Teräsbetonielementin sahaus, paksuus enintään 10 cm

Suomalaisissa betonielementtikerrostaloissa, erityisesti 1960-1980-lukujen lähiöissä, seinien paksuus riippuu siitä, mikä tehtävä seinällä on. Kantavat seinäelementit ja huoneistojen väliset seinät ovat yleensä selvästi paksumpia, usein noin 15 cm tai enemmän. Ohuempia, noin 10 cm tai sitä ohuempia betonielementtejä on käytetty monissa taloissa huoneiden välisinä väliseininä, keittiön ja eteisen ympärillä sekä kylpyhuoneen seininä. Tarkka paksuus ja seinän tehtävä vaihtelevat kuitenkin talon ja rakennusvuoden mukaan, joten ne pitää aina selvittää, ei arvata.

Tyypillisiä tilanteita, joissa tämä työ tilataan:

• uusi oviaukko betoniväliseinään, esimerkiksi makuuhuoneesta keittiöön,
• olemassa olevan oviaukon levennys, kun karmi vaihdetaan leveämpään tai tilalle tulee liukuovi,
• väliseinän osittainen avaaminen, esimerkiksi tiskiä tai baaritasoa varten keittiön ja olohuoneen väliin,
• valmisosan, betonilaatan tai parvekkeen seinäelementin lyhentäminen tai muotoilu,
• aukko ilmanvaihtokanavalle, isommalle putkelle tai huoltoluukulle.

Miksi paksuudella on niin paljon väliä? Siitä riippuu, millaisella terällä elementti saadaan poikki, riittääkö sahaus yhdeltä puolelta ja kuinka painavia irrotettavat palat ovat. Kymmenen sentin paksuus on vielä työ, jonka kokenut sahaaja tekee melko nopeasti ja siististi, kun työpaikka on valmisteltu.

Hinnastossa on oma nimikkeensä myös enintään 15 cm paksulle elementille. Ero ei ole pelkät viisi senttiä lisää. Se näkyy tekniikassa, ajassa ja siinä, mitä irrotetulle betonille tapahtuu.

• Sahaussyvyys: enintään 10 cm elementti saadaan yleensä poikki yhdeltä puolelta käsikäyttöisellä timanttisahalla, jonka terän halkaisija on noin 350 ja 400 mm välillä. Terässä on silloin vielä syvyysvaraa. 15 cm elementti sahataan usein molemmilta puolilta tai isommalla kiskoon kiinnitettävällä seinäsahalla.
• Tarkkuus: kun sahataan molemmilta puolilta, sahausten pitää kohdata tarkasti seinän keskellä. Ohuessa elementissä yksi läpimeno riittää, eikä tätä huolta ole. Reunat jäävät yleensä suoremmiksi.
• Palojen paino: teräsbetoni painaa noin 2 500 kg kuutiometriä kohden. Neliömetri 10 cm elementtiä painaa siis noin 250 kg, 15 cm elementtiä noin 375 kg. Ohutkin elementti paloitellaan pienemmiksi kappaleiksi, mutta paksummassa paloja tulee enemmän.
• Seinän tehtävä: ohuet elementit ovat useammin väliseiniä, paksut useammin kantavia seiniä. Tämä ei päde aina, mutta 15 cm seinässä on suurempi todennäköisyys, että kajotaan kantavaan rakenteeseen. Silloin myös aukon vahvistaminen on todennäköisempää.
• Aika ja vesi: paksumpi sahaus kestää kauemmin, kuluttaa enemmän vettä ja tuottaa enemmän lietettä. Kymmenen sentin elementissä työ on lyhyempi ja rasittaa asuttua asuntoa vähemmän.

Jos et ole varma, kumpi nimike sinulle kuuluu, mittaa seinän paksuus olemassa olevasta aukosta, esimerkiksi karmin kohdalta, ja vähennä siitä tasoite, rappaus tai laatoitus. Ratkaisevaa on betonin paksuus, ei koko seinän paksuus pintakerroksineen.

Onko seinä kantava?

