Bitumikermin hitsaus liekillä (1 kerros)

Vaakapinnalla painovoima auttaa. Kermi rullataan auki, hitsataan ja se asettuu itsestään alustaa vasten. Tyypillisiä kohteita ovat perustuslaatta, terassin alla oleva betonilaatta ja tasakatto. Katolla ja terassilla alustassa pitää olla loiva kaato, yleensä vähintään noin 1,5 prosenttia ja usein 2 prosenttia, jotta vesi ei jää seisomaan yhteen kohtaan.

Pystypinnalla eristäjän täytyy pitää kermiä paikallaan hitsauksen aikana, lämmittää sitä koko ajan ja painaa sitä seinää vasten. Työ on hitaampaa ja vaatii enemmän kokemusta. Usein työskennellään kapeassa kaivannossa talon vieressä. Korkeissa kellarin seinissä kermi jaetaan lyhyempiin osiin ja yläpäästä se tarvittaessa kiinnitetään myös mekaanisesti. Pitkä kaista vetäisi muuten omalla painollaan vielä pehmeää bitumia alaspäin, ja kerros ohenisi yläosasta. Kun kaivanto täytetään, pystyeristykseen ei käytännössä enää pääse käsiksi, joten jokaisen virheen korjaaminen jälkikäteen on hyvin työlästä.

Vaaka- ja pystyeristyksen täytyy liittyä toisiinsa. Jos seinän kermiä ei liitetä vesitiiviisti perustuslaatan eristykseen, kosteus kiertää eristyksen nurkassa ja nousee kapillaarisesti muuriin. Käytännössä kostean kellarin syy ei usein olekaan itse kermi vaan juuri huolimattomasti tehty liitos.

• SBS-modifioitu bitumikermi pysyy joustavana myös pakkasella ja silloittaa alustan pienet halkeamat. Perustuksiin, kellarin seiniin ja pientalojen katoille se on tavallinen ja järkevä valinta
• Hapetettu bitumikermi on yksinkertaisempi ja vähemmän joustava. Pakkasella se haurastuu ja voi haljeta, joten se sopii lähinnä aluskerrokseksi tai vähemmän rasitettuihin kohtiin
• Sirotepintaista kermiä käytetään katolla pintakerroksena, joka jää auringon armoille. Sirote suojaa bitumia UV-säteilyltä
• Alumiinikalvollista kermiä käytetään, kun radonriski on tavallista suurempi. Suomessa radon on monella alueella todellinen asia, ja tällöin rakenteen määrittää suunnittelija alueen radontilanteen perusteella

Rakennuksen alaosan vedeneristykseen tarkoitettujen kermien vaatimuksista kertoo standardi SFS-EN 13969. Valitessa kannattaa katsoa rullan merkinnät ja tuotteen tekninen tietolehti: bitumin tyyppi, kantava vahvike ja paksuus. Kauppanimi ei kerro laadusta mitään.

Yksikerroksinen ratkaisu on tarkoitettu maakosteudelle vettä läpäisevässä maaperässä, jossa salaojitus toimii, tai pinnoille, joilta vesi valuu nopeasti pois. Savimaassa, korkean pohjaveden alueella, rinteessä, josta valuu vettä talon suuntaan, tai asuinkäytössä olevassa kellarissa tarvitaan yleensä kaksikerroksinen rakenne. Siitä kannattaa antaa päättää suunnittelijan, ei arvion perusteella työmaalla.

1. Alusta puhdistetaan pölystä, sementtiliimasta, muottiöljyjen jäämistä ja irtonaisista kappaleista. Reiät ja kolot täytetään korjauslaastilla.
2. Nurkat ja reunat pyöristetään laastista tehdyllä viisteellä. Terävän suoran kulman yli kermiä ei saa asennettua pysyvästi ilman jännitystä.
3. Varmistetaan, että betoni on kuivunut koko paksuudeltaan, ei vain pinnasta.
4. Koko pinta käsitellään bitumipohjusteella, ja sen annetaan kuivua valmistajan ohjeen mukaan. Oikein pohjustettu pinta on tasaisen tumma, eikä siinä ole kiiltäviä märkiä kohtia.
5. Kermit levitetään ensin kuivina ja asemoidaan niin, että vierekkäisten kaistojen päätysaumat eivät osu samaan kohtaan. Limitykset tehdään valmistajan ohjeen mukaan, yleensä noin 10 cm sivusaumoissa ja 15 cm päätysaumoissa.
6. Kermi hitsataan polttimella koko leveydeltään, ja samalla lämmitetään alustaa. Oikean lämpötilan näkee sulan bitumin pienestä aallosta rullan edessä. Seinällä edetään aina alhaalta ylöspäin, jotta ylempi kaista limittyy alemman päälle veden valumissuunnassa.
7. Kermi painetaan alustaan telalla. Limityksistä pitää pursua ohut, yhtenäinen bitumiraita.
8. Pystyeristys nostetaan maanpinnan yläpuolelle, yleensä vähintään noin 30 cm, ja suojataan ennen täyttöä patolevyllä tai XPS-levyillä.

