Puhallusvillaeristys yläpohjaan ja onteloseiniin

Puhallettavan lasivillan työnimikkeeseen kuuluu eristeen koneellinen puhallus valmistellulle alustalle tai suljettuun onteloon. Siihen sisältyvät koneen säätäminen ohjeen mukaiseen tiheyteen, letkun vetäminen, kerrospaksuuden merkitseminen mittatikkuihin, tasainen levitys sekä onteloissa täyttöreikien poraus ja sulkeminen. Lopuksi urakoitsijan pitää luovuttaa tiedot paksuudesta, pinta-alasta ja käytettyjen säkkien määrästä, jolloin todellinen tiheys voidaan tarkistaa.

Työhön ei yleensä kuulu katon korjaus, höyrynsulun asennus, kulkusillat, vanhan eristeen tai täytteen poisto eikä telineet. Ne hinnoitellaan erikseen, ja katselmuksessa kannattaa sopia, kuka ne tekee.

Yläpohja kylmän ullakon alla

Kiitollisin käyttökohde. Ullakkoa ei asuta, lämpö karkaa yläpohjan läpi, ja hiutaleet puhalletaan vapaalle pinnalle tarvittavaan paksuuteen. Loivan katon alla, jonne ei pääse edes konttaamaan, se on usein ainoa järkevä tapa saada eristettä paikalleen. Vanhoissa taloissa yläpohjassa on usein sahanpurua tai kutterinlastua. Sitä ei aina tarvitse poistaa. Jos se on kuivaa, puhdasta ja tiivistä, sen voi tasoittaa ja puhaltaa uuden villan päälle.

Vinokatto ja asuinullakko

Kun ullakko on jo verhoiltu kipsilevyllä tai paneelilla, eriste puhalletaan kattotuolien tai kattopalkkien välisiin suljettuihin lokeroihin. Tilan pitää olla selvästi rajattu: alapuolella höyrynsulku ja verhous, yläpuolella tuulensuoja tai aluskate ja sen päällä tuuletusväli katteen alla. Ilman tällaista rakennetta puhallusta ei suositella.

Puurunkoiset seinät ja ontelot

Puurunkoisten seinien ja välipohjien täyttö on puhallusvillalle tavallinen kohde. Ennen sulkemista runkoon kiinnitetään kangas tai levy, ja jokainen lokero puhalletaan täyteen. Kaksikuorisia muurattuja seiniä, joissa on ilmarako, on Suomessa vähemmän, mutta niitäkin voi täyttää porareikien kautta ilman purkamista. Ratkaisevaa on ontelon kunto: sen pitää olla yhtenäinen, kuiva ja vapaa laastinpurseista ja rakennusjätteestä, jotka pysäyttäisivät hiutaleet.

Mihin puhallusvilla ei sovi

• kosteisiin rakenteisiin ja vuotavan katon alle, ennen kuin syy on korjattu,
• vinokattoon, jossa ei ole tuuletusväliä katteen alla, esimerkiksi tuulettumattoman umpilaudoituksen ja bitumikatteen alle,
• sateelle alttiiseen kaksikuoriseen muuriin, jonka ulkokuoren läpi vesi pääsee, ilman asiantuntijan arviota,
• kulkupinnoille ilman kulkusiltoja tai kantavaa rakennetta, koska hiutaleet painuvat päällä kävellessä.

Markkinoilla on lähinnä kolmea puhalluseristettä. Lasivilla, esimerkiksi Knauf Insulationin Supafil, Isover InsulSafe tai Ursa PureFloc, on kevyttä, palamatonta paloluokassa A1 ja valmistajien mukaan se ei juuri painu. Isover ilmoittaa teknisessä tiedotteessa avopuhallukselle noin 15 kg/m³ tiheyden, lämmönjohtavuuden 0,041 W/(m·K) ja painumaluokan S1 eli alle 1 %. Etuna on myös se, etteivät jyrsijät ja hyönteiset viihdy siinä.

Kivivilla on painavampaa ja kestää korkeita lämpötiloja hieman paremmin, siksi sitä valitaan joskus hormien ympärille tai kun paloturvallisuusvaatimukset ovat tiukemmat. Kierrätyspaperista valmistettu selluvilla on Suomessa hyvin yleinen, ja sitä valmistetaan myös kotimaassa. Se varaa lämpöä hyvin, mutta sisältää palo- ja homesuoja-aineita ja painuu mineraalivillavalmistajien mukaan selvemmin. Siksi siinä lasketaan suuremmalla tiheydellä tai paksuusvaralla. Materiaalin valinta riippuu rakenteesta, palovaatimuksista ja suunnittelijan tai kokeneen urakoitsijan suosituksesta.

Paksuutta ei arvioida silmämääräisesti, vaan se perustuu laskelmaan tai vähintään valmistajan taulukoihin. Suomen ilmastossa yläpohjaan puhalletaan tavallisesti 40 cm tai enemmänkin. Esimerkiksi Isover InsulSafen teknisen tiedotteen mukaan lämmönvastus 7,5 m²K/W vaatii noin 31 cm ja 10 m²K/W noin 41 cm, kun tiheys on 15 kg/m³. Tällä paksuudella 100 m² vie noin 29 - 38 säkkiä.

Suljettuihin onteloihin puhalletaan suuremmalla tiheydellä kuin avoimeen yläpohjaan, jotta hiutaleet täyttävät koko tilan eivätkä tiivisty ajan myötä. Tarkka arvo löytyy tuotteen teknisestä tiedotteesta. Hyvä urakoitsija pystyy säkkimäärästä ja ontelon tilavuudesta laskemaan, mikä tiheys todella saavutettiin.