Tämä on ensimmäinen kysymys, ja siihen vastaa rakennesuunnittelija, ei sahaaja eikä naapuri. Ohuellakin elementillä voi joissakin taloissa olla kantava tai jäykistävä tehtävä. Rakennesuunnittelija arvioi, voiko aukon tehdä, kuinka suuri se saa olla ja tarvitaanko vahvistus, esimerkiksi teräskehys tai palkki aukon yläpuolelle. Kerrostalon betoniseinään ei pidä sahata ilman tätä arviota.

Taloyhtiö ja isännöitsijä

Kerrostalossa seinä kuuluu taloyhtiön rakenteisiin, vaikka se seisoo sinun asunnossasi. Siksi työstä tehdään taloyhtiölle muutostyöilmoitus hyvissä ajoin, ja yksityiskohdat sovitaan isännöitsijän kanssa. Taloyhtiö pyytää yleensä rakennesuunnittelijan suunnitelman ja voi asettaa ehtoja esimerkiksi työajoille, valvonnalle ja jätteiden kuljetukselle. Isännöitsijältä saat usein myös talon rakennepiirustukset, joista seinän tyyppi selviää.

Asbesti vanhoissa pinnoissa

Ennen 1990-luvun puoliväliä rakennetuissa taloissa tasoitteissa, maaleissa, laattojen kiinnityslaasteissa ja lattiamassoissa voi olla asbestia. Ennen sahausta pinnoista tehdään asbestikartoitus. Jos asbestia löytyy, pinnat poistaa asbestityöhön koulutettu urakoitsija ennen kuin seinään sahataan.

Sähköjohdot seinässä

Elementteihin on usein valettu sähköputkia, rasioita ja joskus muitakin putkia. Ennen sahausta kyseinen ryhmä kytketään pois päältä ja sahauskohdan johdot siirretään. Tämän tekee rekisteröity sähköurakoitsija. Johdinpaikannin auttaa, mutta vanhoissa taloissa se ei ole täysin luotettava, joten reitit kannattaa päätellä myös kytkimien ja pistorasioiden sijainnista.

Työpaikka

Ennen sahaajan tuloa on hyvä olla:

• tyhjennetty tila seinän ympäriltä vähintään kahden metrin matkalta molemmin puolin,
• suojatut lattiat ja kalusteet, mieluiten muovilla ja jäykällä levyllä putoavien palojen varalta,
• vesi ja sähkö saatavilla, osa sahoista tarvitsee voimavirtapistorasian, joten tarkista asia etukäteen,
• aukko merkittynä suunnitelman mukaan ja karmin tai kehyksen mitat tiedossa,
• sovittuna palojen ja lietteen poiskuljetus,
• naapurit tiedotettuina ja työajat taloyhtiön järjestyssääntöjen mukaiset.

Merkintä ja juoksumetrien mittaus

Sahaaja merkitsee aukon ääriviivat suunnitelman mukaan seinän molemmille puolille ja tarkistaa suoruuden vesivaa'alla tai laserilla. Työ lasketaan sahauksen juoksumetreinä, eli kaikkien sahausten yhteenlaskettuna pituutena. Kun oviaukko on 90 cm leveä ja 200 cm korkea, sahauksia on kaksi pystysuoraa kahden metrin sahausta ja yksi vaakasahaus yläreunaan, yhteensä noin 4,9 jm. Jos myös alareuna lattian rajasta pitää sahata, siihen tulee yksi sahaus lisää. Apusahaukset, joilla aukon kohta jaetaan pienemmiksi paloiksi, lasketaan usein myös mukaan, joten sovi etukäteen, miten sahaaja mittaa.

Tuennat ja varmistukset

Jos rakennesuunnittelija niin määrää, aukon yläpuolelle asennetaan ennen sahausta väliaikaiset tuet tai ensin asennetaan teräskehyksen yläosa. Irrotettava kappale varmistetaan niin, ettei se kaadu viimeisen sahauksen valmistuttua. Käytännössä käytetään kiiloja, levityksiä tai seinään kiinnitettäviä kannakkeita, joilla pala pidetään paikallaan ja nostetaan sitten hallitusti pois.

