Lattialämmitysputkien asennus

Putkien levittäminen on vain osa työtä. Hyvä lopputulos syntyy alustan valmistelusta, oikeasta kerrosjärjestyksestä ja huolellisesta painekokeesta ennen valua.

Kerrokset putkien alla

Tasaisen ja puhtaan alustan päälle asennetaan ensin lämmöneriste, tavallisesti lattiakäyttöön sopivaa EPS-levyä tai joissain kohteissa polyuretaanilevyä. Maata vasten tai lämmittämättömän tilan päällä eriste on selvästi paksumpi kuin kahden lämpimän kerroksen välissä, koska muuten osa lämmöstä karkaisi turhaan alaspäin. Jokaisen huoneen reunoille, pilarien ympärille ja karmien kohdalle kiinnitetään reunaeristekaista. Se erottaa valun seinistä ja antaa sille tilaa laajeta lämmetessään ilman halkeamia.

Eristeen päälle tulee valitun järjestelmän mukaan kalvo, nystylevy, kiinnityskiskot tai raudoitusverkko, johon putki kiinnitetään.

Lämmityspiirien asentaminen

Putki puretaan suoraan kiepiltä, mieluiten kelatelineen avulla, jotta se ei kierry eikä taitu. Jokainen piiri alkaa jakotukilta, kulkee huoneen läpi suunnitelman mukaan ja palaa takaisin jakotukille. Asentaja noudattaa suunnitelman mukaista putkiväliä, joka on tavallisesti noin 10-20 cm. Ikkunallisten ulkoseinien vierelle tehdään usein tiheämpi reunavyöhyke, koska ikkunoista tuleva veto tuntuu siellä selvimmin.

Putket voidaan vetää kahdella perustavalla:

• kierukka (spiraali), jossa meno- ja paluuputki kulkevat vuorotellen vierekkäin, joten lattian lämpötila on tasaisempi. Asuinhuoneissa tämä on nykyään yleisin ratkaisu,
• meanderi (edestakainen veto), jossa putki kulkee yhdensuuntaisina kaistoina edestakaisin. Se on helpompi kapeille ja pienille alueille, mutta piirin alkupäässä lattia on lämpimämpi kuin loppupäässä.

Jakotukki, suojaputket ja merkinnät

Jakotukin kohdalle kertyy paljon putkia vierekkäin. Ne vedetään yleensä suojaputkissa tai eristesukissa, jotta lattia jakotukin edessä ei ylikuumene. Suojaputkea käytetään myös silloin, kun putki ylittää valun liikuntasauman tai kynnyksen huoneiden välillä. Jokainen piiri merkitään jakotukkiin, jotta tiedetään, mikä putkipari kuuluu mihinkin huoneeseen.

Painekoe ja valu

Ennen valua koko järjestelmä täytetään vedellä, ilmataan ja paineistetaan. Koepaineen ja kestoajan määrittävät järjestelmän valmistaja ja suunnitelma. Jos painemittarissa ei näy pudotusta, tulos kirjataan pöytäkirjaan. Valu tehdään niin, että putket pysyvät paineistettuina. Jos putki vaurioituu valun aikana, se huomataan heti eikä vasta laatoituksen jälkeen. Pakkasella vesi voi jäätyä putkiin, joten talvella tila lämmitetään tai koe tehdään valmistajan ohjeen mukaisesti esimerkiksi jäätymättömällä seoksella.

Kaikki lattialämmitykset eivät ole samanlaisia. Järjestelmä vaikuttaa työn nopeuteen, lattian rakennekorkeuteen ja siihen, miten hyvin putki pysyy paikallaan valun aikana.

Märät järjestelmät valun sisään

• Kiinnitys raudoitusverkkoon: suomalaisessa omakotitalossa hyvin tavallinen tapa. Putki sidotaan nippusiteillä tai kiinnikkeillä laatan raudoitusverkkoon ja valetaan betonilaattaan. Tapa on joustava, mutta putkivälit vaativat tarkkuutta ja putki ei saa jäädä liian lähelle laatan pintaa.
• Tacker-järjestelmä: eristelevyssä on kalvo, johon on painettu ruudukko, ja putki kiinnitetään muovisilla niiteillä erityisellä niittaustyökalulla. Järjestelmä on nopea ja sopii epäsäännöllisiin huonemuotoihin. Huonosti kiinnitetty putki voi kuitenkin nousta notkeassa anhydriittivalussa pintaan.
• Nystylevy: putki painetaan nystyjen väliin ja se pysyy paikallaan itsestään. Putkivälit säilyvät lähes automaattisesti eikä putki nouse. Levy on jäykempi ja monimutkaisissa pohjissa leikkaamista on enemmän.
• Kiinnityskiskot: uritetut muovikiskot kiinnitetään eristeeseen ja putki napsautetaan niihin. Niitä käytetään lähinnä suurilla ja yksinkertaisilla alueilla.

