Tasakaton kattokaiteen pellitys

Kaiteen muuraus tai betoni ei kestä sitä, että vesi sataa suoraan sen päälle. Vesi imeytyy yläreunaan, jäätyy talvella ja rapauttaa rakennetta vähitellen. Suomen ilmastossa toistuvat sulamis- ja jäätymiskierrot nopeuttavat tätä selvästi. Julkisivuun tulee jälkiä ja lohkeilevaa rappausta, ja ylimmän kerroksen katonrajaan voi ilmestyä kosteusläikkiä.

Pellityksellä on useita tehtäviä:

• peittää kaiteen yläreuna koko leveydeltä,
• ohjata vesi katolle eikä julkisivulle,
• suojata kaiteelle nostettua vedeneristystä UV-säteilyltä ja kolhuilta,
• sulkea katon ja kaiteen välinen liitos yhdeksi tiiviiksi kokonaisuudeksi.

Pelti ja vedeneristys toimivat yhdessä. Vedeneristys nostetaan kaiteen sisäpintaa pitkin ylös, ja pelti peittää sen ylhäältä. Jos toinen kerroksista on tehty huonosti, myös toinen kärsii. Yhtä tärkeää on, että pellitys jatkuu yhtenäisenä koko kehän ympäri nurkat ja päätykohdat mukaan lukien. Jokaisesta katkoksesta vesi löytää tiensä sisään.

Materiaali vaikuttaa käyttöikään, ulkonäköön ja siihen, miten pelti liittyy kattoon.

• Sinkitty pelti: perinteinen ja luja vaihtoehto. Ilman lisäpinnoitetta se kuitenkin ruostuu ajan mittaan, joten sitä käytetään nykyään vähemmän.
• Maalipinnoitettu pelti: sinkitty pelti, jossa on värillinen suojapinnoite. Se kestää korroosiota paremmin, ja sen värin saa sopimaan julkisivuun tai ikkunoihin.
• PVC-pinnoitettu pelti: tarkoitettu katoille, joissa on PVC-kalvoeristys. Kalvo hitsataan kuumalla ilmalla kiinni pellin pintaan, jolloin liitoksesta tulee aidosti tiivis. Sitä ei pidä sekoittaa tavalliseen maalipinnoitettuun peltiin, johon kalvoa ei saa hitsattua.
• Alumiini: kevyt, ei ruostu ja pitää muotonsa hyvin. Sopii moderniin rakentamiseen, kun halutaan keveyttä ja siistiä ilmettä.
• Titaanisinkki: hyvin pitkäikäinen materiaali, joka saa harmaan patinan. Sen työstäminen vaatii kokeneen peltisepän, koska sitä käsitellään eri tavalla kuin teräspeltiä.
• Kupari: hyvin pitkä käyttöikä ja näyttävä ulkonäkö, tavallisesti edustus- ja vanhoissa rakennuksissa.

Mieti valintaa myös viereisten osien kannalta. Kupari ja sinkitty pelti eivät saa olla niin, että vesi valuu kuparilta sinkin päälle, koska silloin sinkki syöpyy nopeasti. Myös kiinnikkeiden on oltava peltiin sopivaa materiaalia.

Myös järjestelmissä on eroja. Perinteinen pellitys taivutetaan mittojen mukaan verstaalla tai työmaalla. Valmisjärjestelmissä on valmiiksi muotoillut kaideprofiilit, nurkkakappaleet ja päädyt. Ne nopeuttavat asennusta ja vähentävät muotoiluvirheiden riskiä.

Työjärjestys perustuu siihen, että jokainen kerros limittyy alemman päälle ja vesi valuu aina alaspäin kuin suomuja pitkin.

1. Alustan valmistelu. Peltiseppä tai kattoasentaja tarkistaa kaiteen yläpinnan. Sen täytyy olla luja, puhdas ja kuiva, eikä siinä saa olla irtonaisia kappaleita. Lisäeristetyn kaiteen päälle asennetaan usein puutavaraa, joka antaa pellille suoran alustan.
2. Kaadon tekeminen. Kaiteen yläpinta kallistetaan katolle päin. Loiva kallistus riittää, yleensä muutama aste järjestelmän valmistajan ohjeen mukaan. Vesi valuu katolle ja sieltä kattokaivoihin.
3. Vedeneristyksen nosto. Bitumikermit tai kalvo nostetaan kaiteen sisäpintaa pitkin ylös, mieluiten yläreunan yli.
4. Kiinnikkeet. Alustaan kiinnitetään kiinnitysraudat tai aloituslistat. Pelti ripustetaan niihin, eikä sitä tarvitse porata läpi yläpinnasta, jossa jokainen ruuvi olisi mahdollinen vuotokohta.
5. Pellin asennus. Osat asennetaan limittäin tai yhdistetään saumalla. Materiaalista ja valmistajasta riippuvin välein tehdään liikuntasaumat, jotta pelti pääsee laajenemaan ja kutistumaan lämpötilan mukaan.
6. Nurkat ja päädyt. Sisä- ja ulkonurkat, seinäliittymät ja päädyt tehdään erikseen, mieluiten valmiilla muotokappaleilla tai huolellisesti tehdyillä osilla.
7. Liitoksen sulkeminen. PVC-pinnoitettuun peltiin kalvo hitsataan kiinni, muissa järjestelmissä liitos peitetään ja tiivistetään valmistajan ohjeen mukaan.