Käytännössä käy niin, että puhalletaan silmämääräisesti ja vuoden päästä kerros näyttää ohuemmalta kuin sovittiin. Siksi kannattaa vaatia mittatikkuja koko alueelle ja kirjaus käytetyistä säkeistä.

• tyhjennä ullakko tavaroista, jotta räystäille asti pääsee,
• tarkista, ettei katto vuoda, ja korjauta rikkinäiset tiilet tai pellitykset,
• varmista, että katon tuuletus räystäillä ja harjalla jää avoimeksi,
• selvitä, missä kulkevat sähköjohdot, jakorasiat ja kattoon upotetut valaisimet,
• päätä kulkusilloista talotekniikalle, hormille ja antennille ennen puhallusta,
• järjestä kulku koneelle, joka on yleensä ulkona talon vieressä tai autossa, ja pistorasia, jos urakoitsija sitä tarvitsee.

Yläpohja kylmän ullakon alla

1. Tarkasta yläpohja ja katto, mittaa pinta-ala ja valitse paksuus laskelman tai valmistajan taulukon mukaan.
2. Tarkista yläpohjan ilmatiiveys. Jos puurakenteisen yläpohjan alapinnassa ei ole yhtenäistä kerrosta, lisää höyrynsulku tai tiivistä vähintään läpiviennit.
3. Suojaa hormin, ullakkoluukun ja lämpenevien valaisimien ympäristö valmistajan ohjeiden ja paloturvallisuusmääräysten mukaan.
4. Asenna räystäille tuulensuojakaukalot tai esteet, jotka estävät hiutaleita tukkimasta tuuletusväliä.
5. Sijoita mittatikut, joihin kerrospaksuus on merkitty, muutaman neliömetrin välein.
6. Säädä kone teknisen tiedotteen mukaiseen tiheyteen ja puhalla kauimmasta kohdasta kohti luukkua.
7. Levitä kerros tasaisesti merkkien korkeudelle astumatta valmiille alueelle.
8. Eristä ja tiivistä ullakkoluukku, jotta lämpö ei karkaa sen kautta.
9. Kirjaa pinta-ala, paksuus ja säkkimäärä ja luovuta tiedot omistajalle.

Suljettu ontelo seinässä tai vinokatossa

1. Tarkista endoskoopilla tai koettimella, kuinka syvä, yhtenäinen ja kuiva ontelo on.
2. Suunnittele täyttöreikien sijoitus niin, että eriste leviää koko alueelle.
3. Poraa reiät, muuratussa seinässä yleensä saumoihin.
4. Puhalla eriste suuremmalla tiheydellä reikä kerrallaan, kunnes kone tuntee vastapaineen.
5. Tarkista täyttö uudella koettimella tai lämpökameralla, kun sisä- ja ulkolämpötilassa on eroa.
6. Sulje reiät ja viimeistele pinta.

Huoneiden lämmin ilma kuljettaa kosteutta. Jos se pääsee yläpohjan läpi kylmään eristeeseen, se voi tiivistyä siellä. Siksi sääntö on yksinkertainen: alapuolen eli lämpimän puolen pitää olla mahdollisimman tiivis, ja yläpuolella eristeen pitää päästä tuulettumaan. Rapattu betonilaatta on yleensä riittävän tiivis. Puurakenteisessa yläpohjassa, lautakatossa tai kipsilevykatossa lisätään tavallisesti höyrynsulku, jonka saumat teipataan.

Eristeen yläpuolelle pitää jäädä tuuletettu tila. Räystäiden ja harjan tuuletusaukkoja ei saa puhaltaa umpeen, muuten kosteus kertyy ullakolle ja kattotuoleihin tulee hometta. Yläpohjan läpiviennit, kuten kaapelit, valaisimet, ilmanvaihtokanavat ja hormit, tiivistetään ennen puhallusta. Myöhemmin niihin ei enää pääse käsiksi.

• valmistajan ohjetta pienempi tiheys: kerros näyttää paksulta, mutta eristää huonommin ja voi painua,
• epätasainen kerros: reunoille ja palkkien taakse jää vähemmän eristettä ja syntyy kylmiä kaistaleita,
• räystään tuuletus puhallettu umpeen: ullakko ei enää tuulettu, vesi tiivistyy ja puu kostuu,
• vuotava yläpohjan alapinta: kostea ilma kulkeutuu eristeeseen ja heikentää sen toimintaa,
• kulkusillat puuttuvat: jokainen antennin tai hormin tarkistus tallaa eristettä,
• puhallus vuotavan katon alle: märkä villa lakkaa eristämästä ja ongelma jää piiloon,
• laastia ja jätettä täynnä oleva ontelo: hiutaleet pysähtyvät ja seinään jää tyhjiä kohtia,
• ei kirjausta kulutuksesta: myöhemmin ei voi todeta, toteutuivatko paksuus ja tiheys.

Usein tarjouksia verrataan pelkän neliöhinnan perusteella. Ero on silloin paksuudessa tai tiheydessä, jota ei näe ensisilmäyksellä. Vertaillessa kannattaa kysyä paksuus, tiheys, tuote ja säkkimäärä sataa neliömetriä kohden.

Puhallusvillaeristyksiä tekevät erikoistuneet eristysurakoitsijat, jotka ovat usein eristevalmistajan kouluttamia, sekä kirvesmies- ja kattoliikkeet. