Keraamisen tai betonisen tiilikatteen asennus

Keraaminen eli poltettu tiili valmistetaan savesta polttamalla. Oikein asennettuna se kestää vuosikymmeniä ja säilyttää värinsä pitkään. Lasitetun tiilen pinta on sileämpi, joten vesi valuu siitä nopeammin pois eikä sammal tartu yhtä helposti. Vanhemmille tai kevyemmille kattotuoleille valmistajilla on myös kevyempiä poltettuja malleja.

Betonitiili on mitoiltaan hyvin tarkka, joten sitä on nopea ja helppo latoa tasaisesti. Se on luja mutta yleensä painavampi, joten kattotuolien täytyy kantaa sen paino ongelmitta. Suomessa betonitiili on omakotitaloissa hyvin yleinen, ja moderneihin taloihin valitaan usein sileäprofiilisia malleja.

Valinnassa kannattaa vertailla etenkin kolmea asiaa:

• katteen painoa ja sitä, kestääkö kattorakenne sen yhdessä lumikuorman kanssa (remontissa rakenteet kannattaa tarkistuttaa rakennesuunnittelijalla),
• pienintä kattokaltevuutta, jonka valmistaja ilmoittaa kyseiselle mallille,
• ulkonäköä ja sitä, miten katto sopii ympäröivään rakennuskantaan.

Vaihtoehtona moni harkitsee konesaumattua peltikattoa. Se on kevyempi ja sopii loivemmillekin katoille, mutta sateella se on äänekkäämpi ja näyttää erilaiselta kuin perinteinen tiilikatto.

Tiili on vain katon päällimmäinen kerros. Jos sen alla on jotain pielessä, laadukaskaan tiili ei pelasta kattoa. Ennen asennusta valmiina pitää olla seuraava rakenne:

• kattotuolit eli kantava puurunko, joka on suojattu kosteudelta ja lahoamiselta,
• aluskate, yleensä diffuusioavoin kalvo, joka kerää tiilen alle tuulen mukana pääsevän veden ja ohjaa sen räystäälle,
• tuuletusrimat eli korokerimat, jotka jättävät tuuletusvälin aluskatteen ja tiilten väliin,
• kattoruoteet, joiden jako tehdään kyseisen tiilimallin teknisen ohjeen mukaan,
• asuinkäyttöön tulevassa ullakossa myös lämmöneristys kattotuolien väliin ja höyrynsulku sisäpuolelle.

Miksi ruodejaosta puhutaan niin paljon? Jokaisella tiilimallilla on tarkasti määrätty ruodeväli. Jo muutaman millin heitto saa tiilet asettumaan huonosti toisiinsa, väliin jää rakoja ja katto alkaa vuotaa. Ruodejako mitataan siksi aina valmistajan ohjeen mukaan, ei silmämääräisesti.

Yhtä tärkeää on tuuletus. Tiilten alla räystäältä harjalle virtaava ilma vie kosteuden pois. Jos tuuletusväli puuttuu tai on liian matala, kosteus tiivistyy, kattotuolit kostuvat ja eristys heikkenee. Suomen talvissa, kun lunta ja pakkasta riittää, toimiva tuuletus on erityisen tärkeää.

Perinteinen limittäin ladottava tiili asennetaan yleensä katoille, joiden kaltevuus on noin 22 astetta tai enemmän. Loivemmille katoille on malleja ja ratkaisuja, joissa käytetään lisävedeneristystä ja tiivisteitä. Tarkan rajan määrää kuitenkin aina tiilen valmistaja.

Hyvä kattoasentaja ei aloita tiilistä vaan mittaamisesta. Hän suunnittelee koko lappeen niin, että leikkauksia tulee mahdollisimman vähän ja rivit osuvat siististi sekä reunoille että harjalle.