Kuivat ja matalat järjestelmät

Remonteissa ei usein ole korkeutta perinteiselle valurakenteelle. Silloin vaihtoehtona ovat kuivat järjestelmät, joissa putki asennetaan urilla varustettuihin eriste- tai kuitukipsilevyihin, joiden alumiinilevyt levittävät lämpöä. Niiden päälle asennetaan kuivat lattialevyt. Muita vaihtoehtoja ovat ohutrakenteiset järjestelmät pienemmän halkaisijan putkilla tai urien jyrsiminen olemassa olevaan lujaan pintavaluun. Nämä ratkaisut ovat kevyitä ja matalia, mutta ne vaativat tarkkaa työtä ja reagoivat nopeammin lämpötilan muutoksiin.

Sementtipohjainen vai anhydriittivalu

Betoni ja sementtipohjainen pintavalu kestävät kosteutta ja sopivat myös märkätiloihin. Putken päällä on tavallisesti vähintään noin 45 mm valua, betonilaatoissa usein enemmän. Anhydriittivalu eli kipsipohjainen valu ympäröi putken tiiviisti, johtaa lämpöä hyvin ja voi valmistajan mukaan olla ohuempi. Se on kuitenkin herkempi kosteudelle, ja sen jäännöskosteus täytyy tarkistaa huolellisesti ennen laatoitusta tai lattianpäällystettä. Anhydriittiä käytettäessä putken on oltava tukevasti kiinni.

Lattiaan kuuluvat vain lattialämmitykseen tarkoitetut putket, joissa on happidiffuusiosuoja. Ilman sitä veteen pääsisi happea, joka syövyttäisi vähitellen lämmönlähteen, pumpun ja jakotukin metalliosia ja muodostaisi lietettä.

• PE-X (ristisilloitettu polyeteeni): hyvin yleinen, kestää lämpöä ja painetta. Versiot PE-Xa, PE-Xb ja PE-Xc eroavat valmistustavaltaan. PE-Xa-putken taittuman voi valmistajan mukaan usein korjata lämmittämällä kuumailmapuhaltimella.
• PE-RT: joustavampi ja helpompi taivuttaa, suosittu matalalämpöisissä järjestelmissä.
• monikerrosputki PE-RT/Al/PE-RT: alumiinikerros pitää muodon, joten putki ei palaudu taivutuksen jälkeen. Se sopii kohteisiin, joissa on paljon mutkia, mutta on jäykempi työstää.

Yleisimmät koot ovat 16 × 2 mm, 17 × 2 mm ja suurissa tiloissa myös 20 × 2 mm, ohutrakenteisissa järjestelmissä pienempiä. Yhden piirin pituudella on raja. Esimerkiksi 16-17 mm putkella ei yleensä ylitetä noin 100 metriä, mutta tarkan arvon antavat valmistaja ja suunnitelma. Liian pitkässä piirissä on suuri virtausvastus, vesi kiertää heikosti eikä huone lämpene kunnolla.

Eniten ongelmia syntyy, kun asentajat tulevat työmaalle, joka ei vielä ole valmis putkitukseen. Ennen aloitusta tämän pitäisi olla kunnossa:

• suunnitelma tai vähintään laskelma: huoneiden lämpöhäviöt, putkivälit, piirien määrä ja pituudet. Ilman sitä asennus tehdään silmämääräisesti, ja piirien tasapainottaminen on jälkikäteen lähes mahdotonta,
• ikkunat ja rappaukset valmiina: sisäpuoliset rappaus- ja tasoitetyöt kannattaa tehdä etukäteen, ettei eristeen ja putkien päällä kuljeta telineiden ja sekoittimien kanssa,
• lattiaan tulevat asennukset tehty: sähkö-, vesi- ja viemäriasennukset lattiassa valmiina ja eristetty tasaan, mieluiten tasaushiekan tai eristekerroksen sisällä,
• tasainen ja puhdas alusta: suuret epätasaisuudet täytyy oikaista etukäteen, muuten eriste ei asetu kunnolla ja valun paksuus vaihtelee,
• jakotukki ja kaappi paikallaan: selkeä korkeus ja sijainti, jotta putket saadaan tuotua sille ilman ristiinvetoja,
• lattian korkeudet: valmiin lattian korko, pintamateriaalin paksuus sekä liittyminen kynnyksiin ja oviin tiedossa,
• kalustesuunnitelma: missä ovat keittiökalusteet, amme ja kiintokaapit. Kiinteiden kalusteiden alle putkia ei yleensä asenneta.

