Bitumikermin hitsaus pystypintaan, yksi kerros

Pystysuoralla bitumieristyksellä on yksi päätehtävä: estää maaperän vettä ja kosteutta pääsemästä rakenteeseen. Katolla se puolestaan estää pintaa pitkin valuvaa vettä pääsemästä vedeneristyksen taakse seinän tai räystäskorotuksen kohdalla. Tyypillisiä kohteita ovat:

• kellarin ja maanvaraisen alakerran ulkoseinät ennen täyttöä,
• perusmuuri ja sokkeli, joissa pystyeristys liittyy anturan tai seinän alla olevaan vaakaeristykseen,
• tasakaton räystäskorotuksen sisäpinta, johon kattokermi nostetaan ylös,
• terassin tai parvekkeen liittymä talon seinään,
• tukimuurit, kaivot, tarkastuskaivot ja säiliöt ulkopuolelta.

Miksi juuri hitsaamalla? Hitsattu kermi tarttuu alustaan koko pinnaltaan. Sen alle ei jää onteloita, joita pitkin vesi voisi kulkea, ja saumojen bitumi sulaa yhtenäiseksi massaksi. Hyvin tehtynä erillisistä kaistoista syntyy yhtenäinen kerros, jossa saumat eivät ole heikkoja kohtia.

Milloin yksi kerros riittää

Yhtä hitsattua kermikerrosta käytetään yleensä maakosteutta ja paineetonta vettä vastaan. Tällainen vesi valuu alaspäin, ja salaojat tai vettä läpäisevä täyttö johtavat sen pois. Myös katon ylösnostossa yksi kerros on tavallinen, jos se vastaa katon rakennetta. Jos talo on savimaalla, jossa sadevesi jää seisomaan perustusten ympärille, tai jos pohjavesi nousee kellarin lattian tasolle, kyse on paineellisesta vedestä. Silloin suunnitellaan yleensä kaksi kerrosta, toinen järjestelmä tai vesitiivis betoni. Asiasta päättää suunnittelija tontin pohjavesiolosuhteiden perusteella, ei asentaja paikan päällä. Jos et tiedä, millainen vesi talosi ympärillä vaikuttaa, kysy asiasta ennen kuin hitsaus alkaa.

Työtapa vaihtelee sen mukaan, tehdäänkö työtä kaivannossa kellarin seinälle vai katolla räystäskorotukseen, mutta periaate on sama.

1. Tarkistaa alusta: sen on oltava luja, kuiva ja tasainen eikä siinä saa olla teräviä kohoumia, laastipurseita tai pölyä. Reunat pyöristetään tai viistetään.
2. Tehdä nurkkaan viiste tai kolmiolista vaaka- ja pystypinnan väliin laastista tai valmiista kiilasta. Näin kermi ei taitu jyrkässä 90 asteen kulmassa.
3. Sivellä alustaan bitumipohjuste ja antaa sen kuivua valmistajan ohjeen mukaan, yleensä muutaman tunnin.
4. Leikata kermit seinän korkeuden mittaisiksi, ja lisätä mittaan limitys vaakapinnalle sekä yläreunan päättäminen.
5. Kääriä kermi rullalle, asettaa se seinän alareunaan, lämmittää kermin alapintaa ja alustaa sekä avata rullaa vähitellen ylöspäin. Kermiä painetaan telalla tai lastalla, jotta se tarttuu koko pinnaltaan.
6. Kiinnittää kermi korkeammilla seinillä yläpäästään mekaanisesti, väliaikaisesti tai pysyvästi, jotta se ei valu lämpimänä alas.
7. Hitsata sivusaumat niin, että reunasta pursuaa ohut yhtenäinen bitumiraita, yleensä noin puolen senttimetrin levyinen.
8. Tehdä sisä- ja ulkonurkat sekä putkien ja ankkurien läpiviennit samasta kermistä leikatuilla lisäpaloilla.
9. Päättää yläreuna päätelistalla tai puristuslistalla, kiinnittää se ja tiivistää listan yläpuolinen rako bitumille sopivalla pysyvästi joustavalla tiivistysmassalla.
10. Tarkistaa saumat ja dokumentoida valmis pinta ennen kuin suojakerros peittää sen.