Kaiteen pellitys on korkealla katon reunalla tehtävää työtä. Se vaatii telineet tai muun putoamissuojauksen, joten jätä se peltisepälle, jolla on tarvittavat välineet ja kokemus.

Hyväkään pelti ei auta, jos sen muoto on suunniteltu väärin. Pellityksen leveys määräytyy kaiteen paksuudesta, mahdollinen lisäeristys mukaan lukien, sekä siitä, kuinka paljon pellin on ulotuttava molemmilta puolilta reunan yli.

Ulkopuolelle pelliin taivutetaan tippanokka, eli julkisivusta irti oleva taivutettu reuna. Vesi tippuu siitä ilmaan eikä valu rappausta pitkin. Jos tippanokka puuttuu tai on liian lähellä seinää, julkisivuun ilmestyy ajan myötä tummia raitoja ja kosteutta.

Miksi kaato tehdään sisäänpäin eikä ulos? Katon vesi kerätään joka tapauksessa kaivoihin ja syöksytorviin. Jos kaide kallistuisi julkisivulle päin, kaikki yläpinnalle satava vesi valuisi seinää pitkin. Kaadon on oltava tasainen ilman kohtia, joihin vesi jää seisomaan ja talvella jäätymään.

Pellityksen vaativuus ja sen myötä työmäärä riippuvat monesta asiasta:

• kehän pituus ja muoto: suora kaide ilman nurkkia on helppo, jokainen nurkka, syvennys tai läpivienti vie aikaa,
• alustan kunto: rapautunut rakenne tai puuttuva kaato on korjattava ensin,
• vanhan pellin purku: vanhan pellityksen irrotus ja hävitys on lisätyötä,
• korkeus ja kulku: korkea rakennus tai ahdas tontti tarkoittaa vaativampia telineitä,
• materiaali: titaanisinkki ja kupari ovat työläämpiä työstää kuin tavallinen pelti.

Kerrostalossa katto kuuluu taloyhtiön vastuulle, joten pellityksestä sovitaan isännöitsijän kautta. Usein työ tehdään samalla kertaa koko katon vedeneristyksen kanssa.

• Kaato julkisivulle tai ei kaatoa lainkaan: vesi jää kaiteen päälle, valuu seinää pitkin ja rakenne kastuu.
• Puuttuva tai liian lyhyt tippanokka: julkisivuun jää valumajälkiä.
• Liian kapea pelti: kaiteen tai lisäeristyksen reuna jää suojaamatta.
• Ruuvit pellin yläpinnan läpi ilman tiivistettä: jokainen reikä päästää vettä sisään.
• Jäykkä kiinnitys ilman liikuntasaumoja: pelti aaltoilee kesällä ja talvella, ja saumat aukeavat.
• Huolimattomat nurkat: huonosti limitetyt nurkkasaumat ovat yleinen vuotokohta.
• Yläreunan alapuolelle loppuva vedeneristys: kalvon ja pellin väliin jää rako.
• Sopimaton metalliyhdistelmä: korroosio näkyy vasta muutaman vuoden kuluttua.

Katso vastaanotossa kaidetta sekä katolta että maasta ja tarkista:

• pelti jatkuu yhtenäisenä koko kehän ympäri ilman rakoja,
• yläpinnassa on näkyvä kaato katolle päin,
• tippanokka on koko matkalta irti julkisivusta,
• nurkat ja päädyt ovat tiiviit ja siististi linjassa,
• saumoissa on limitys tai sauma, ja liikuntasaumat ovat sopivissa kohdissa,
• pellin päällä ei ole turhia reikiä eikä tiivistämättömiä ruuveja,
• vedeneristys on nostettu pellin alle ja liitos on suljettu,
• pelti ei ole naarmuuntunut, lommoilla tai vääntynyt,
• sateen jälkeen kaiteen päälle ei jää vettä eikä julkisivussa näy uusia jälkiä,
• katto ja ympäristö on siivottu peltisuikaleista ja ruuveista.