Avosoluinen ruiskuvaahtoeristys, paksuus 30 ja 35 cm:n välillä

Valmistajien mukaan avosoluisen vaahdon lämmönjohtavuus on yleensä noin 0,036 ja 0,040 W/mK:n välillä. Se eristää siis suunnilleen yhtä hyvin kuin laadukas mineraalivilla. Kun kerros on 30 ja 35 cm:n välillä, lämmönvastus on noin 8 tai 9 m²K/W. Tällä tasolla suunnittelijat tavallisesti mitoittavat matalaenergia- ja lähes nollaenergiatalojen yläpohjat.

Paksua kerrosta käytetään useimmiten näissä tilanteissa:

• kylmä ullakko muutetaan asuinkäyttöön ja katto halutaan uudisrakennuksen tasolle,
• uudiskohteen suunnitelmassa yläpohjan U-arvoksi on asetettu hyvin matala tavoite,
• yläpohja kylmän ullakon alla eristetään ylhäältä päin, eikä tila rajoita kerroksen paksuutta,
• kaksikerroksinen villaeristys, eli kattotuolien välissä ja niiden alla, halutaan korvata yhdellä saumattomalla kerroksella.

Miksi tavallinen 20 cm ei riitä? Hyvin eristetyssä talossa yläpohja on kohta, josta karkaa suuri osa lämmöstä, koska lämmin ilma nousee ylös. Suomen pitkänä lämmityskautena jokainen lisäsenttimetri tuntuu, ja vinokattoisessa yläkerran huoneessa ero huomataan myös kesällä. Paksumpi kerros hidastaa kuuman katteen lämmön siirtymistä huoneeseen. Paksu kerros asettaa kuitenkin enemmän vaatimuksia rakenteelle, kosteustekniikalle ja ruiskutustavalle. Niistä kerrotaan tämän artikkelin loppuosassa.

Hinnastossa on tämän lisäksi kaksi muuta ruiskuvaahtoeristyksen nimikettä, ja jokaisella on oma sivunsa. Lyhyt vertailu auttaa valitsemaan oikean:

• Avosoluinen vaahto 20 ja 25 cm:n välillä: mahtuu yleensä tavallisten kattotuolien korkeuteen ilman lisäkoolausta. Se ruiskutetaan tavallisesti yhdellä tai kahdella kerralla, ja leikattavaa jää vähemmän. Sopii kohteisiin, joissa tavanomainen eristystaso riittää tai joissa katon rakennepaksuutta ei voi kasvattaa.
• Avosoluinen vaahto 30 ja 35 cm:n välillä (tämä sivu): ylittää lähes aina kattotuolien korkeuden, joten tarvitaan lisäkoolaus tai erillinen ranka. Vaahto ruiskutetaan useammassa kerroksessa jäähdytystaukojen kanssa, ja leikkuujätettä syntyy enemmän. Työ kestää pidempään, ja rakenteen kosteustekninen tarkastelu painaa enemmän.
• Umpisoluinen vaahto: tiheämpää vaahtoa, jonka lämmönjohtavuus on pienempi. Se päästää vesihöyryä ja vettä läpi hyvin vähän ja jäykistää rakennetta jonkin verran. Sitä ruiskutetaan ohuina kerroksina, joten sitä käytetään pikemmin perustuksissa, teräshalleissa, peltikatoissa, kellareissa ja ahtaissa paikoissa. Puurakenteiseen kattoon umpisoluista vaahtoa ei tavallisesti ruiskuteta 30 ja 35 cm:n paksuuteen, koska puu jäisi suljetuksi molemmilta puolilta ja ratkaisu olisi turhan kallis.

Käytännössä käy usein niin, että asiakas tilaa paksun kerroksen, vaikka hänen kattotuoliensa korkeudella ja tavoitellulla eristystasolla 25 cm olisi riittänyt. Myös päinvastaista näkee: ohut kerros ruiskutetaan ullakolle, josta tehdään päämakuuhuone, ja kesällä huone on tukalan kuuma. Perusta päätös siksi lämpö- ja kosteustekniseen laskelmaan tai ainakin keskusteluun suunnittelijan kanssa.

Paksu vaahtokerros peittää kattotuolit, sähkökaapelit ja läpiviennit. Kaikki unohtunut korjataan myöhemmin leikkaamalla vaahtoa auki. Valmistelut kannattaa siksi tehdä huolella.