Itse sahaus

Enintään 10 cm elementti sahataan tavallisesti yhdeltä puolelta sähkö- tai hydrauliikkakäyttöisellä käsisahalla, jossa on timanttiterä. Terä katkaisee betonin ja raudoitusverkon samalla kertaa. Sahaus tehdään märkänä, jolloin vesi jäähdyttää terää ja sitoo pölyn. Jos vettä ei voi käyttää, sahataan kuivana H-luokan teollisuusimurin kanssa, joka kerää hienon kvartsipölyn. Kvartsipöly on terveydelle haitallista, joten sitä ei kannata vähätellä lyhyessäkään työssä.

Aukon kulmat

Pyöreä terä ei pysty sahaamaan yhdeltä puolelta terävää suoraa kulmaa ilman, että sahaus jatkuu kulmassa hieman yli. Vaihtoehtoja on kaksi. Sahauksen voi antaa ylittää kulman hieman, mikä on nopeaa, mutta seinään jää lyhyt ylisahausjälki. Tai sahaus pysäytetään ennen kulmaa ja kulma viimeistellään käsin pienemmällä sahalla tai poraamalla timanttiporalla. Kantavissa tai rakenteellisesti herkissä seinissä rakennesuunnittelija ei yleensä salli ylisahauksia, joten ratkaise tämä jo tilausvaiheessa.

Paloittelu ja poisto

Aukon kohta sahataan paloiksi, jotka kaksi ihmistä jaksaa kantaa turvallisesti tai siirtää kärryllä. Kymmenen sentin paksuudessa 50 × 50 cm pala painaa noin 60 kg, mikä on kahdelle vielä hallittava. Palat poistetaan järjestyksessä ylhäältä alaspäin, jotta mikään ei putoa lattialle tai jaloille. Lopuksi liete imuroidaan ja reunat puhdistetaan. Jos joku silti loukkaantuu putoavan palan takia vakavasti, soita hätänumeroon 112.

Vaikka ohut elementti on helpompi kuin paksu, yksittäisen kohteen vaativuus vaihtelee paljon. Siitä riippuvat työaika ja lopullinen kustannus.

Työtä helpottaa:

• esteetön pääsy seinälle molemmilta puolilta ja tyhjennetyt huoneet,
• tyhjä asunto remontin aikana, jolloin vesi ja melu eivät haittaa asumista,
• hissi tai matala kerros, joka lyhentää palojen kantamista,
• tarkasti merkitty aukko ja valmis päätös kulmien toteutuksesta,
• etukäteen siirretyt sähköjohdot.

Työtä vaikeuttaa:

• asuttu asunto, jossa lattiat, kalusteet ja viereiset huoneet pitää suojata huolellisesti vedeltä ja pölyltä,
• kuivasahaus imurin kanssa, joka on hitaampaa kuin märkäsahaus,
• tiheämpi raudoitus, teräsosat elementissä tai valetut karmit, jotka hidastavat terää,
• sahaus aivan katon, lattian tai nurkan vieressä, jossa sahaa ei saa kunnolla seinää vasten,
• vaatimus kulmista ilman ylisahauksia, jolloin kulmat viimeistellään käsin,
• korkea kerros ilman hissiä ja pitkä matka jätelavalle,
• laatoitus tai paksut pintakerrokset, jotka pitää ensin poistaa tai sahata läpi.

Elementin sahaus on yksi vaihe ketjussa. Jos työt eivät ole tahdissa, aukko voi seistä päiviä ilman vahvistusta tai jotain joudutaan tekemään kahdesti.

1. Rakennesuunnittelija suunnittelee aukon ja mahdollisen vahvistuksen.
2. Sähköasentaja siirtää johdot sahauskohdasta.
3. Purkutöissä poistetaan laatoitus ja lattiakerrokset, jos ne ovat tiellä.
4. Sahaaja sahaa aukon ja kuljettaa palat pois.
5. Teräskehyksen asentaa metallialan tekijä tai rakennusliike, jos rakennesuunnittelija on sen määrännyt, yleensä heti sahauksen jälkeen.
6. Reunat siistitään ja korjataan tasoitteella, karmi asennetaan, ja sen jälkeen tulevat maalari, laatoittaja ja lattiatyöt.

