Alustan hionta liima- ja bitumijäämistä ennen tasoitusta

Vanha liima on usein pehmeää, rasvaista tai vain heikosti kiinni betonissa. Tasoite kyllä levittyy sen päälle, mutta se tarttuu liimaan eikä lujaan alustaan. Kun liimakerros liikkuu kuormituksen tai lämpötilan vaihtelun takia, tasoite irtoaa, halkeilee tai sen alle syntyy ontto kohta. Muutaman kuukauden päästä vika näkyy narisevana vinyylilattiana, haljenneena laattana tai onttona äänenä, kun lattiaa koputtaa.

Hionnalla on siksi kaksi tehtävää: poistaa kaikki, mikä ei ole lujaa, ja karhentaa pinta niin, että pohjuste imeytyy ja tasoite saa tarttumapinnan.

Ennen kuin hiomakone käynnistetään, kannattaa tietää, millaista liimaa lattiassa oikeastaan on. Vanhemmissa kerrostaloissa ja omakotitaloissa kyse ei ole pelkästä tekniikasta vaan myös terveydestä.

• Musta, kiiltävä liima vanhan parketin alla voi olla kivihiilipikeä sisältävää. Sellaisessa voi olla haitallisia PAH-yhdisteitä eli polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä, jotka vapautuvat hiontapölyyn.
• Vanhat vinyylilaatat ja osa vuosikymmenten takaisista liimoista voivat sisältää asbestia. Jos epäilet asbestia, teetä materiaalista näyte ennen töiden aloittamista. Asbestipitoisen materiaalin purku kuuluu siihen erikoistuneelle asbestipurkuyritykselle, ei tavalliselle lattiaurakalle.
• Tavalliset dispersioliimat maton tai muovimaton alla ovat yleensä vaaleampia ja pehmeämpiä. Hiottaessa ne ennemmin tahraantuvat ja levittyvät kuin murenevat.

Myös itse alusta pitää arvioida. Lujaa betonilaattaa tai pintavalua hiotaan eri tavalla kuin murenevaa vanhaa valua tai puualustaa. Puun päällä työskennellään varovaisemmin, ettei levyä tai lautaa hiota liian ohueksi. Lisäksi puualustalle valitaan tasoite, jonka valmistaja ilmoittaa sopivaksi puulle.

1. Tyhjennetään huone, irrotetaan jalkalistat ja suojataan ovet, kynnykset ja aukot, joista pöly pääsisi muualle.
2. Kaavitaan paksuimmat liimakasat pois, jotta ne eivät turhaan tuki hiontatyökaluja.
3. Hiotaan pinta lattiahiomakoneella ja karkealla timanttityökalulla. Kone on kytketty teollisuusimuriin, jossa on hienopölysuodatin.
4. Viimeistellään reunat, nurkat ja seinänvierustat pienemmällä hiomakoneella, koska iso kone ei ylety niihin.
5. Käydään pinta tarvittaessa läpi hienommalla työkalulla, jotta lopputulos on tasalaatuinen.
6. Imuroidaan koko lattia huolellisesti nurkkia myöten. Pelkkä lakaisu ei riitä.
7. Tarkistetaan alustan lujuus, puhtaus ja tasaisuus ja merkitään korjattavat kohdat.

Hionnan jälkeen vuorossa on pohjustus alustan ja tasoitteen tyypin mukaan sekä tarvittaessa nurkkien ja läpivientien tiivistys, ettei tasoite valu rakoihin. Ne ovat kuitenkin jo oma työvaiheensa.

Hionta ei aina ole ainoa vaihtoehto. Lattia-asentaja valitsee menetelmän sen mukaan, mitä lattiasta paljastuu.