Katto ja aluskate

Katon täytyy olla tiivis. Vuotokohdat, rikkoutunut kate ja puuttuvat pellitykset korjataan ennen ruiskutusta. Vaahto pidättäisi vettä pitkään, ja vuodon huomaisi vasta vuosien päästä. Katteen alla pitää olla vesihöyryä läpäisevä eli hengittävä aluskate tai muu rakenne, jonka vaahdon valmistaja hyväksyy. Vanhojen talojen umpilaudoituksen päällä on usein bitumihuopaa. Sen alle ei pidä ruiskuttaa avosoluista vaahtoa ilman kosteusteknistä tarkastelua, koska vesihöyry tiivistyisi huovan alapintaan ja laudoitus kostuisi.

Kattotuolit ja lisäkoolaus

Omakotitalojen kattotuolit ja kattoristikot ovat korkeudeltaan tavallisesti noin 15 tai 20 cm. Jotta 30 ja 35 cm:n kerros saadaan ruiskutettua tasaisesti ja kipsilevyjen rangan voi myöhemmin kiinnittää, kattotuoleja jatketaan. Niiden alareunaan kiinnitetään syrjälleen koolauspuut tai lankut, tai käytetään etäisyyspitimiä ja rimoja. Kirvesmiehen tai rakentajan on tehtävä tämä ennen ruiskutusta. Puun täytyy olla kuivaa. Vaahtovalmistajat edellyttävät yleensä, että puun kosteus on alle noin 20 %.

Sähköt, hormi ja läpiviennit

Kaikki kattotasossa kulkevat sähköjohdot asennetaan etukäteen suojaputkiin ja rasiat sijoitetaan niin, että niihin pääsee käsiksi ruiskutuksen jälkeen. Tämän työn tekee rekisteröity sähköurakoitsija, ei ruiskutusporukka. Hormin ympärille vaahtoa ei saa ruiskuttaa suoraan kiinni. Hormin ympärille jätetään yleensä hormin valmistajan ohjeen mukainen suojaetäisyys. Nuohooja osaa neuvoa tässä, ja väli täytetään palamattomalla mineraalivillalla. Viemärin tuuletusputket, ilmanvaihtokoneen kanavat ja kattoikkunat on asennettava ja pellitettävä valmiiksi. LVI-asentajan kanavat kannattaa eristää ja tiivistää ennen kuin vaahto peittää ne.

Ruiskutusporukka saapuu pakettiautolla, jossa on kaksikomponenttikone, lämmitetyt letkut ja vaahdon raaka-ainesäiliöt. Työmaalla on yleensä kaksi tai kolme henkeä: ruiskuttaja, letkuja hoitava apumies ja joku, joka leikkaa ja siivoaa.

1. Ikkunat, lattiat, portaat ja kaikki, mitä ei saa sotkea, peitetään. Vaahto sumuuntuu, ja hienoa aerosolia leijuu useiden metrien päähän.
2. Alustan ja ilman lämpötila sekä kosteus tarkistetaan. Raaka-aineiden ja alustan lämpötilan on oltava valmistajan ilmoittamissa rajoissa. Talvella ullakkoa usein lämmitetään ennen työtä ja sen aikana.
3. Ensimmäinen kerros ruiskutetaan aluskatetta tai laudoitusta vasten. Se tiivistää saumat, reunat ja nurkat seinän yläjuoksun kohdalla.
4. Pidetään jäähdytystauko. Vaahto lämpenee kovettuessaan, ja liian paksu kerralla ruiskutettu kerros voi kuumentua sisältä, halkeilla tai ruskettua. Valmistajat rajoittavat siksi yhden kerroksen paksuutta, avosoluisella vaahdolla yleensä noin 15 tai 20 cm:iin.
5. Ruiskutetaan seuraava kerros tai kerrokset, kunnes tavoitepaksuus on saavutettu. Lisäkoolauksen alapinnan yli jätetään pieni ylimäärä.
6. Ylimääräinen vaahto leikataan pitkällä sahalla tai erityisellä leikkurilla lisäkoolauksen tasoon, jotta rangan voi kiinnittää.
7. Paksuus mitataan pistomitalla, ohuet kohdat paikataan ja leikkuujäte siivotaan.

Kun kerros on 30 ja 35 cm:n välillä, leikkuujätettä syntyy selvästi enemmän kuin ohuemmassa vaihtoehdossa. Yhtä tärkeää on, että ruiskuttajalla on lisäkoolauksesta selkeä ohjaava taso. Ilman sitä tasaista paksuutta on vaikea pitää.

