Reunakaista huoneen reunoille

Jokainen lattian materiaali elää. Lämmetessään se laajenee hieman, jäähtyessään se kutistuu, ja kuivuessaan valumassa kutistuu lisäksi vähän. Jos tasoite on levitetty kiinni seinään, näillä liikkeillä ei ole tilaa. Jännitys purkautuu silloin kerroksen heikoimmasta kohdasta, ja syntyy halkeama, usein juuri nurkkiin tai oviaukkojen kohdalle.

Reunakaista muodostaa kehälle kerroksen, joka antaa periksi. Kun lattia laajenee, kaista puristuu kasaan, ja kun lattia kutistuu, kaista palautuu. Lisäksi kaista:

• estää askelääntä siirtymästä lattiasta suoraan seinärakenteisiin,
• suojaa seinän alaosaa valumassan valumiselta ja tahroilta,
• jättää siistin ja suoran reunan, johon lopullinen lattiapinta on helppo liittää.

Yleisimmin käytetään polyeteenivaahdosta tehtyä kaistaa. Se on kevyt ja joustava, se ei ime vettä, ja se taipuu helposti nurkkiin. Valinnassa ratkaisevat lähinnä kolme asiaa.

Korkeus

Kaistan on aina oltava korkeampi kuin suunniteltu tasoite- tai valukerros. Ylimenevä osa leikataan pois kovettumisen jälkeen. Jos kaista on liian matala, massa valuu sen yli seinään eikä liikkumavara toimi.

Paksuus

Ohueen tasoitteeseen kerrostalohuoneistossa riittää yleensä ohuempi kaista. Paksussa pintavalussa ja lattialämmityksessä lattia liikkuu enemmän, joten silloin valitaan paksumpi kaista. Jos lattiassa on lämmitys, noudata lämmitysjärjestelmän valmistajan ohjeita, sillä ne yleensä määrittävät reunakaistan paksuuden.

Itseliimautuva kaista ja kaista, jossa on kalvohelma

Kaistan takapinnan liimakerros pitää sen seinässä kiinni valun ajan, joten kaista ei siirry eikä irtoa. Kalvohelmallisessa kaistassa on alareunassa muovikalvo, joka levitetään alustalle huoneeseen päin. Valumassa painaa kalvon alustaa vasten ja tiivistää kaistan ja lattian välisen saumakohdan. Hyvin juoksevissa tasoitteissa ja eristeen päälle valettaessa tämä on käytännöllisempi vaihtoehto, koska massa ei pääse kaistan alle.

Ensin tekijä mittaa huoneen kehän, myös syvennykset, pilarit ja ovien ympäristön. Samalla hän tarkistaa, kuinka paksu tasoitekerroksesta tulee, jotta kaistan korkeus osuu oikein.

Sen jälkeen seinien alaosa puhdistetaan pölystä, rasvasta ja irtonaisesta rappauksesta tai maalista. Pölyiseen pintaan itseliimautuva kaista ei tartu. Lattia-alusta on tässä vaiheessa yleensä jo pohjustettu, tai pohjustus tehdään heti kaistan kiinnittämisen jälkeen, tasoitevalmistajan ohjeen mukaan. Tärkeintä on, että pohjuste on kuivunut kunnolla ennen kaistan kiinnitystä ja ennen valua.

Kaista kiinnitetään yhtenäisenä nauhana kaikkien seinien vierelle. Nurkissa sitä ei leikata, vaan se taitetaan. Jatkokohdat tehdään tiiviisti päät vastakkain tai pienellä limityksellä, jotta mihinkään ei jää rakoa. Kaista kierretään myös kaiken lattian läpi tulevan ympärille: pilarit, lämpöputket, viemärit, hormit ja karmit. Juuri näistä kohdista halkeamat usein lähtevät.

