Ruiskutettava vaahtoeristys, umpisoluinen

Ruiskutettava PUR-vaahto syntyy, kun kaksi nestemäistä komponenttia, polyoli ja isosyanaatti, sekoittuvat. Ne kohtaavat vasta ruiskupistoolissa, jolloin massa vaahtoutuu heti ja jähmettyy sekunneissa. Reseptistä ja tiheydestä riippuu, millaisia soluja vaahtoon muodostuu.

• Umpisoluinen eli kova vaahto: solut ovat suljettuja ja kaasun täyttämiä. Vaahto on lujaa, pitää muotonsa eikä juuri päästä läpi vettä tai vesihöyryä. Tiheys on yleensä yli 35 kg/m³, ja suljettujen solujen osuus on tavallisesti noin 90 % tai enemmän.
• Avosoluinen eli pehmeä vaahto: solut ovat yhteydessä toisiinsa. Vaahto on kevyttä ja joustavaa, läpäisee höyryä ja vaimentaa ääntä paremmin, mutta kosteus ei sille sovi. Sitä käytetään lähinnä kuivissa sisätiloissa.

Miksi kova vaahto valitaan usein myös tilan säästämiseksi? Sen lämmönjohtavuus λ on valmistajien mukaan noin 0,025 W/(m·K), pehmeällä vaahdolla suunnilleen 0,037 W/(m·K). Saman eristävyyden saa siis ohuemmalla kerroksella. Tämän huomaat esimerkiksi ullakolla, jossa vasat ovat matalat etkä halua menettää huonekorkeutta.

Kova vaahto sopii paikkoihin, joissa eristeen pitää kestää vettä ja mekaanista rasitusta:

• hallit, varastot, maatalousrakennukset ja kylmätilat, joissa suuria pelti- tai betonipintoja pitää eristää nopeasti ja peltikaton alapinnan kondenssivesi halutaan kuriin,
• vinokatot ja ullakot, joissa vaahto täyttää vasojen välit ja tiivistää myös hankalat kohdat savupiipun ja kattoikkunoiden ympärillä,
• tasakatot, joissa vaahto ruiskutetaan ulkopuolelta ja suojataan sen jälkeen pinnoitteella tai muulla kerroksella,
• perustukset, sokkelit ja alapohjan rakenteet, jotka ovat kosketuksissa maahan tai roiskeveteen.

Vinokatossa ruiskutus on vain yksi kerros koko rakenteesta. Se liittyy pelti- ja kattotöihin, eli aluskatteeseen tai ruodelaudoitukseen, ruoteisiin ja katteeseen. Rakenteen kannattaa antaa suunnittelijan määrittää, koska Suomen ilmastossa kosteuden kulku rakenteessa ratkaisee paljon. Kova vaahto on itsessään lähes höyrytiivis, joten erillistä höyrynsulkua ei usein tarvita. Ratkaisevaa on kuitenkin käytetty järjestelmä ja se, ettei puiset vasat jää kosteina umpeen. Vaahtoa ei suositella ruiskutettavaksi suoraan kattotiilien alapintaan, koska katon myöhempi korjaaminen muuttuu silloin erittäin hankalaksi.

Tämän työn tekee aina ammattilainen ruiskutuslaitteistolla. Isosyanaatti ärsyttää ruiskutuksen aikana hengitysteitä, joten tekijä tarvitsee hengityksensuojaimen tai raitisilmalaitteen ja muiden ihmisten on oltava työn ajan poissa tilasta. Työ ei sovellu tee-se-itse-tekijälle.

