Alustan pohjustus ennen tasoitusta

Jokainen alusta imee vettä eri tavalla. Vanha betoni imee kuin sieni, sileä kipsipohjainen valu tuskin ollenkaan. Jos kaadat tasoitteen pohjustamattomalle pinnalle, imukykyiset kohdat vetävät siitä veden nopeasti. Tasoite ei silloin ehdi kovettua kunnolla, jää heikoksi ja voi myöhemmin halkeilla tai irrota.

Pohjustus hoitaa kolme asiaa:

• tasaa imukyvyn, jolloin tasoite kuivuu koko alalla samaan tahtiin,
• sitoo jäljelle jääneen pölyn ja lujittaa alustan pintakerrosta,
• muodostaa tartuntakerroksen alustan ja uuden kerroksen väliin.

Tasoitevalmistajat mainitsevat pohjustuksen yleensä tuotteen teknisessä ohjeessa ehtona. Jos se jää tekemättä, mahdollinen takuuasia mutkistuu.

Remontissa kannattaa muistaa myös vanhat lattiat. Ennen 1990-luvun alkua asennetuissa muovimatoissa ja niiden liimoissa voi olla asbestia. Teetä niissä kohteissa asbestikartoitus ennen purkua, ja jätä asbestipitoisten materiaalien poisto siihen pätevälle urakoitsijalle.

Työ tehdään kahdella tavalla. Ero on siinä, mitä kaikkea ennen tasoitteen valua tehdään.

Alustan pohjustus tarkoittaa pinnan puhdistusta ja pohjusteen levitystä. Se riittää, kun seinät ja lattia liittyvät tiiviisti toisiinsa, reunanauha on jo kiinnitetty kehälle eikä missään ole avoimia rakoja.

Pohjustus ja nurkkien tiivistys akryylimassalla lisää tähän nurkkien, seinänvierusten, putkiläpivientien ja kynnysten tiivistyksen. Lattiatasoite on hyvin juoksevaa ja löytää jokaisen raon. Käytännössä näkee usein, että massa valuu seinän alta viereiseen huoneeseen, kynnyksen alla olevaan onteloon tai kerrostalossa putken ympäriltä kerrosta alemmas. Akryylimassa sulkee nämä kohdat, joten tasoite pysyy siellä, minne se kuuluu, ja kerrospaksuus vastaa suunniteltua.

Nurkkien tiivistys ennen tasoitusta on eri työ kuin jalkalistojen saumaus ennen maalausta. Se tehdään vasta lopuksi, kun lattiapinta ja listat ovat paikoillaan, ja silloin kyse on lähinnä ulkonäöstä.

Valinta riippuu siitä, minkä päälle tasoite valetaan:

• yleispohjuste tavallisesti imeville ja lujille alustoille, kuten uudehkolle betonille tai sementtipohjaiselle pintavalulle, usein käyttövalmiina,
• syväpohjuste vanhoille, pölyäville ja hieman mureneville alustoille, se tunkeutuu syvemmälle ja lujittaa pintaa,
• pohjuste kipsi- ja anhydriittipohjaisille valuille, nämä alustat ovat kosteusherkkiä, joten tarvitaan tuote, jonka valmistaja ilmoittaa niille sopivaksi,
• tartuntapohjuste imemättömille pinnoille, kuten vanhalle keraamiselle laatalle tai terrazzolle, tavallinen pohjuste ei niihin imeydy lainkaan.

Varma ratkaisu on käyttää saman valmistajan pohjustetta ja tasoitetta. Tuotteet on testattu yhdessä, ja tekninen ohje kertoo tarkasti laimennuksen, menekin ja kuivumisajan.