Liittyminen vaakaeristykseen

Pystyeristyksen herkin kohta on alaosa, jossa se kohtaa perustuksen alla tai katolla olevan eristyksen. Vaakasuora kermi nostetaan yleensä seinälle vähintään muutaman senttimetrin verran ja pystykermi limitetään sen päälle, tai päinvastoin työjärjestyksestä riippuen. Tärkeää on, että limitys on riittävän leveä, noin 10-15 cm, ja että se on hitsattu katkeamattomasti. Kellareissa vaakaeristys pilkistää usein vain vähän pohjalaatan alta ja on mutainen. Tällainen reuna on puhdistettava, kuivattava ja pohjustettava, muuten pystykermi tarttuu vain likaan.

Suuri osa pystyeristyksen ongelmista syntyy jo ennen kuin poltin sytytetään ensimmäisen kerran. Ennen eristäjien saapumista seuraavien asioiden pitäisi olla kunnossa:

• seinä on valmis, ja betoni tai rappaus on saanut kuivua ja kovettua valmistajan ilmoittaman ajan, koska tuoreessa betonissa on paljon vettä eikä kermi pysy siinä,
• kellarin kohdalla kaivanto on niin leveä, että seinän vieressä voi seistä ja käsitellä poltinta turvallisesti, ja luiskat tai tuennat estävät kaivannon sortumisen,
• katolla on telineet tai turvallinen kulkutie sekä putoamissuojaus,
• lähistöltä on poistettu palavat materiaalit, erityisesti EPS-levyt, puu, muovikalvot ja pakkaukset,
• putkien, viemärien ja kaapelisuojaputkien läpiviennit on asennettu etukäteen, sillä valmiin eristyksen läpi jälkikäteen porattu reikä on aina heikko kohta,
• on sovittu, millä eristys suojataan valmistumisen jälkeen ja kuka sen tekee.

Sää vaikuttaa paljon. Sateessa, sumussa tai kasteisella alustalla hitsata ei voi, koska kermin alle jäänyt vesi höyrystyy ja muodostaa kuplia. Kylmällä bitumi on jäykempää ja kermi halkeilee taivutettaessa, siksi valmistajat ilmoittavat alimman työlämpötilan. SBS-modifioituja kermejä voi yleensä työstää viileämmälläkin säällä kuin tavallisia hapetettuja kermejä, mutta niissäkin noudatetaan teknisen tuotetiedon arvoa. Suomessa pystyeristykset kannattaa ajoittaa lumettomalle kaudelle, ja syksyllä on varauduttava sekä kosteisiin aamuihin että aikaiseen pimeään.

Pystypinnoilla käytetään nykyään lähes yksinomaan hitsattavaksi tarkoitettuja modifioituja bitumikermejä, joiden paksuus on yleensä noin 4 mm. Erot ovat lähinnä bitumin tyypissä, vahvikkeessa ja pinnan käsittelyssä.

Bitumin tyyppi

• SBS-modifioitu (elastomeeri) bitumi on joustavaa, kestää hyvin alustan liikkeitä ja kylmyyttä, ja sitä valitaan useimmiten pystypinnoille ja yksityiskohtiin,
• APP-modifioitu (plastomeeri) bitumi kestää paremmin korkeita lämpötiloja ja auringonvaloa, mutta se on jäykempää ja soveltuu huonommin nurkkiin ja epätasaiseen seinään,
• hapetettu bitumi on edullisin ja vähiten joustava ryhmä, ja sitä hitsataan pystypintoihin enää vain poikkeustapauksissa.

Vahvike

Vahvike ratkaisee kermin lujuuden ja venyvyyden. Polyesterihuopa on joustava ja repeämistä kestävä, joten sitä suositaan kellareissa ja kohdissa, joissa rakenne voi liikkua. Lasihuopa tai lasikudos on mitoiltaan vakaampi, mutta se voi haljeta helpommin, jos alusta liikkuu. Lasivahvikkeinen kermi sopii kohteisiin, joissa alusta on vakaa eikä painumia ole odotettavissa.