Kuinka kauan työ kestää

Tavallisen omakotitalon ullakon ohut kerros ehditään usein ruiskuttaa yhdessä päivässä. Paksun kerroksen kanssa kannattaa varata enemmän aikaa, tarvittaessa kaksi päivää, koska kerroksia on enemmän ja niiden välillä pidetään taukoja. Vaahto on kosketuskuiva yleensä muutamassa minuutissa, ja sitä voi tavallisesti leikata tunnin kuluessa. Täysin kovettunut se on noin vuorokaudessa. Ruiskutuksen aikana ja valmistajan ohjeen mukaan vielä muutaman tunnin tai noin vuorokauden sen jälkeen talossa ei saa oleskella ilman suojaimia, ja tiloja on tuuletettava.

Paksussa kerroksessa yksinkertaisen ja monimutkaisen katon erot korostuvat. Siksi ne näkyvät selvästi myös työn vaativuudessa ja hinnassa.

Työtä helpottavat:

• yksinkertainen harjakatto, jossa kattotuolit ovat suoria ja jako on säännöllinen,
• tarkalleen tavoitepaksuuteen tehty lisäkoolaus, joka toimii ruiskuttajan mittana,
• tyhjä ullakko ilman huonekaluja, tavaroita ja vanhoja eristeitä,
• helppo letkureitti pakettiautolta ullakolle,
• kuiva puu ja sopiva lämpötila, jolloin lämmitystä ei tarvita.

Työtä vaikeuttavat:

• rikkonainen katto, jossa on kattolyhtyjä, jiirejä, aumoja ja paljon kattoikkunoita,
• runsaasti läpivientejä ja rasioita, jotka pitää kiertää ja suojata,
• vanhat eristeet, kuten purukerros tai vanha villa, jotka on ensin poistettava ja kannettava ulos,
• vinot tai kieroutuneet kattotuolit, jotka vaativat enemmän leikkaamista,
• korkea ja jyrkkä ullakko, jossa työskennellään telineiltä tai siirrettävältä työtasolta,
• pakkaskausi, jolloin tilaa ja raaka-aineita joudutaan lämmittämään pidempään.

Avosoluinen vaahto päästää vesihöyryä läpi, eli se on hengittävä. Se on etu, koska puun mahdollinen kosteus pääsee kuivumaan hitaasti. Kun kerros on 30 ja 35 cm:n välillä, ratkaisevaa on, missä kohdassa rakennetta vesihöyry tiivistyy. Talvella lämmin ja kostea sisäilma pyrkii ulospäin ja voi tiivistyä kylmän aluskatteen pintaan. Suomen ilmastossa pakkasjaksot ovat pitkiä, joten tämä kysymys on täällä erityisen tärkeä.

Valmistajien näkemykset vaihtelevat. Jotkut eivät vaadi höyrynsulkua sopivassa rakenteessa, toiset suosittelevat sitä etenkin paksuissa kerroksissa ja kosteissa tiloissa, kuten kylpyhuoneissa. Suomessa monet suunnittelijat määräävät paksuun yläpohjaan höyrynsulun tai höyryjarrun. Luotettavin ratkaisu on rakenteen kosteustekninen laskelma, joka tehdään SFS-EN-standardien mukaisilla menetelmillä. Siinä suunnittelija tai energia-asiantuntija laskee, tarvitaanko höyrynsulkua ja millaista. Jos höyrynsulku asennetaan, se tulee leikatun vaahdon alapintaan rangan alle. Sen saumat ja liitokset seiniin teipataan tai tiivistetään huolellisesti.

Katteen alla olevaa tuuletusta ei saa unohtaa. Vaahto ei saa tukkia tuuletusrakoa räystäällä eikä harjalla, muuten katteen alla oleva kosteus ei pääse ulos. Jos katossa on aluslaudoitus ja aluskate, tuuletusväli hoidetaan niiden yläpuolella. Jos aluskate on kiinnitetty suoraan kattotuoleihin, on varmistettava, ettei vaahto pullista aluskatetta tuuletusrimojen väliin ja tukoksi.

Kipsilevyasentaja voi yleensä aloittaa seuraavana päivänä, kun vaahto on kovettunut ja tarkastettu. Ranka kiinnitetään lisäkoolaukseen, ei vaahtoon. Kaapelit jäävät suojaputkiin, ja rasiat kannattaa merkitä, jotta kukaan ei peitä niitä levytyksessä. Tämän jälkeen tasoitetaan ja maalataan tavalliseen tapaan.

