Vesijohtourien piikkaus betoniin

Hyvä työ alkaa jo ennen kuin kone käynnistetään. Ensin sovitaan, mihin hanat, WC-istuin, pesukone ja keittiön allas tulevat. Sen pohjalta suunnitellaan mahdollisimman lyhyt reitti, jossa on vähän mutkia ja liitoksia.

1. Sulkea vesi ja tyhjentää putket siltä osin, kun työ tehdään olemassa olevien putkien lähellä.
2. Etsiä piilossa olevat sähköjohdot, lämmitysputket ja mahdolliset kaasuputket ilmaisimella ja verrata tuloksia saatavilla oleviin piirustuksiin.
3. Merkitä urien paikat seinään lyijykynällä, vesivaa'alla tai laserilla, vain pysty- ja vaakasuoraan.
4. Suojata lattia ja kalusteet muovilla, tiivistää ovet ja järjestää pölynpoisto.
5. Sahata urajyrsimellä kaksi rinnakkaista viiltoa haluttuun syvyyteen.
6. Piikata viiltojen välinen betoni pois kevyellä piikkausvasaralla tai taltalla.
7. Puhdistaa ura, tarkistaa syvyys ja leveys ja poistaa irtonaiset palat.

Tämän jälkeen LVI-asentaja asentaa putket suojaputkiin, kiinnittää ne ja tekee painekokeen ennen umpeen paikkaamista. Vasta kun putkisto pitää paineen, ura täytetään sementtilaastilla tai sopivalla korjauslaastilla.

Betoniin käytetään nykyään yleensä urajyrsintä, jossa on kaksi timanttilaikkaa. Se leikkaa tarkasti, syvyys säädetään etukäteen, ja imurin kanssa pölyä syntyy selvästi vähemmän. Seinä ei saa turhia iskuja, joten ympäröivä rappaus ja betoni pysyvät ehjinä.

Käsin piikkaus taltalla ja vasaralla tai pelkällä piikkauskoneella ilman esisahausta on järkevää siellä, minne jyrsin ei mahdu: nurkissa, nousulinjojen takana ja ovenkarmien vieressä. Se on hidasta, ura jää usein leveämmäksi ja epätasaiseksi, ja sen ympäriltä irtoaa helposti isompi pala, joka pitää täyttää jälkikäteen.

Miksi tällä on merkitystä? Kapea ja suora ura paikataan nopeasti, siihen kuluu vähän laastia, eikä laattojen alle jää kumpuja. Rikkoutunut seinä taas pitää korjata laajemmalta alueelta. Märkätiloissa paikattu ura on lisäksi saatava tasaiseksi ja lujaksi ennen vedeneristystä, jotta laatoittaja voi tehdä oman työnsä kunnolla.

Suomessa monet kerrostalot on rakennettu betonielementeistä, erityisesti 1960-80-luvuilla. Niissä useat huoneiston seinät ja kaikki välipohjat ovat teräsbetonia. Raudoitus on usein vain muutaman sentin syvyydellä pinnasta. Syvä ura osuu siihen helposti, ja katkaistu raudoitus heikentää elementtiä, joka kantaa myös yläpuolisia asuntoja.

• Kantaviin seiniin tehdään uria vain rakennesuunnittelijan arvion jälkeen. Vaakasuoria uria kannattaa välttää, koska ne heikentävät kantavaa seinää enemmän kuin pystyurat.
• Välipohjiin ja ontelolaattoihin ei piikata vesijohtouria.
• Kerro töistä isännöitsijälle etukäteen. Taloyhtiöllä on yleensä oma muutostyöilmoituksen käytäntö sekä järjestyssäännöt, jotka rajoittavat meluisia töitä tiettyihin kellonaikoihin.

Jos reittiä kantavan seinän läpi ei voi kiertää, tavallinen ratkaisu on asennusseinä kipsilevystä tai valmiista asennusjärjestelmästä. Siinä putket kulkevat ilman piikkausta. Kylpyhuoneessa se on usein muutenkin kätevä, koska seinän sisään mahtuu seinä-WC:n asennusteline.

Työn vaativuus ja siten myös lopullinen hinta riippuvat muutamasta asiasta, jotka voit katsoa etukäteen:

• Seinän materiaali: tavallinen betoni leikkautuu helpommin kuin kova, tiheästi raudoitettu teräsbetoni.
• Urien pituus ja määrä: jokainen vesipiste ja haara tarkoittaa uutta viiltoa ja lisää piikkausta.
• Syvyys: paksumpi putki suojaputkineen ja eristeineen vaatii syvemmän ja leveämmän uran.
• Tila: pieni kylpyhuone, nurkat, työ nousulinjan ympärillä tai kalustettu asunto hidastavat työtä.
• Tyhjä huone: tyhjässä asunnossa ilman vanhoja laattoja työ sujuu nopeammin ja siistimmin.
• Tuntemattomat johdot: jos piirustuksia ei ole, sähköjohtojen ja muiden putkien etsimiseen kuluu enemmän aikaa.

Käytännössä uria tehdään usein vinoon, jotta reitti olisi lyhyempi. Muutaman vuoden päästä joku poraa hyllyä varten ja osuu putkeen. Pysty- ja vaakasuorat reitit pystyy arvaamaan ilman piirustuksiakin.

Toinen virhe on liian matala ura. Putki jää silloin koholle, paikkaus halkeilee sen päältä ja kylmävesiputki voi alkaa hikoilla. Liian syvä ura taas heikentää seinää turhaan ja osuu elementissä raudoitukseen. Tavallisesti ura on noin 3 tai 5 cm syvä ja noin 4 tai 6 cm leveä, mutta mitat riippuvat aina putken koosta suojaputkineen ja seinän materiaalista.

Yleistä on myös, että putket peitetään ilman painekoetta ja valokuvia. Vuotava liitos laattojen alla tarkoittaa valmiin seinän rikkomista. Siksi liitoksia ei kannata jättää seinän sisään, ja putket asennetaan suojaputkiin, jolloin putki voi liikkua hieman lämpötilan muuttuessa eikä paikkaus halkeile. Suojaputki ohjaa myös mahdollisen vuodon näkyviin.

Lopuksi turvallisuus: betonipöly on haitallista keuhkoille. Työssä tarvitaan FFP2- tai FFP3-luokan hengityssuojain, suojalasit, kuulosuojaimet ja pölynpoisto. Jos kaasuputki vaurioituu, lopeta heti, älä käytä sähkölaitteita tai avotulta, tuuleta, poistu asunnosta ja soita 112. Jos sähköjohto vaurioituu, katkaise virta sulakkeesta ja kutsu paikalle rekisteröity sähköurakoitsija. Sähkötöitä saa tehdä vain sähköasentaja.

Ennen kuin urat paikataan, kannattaa käydä tekijän kanssa läpi muutama asia:

• Urat kulkevat vain pysty- ja vaakasuoraan sovittua reittiä pitkin
• Syvyys ja leveys vastaavat putkea suojaputkineen, eikä putki nouse missään seinäpinnan yli
• Urien reunat ovat suorat, eikä ympäröivä pinta ole irronnut
• Sähköjohtoja, lämmitysputkia tai kaasuputkia ei ole vaurioitunut
• Kantavissa seinissä on noudatettu rakennesuunnittelijan ohjeita
• Putket on kiinnitetty, ne ovat suojaputkissa ja painekoe on tehty
• Reiteistä on otettu valokuvat, joissa näkyvät etäisyydet nurkista ja lattiasta
• Urat on täytetty lujasti ja seinän tasoon, valmiina tasoitteelle tai laatoitukselle