Kierteiden teko putkeen

Putkistosta poistetaan paine ennen leikkaamista. Vesikiertoisessa lämmityksessä tyhjennetään ainakin se haara, jota työ koskee. Vesijohdossa suljetaan tulovesi ja avataan alin hana. Sen jälkeen asentaja etenee suunnilleen näin:

1. Katkaista putki suoraan, mieluiten putkileikkurilla, jotta pää on tasainen.
2. Poistaa purseet sisä- ja ulkoreunalta ja puhdistaa pinta ruosteesta ja vanhasta maalista.
3. Asettaa oikean kokoinen kierrepää paikalleen ja sivellä putkeen leikkuuöljyä.
4. Leikata kierre tasaisella liikkeellä. Käsityökalulla käännetään välillä hieman takaisin, jotta lastut irtoavat.
5. Puhdistaa kierre, tarkistaa sen pituus ja pinta ja kiertää liitososa koeluontoisesti paikalleen.
6. Tiivistää kierre hampulla ja tiivistetahnalla, kierretiivistelangalla tai teflonteipillä ja kiristää liitos.

Miksi öljyämiseen ja suoraan aloitukseen kannattaa kiinnittää niin paljon huomiota? Jos kierrepää lähtee vinoon, kierteestä tulee vino, liitososa jää kallelleen ja liitos alkaa helposti vuotaa. Ilman öljyä kierre repeilee ja pinnasta tulee karhea, jolloin se tiivistyy huonosti.

Vesi- ja lämmitysputkistoissa käytetään putkikierteitä tuumamitoissa, joista puhutaan usein yhteisnimellä BSP. Kierteet on määritelty standardeissa SFS-EN 10226-1 ja SFS-EN ISO 228-1. Käytännössä tärkeimmät merkinnät ovat nämä:

• R: ulkopuolinen kartiokierre, joka leikataan suoraan putkeen. Se kapenee kiristettäessä ja tiivistää kierteessä yhdessä tiivisteen kanssa. Tämä on teräsputken tavallinen kierre,
• Rp: liitososien sisäpuolinen lieriökierre, johon R-kierre kierretään,
• G: lieriökierre, joka ei itse tiivistä. Sitä käytetään kohteissa, joissa tiivistää tasotiiviste tai O-rengas, esimerkiksi liittimissä, patteriventtiilien liitännöissä ja pumpuissa.

Sisäkierteet tulevat lähes aina valmiina tehtaalta liitososissa ja venttiileissä. Työmaalla sisäkierrettä leikataan vain poikkeustapauksissa. Tärkeintä on, että putken ja liitososan kierteen tyyppi ja koko sopivat yhteen. Jos olet epävarma, valmistajan tekninen tuoteseloste kertoo, mikä kierre osassa on.

Mustat teräsputket ovat vanhojen lämmitysputkistojen perusmateriaali. Niihin saa hyvän kierteen sekä käsin että koneella, ja liitoksesta tulee luja ja tarvittaessa purettava.

Sinkittyjä putkia löytyy usein vanhempien kerrostalojen ja omakotitalojen vesijohdoista. Kierteen kohdalta sinkkikerros lähtee leikatessa väistämättä pois, joten huolellinen tiivistys on tärkeää: se suojaa kierrettä kosteudelta. Sinkittyä putkea ei hitsata eikä kuumenneta, joten kierreliitos on sille luonteva valinta.

Ruostumattomat teräsputket ovat kovempia ja kuluttavat työkaluja enemmän. Niihin tarvitaan teräviä, ruostumattomalle teräkselle tarkoitettuja kierrepäitä ja yleensä konekierteitystä.

Muovi- ja komposiittiputkiin, kupariputkiin ja puristusliitoksille tarkoitettuihin ohutseinäisiin teräsputkiin ei tehdä kierrettä. Niissä käytetään puristus-, kiristysrengas- tai juotosliitoksia tai kierteellisiä siirtymäosia. Kierre ei sovi myöskään pahasti ruostuneeseen putkeen, jonka seinämä jäisi kierteen kohdalta liian ohueksi.