• Liian paksu yksittäinen kerros: vaahto ylikuumenee sisältä ja halkeilee. Se näkyy hajuna tai onteloina, joita ei leikatessa huomaa.
• Ruiskutus kosteaan puuhun: vaahto tarttuu huonosti, ja kattotuolien reunoihin jää rakoja. Vaahdon alla oleva puu kuivuu hitaasti ja voi homehtua.
• Epätasainen paksuus: nurkissa seinän yläjuoksun kohdalla ja kattoikkunoiden ympärillä vaahtoa jää usein vähemmän. Talvella niihin syntyy kylmiä kohtia ja kipsilevyyn tummia läikkiä.
• Irtoaminen kattotuolista: vaahto kutistuu kovettuessaan hieman, ja huonolla alustalla kattotuolin viereen jää rako. Lämpökamerakuvassa se näkyy kylmänä juovana.
• Vaahto väärän aluskatteen tai bitumihuovan alla: kosteus tiivistyy, ja laudoitus kastuu. Vika huomataan usein vasta kattoremontissa.
• Vaahdon peittämät rasiat ja valaisimet: sähköasentaja joutuu kaivamaan vaahtoa pois, ja eristekerros katkeaa.
• Vaahto kiinni hormissa: palovaara, ja nuohooja kirjaa sen vakavaksi puutteeksi.
• Tukittu tuuletusrako räystäällä: kosteutta katteen alle, huurretta ja pahimmillaan vaurioituneet ruoteet.
• Liian syvä leikkaus: joissakin kentissä vaahtoa jää 30 cm:n sijaan useita senttejä vähemmän. Sen huomaa vain mittaamalla.

Itse vaahdon ruiskutus ei ole maallikon työ. Se vaatii erikoiskoneen, hengityksensuojaimen ja kokemusta kemiallisesta reaktiosta. Valmistelut voit kuitenkin tehdä itse ja säästää ruiskuttajien aikaa. Jätä sähkötyöt rekisteröidylle sähköurakoitsijalle ja huolehdi jyrkän katon alla tukevasta seisoma-alustasta.

1. Tyhjennä ullakko kokonaan, myös säilytettävät tavarat ja rakennusjätteet.
2. Poista vanhat eristeet ja kanna ne ulos suljetuissa säkeissä. Käytä hengityksensuojainta, suojalaseja ja käsineitä. Jos epäilet asbestia, älä koske mihinkään ja teetä asbestikartoitus asiantuntijalla.
3. Lakaise ja imuroi pöly kattotuoleista, seinän yläjuoksuista ja laudoituksesta.
4. Tarkasta katto sisäpuolelta sateella tai heti sen jälkeen ja merkitse jokainen vuotokohta.
5. Mittaa puun kosteus kosteusmittarilla useasta kattotuolista ja kirjaa tulokset ylös.
6. Tarkista, että lisäkoolaus on tukevasti kiinni ja samassa tasossa.
7. Valokuvaa kaikki sähköjohdot, rasiat ja läpiviennit ennen kuin vaahto peittää ne.
8. Järjestä pakettiautolle ja letkuille kulkureitti ja sovi sähköliitännästä ruiskuttajien ohjeen mukaan.
9. Suunnittele, missä asukkaat, lapset ja lemmikit ovat ruiskutuksen aikana ja noin vuorokauden sen jälkeen.

Tarkasta vaahto ennen höyrynsulun ja kipsilevyjen asennusta, kun kaikki on vielä näkyvissä. Pyydä ruiskuttajaa mittaamaan paksuus pistomitalla edessäsi useasta kohdasta, varsinkin nurkista, seinän yläjuoksun vierestä ja kattoikkunoiden ympäriltä. Jos vastaanotto osuu talveen, lämpökamerakuvaus kannattaa, koska se paljastaa kylmät juovat. Uudisrakennuksessa työtä seuraa usein ilmatiiveysmittaus, joka tehdään vasta höyrynsulun asentamisen jälkeen.

• vaahdon paksuus vastaa sovittua 30 ja 35 cm:n väliä myös nurkissa ja läpivientien kohdalla,
• vaahto on yhtenäinen, eikä siinä ole halkeamia, onteloita tai ruskeita ylikuumentuneita kohtia,
• kattotuolien vieressä ja seinien liitoksissa ei ole rakoja,
• pinta on leikattu lisäkoolauksen tasoon,
• tuuletusraot räystäällä ja harjalla ovat auki,
• hormin ympärillä on suojaetäisyys ja palamaton täyte,
• sähkörasiat ja läpiviennit ovat esillä ja merkittyinä,
• ikkunat, lattiat ja portaat on puhdistettu ruiskutussumusta,
• leikkuujäte on viety pois, tai on sovittu, kuka sen hävittää,
• sinulla on vaahdon tekninen tuotekortti sekä tiedot paksuudesta ja pinta-alasta, ja ne kirjataan vastaanottopöytäkirjaan.