Avosoluinen ruiskutettava PUR-eristys, paksuus 20 ja 25 cm välillä

Työn tekee koulutettu ruiskueristysurakoitsija, jolla on oma ruiskutuskalusto. Itse tätä eristystä ei kannata tehdä. Komponenttien annostelun pitää olla tarkka, ne lämmitetään oikeaan lämpötilaan, ja tekijän on suojauduttava höyryiltä. Tavallinen työjärjestys on tämä:

1. Katselmus ja mittaus: urakoitsija tarkistaa kattorakenteen, parrujen korkeuden ja aluskatteen kunnon ja ehdottaa sopivaa kerrospaksuutta.
2. Valmistelu: pölyt ja roskat poistetaan, ja ikkunat, lattiat ja muut likaantuvat pinnat suojataan.
3. Ruiskutus: vaahtoa levitetään vähitellen, useana kerroksena, kunnes sovittu paksuus on saavutettu.
4. Leikkaus: parrujen reunan yli paisunut vaahto leikataan kovettumisen jälkeen pois, jotta sisäverhous saadaan asennettua suoraan.
5. Paksuuden tarkistus: urakoitsija mittaa kerroksen useasta kohdasta.

Vaahto tuntuu kovalta lähes heti. Ruiskutuksen aikana ja vielä muutaman tunnin sen jälkeen tilassa ei pidä oleskella ilman suojaimia, ja tilaa täytyy tuulettaa. Tarkan ajan kertoo vaahdon valmistaja. Omakotitalon tavallinen ullakko ehditään yleensä ruiskuttaa yhden työpäivän aikana.

Avosoluinen vaahto eristää senttiä kohden hieman heikommin kuin umpisoluinen, siksi sitä ruiskutetaan paksumpi kerros.

• 20 ja 25 cm välinen kerros on tavallinen ratkaisu asuinkäyttöön otetun ullakon vinokattoon ja yläpohjaan. Monessa rakenteessa tämä paksuus mahtuu parrujen väliin, joskus pienen koolauksen avulla.
• Paksumpi kerros tulee kyseeseen, jos tavoitteena on hyvin energiatehokas talo tai parempi asumismukavuus sekä pakkasilla että helteillä. Materiaalia kuluu enemmän, ruiskutus kestää pidempään, ja parrut eivät usein riitä korkeudeltaan. Silloin alle tarvitaan lisäkoolaus, ja huonekorkeus madaltuu.

Pelkät senttimetrit eivät kerro, mikä paksuus sopii sinun kattoosi. Ratkaisevaa on koko kattorakenteen U-arvo. Se lasketaan kerrospaksuuden ja kyseisen vaahdon lämmönjohtavuuden perusteella, yleensä standardin SFS-EN ISO 6946 mukaisella menetelmällä. Kattoa ei avata uudelleen muutaman vuoden päästä, joten Suomen ilmastossa kannattaa tähdätä ennemmin hyvään kuin juuri ja juuri riittävään arvoon.

Miksi ullakolle valitaan juuri avosoluinen vaahto? Sen solut ovat yhteydessä toisiinsa, joten vaahto on pehmeää ja kevyttä ja päästää vesihöyryä läpi. Rakenne sietää siksi paremmin pientä kosteutta, ja vaahto vaimentaa lisäksi hyvin sateen ropinaa. Umpisoluinen vaahto on kovempaa ja kestää vettä paremmin. Sitä käytetään enemmän tasakatoilla, sokkeleissa ja perustuksissa.

Vaahto on silti vain yksi kerros katossa. Kokonaisuus toimii vain, jos muukin rakenne on kunnossa:

• katteen alla on oltava aluskate ja tuuletusrako, vaahtoa ei ruiskuteta suoraan tiilien tai peltikatteen alapintaan,
• lämpimälle puolelle eli huoneen puolelle tulee suunnitelman mukaan höyrynsulku tai höyryjarru, ja sen tyypistä ja paikasta päättää rakennesuunnittelija,
• jos koko katto uusitaan, eristeen yläpuolelle tulevat tuuletusrimat ja ruoteet katteen alle.

Polyuretaani on palava materiaali. Asuinullakolla se peitetään sisäverhouksella, esimerkiksi kipsilevyllä, jonka kipsilevyasentaja asentaa. Savupiipun ympärille jätetään valmistajan ohjeen mukainen suojaetäisyys. Jos eristät kerrostalon tai rivitalon ullakkoa, sovi asiasta ensin isännöitsijän kanssa. Taloyhtiöissä muutostöistä tehdään yleensä muutostyöilmoitus taloyhtiölle ennen töiden aloittamista.

Se, miten työläs ruiskutus on, ja siten myös lopullinen hinta, riippuu kohteen olosuhteista. Työtä helpottaa:

• suuri yhtenäinen pinta, jossa on vähän läpivientejä,
• kuiva, puhdas ja avoin kattorakenne, johon pääsee hyvin käsiksi,
• parrut, jotka ovat riittävän korkeita valitulle paksuudelle.

Työtä taas vaikeuttaa:

• monimuotoinen katto, jossa on kattolyhtyjä, jiirejä ja kattoikkunoita,
• vanhan eristeen purkaminen tai aluskatteen korjaaminen ennen ruiskutusta,
• kylmä tai kostea alusta, jonka takia joudutaan odottamaan tai lämmittämään tilaa,
• hankala kulku, kun letkut vedetään asutun talon läpi.

Useimmat ongelmat eivät johdu materiaalista vaan valmistelusta ja valinnoista. Käytännössä näkee usein, että:

• kerros tehdään ohuemmaksi, jotta tarjous näyttäisi edullisemmalta, ja katto ei sitten eristä riittävästi,
• vaahtoa ruiskutetaan kosteaan tai jäätyneeseen puuhun, jolloin se tarttuu heikommin ja voi irrota,
• höyrynsulku tai höyryjarru unohtuu, ja rakenteeseen kertyy kosteutta,
• vaahto ruiskutetaan suoraan katteeseen ilman tuuletusrakoa,
• tarjouksia verrataan pelkän neliöhinnan perusteella, vaikka jokaisessa on eri paksuus.

Tarkista siis aina, minkä paksuuden ja minkä vaahtotyypin urakoitsija ilmoittaa. Vain tarjoukset, joissa on sama paksuus tai sama lopullinen U-arvo, ovat vertailukelpoisia. Pyydä myös käytetyn vaahdon tekninen tuotetieto ja referenssejä vastaavista katoista.

Katso työ huolellisesti läpi ennen kuin eriste peitetään sisäverhouksella. Myöhemmin siihen ei enää pääse käsiksi.

• kerroksen paksuus on mitattu useasta kohdasta ja vastaa sovittua,
• vaahto on yhtenäistä, eikä siinä ole reikiä tai täyttämättömiä nurkkia räystään, harjan ja läpivientien kohdalla,
• vaahto on tarttunut parruihin kunnolla eikä irtoa mistään,
• ylimääräinen vaahto on leikattu tasan parrujen tai koolauksen kanssa,
• katteen alla oleva tuuletusrako on jäänyt vapaaksi,
• savupiipun ympäristö on tehty valmistajan ohjeen mukaan,
• höyrynsulku tai höyryjarru on asennettu suunnitelman mukaan ja liitetty ympäröiviin rakenteisiin,
• urakoitsija on antanut selvityksen käytetystä materiaalista ja todellisesta paksuudesta takuuta varten.