Lattialämmitysputkien valu

Itse valu menee nopeasti, ja suurin osa työstä on valmistelua. Huolellinen tekijä etenee suunnilleen näin:

1. Alustan tarkistus. Kantavan laatan tai alustan pitää olla tasainen, puhdas ja kuiva. Maanvaraisessa lattiassa ja lämmittämättömän tilan päällä kosteudeneristyksen täytyy olla kunnossa.
2. Lämmöneristys. Putkien alle tulee lattia-EPS, kosteammissa kohdissa XPS, tai valmiit nystylevyt. Eristeen ansiosta lämpö nousee huoneeseen eikä karkaa maahan tai alapuoliseen rakenteeseen.
3. Reunakaista. Joustava reunakaista kiinnitetään kaikkien seinien vierelle sekä pilarien ja ovenkarmien ympärille. Valu pääsee näin laajenemaan vapaasti lämmetessään eikä halkeile.
4. Putkien asennus. Putket ovat yleensä happidiffuusiosuojattua PE-RT- tai PEX-putkea. Ne asennetaan spiraaliksi tai mutkaksi suunnitelman mukaisella jaolla ja kiinnitetään klipseillä, nystylevyyn tai raudoitusverkkoon, jotta ne eivät nouse valun aikana pintaan. Omakotitalon maanvaraisessa laatassa putket kiinnitetään usein suoraan laatan raudoitukseen ja valetaan laatan sisään, remonteissa taas käytetään yleensä erillistä pintavalua.
5. Painekoe. Ennen valua piirit paineistetaan ja tarkistetaan, ettei mistään vuoda. Järjestelmä pidetään paineistettuna koko valun ajan, jolloin lapion tai letkun aiheuttama vaurio huomataan heti.
6. Valu. Sementtipohjainen valu levitetään, tiivistetään ja oikaistaan linjaimella suoraksi. Notkea anhydriittivalu kaadetaan lattialle, ja se tasoittuu lähes itsestään. Pintavalua ei täryytetä kuten rakennebetonia, vaan se levitetään huolellisesti ja hierretään sileäksi.
7. Liikuntasaumat. Suuret pinnat, monimuotoiset huoneet ja oviaukot jaetaan saumoilla. Sauman on tarkoitus erottaa lämmityspiirit toisistaan, eikä se saisi ylittää putkia useammin kuin on pakko.

Miksi kerroksia on näin monta? Jokaisella on oma tehtävänsä: eriste pitää lämmön, reunakaista sallii liikkeen ja valu varaa ja levittää lämmön. Jos jokin puuttuu, lattia lämpiää huonommin tai vaurioituu ajan myötä.

Lattialämmityksessä käytetään kahta päätyyppiä. Molemmat toimivat hyvin, kun valmistajan ohjeita noudatetaan.

• Sementtipohjainen valu kestää kosteutta, joten se sopii myös kylpyhuoneisiin ja maanvaraisiin lattioihin. Putken päällä on SFS-EN 1264:n mukaan yleensä vähintään noin 45 mm. Seokseen lisätään usein kuituja ja lattialämmitykseen tarkoitettua lisäainetta. Se kuivuu hitaammin.
• Anhydriittivalu (kalsiumsulfaattipohjainen) on notkeaa, kietoutuu hyvin putkien ympärille ja johtaa lämpöä hyvin. Kerros voi olla ohuempi, ja tarkan paksuuden kertoo valmistaja. Se on herkkä kosteudelle, joten märkätiloissa vedeneristyksen on oltava erityisen huolellinen. Pinta yleensä hiotaan ennen lattiapäällysteen asennusta.

Jos lattiarakenteen täytyy jäädä matalaksi tai aikataulu on tiukka, anhydriitti kannattaa harkita. Kosteisiin tiloihin ja silloin, kun haluat koetellun ja kestävän ratkaisun, valitaan yleensä sementtipohjainen valu. Valinnan pitäisi perustua lämmityssuunnitelmaan ja lopulliseen lattiapäällysteeseen.

Työn laajuuteen ja siten hintaan vaikuttavat eniten alustan kunto ja kulku työmaalle.

• Helpompaa on uudiskohteessa, jossa on tasainen laatta, isot avoimet tilat ja hyvä pääsy pumppuautolle tai sekoittimelle.
• Vaativampaa on remontissa, jossa vanha lattia puretaan kantavaan rakenteeseen asti ja alusta tasoitetaan.
• Monet pienet huoneet, syvennykset ja kynnykset tarkoittavat enemmän liikuntasaumoja ja käsityötä.
• Ylempi kerros ilman hissiä tai ahdas kulkureitti hankaloittaa tarvikkeiden kuljetusta.
• Paksumpi valukerros lisää materiaalin menekkiä ja pidentää kuivumista.

Kerrostaloasunnossa kannattaa miettiä myös uuden rakenteen painoa ja askeläänien kulkeutumista naapuriin. Tee taloyhtiölle muutostyöilmoitus ja keskustele suunnitelmasta isännöitsijän kanssa ennen töiden aloittamista.

• Valu ilman painekoetta. Vuotava liitos valun alla tarkoittaa lattian piikkaamista auki.
• Puuttuva tai liian aikaisin leikattu reunakaista. Valu nojaa silloin seiniin ja halkeilee.
• Huonosti kiinnitetyt putket. Ne nousevat pintaan, ja niiden päälle jää liian ohut kerros.
• Liian ohut peittokerros. Lattia lämpiää raidoittain, ja valu vaurioituu helposti putkien kohdalta.
• Liian nopea kuivatus. Täysillä käyvä lämmitys heti valun jälkeen tai kesällä läpivedossa kuivuva valu halkeilee.
• Päällyste märälle valulle. Parketti kupruilee, ja laattojen alla laasti ei pidä.

Valun jälkeen lattia tarvitsee rauhaa. Ensimmäisinä päivinä se suojataan vedolta, suoralta auringolta ja pakkaselta. Lämmitys kytketään päälle vasta valmistajan ilmoittaman ajan jälkeen. Sementtipohjaisella valulla aika on yleensä noin kolme viikkoa, anhydriittivalulla lyhyempi, suunnilleen viikko.

Sen jälkeen tehdään käyttöönottolämmitys: veden lämpötilaa nostetaan vähitellen, pidetään muutaman päivän ajan ja lasketaan sitten taas hitaasti. Vaiheet kirjataan pöytäkirjaan. Kuivuminen päällystettävään kuntoon kestää selvästi pidempään, paksulla sementtivalulla jopa useita viikkoja. Valmiutta ei ratkaise kalenteri vaan rakennekosteusmittaus, jonka koulutettu mittaaja tai lattia-asentaja tekee ennen päällysteen asennusta.

Tarkista vastaanotossa, että sinulla on nämä:

• Pöytäkirja ennen valua tehdystä painekokeesta
• Putkikuva mittoineen tai valokuvat ennen valua
• Reunakaista kaikkien huoneiden reunoilla ja liikuntasaumat suunnitelman mukaan
• Tasainen pinta ilman halkeamia, kolhuja tai koputtaessa ontosti kuulostavia kohtia
• Tieto valun tyypistä, paksuudesta ja valupäivästä
• Käyttöönottolämmityksen pöytäkirja lämpötiloineen ja päivämäärineen
• Kosteusmittauksen tulokset ennen päällysteen asennusta