Valun aikana seurataan, että kaista pysyy paikallaan ja kalvo makaa suorassa. Kun massa on kovettunut, ylimenevä osa leikataan terävällä veitsellä lattian tasoon. Loput kaistasta jää saumaan pysyvästi, ja myöhemmin sen peittää jalkalista. Tämä osa hoitaa liikkumavaran koko lattian käyttöiän ajan, joten sitä ei vedetä pois.

Yksinkertainen suorakaiteen muotoinen huone, jossa on suorat seinät, on nopeasti valmis. Enemmän aikaa vievät:

• rikkonainen pohjamuoto, jossa on paljon nurkkia, syvennyksiä ja pilareita,
• runsaat putket ja läpiviennit, joiden ympäri kaista pitää kiertää tarkasti,
• epätasaiset, murenevat tai pölyiset seinät, jotka täytyy ensin puhdistaa tai lujittaa,
• paksu pintavalu tai lattialämmitys, jolloin tarvitaan korkeampi ja paksumpi kalvohelmallinen kaista,
• vaikeasti ulottuvat kohdat patterien takana tai kiintokalusteiden alla.

• Aukot kaistassa. Pienikin pala seinää ilman kaistaa, esimerkiksi oven takana, riittää siihen, että massa tarttuu seinään. Siihen kohtaan syntyy usein halkeama.
• Unohtuneet läpiviennit. Kiinni valettu lämpöputki siirtää sekä liikettä että ääntä, ja lattia halkeilee sen ympäriltä.
• Liian matala kaista. Massa valuu reunan yli ja liittyy seinään.
• Irronnut kaista. Pölyisessä tai kosteassa seinässä itseliimautuva kaista irtoaa valun aikana, ja massa valuu sen taakse.
• Pahvi tai styroksinpalat kaistan korvikkeena. Pahvi imee kosteutta ja pehmenee, styroksi taas on liian jäykkää. Kumpikaan ei toimi kunnollisena liikkumavarana.
• Kaistan jäänteen repiminen pois kovettumisen jälkeen. Saumaan jää tyhjä rako, joka täyttyy ajan mittaan liasta ja menettää joustonsa.

Jos tasoitat lattian itse, kaistan kiinnittäminen onnistuu sinulta hyvin. Tarvitset vain mittanauhan, terävän veitsen ja hieman kärsivällisyyttä nurkissa.

1. Mittaa huoneen kehä syvennyksineen ja läpivienteineen ja lisää varaa jatkoksia varten.
2. Tarkista tasoitteen suunniteltu paksuus ja valitse sitä korkeampi kaista.
3. Imuroi ja puhdista seinien alaosa, poista irtonainen rappaus ja rasva.
4. Pohjusta alusta valmistajan ohjeen mukaan ja anna kuivua.
5. Aloita nurkasta, irrota liimapinnan suojakalvo ja paina kaista seinään tiiviisti lattian rajaan.
6. Taita kaista nurkissa, älä leikkaa.
7. Tee jatkokset tiiviisti tai pienellä limityksellä.
8. Kierrä kaista kaikkien putkien, pilarien ja karmien ympäri.
9. Levitä mahdollinen kalvohelma suoraan alustalle huoneeseen päin.
10. Kierrä koko kehä ennen valua ja paina irti olevat kohdat takaisin.
11. Leikkaa ylimenevä kaista lattian tasoon, kun massa on kovettunut valmistajan ohjeen mukaan.

• kaista kulkee katkeamattomana koko kehän, myös ovien takana ja nurkissa,
• kaikki putket, pilarit ja läpiviennit on kierretty kaistalla,
• kaista ulottuu ennen valua suunnitellun tasoitepinnan yläpuolelle,
• valun jälkeen massa ei ole missään kiinni suoraan seinässä,
• ylimenevä osa on leikattu suoraan lattian tasoon,
• kaistan loppuosa on jäänyt saumaan eikä sitä ole revitty pois,
• seinien vierellä ei näy halkeamia eikä irronneita kohtia.