Räikällinen käsikierteitin riittää pienille putkikoille ja muutamaan kierteeseen, esimerkiksi kylpyhuoneen korjauksessa tai patterin liitännässä. Sen etu on, että se mahtuu ahtaisiinkin paikkoihin, joihin konetta ei saa.

Sähkökäyttöistä kierteitintä tai kierteityskonetta käytetään isommille putkikoille, koville materiaaleille ja silloin, kun kierteitä tehdään paljon. Kierteistä tulee tasaisempia, työ on nopeampaa ja putki sekä seinä, johon putki on kiinnitetty, rasittuvat vähemmän. Jos putken pätkän saa irti, asentaja usein mieluummin irrottaa sen, tekee kierteen koneella ja asentaa valmiin kappaleen takaisin.

Työn vaativuuteen ja sitä kautta hintaan vaikuttavat etenkin:

• putken koko ja tehtävien kierteiden määrä,
• materiaali, sillä ruostumaton teräs ja vanhat kovat putket leikkautuvat raskaammin,
• työkohteen ulottuvuus, esimerkiksi putki aivan seinän vieressä, nurkassa tai kattilan takana,
• putkiston kunto, koska ruostunut tai sisältä kuroutunut pää täytyy lyhentää terveeseen materiaaliin asti,
• tarve tyhjentää ja täyttää lämmitysjärjestelmä tai sulkea koko talon vesi,
• se, onko kyse vesi-, lämmitys- vai kaasuputkesta, sillä kaasun kohdalla tarkastusvaatimukset ovat tiukemmat.

Käytännössä käy usein niin, että eniten aikaa ei vie itse kierre, vaan ruostuneen vanhan liitoksen avaaminen ja työkohteen valmistelu.

Juomavesiputkissa käytetään vain juomavedelle tarkoitettuja tiivisteitä, eli tahnoja ja lankoja, joiden merkinnät kertovat niiden sopivan juomavesikäyttöön. Kierteen pitää olla puhdas, eikä siihen saa jäädä öljyä tai lastuja, jotka voisivat päätyä putkistoon.

Lämmitysputkistossa liitosta rasittavat lämpö sekä toistuva lämpeneminen ja jäähtyminen. Tiivisteen pitää sopia lämmitysjärjestelmiin, eikä kierrettä saa kiristää liikaa, ettei liitososa halkea. Jos putki jää myöhemmin seinän tai lattian sisään, jokainen piiloon jäävä liitos koestetaan tiiviyden osalta ennen kuin se peitetään.

Kaasuputkistoon kierteitä ja liitoksia saa tehdä vain kaasuasennuksiin pätevä asentaja, ja työn jälkeen putkisto koeponnistetaan. Suomessa kaasua käytetään asunnoissa harvoin, mutta jos talossasi on kaasuputkisto, älä tee siihen muutoksia itse. Jos haistat kaasua, älä käytä sähkölaitteita tai kytkimiä, tuuleta, poistu tilasta ja soita hätänumeroon 112.

Taloyhtiössä nousulinjoja ja yhteisiä putkistoja ei saa tyhjentää eikä muuttaa sopimatta asiasta isännöitsijän kanssa. Monessa taloyhtiössä putkitöistä tehdään myös muutostyöilmoitus taloyhtiölle ennen työn aloittamista.

Kun otat työn vastaan, katso ainakin nämä kohdat:

• kierre on sileä, eikä siinä ole repeytyneitä kierteen huippuja tai purseita,
• liitososa tai venttiili on suorassa eikä vinossa,
• liitososasta ei jää näkyviin liikaa kierrettä tai tiivistettä,
• vesijohto on paineistettu ja liitos on pysynyt kuivana,
• lämmitysjärjestelmä on täytetty ja ilmattu, eikä painemittarin lukema ole laskenut koestuksen aikana,
• kaasuputkiston koeponnistuksesta on kirjallinen pöytäkirja,
• ympäristö on puhdistettu öljystä ja lastuista.