1. Asentaja käy rakenteen läpi, määrittää kerrospaksuuden suunnitelman mukaan ja tarkistaa, että katto tai seinä on kuiva eikä vuoda.
2. Ikkunat, lattiat, sähköasennukset ja kaikki, mihin vaahtoa ei saa tulla, peitetään huolellisesti.
3. Alusta puhdistetaan pölystä, rasvasta ja irtonaisesta aineksesta.
4. Ilman ja alustan lämpötila ja kosteus tarkistetaan valmistajan teknisen tuotetiedon mukaan.
5. Vaahto ruiskutetaan useana ohuena kerroksena, kunnes haluttu paksuus on saavutettu.
6. Ylimääräinen vaahto leikataan pois ja paksuus mitataan useasta kohdasta.
7. Tila tuuletetaan, ja sinne palataan vasta valmistajan ilmoittaman ajan jälkeen.
8. Tarvittaessa lisätään suojakerrokset, esimerkiksi kipsilevy ullakolle tai suojapinnoite tasakatolle.

Työn vaativuus vaihtelee paljon kohteesta toiseen, ja se näkyy myös neliökohtaisessa hinnassa. Helpompaa työ on, kun:

• pinnat ovat suuria, tasaisia ja helposti tavoitettavia,
• alusta on kuiva ja puhdas eikä vaadi pitkää esikäsittelyä,
• tila on tyhjä eikä peitettävää ole paljon.

Työläämpää se on, kun:

• kerroksen pitää olla paksu ja se ruiskutetaan monessa vaiheessa,
• kattorakenne on monimuotoinen, ullakko matala ja yksityiskohtia on paljon savupiipun, putkien ja ikkunoiden ympärillä,
• urakka on pieni, jolloin laitteiston kuljetus jakautuu harvoille neliöille,
• vaahdon päälle tarvitaan palosuojaava tai muu suojakerros.

Käytännössä näkee usein, että kosteaan paikkaan, kuten sokkeliin tai tasakatolle, valitaan edullisempi avosoluinen vaahto. Se imee kosteutta ja menettää ajan myötä tehoaan. Muita tavallisia ongelmia:

• Huono alustan esikäsittely: pöly, rasva tai kosteus heikentävät tartuntaa, ja vaahto voi myöhemmin irrota.
• Ruiskutus väärissä olosuhteissa: kylmässä tai kosteassa vaahto laajenee ja kovettuu epätasaisesti. Suomen talvi ja syksyn kosteus kannattaa ottaa aikataulussa huomioon.
• Sovittua ohuempi kerros: eriste ei silloin yllä suunniteltuun eristävyyteen.
• Auringolle jätetty vaahto: UV-säteily hajottaa PUR-vaahtoa vähitellen, joten ulkona se on aina suojattava.
• Puuttuva palosuojaus: tavallinen PUR-vaahto kuuluu yleensä paloluokkaan E standardin SFS-EN 13501-1 mukaisessa luokituksessa. Asuinkäytössä olevalla ullakolla se on siksi yleensä peitettävä esimerkiksi kipsilevyllä. Suhtaudu varauksella mainintaan "palamaton vaahto" ja pyydä tarkka luokitus.

Pyydä ennen tilausta tekninen tuotetieto, suoritustasoilmoitus ja tieto paloluokasta. Pyydä kerrospaksuus kirjattavaksi suoraan tarjoukseen. Vertaile tarjouksia vain, kun pinta-ala ja paksuus ovat samat.

• kerros on yhtenäinen, eikä siinä ole reikiä, halkeamia tai kohtia, joista alusta näkyy,
• paksuus vastaa sovittua, ja se on varmistettu pistokokein tai mittaamalla useasta kohdasta,
• vaahto on tiukasti kiinni alustassa eikä irtoa painettaessa,
• pinta on tasainen, eikä siinä ole suuria kuplia tai pehmeitä, tahmeita kohtia,
• savupiipun, ikkunoiden ja läpivientien ympärykset on tiivistetty huolellisesti,
• ikkunoissa, lattioissa ja asennuksissa ei ole vaahtoroiskeita,
• tilaan ei jää tuuletuksen jälkeen voimakasta hajua,
• sinulla on tekninen tuotetieto, tieto paloluokasta ja takuuehdot.