Putkien ja suojaputkien läpiviennit asennetaan jo ennen eristystä ja tiivistetään järjestelmään kuuluvalla läpivientikappaleella tai kermistä hitsatulla kauluksella. Valmiin kerroksen läpi jälkikäteen porattua reikää ei saa luotettavasti korjattua.

Avotulella tehtävä työ kuuluu ammattilaiselle, jolla on voimassa oleva tulityökortti. Hitsataan vain kuivalla säällä, ilman kovaa tuulta ja lämpötilassa, jonka valmistaja sallii, modifioiduilla kermeillä yleensä vähintään +5 °C. Läheiset palavat materiaalit, kuten puu, solumuovieristeet ja muovikalvot, suojataan tai pidetään turvallisen matkan päässä. Sammutin pidetään käden ulottuvilla, ja työkohdetta valvotaan vielä työn päätyttyä. Jos kaasupullosta tai letkusta tuntuu kaasun hajua, poistu paikalta ja soita hätänumeroon 112. Lämmöneristeen tai puun kohdalla käytetään hitsaamisen sijaan itsekiinnittyvää kermiä.

Nopeimmin työ etenee suurella, tasaisella ja puhtaalla pinnalla, jonne pääsee esteettä. Enemmän aikaa ja huolellisuutta vaativat:

• Pystypinnat, erityisesti korkeat kellarin seinät, joissa kermi täytyy jakaa osiin ja kiinnittää
• Kapea kaivanto, jossa seinän ympärillä ei pääse liikkumaan kunnolla. Noin 60 ja 80 senttimetrin välillä oleva leveys helpottaa työtä selvästi
• Paljon nurkkia, läpivientejä, valokuiluja ja kellarin ikkunakaivoja
• Epätasainen tai vaurioitunut alusta, joka pitää ensin korjata
• Työ kylmänä vuodenaikana, jolloin sää pakottaa pitämään taukoja

Tasakaton uusimisessa vanhaa kermikerrosta ei aina tarvitse purkaa. Sen pitää kuitenkin olla luja, kuiva ja ilman rakkuloita. Taloyhtiön katolla työstä sovitaan isännöitsijän kanssa, ja jos työ liittyy osakkaan omaan muutostyöhön, taloyhtiölle tehdään muutostyöilmoitus.

• Pohjuste puuttuu tai ei ole kuivunut: kermi tarttuu vain kohdittain ja irtoaa, usein jo täyttövaiheessa
• Kostea alusta: vesi höyrystyy lämmitettäessä, nostaa kermiä ja jättää sen alle onkalon
• Ylikuumennus: pystypinnalla tekee mieli lämmittää pidempään, mutta silloin kantava vahvike palaa ja kermi repeää kuormituksessa
• Liian lyhyet limitykset tai saumat ilman bitumipursumaa: vesi pääsee eristyksen alle ja leviää laajalle alueelle
• Seinällä edetään ylhäältä alaspäin: jokainen sauma ohjaa silloin vettä rakenteeseen
• Terävät nurkat ilman viistettä: kermi jää jännitykseen ja halkeaa, kun rakennus painuu
• Eristys päättyy maanpinnan tasoon: roiskevesi ja sulava lumi pääsevät kermin taakse
• Täyttö kivisellä maalla tai rakennusjätteellä ilman suojakerrosta: kermi puhkeaa mekaanisesti

Pystyeristyksen voit tarkastaa vain ennen kaivannon täyttöä. Pyydä siksi valokuvat nurkista, läpivienneistä ja liitoksesta vaakaeristykseen. Kiinnitä vastaanotossa huomiota näihin:

• Yhtenäinen bitumipursuma limitysten koko matkalla
• Kermi, jota ei saa saumasta nostettua irti kädellä eikä lastalla
• Pinta ilman kuplia, aaltoja ja kiiltäviä palaneita kohtia
• Pyöristetyt nurkat, joissa kermi ei ole jännityksessä
• Tiivistetyt putkien läpiviennit
• Vesitiivis liitos seinän ja perustuslaatan eristyksen välillä
• Eristyksen yläreuna maanpinnan yläpuolella sokkelilistan tai pellityksen alla
• Suojakerros ennen täyttöä ja toimiva salaojitus
• Katolla ja terassilla pinta, jolle ei jää sateen jälkeen vettä seisomaan