Oviaukon sahaus enintään 10 cm elementtiin vie yleensä muutaman tunnin valmistelut ja siivous mukaan lukien. Isompi aukko tai useampi aukko samassa asunnossa voi viedä koko päivän. Betonia ei tarvitse sahauksen jälkeen kuivattaa kuten tasoitetta, mutta märkäsahauksen jälkeen seinät ja lattiat tarvitsevat yleensä kuivumisaikaa ennen seuraavia töitä, etenkin jos seuraavaksi tulee kipsipohjainen tasoite tai puulattia. Tasoitteiden ja liimojen valmistajat ilmoittavat, kuinka kostea alusta saa vielä olla.

Jos aukkoon tulee teräskehys, teetä se sahatun aukon todellisten mittojen mukaan, ei suunnitelman. Suunnitelman ja toteutuksen välillä on usein muutaman millin ero, ja kehyksessä se ratkaisee.

Useimmat ongelmat eivät synny itse sahauksessa vaan ennen sitä tai heti sen jälkeen.

• Sahaus ilman rakennearviota. Seinä näyttää väliseinältä, mutta kantaa kuormaa. Myöhemmin aukon yläpuolelle tai naapuriasuntoihin ilmestyy halkeamia, ja korjaus on hankala.
• Ylisahaukset kulmissa, joissa niitä ei saanut olla. Viillot heikentävät aukon kulmia, ja niistä voi lähteä hiushalkeamia.
• Katkaistu sähköjohto. Sähkökatko on pienempi haitta, pahempi on oikosulku tai vaurioitunut naapuriryhmän johto. Siksi johdot kytketään aina pois ja siirretään etukäteen.
• Varmistamaton irtopala. Pala kaatuu lattialle, rikkoo parketin tai laatat tai vahingoittaa jotakuta.
• Vesi alakertaan. Märkäsahauksessa vesi voi valua seinän alta tai lattian rakoja pitkin alapuolella olevaan asuntoon. Huolellinen padottaminen ja jatkuva lietteen imurointi estävät tämän.
• Suojaamaton raudoitus. Aukon reunaan jäävät katkaistut teräkset ruostuvat ajan myötä, jos niitä ei suojata, ja niiden päällä oleva tasoite halkeilee tai värjäytyy ruosteesta.
• Aukko väärän karmimitan mukaan. Aukko on liian ahdas tai liian väljä, ja karmia joudutaan sovittamaan. Tarkista mitat suoraan oven toimittajalta.
• Pitkä odotus kehykselle. Jos rakennesuunnittelija on määrännyt vahvistuksen, aukko ei saa jäädä pitkäksi aikaa ilman sitä.

Katso valmis aukko heti sahauksen jälkeen, kun sahaaja on vielä paikalla. Mahdollinen jälkisahaus on silloin helppo tehdä. Tarkista vastaanotossa:

• aukon mitat suunnitelman ja karmin tai kehyksen mukaan, mitattuna ylhäältä, keskeltä ja alhaalta,
• pystyreunojen suoruus ja yläsahauksen vaakasuoruus vesivaa'alla tai laserilla,
• sahauspintojen tasaisuus ilman selviä portaita tai lohkeamia,
• kulmien toteutus sovitulla tavalla, ylisahauksilla tai ilman,
• aukon ympäristö ilman uusia halkeamia elementissä, katossa ja viereisissä seinissä,
• katkaistun raudoituksen kunto ja sopimus siitä, kuka suojaa sen korroosiolta ja millä,
• sähköjohtojen eheys ja ryhmien toiminta, kun sulakkeet on kytketty takaisin,
• betonipalat kuljetettuina pois, liete imuroituna ja lattiat puhtaina,
• ei vesivuotoja naapureille, etenkään alapuoliseen asuntoon,
• luettelo todellisista sahatuista juoksumetreistä, joka vastaa sovittua mittaustapaa.