• Ohut liimakerros lujalla betonilla: tavallinen hionta timanttityökaluilla riittää.
• Erittäin paksu bitumi- tai liimakerros: usein on nopeampaa ensin jyrsiä tai poistaa kerros mekaanisesti ja hioa vasta sitten.
• Mureneva, halkeillut tai heikko valu: hionta ei korjaa ongelmaa. Heikko kerros poistetaan ja korjataan paikkaustasoitteella, joskus jopa uudella valulla.
• Suuret korkeuserot: hiomalla lattiaa ei saa suoraksi. Korkeuserot hoidetaan riittävän paksulla tasoitteella tai erillisellä oikaisukerroksella.
• Jäämät, joita ei saa kokonaan pois: joillakin valmistajilla on pohjustejärjestelmiä vanhojen liimajäämien päälle. Tuotteen teknisen tiedotteen pitää kuitenkin nimenomaan sallia tällainen käyttö.

Kahdessa samankokoisessa asunnossa työn vaativuus ja kesto voivat poiketa paljon toisistaan. Työtä vaikeuttavat erityisesti:

• paksu tai pehmeä, tahmea liimakerros, joka tukkii työkalut,
• musta pikiliima, jonka kanssa pölysuojaukseen pitää panostaa tavallista enemmän,
• rikkonainen pohja, jossa on paljon nurkkia, syvennyksiä ja putkien läpivientejä,
• puualusta, joka vaatii hienovaraisempaa ja hitaampaa työtä,
• kerrostalo, jossa pitää noudattaa taloyhtiön järjestyssääntöjen meluaikoja ja sopia isännöitsijän kanssa kulkemisesta, hissin suojauksesta ja jätteiden poisviennistä.

Työtä helpottavat tyhjä, säännöllisen muotoinen huone, luja betoni ja ohut liimakerros. Apua on myös siitä, että vanhat päällysteet on jo revitty ja paksuimmat jäämät kaavittu pois. Taloyhtiössä lattiatöistä tehdään yleensä muutostyöilmoitus isännöitsijälle hyvissä ajoin ennen aloitusta.

• Pinta hiotaan vain päältä katsoen puhtaaksi: pintaan jää liimasaarekkeita, ja juuri niistä kohdista tasoite myöhemmin irtoaa.
• Liian aggressiivinen hionta: betoniin jää uria ja kuoppia, puualusta ohenee.
• Väärät työkalut: pehmeälle liimalle sopii eri työkalu kuin kovalle betonille. Väärä valinta hidastaa työtä ja tekee jäljestä epätasaisen.
• Hionta ilman kohdepoistoa: pöly leviää koko asuntoon, ja lattiaan jäävä ohut pölykerros heikentää pohjusteen tarttumista.
• Kosteuden unohtaminen: kostea alusta pitää havaita ennen tasoitusta. Sallitun kosteuden määräävät tasoitteen ja lattiapäällysteen valmistajat. Kipsipohjaisilla eli anhydriittivaluilla raja on yleensä tiukempi kuin sementtipohjaisilla.
• Tuntemattoman mustan liiman hiominen ilman näytettä: turha terveysriski.

Katso alusta läpi ennen pohjustusta ja tasoitusta, joko itse tai yhdessä asentajan kanssa. Käytännössä ongelma paljastuu usein vasta tasoitteen levittämisen jälkeen, jolloin korjaaminen on paljon hankalampaa.

• pinnassa ei näy yhtenäisiä liima- tai bitumijäämiä,
• alusta on luja eikä murene tai pölise, kun sitä raaputtaa avaimella,
• koputtaessa ei kuulu onttoja kohtia,
• pinta on tasaisesti karhennettu, eikä siinä ole syviä uria tai kuoppia,
• reunat, nurkat ja seinänvierustat on hiottu yhtä huolellisesti kuin keskilattia,
• lattia on imuroitu, eikä kämmeneen tartu pölyä, kun sillä pyyhkäisee pintaa,
• suuremmat epätasaisuudet ja halkeamat on merkitty korjattaviksi,
• alustan kosteus tiedetään tai sen mittaamisesta ennen tasoitusta on sovittu,
• hiontajäte on viety pois, ja haitallisia aineita sisältävä jäte on toimitettu asianmukaiseen vastaanottoon.