Kermin pinta

Hienorakeinen tai ohuella kalvolla suojattu kermi sopii maan ja lämmöneristeen alle. Aurinkoon jäävässä räystäskorotuksessa käytetään karkeammalla liuskekivirouheella pinnoitettua kermiä, joka suojaa bitumia UV-säteilyltä, tai eristys peitetään pellityksellä. Jos suojaamaton kermi jää aurinkoon, bitumi vanhenee ja halkeilee ajan myötä.

Milloin hitsausta kannattaa välttää

Avotuli on riski, jos lähellä on EPS-eristettä, puurakenteita tai muovisia ikkunan- ja ovenkarmeja. EPS sulaa lämmössä, ja tulipalon vaara on todellinen. Tällaisissa kohdissa käytetään itsekiinnittyviä bitumikermejä tai kylmänä levitettäviä bitumisivelyitä. Toinen vaihtoehto on muuttaa työjärjestystä niin, että hitsaus tehdään ennen eristeiden asentamista. Lisäeristetyn talon sokkelissa tämä on yleinen kysymys, ja se kannattaa ratkaista ennen töiden aloittamista.

Hinnastossa on erillinen rivi yhden bitumikermikerroksen hitsaamiselle vaakapintaan. Materiaali on usein sama, mutta työ seinällä on erilaista ja hitaampaa. Erot lyhyesti:

• vaakapinnalla koko rulla avataan kerralla ja painetaan jalalla tai telalla, pystypinnalla työskennellään leikatuilla paloilla ja jokainen lämmitetään ja painetaan erikseen,
• seinällä painovoima vaikuttaa koko ajan, lämmin kermi pyrkii valumaan ja irtoamaan yläreunasta, joten se tarvitsee mekaanisen kiinnityksen ja päätelistan,
• seinällä on neliömetriä kohden enemmän saumoja, nurkkia ja läpivientejä, ja jokainen yksityiskohta vaatii aikaa ja kokemusta,
• asentaja työskentelee hankalassa asennossa kaivannossa tai telineillä ja näkee huonommin, onko bitumi pursunnut saumasta kunnolla,
• vaakapinnalla vesi seisoo ja rasittaa eniten saumoja, seinällä vesi valuu alas, joten ratkaisevaa on limitysten oikea järjestys ja hyvä yläreunan päättäminen,
• pystyeristys on suojattava heti valmistumisen jälkeen täytön aiheuttamilta vaurioilta, kun taas vaakaeristys peittyy yleensä betonilla, pintavalulla tai seuraavalla rakennekerroksella.

Käytännössä kellarin eristämisessä kustannusarviossa on molemmat rivit: vaakapinta pohjalaatan alla tai päällä ja pystypinta seinien kehällä. Tasakatolla suurin osa pinnasta on vaakasuoraa ja pystyosa on vain kaista räystäskorotusten ja seinien vierellä. Juuri siellä kuitenkin useimmiten ratkeaa, vuotaako katto. Mittaa pystypinta koko levitetyltä korkeudelta, mukaan lukien limitys vaakaosalle ja yläreunan päättäminen, äläkä pelkästään maanpinnan tasoon asti.

Pystypinnan työmäärä ei riipu pelkästään neliömetreistä. Työn vaativuuteen vaikuttavat erityisesti seuraavat asiat:

• seinän korkeus, sillä korkeammilla seinillä kermiä on jatkettava tai kiinnitettävä ja työ tehdään telineiltä,
• nurkkien, sisennysten, pilarien ja läpivientien määrä, koska suora pitkä seinä on paljon helpompi kuin rikkonainen pohjamuoto,
• alustan kunto, sillä vanha kivi- tai tiilimuuri ilman tasoituskerrosta on ensin rapattava tai tasoitettava,
• vanhan eristyksen, sivelyjäämien ja maa-aineksen poistaminen korjauskohteissa,
• kulkuyhteydet, sillä kapea kaivanto naapurin aidan vieressä tai räystäskorotus ilman telineitä hidastavat työtä selvästi,
• palavien materiaalien ja ikkunoiden läheisyys, jolloin ne on suojattava tai kohta toteutettava muulla menetelmällä,
• sää, koska kosteus ja kylmyys keskeyttävät työn.