Kerros- tai rivitaloasunnossa kannattaa olla yhteydessä isännöitsijään jo ennen suunnittelua. Taloyhtiöissä lämmitykseen ja lattiarakenteisiin kohdistuvista muutostöistä tehdään yleensä muutostyöilmoitus taloyhtiölle. Vesikiertoisen lattialämmityksen liittäminen talon keskuslämmitykseen vaikuttaa koko verkoston tasapainoon, ja paksumpi lattiarakenne lisää kuormaa välipohjalle. Siksi asunnoissa päädytään usein märkätilojen sähköiseen lattialämmitykseen.

Työn vaativuus vaihtelee paljon samankokoisillakin alueilla. Tästä näkee, miksi kaksi tarjousta "samanlaisesta" talosta voi poiketa toisistaan selvästi.

Helpottaa

• suuret, avoimet ja yksinkertaisen muotoiset tilat, joissa piirit voi asentaa katkeamatta,
• harvempi putkiväli huoneissa, joiden lämpöhäviöt ovat pienet,
• nystylevy, joka nopeuttaa putkivälien noudattamista,
• valmis, tasainen ja puhdas alusta sekä hyvä pääsy kerrokseen,
• selkeä suunnitelma piirikuvineen, jota ei tarvitse keksiä työmaalla.

Vaikeuttaa

• paljon pieniä huoneita, käytäviä, syvennyksiä sisältäviä kylpyhuoneita ja vinoja seiniä,
• tiheä putkitus ja reunavyöhykkeet, jotka tarkoittavat enemmän putkea ja mutkia,
• remontti matalalla rakenteella, kuiva järjestelmä tai jyrsintä vanhaan valuun,
• muiden ammattilaisten asennukset, jotka risteävät lattiassa,
• työ kylmässä, jolloin putki jäykistyy ja taipuu huonommin,
• huoneiden pitkä etäisyys jakotukista ja pitkät siirtovedot.

Lattialämmitys on tiimityötä. Putket ovat runkovaiheen ja lattiatöiden välissä, ja jokainen aikataulun tai tiedonkulun katkos näkyy niissä.

• Sähköasentaja: valmistelee kaapeloinnit huonetermostaateille ja jakotukin säätölaitteille. Toimilaitteet ja säätö kytketään sähköisesti, joten työ kuuluu rekisteröidylle sähköurakoitsijalle. Unohtunut suojaputki termostaatin kaapelille ratkaistaan myöhemmin piikkaamalla.
• Valutöiden tekijä: tarvitsee tiedon liikuntasaumoista. Niitä suunnitellaan yleensä suurille aloille, oviaukkoihin ja monimuotoisiin tiloihin, ja niiden täytyy osua yhteen piirijaon kanssa.
• Laatoittaja ja lattia-asentaja: pintamateriaalin on sovelluttava lattialämmitykseen. Laatta johtaa lämpöä hyvin, puu- ja vinyylilattiat kannattaa valita lämmönvastuksen ja valmistajan suositusten perusteella, ja paksut matot hidastavat lämmitystä selvästi.
• Lämmönlähteen asentaja: matalalämpöinen piiri tarvitsee sekoitusventtiilin tai lämmönlähteen, joka tuottaa matalaa menovettä, kuten maalämpöpumpun tai ilma-vesilämpöpumpun. Myös kaukolämpö- tai puulämmitteisessä talossa tarvitaan oikein säädetty sekoitus. Liitäntä lämmönlähteeseen kuuluu LVI-asentajalle.

Käytännössä on osoittautunut hyödylliseksi kuvata kaikki huoneet ennen valua mittanauha lattialla. Kun myöhemmin porataan karmia, ovenpysäytintä tai WC-istuimen kiinnitystä varten, kuvista näkee, missä putket kulkevat.

• Taittunut tai litistynyt putki: piirin virtaus on heikko ja huone jää kylmäksi. Valun alla vikaa on vaikea korjata.
• Puuttuva reunaeristekaista: valu painaa lämmetessään seinää vasten ja halkeilee, lisäksi askelääni voi siirtyä rakenteisiin.
• Eripituiset piirit ilman suunnitelmaa: lyhyet piirit ylilämmittävät, pitkät jäävät vajaiksi. Jakotukin säätö tasoittaa tätä vain osittain.
• Putket liian lähellä seinää tai keittiökalusteiden alla: lämmitetään turhaan tilaa, jossa kukaan ei oleskele, ja ruoka-aineet tai kalusteet voivat lämmetä liikaa.
• Anhydriittiin noussut putki: huonosti kiinnitetty putki nousee pintaan, sen päällä on liian vähän valua ja lattia voi haljeta sen kohdalta.
• Painekoe puuttuu tai valu tehdään ilman painetta: kottikärryjen, lapion tai päälle astumisen aiheuttama vaurio huomataan vasta lattian valmistuttua.
• Suojaputket puuttuvat liikuntasaumoista: valun liike rasittaa putkea ja voi vaurioittaa sitä ajan myötä.
• Merkitsemättömät piirit: säädössä ja huollossa joudutaan arvaamaan, mikä piiri kuuluu mihinkin huoneeseen.
• Liian nopea lämmityksen käynnistys: täysi lämpö nuoreen valuun aiheuttaa halkeamia ja laattojen irtoamista.

