huoneenlämmössä. Valmistajat ilmoittavat teknisissä tiedoissa ilman ja alustan alimman lämpötilan, yleensä noin +5 °C. Lämmittämättömässä uudiskohteessa talvella maalataan siksi vasta, kun tila on lämmitetty. Talven erittäin kuiva sisäilma voi puolestaan nopeuttaa kuivumista niin paljon, että telan jäljet jäävät näkyviin, joten liiallista lämmitystä ja vetoa kannattaa välttää.

Uudiskohteiden suurilla pinnoilla maali ruiskutetaan yhä useammin korkeapaineruiskulla. Työ etenee nopeasti, ja oikein tehtynä pinnasta tulee hyvin tasainen ilman telan jälkiä. Siinä on kuitenkin omat hankaluutensa. Kaikki, mihin maalia ei saa tulla, pitää suojata huolellisemmin kuin telalla maalatessa. Asutussa ja kalustetussa asunnossa ruiskutus on yleensä epäkäytännöllistä. Siksi pinnat usein ruiskutetaan ja viimeinen kerros telataan, jolloin pienet korjaukset onnistuvat myöhemmin helpommin.

Venetsialainen stukko on kiillotettu pinta, joka tehdään useista hyvin ohuista kerroksista. Kiillotettuna se muistuttaa marmoria. Perinteinen venetsialainen stukko on kalkkipohjainen, mutta tarjolla on myös synteettisiä versioita. Se vaatii täysin tasaisen alustan, käytännössä Q4-tasoisen tasoituksen, koska kiiltävä pinta korostaa jokaista epätasaisuutta. Lopputulos riippuu paljon tekijän taidoista, ja paikkakorjaus on vaikeaa. Pyydä siksi ennen tilausta nähtäväksi tekijän oikeita töitä.

Yhtä vaativia ovat muutkin koristetekniikat, esimerkiksi betoni- tai kivijäljitelmät ja metallinhohtoiset maalit. Niiden neliöhinta on selvästi korkeampi kuin tavallisessa maalauksessa, koska suurin osa siitä on käsityötä ja kokemusta, ei materiaalia.

Katso valmis työ päivänvalossa ja sen jälkeen lampun valossa, kun pidät lamppua seinän sivulla. Sivuvalo paljastaa raidat ja kohdat, joissa maali ei peitä tasaisesti. Hoida pienet virheet heti vastaanotossa, kun maalari on paikalla ja hänellä on samaa maalia. Myöhemmin korjattu yksittäinen kohta näkyy seinässä usein läikkänä, joten reklamaation jälkeen maalataan usein koko seinä nurkasta nurkkaan.

Tarkista vastaanotossa, että:

• maali peittää tasaisesti, alusta ei kuulu läpi eikä pinnassa ole tahroja tai läikkiä,
• seinän ja katon väliset rajat sekä eri värien rajat ovat suorat ja siistit,
• korjatut halkeamat ja nauhoitetut kohdat eivät näy maalin alta,
• karmien, ikkunoiden ja listojen saumat on kitattu ja maalattu,
• ikkunat, lattiat, pistorasiat ja katkaisijat ovat puhtaita eikä niissä ole maalitippoja,
• maalari on luovuttanut sinulle jäljelle jääneen maalin samasta erästä ja merkinnyt sen myöhempiä korjauksia varten.