1. Mitata katto ja suunnitella tiilirivien ja -sarakkeiden määrä.
2. Asentaa kourukannakkeet ja vesikourut ennen katetta.
3. Latoa ensimmäinen rivi räystäälle, koska se määrää koko katon linjan.
4. Latoa tiilet alhaalta ylöspäin ja limittää rivit oikein.
5. Kiinnittää tiilet kiinnikkeillä valmistajan ohjeen mukaan, etenkin reunoilla, harjalla ja tuulelle alttiissa kohdissa.
6. Tehdä yksityiskohdat: päätyreunat, jiirit sekä harja harjatiilineen ja tuuletusnauhoineen.
7. Pellittää savupiippu, kattoikkunat ja muut läpiviennit.
8. Asentaa tarvittavat kattoturvatuotteet, kuten lumiesteet, kattosilta ja lapetikkaat.
9. Tarkistaa tiiviys ja siivota katolta leikkuujätteet ja leikkuupöly.

Piipun, kattoikkunoiden ja jiirien peltityöt ovat kohtia, joista katto useimmiten vuotaa. Siksi on hyvä, että peltiseppä työskentelee samaan aikaan kattoasentajan kanssa ja yksityiskohdat ratkaistaan yhdessä eikä jälkikäteen korjaamalla.

Kyse on korkealla tehtävästä työstä. Se kuuluu kokeneelle porukalle, jolla on telineet tai muu putoamissuojaus. Omatoimista asennusta ei suositella.

Helpoin on suuri harjakatto ilman läpivientejä. Siinä asentaja latoo kokonaisia tiiliä tasaisina riveinä, ja ylimääräistä työtä on vähän. Työtä pidentävät ja kallistavat sen sijaan:

• monimuotoinen katto, jossa on kattolyhtyjä, aumoja ja jiirejä ja paljon leikattavaa,
• useat savupiiput, kattoikkunat ja muut läpiviennit,
• jyrkkä katto tai hankala pääsy talolle, esimerkiksi ahdas tontti ilman tilaa telineille,
• loiva kaltevuus, joka vaatii lisätiivistystä,
• remontissa vanhan katteen purku ja poisvienti sekä mahdolliset kattotuolien korjaukset,
• vanha kate, joka saattaa sisältää asbestia, jolloin purku kuuluu asbestipurkuun erikoistuneelle yritykselle.

Vuotavan katon korjaaminen on ikävä ja kallis työ. Useimmat ongelmat voi välttää, kun asennus tehdään huolella heti ensimmäisellä kerralla. Käytännössä samat virheet toistuvat:

• tuuletusrimat puuttuvat tai ovat liian matalat, jolloin katto ei tuuletu ja kattotuolit kostuvat,
• ruodejako on epätarkka, eivätkä tiilet asetu paikoilleen,
• tiili on asennettu loivemmalle katolle kuin valmistaja sallii, eikä lisätiivistystä ole tehty,
• reuna- ja harjatiilten kiinnitys on heikko tai puuttuu kokonaan, jolloin tuuli irrottaa ne,
• piippu, kattoikkuna tai jiiri on pellitetty huonosti,
• asennus tehdään sateella tai pakkasella, jolloin aluskate ja tiivisteet eivät pidä kunnolla.

Myös järkevä materiaalitilaus auttaa. Tiiliä tilataan yleensä noin 5-10 prosenttia ylimääräistä leikkauksia ja rikkoutumisia varten. Saman erän lisätilaaminen myöhemmin voi olla hankalaa, koska sävy vaihtelee hieman valmistuserien välillä.

Kun otat työn vastaan, käy katto läpi sekä ulkoa että ullakolta. Tarkista erityisesti, että:

• tiilirivit ovat suoria ja tiilet asettuvat tasaisesti toisiinsa,
• reuna-, harja- ja tuulelle alttiit tiilet on kiinnitetty kiinnikkeillä,
• harja on suljettu harjatiilillä ja tuuletus räystäällä ja harjalla on vapaa,
• piipun, ikkunoiden ja jiirien pellitykset ovat tiiviitä ja vesi valuu niiltä oikeaan suuntaan,
• vesikouruissa on kaato ja vesi valuu syöksytorviin,
• lumiesteet ja kattosilta ovat tukevasti kiinni,
• ullakon puolelta ei näy kosteita kohtia eikä vaurioitunutta aluskatetta,
• katolle tai kouruihin ei ole jäänyt leikkuujätettä tai roskia,
• olet saanut katteen tekniset tiedot ja takuuseen tarvittavat asiakirjat.

Ullakolle kannattaa vilkaista myös ensimmäisen kunnon sateen jälkeen. Näin pienikin vika löytyy vielä takuuaikana.