Itse putkitus on yleensä koko lattialämmitysurakan nopein osa. Tavallisen omakotitalon kokenut työryhmä hoitaa tavallisesti päivässä tai muutamassa, alan, tilojen monimuotoisuuden ja järjestelmän mukaan. Kuivissa järjestelmissä ja jyrsinnässä työ on hitaampaa.

Paljon kauemmin kestää se, mitä tulee perässä. Valun on annettava kovettua, ja vasta sitten lämmitys aloitetaan vähitellen lämmitysohjelman mukaan. Sementtipohjaisessa valussa lämmityksen käynnistys aloitetaan yleensä noin kolmen viikon kuluttua, anhydriitissä aiemmin, usein noin viikon jälkeen, aina valmistajan ohjeiden mukaan. Menoveden lämpötilaa nostetaan pienin askelin, ja ennen pintamateriaalin asennusta valun jäännöskosteus mitataan. Paksu betonilaatta kuivuu Suomen olosuhteissa hitaasti, joten kosteusmittaus kannattaa tehdä huolellisesti ennen päällysteitä. Joka haluaa laatat lattiaan kaksi viikkoa valun jälkeen, ottaa riskin halkeamista ja irtoavista laatoista.

Putkien asentamisen nystylevyyn pystyy tekemään taitava ja kärsivällinen maallikkokin, jos käytössä on suunnitelma piirikuvineen. Liitäntä lämmönlähteeseen, säätölaitteiden sähkökytkennät ja piirien tasapainotus jätetään kuitenkin ammattilaisille. Sähkötyöt saa tehdä vain rekisteröity sähköurakoitsija. Painekokeen tulos kannattaa varmistuttaa LVI-asentajalla.

1. Tarkistaa, että alusta on tasainen, kuiva ja puhdas ja että lattiaan tulevat asennukset ovat valmiina.
2. Kiinnittää reunaeristekaista huoneiden reunoille, pilarien ympärille ja karmien kohdalle.
3. Asentaa eriste ja nystylevy valmistajan ohjeen mukaan ja painaa liitokset huolellisesti kiinni.
4. Merkitä levyyn piirien kulku suunnitelman mukaan, myös reunavyöhykkeet ja putkettomat alueet.
5. Liittää putken alkupää jakotukin menopuolelle ja purkaa putkea kelatelineeltä kiertämättä.
6. Painaa putki nystyjen väliin, taivuttaa tasaisesti ja noudattaa valmistajan pienintä taivutussädettä.
7. Vetää putket jakotukin kohdalla ja liikuntasaumojen yli suojaputkissa.
8. Liittää piirin loppupää paluupuolelle, merkitä piiri ja kirjata sen pituus putken metrimerkintöjen perusteella.
9. Täyttää järjestelmä, ilmata ja tehdä painekoe LVI-asentajan kanssa ja kirjata tulos pöytäkirjaan.
10. Kuvata kaikki huoneet mittanauhan kanssa ja pitää putket paineistettuina valun ajan.

Älä tee putkeen jatkosta lattian sisään ilman pakottavaa syytä. Jos putki vaurioituu, kysy LVI-asentajalta, onko kyseiselle putkityypille valmistajan hyväksymä puristusliitin valun sisään.

Ennen valua on viimeinen hetki, jolloin kaiken voi tarkistaa ja korjata ilman purkamista. Käy vastaanotossa läpi nämä kohdat:

• reunaeristekaista kulkee koko reunan matkalta ja kaikkien karmien ja pilarien ympäri,
• eriste on tukevasti alustaa vasten, ei liiku eikä siinä ole rakoja,
• putkivälit ja reunavyöhykkeet vastaavat suunnitelmaa,
• putket eivät ole taittuneet, litistyneet tai vaurioituneet eikä lattiassa ole turhia jatkoksia,
• keittiökalusteiden ja kiinteiden kalusteiden alla ei ole putkia, jos suunnitelma niin määrää,
• putket kulkevat suojaputkissa jakotukin kohdalla ja liikuntasaumojen yli,
• piirit on merkitty jakotukkiin ja sinulla on lista huoneista ja piirien pituuksista,
• sinulla on painekoepöytäkirja, jossa näkyvät paine, kesto ja allekirjoitus,
• järjestelmä on paineistettuna valun ajan,
• suojaputket termostaattien ja säätölaitteiden kaapeleille ovat paikallaan,
• sinulla on valokuvat kaikista huoneista mitat näkyvissä,
• olet saanut valun lämmitysohjelman LVI-asentajalta tai valmistajalta.