Vanhan omakotitalon salaojaremontissa käy usein niin, että eniten aikaa vievät kaivaminen, seinän puhdistus ja tasoitus, ja itse hitsaus on sen jälkeen nopeampaa. Uudiskohteessa, jossa seinä on suora betoni- tai harkkoseinä, tilanne on päinvastainen.

Pystyvedeneristys on keskellä työketjua, ja sen laatu riippuu siitä, kuinka hyvin eri tekijät sopivat asioista keskenään.

• muurareiden ja betonimiesten kanssa: tasainen alusta, pyöristetyt reunat, viiste nurkassa ja riittävästi kuivunut betoni,
• LVI-asentajan ja sähköasentajan kanssa: kaikki läpiviennit asennetaan etukäteen, mieluiten tiivistysmansetilla tai laipalla, johon kermi voidaan liittää,
• sokkelin routa- ja lämmöneristyksen tekijän kanssa: maaperäeristelevyjen liiman on sovelluttava bitumille, koska liuotinpohjaiset liimat vaurioittavat bitumia,
• kaivannon täyttäjän kanssa: täyttö vasta eristyksen tarkastuksen jälkeen, kerroksittain ja ilman kiviä suoraan seinää vasten,
• katolla peltisepän kanssa: räystäskorotuksen pellityksen on peitettävä eristyksen yläreuna niin, ettei vesi pääse kermin taakse.

Rivitalossa tai kerrostalossa sokkelin tai katon eristystyöt ovat taloyhtiön asia. Aikataulusta, kulkuteistä ja työmaa-alueesta sovitaan isännöitsijän kanssa, jotta asukkaat tietävät, milloin pihalla tai katolla tehdään tulitöitä.

Pystyeristyksen virheet ovat salakavalia, koska täytön jälkeen kukaan ei näe niitä. Ne paljastuvat vasta kosteina läikkinä, suolakukintana tai homeena kellarissa, joskus vasta vuosien kuluttua.

• pohjustamaton tai pölyinen alusta, jolloin kermi tarttuu vain pintaan ja irtoaa ajan myötä,
• liian vähäinen lämmitys, jolloin kermi tarttuu vain pistemäisesti ja sen taakse syntyy vedelle kanavia,
• ylikuumentaminen, joka polttaa vahvikkeen, saa bitumin valumaan ja heikentää kermiä kyseisestä kohdasta,
• yläreunan mekaanisen päättämisen puuttuminen, jolloin kermi irtoaa, taipuu ja vesi valuu eristyksen taakse,
• eristyksen yläreuna maanpinnan alapuolella, jolloin sokkelilta valuva vesi pääsee sen taakse, eristyksen pitää yleensä päättyä maanpinnan yläpuolelle,
• terävä nurkka ilman viistettä, jolloin kermi ei asetu nurkkaan ja repeää rakenteen painuessa,
• liian lyhyet tai väärin päin tehdyt limitykset, jolloin vesi valuu saumaan,
• läpiviennit, jotka on tiivistetty pelkällä massalla, joka kovettuu ja irtoaa ajan myötä,
• täyttö rakennusjätteellä ja kivillä suoraan kermiä vasten ilman suojakerrosta,
• yksi kerros kohteessa, jossa vaikuttaa paineellinen vesi.

Eristyksen suojaaminen valmistumisen jälkeen on oma työnsä, mutta välttämätön. Maan alle asennetaan yleensä patolevy nystyt maata kohti, maaperäeristelevyt tai muu suojakerros. Täyttö tehdään kerroksittain ja tiivistetään varovasti, jotta eristys ei siirry eikä puhkea.