Eniten aikaa ei vie itse pohjustus vaan esivalmistelu. Työtä pidentävät:

• vanhan liiman jäänteet, jotka pitää hioa tai kaapia pois,
• rasvatahrat, tyypillisesti entisissä keittiöissä ja verstaissa,
• murenevat kohdat, jotka täytyy poistaa ja korjata,
• erittäin imukykyinen alusta, joka vaatii kaksi käsittelykertaa,
• rikkonainen huone, jossa on paljon nurkkia, läpivientejä ja kynnyksiä, jolloin sivellintyötä ja tiivistyksen kanssa myös massausta kertyy paljon.

Suuri, säännöllinen ja puhdas pinta sen sijaan pohjustetaan nopeasti, yleensä pelkällä telalla.

Pohjustuksen voit tehdä itsekin, sillä työ ei ole vaarallinen. Ratkaisevaa on huolellisuus ja kärsivällisyys kuivumisen kanssa. Jos alusta on epävarma, esimerkiksi mureneva tai kostea, anna ammattilaisen arvioida se ensin.

1. Poista liimajäänteet, vanhat maalit ja irtonaiset kohdat kaapimella tai hiomakoneella.
2. Puhdista rasvaiset kohdat sopivalla pesuaineella ja anna niiden kuivua.
3. Imuroi koko pinta huolellisesti, mieluiten teollisuusimurilla.
4. Tarkista, että alusta on kuiva ja luja. Jos olet epävarma, teetä kosteusmittaus.
5. Kiinnitä reunanauha huoneen kehälle, jos sitä ei vielä ole.
6. Jos tiivistät nurkat, sulje nurkat, seinänvierusten raot, putkien ympärykset ja kynnysten alustat akryylimassalla ja anna massan kuivua ohjeen mukaan.
7. Valmista pohjuste teknisen ohjeen mukaan, älä arvioi laimennusta silmämääräisesti.
8. Sivele nurkat, reunat ja putkien ympärykset siveltimellä.
9. Telaa pinta ristiin kaukaisimmasta nurkasta ovea kohti, ohuesti ja ilman lätäköitä.
10. Levitä erittäin imukykyiselle alustalle toinen kerros, kun ensimmäinen on kuivunut.
11. Anna pohjusteen kuivua valmistajan ohjeen mukaan, yleensä muutamia tunteja, äläkä kävele lattialla sillä välin.

Työskentele noin 10 ja 25 °C välillä, ilman vetoa ja suoraa auringonpaistetta. Kylmässä kuivuminen kestää paljon kauemmin, kuumassa pohjuste kuivuu ennen kuin ehtii imeytyä alustaan. Jos lattiassa on lattialämmitys, sammuta tai pienennä se valmistajan ohjeen mukaan.

• pohjustus pölyn tai rasvan päälle, pohjuste tarttuu likaan eikä alustaan, ja tasoite irtoaa myöhemmin,
• käsittelemättä jääneet kohdat, etenkin seinänvierustoilla ja pattereiden takana, joihin tulee myöhemmin kuplia tai hiushalkeamia,
• liian paksu kerros tai lätäköt, pintaan syntyy kiiltävä kalvo, johon tasoite tarttuu huonommin,
• laimennus silmämääräisesti, liian laiha pohjuste ei toimi ja liian paksu muodostaa tiiviin kalvon,
• valu kuivumattoman pohjusteen päälle, kerrokset eivät sitoudu ja lattia voi myöhemmin haljeta,
• tiivistämättömät raot, tasoite valuu onteloihin tai naapurin puolelle ja huoneesta loppuu massa kesken.

Ennen kuin tasoitetta aletaan sekoittaa, käy lattia läpi:

• pinta on kuiva eikä tahmaa kosketettaessa,
• pohjuste on levitetty tasaisesti koko alalle ilman puuttuvia tai kiiltäviä kohtia,
• nurkat, reunat ja putkien ympärykset on käsitelty,
• kehällä on reunanauha,
• jos nurkat tiivistettiin, nurkat ja raot on tiivistetty yhtenäisesti ja massa on kuivunut,
• lattialla ei ole uutta pölyä eikä kenkien jälkiä,
• käytetty pohjuste on se, jota valmistaja suosittelee valitulle tasoitteelle.