Syöksytorven asennus

Työtapa on lähes sama pelti- ja muovijärjestelmissä. Eroa on lähinnä siinä, miten osat liitetään toisiinsa. Asentaja etenee yleensä ylhäältä alaspäin:

1. Merkitä torven paikka ja vetää luotilla tai laserilla pystylinja kourukaivolta maahan niin, että linja väistää ikkunat, valaisimet ja läpiviennit.
2. Tarkistaa kourun kaato kaivoa kohti, yleensä noin 3 mm:stä 5 mm:iin metriä kohden, ja asentaa kourukaivo alimpaan kohtaan niin, ettei se lepää kourukannakkeen reunan päällä.
3. Ohittaa räystään ulkonema kahdella kulmakappaleella ja katkaista niiden välinen putki tarkkaan mittaan vasta, kun osat on ensin sovitettu kuivana paikalleen.
4. Kiinnittää torvenpidikkeet kantavaan rakenteeseen, esimerkiksi tiileen, betoniin tai puurunkoon, yleensä enintään noin 2 metrin välein, muoviputkelle mieluummin tiheämmin.
5. Liittää putket niin, että ylempi putki menee aina alemman putken muhviin, ja jättää muoviputkiin valmistajan ohjeen mukainen lämpöliikevara.
6. Asentaa puhdistuskappale noin metrin korkeudelle maasta ja sen alle ulosvientikäyrä tai liitos maanalaiseen sadevesiputkeen.
7. Laskea kouruun vettä ja tarkistaa kaikkien liitosten tiiviys.

Pidike kuuluu heti liitoksen muhvin alle, ei putken keskelle. Se kiristetään tukevasti mutta ei aivan pohjaan asti, koska putken täytyy päästä liikkumaan hieman lämpötilan vaihdellessa. Tiukkaan puristettu torvi halkeaa pakkasella usein juuri liitoksesta.

Syöksytorven kokoa ei kannata valita naapurin mallin mukaan. Koko määräytyy sen kattopinta-alan mukaan, jonka vedet kyseinen torvi vie, mitattuna ylhäältä katsottuna eli pohjapinta-alana. Valmistajat toimittavat kourut ja torvet kiinteinä kokopareina, ja näitä yhdistelmiä kannattaa noudattaa. Kapea torvi leveän kourun alla muuttuu rankkasateella pullonkaulaksi, ja vesi tulvii kourun reunan yli. Jos kattopinta on suuri, oikea ratkaisu on yleensä toinen syöksytorvi eri kohtaan eikä yhä paksumpi putki. Tasakatoilla ja monimuotoisilla katoilla mitoitus kuuluu suunnittelijalle, joka käyttää pohjana standardia SFS-EN 12056-3.

• Sinkitty teräspelti on yksinkertainen metallinen vaihtoehto, mutta sen sinkkikerrosta täytyy varoa naarmuttamasta
• Pinnoitettu teräspelti on Suomessa yleinen kompromissi kestävyyden ja ulkonäön välillä, ja sitä saa monissa väreissä
• Muovi on kevyt eikä ruostu, mutta se laajenee lämmöstä enemmän ja on pakkasella hauraampi, joten se sopii parhaiten mataliin rakennuksiin, autotalleihin ja katoksiin
• Alumiini ja kupari ovat hyvin pitkäikäisiä materiaaleja, joiden työstäminen vaatii kokenutta peltiseppää

Pyöreä profiili on vakiomalli, ja siinä vesi virtaa pienimmällä vastuksella. Kantikas torvi valitaan lähinnä ulkonäön vuoksi moderneihin taloihin. Samalla koolla sen vedenjohtokyky on hieman pienempi, ja lisäosien valikoima on yleensä suppeampi.

Torven täytyy päättyä johonkin, ja juuri tässä syntyy eniten ongelmia. Aivan talon viereen purkautuva vesi kastelee vuosien ajan perustusten vierustaa, lisää routimisen riskiä ja vaurioittaa sokkelia ja sen vedeneristystä.

Vapaa purku maahan toimii, kun maanpinta viettää talosta poispäin, purkukohdan alla on roiskekouru tai kivetty alue ja vesi ohjautuu ainakin noin metrin päähän perustuksista. Älä ohjaa vettä naapurin tontille tai kävelytielle, johon talvella muodostuu liukas jääkerros.

Liitos sadevesiviemäriin on luotettava ratkaisu, mutta torven ja maanalaisen putken väliin kuuluu sadevesikaivo, jossa on lietepesä. Se sieppaa lehdet ja sammaleen ennen kuin ne tukkivat putken. Kunnan vesihuoltolaitokselta saat selville, onko alueellasi hulevesiviemäri ja miten siihen liitytään.

Imeyttäminen tontilla sopii paikkoihin, joissa hulevesiviemäriä ei ole tai liittyminen ei onnistu. Imeytys mitoitetaan maaperän vedenläpäisevyyden mukaan ja sijoitetaan turvalliselle etäisyydelle sekä perustuksista että kaivosta. Sadevesi ei kuulu saostuskaivoon eikä pienpuhdistamoon, eikä sitä johdeta lainkaan juomavesikaivoon.

Rivitalossa tai kerrostalossa syöksytorvien muutoksista sovitaan taloyhtiön ja isännöitsijän kanssa, ja taloyhtiö voi edellyttää muutostyöilmoitusta.

Helpoin tapaus on yksikerroksinen talo, johon ylettyy tikkailta, pyöreä torvi tavallisesta materiaalista ja vapaa purku maahan. Työtä taas pidentävät ja hankaloittavat:

• Korkeampi talo, jossa tarvitaan telineet tai henkilönostin
• Lisäeristetty julkisivu, jossa pidikkeet kiinnitetään pidennetyillä kiinnikkeillä eristeen läpi kantavaan rakenteeseen
• Vanhan syöksytorven purku ja poisvienti
• Kupari tai alumiini, jotka vaativat tarkempaa työstöä
• Julkisivuun piilotettu torvi tai tasakaton reunakorotuksen läpi menevä torvi, joissa jokainen yksityiskohta on herkempi vuodoille
• Liitos maanalaiseen putkeen sadevesikaivon kautta
• Kouruun ja torveen asennettava sulanapitokaapeli, jonka sähkötyöt tekee aina rekisteröity sähköurakoitsija

Lisäeristyksen yhteydessä kiinnityskohdat kannattaa valmistella jo julkisivutöiden aikana ja ottaa niistä valokuvat. Kantavan rakenteen etsiminen jälkikäteen paksun eristekerroksen läpi on hidasta ja vahingoittaa valmista julkisivua.

Useimmat