Itse hitsaus on valmis heti, kun kermi jäähtyy, yleensä muutamassa minuutissa. Koko työn kesto riippuu kuitenkin valmistelusta. Bitumipohjuste tarvitsee valmistajasta riippuen muutamasta tunnista noin vuorokauteen kuivuakseen, kylmällä ja kostealla pidempään. Tuoreen rappauksen tai tasoituskerroksen on kuivuttava ennen pohjustusta. Uusien betoniseinien on annettava luovuttaa ylimääräistä kosteutta, mihin kuluu yleensä useita viikkoja.

Pystypinnalla ehditään päivässä tehdä vähemmän neliöitä kuin vaakapinnalla, koska yksityiskohtia on enemmän. Yksinkertaisen pohjamuodon ja suoran seinän talossa kellari eristetään usein muutamassa päivässä, rikkonaisessa pohjamuodossa ja vanhassa muurissa on varattava enemmän aikaa. Älä aloita täyttöä heti valmistumisen jälkeen, vaan tarkastuta ja valokuvaa eristys ensin.

Turvallisuudesta: hitsaus on tulityötä, jota tekevät koulutetut asentajat, joilla on voimassa oleva tulityökortti. Paikalla on oltava sammutin, ja työn päätyttyä aluetta vartioidaan vielä jonkin aikaa, yleensä vähintään tunti, jotta mikään ei jää kytemään. Propaanipulloja ei jätetä kaivantoon, koska ilmaa raskaampi kaasu kerääntyy maan pinnalle. Jos haistat kaasua tai syttyy tulipalo, poistu paikalta ja soita 112.

Jätä itse hitsaus seinään eristäjien tehtäväksi. Polttimen käyttö kaivannossa tai telineillä on riskialtista, eikä virheitä ole helppo huomata. Alustan valmistelulla voit kuitenkin auttaa asentajia merkittävästi, ja samalla voit olla varma, että eristyksellä on kunnollinen pinta, johon tarttua.

1. Kaivaa maata seinän vierestä sovittuun syvyyteen vain sen verran kuin on turvallista, ja jättää syvempi kaivanto tuennat hallitsevalle urakoitsijalle.
2. Puhdistaa seinä maa-aineksesta, vanhoista sivelyistä ja irtonaisista osista teräsharjalla ja antaa sen kuivua.
3. Poistaa laastipurseet ja pyöristää terävät reunat.
4. Täyttää isommat kolot ja saumat korjauslaastilla ja antaa sen kovettua valmistajan ohjeen mukaan.
5. Harjata tai imuroida pöly seinän pinnalta ja perustuksen vaakasuoralta reunalta.
6. Sivellä seinään bitumipohjustetta siveltimellä tai telalla tasaisena ohuena kerroksena, mutta vain sen jälkeen, kun pohjusteen tyypistä on sovittu eristäjän kanssa.
7. Antaa pohjusteen kuivua teknisen tuotetiedon mukaan ja suojata se sateelta ja pölyltä.
8. Poistaa ympäristöstä EPS-levyt, puu ja muut palavat materiaalit.

Tee vastaanotto ennen kuin eristys peitetään. Kulje seinä koko pituudeltaan läpi ja kokeile saumojen reunoja varovasti tylpällä lastalla, niitä ei saa pystyä nostamaan irti. Tarkista vastaanotossa seuraavat asiat:

• kermi on hitsattu koko pinnaltaan ilman kuplia, ryppyjä ja irtoavia reunoja,
• sivusaumoissa näkyy yhtenäinen pursunnut bitumiraita,
• limitykset ovat riittävän leveitä ja niin päin, että vesi valuu niiden päältä eikä niihin,
• nurkassa on viiste, ja kermi asettuu siihen ilman onteloa,
• nurkat ja läpiviennit on vahvistettu lisäpaloilla ja liitetty tiiviisti,
• alaosan limitys vaakaeristykseen on yhtenäinen ja hitsattu,
• yläreuna on päätetty listalla, kiinnitetty ja tiivistetty massalla,
• eristys päättyy tulevan maanpinnan yläpuolelle tai räystäskorotuksen pellityksen alle,
• kermissä ei ole palaneita kohtia eikä mekaanisia vaurioita,
• sinulla on valokuvat koko pinnasta ja yksityiskohdista sekä tiedot käytetystä kermistä.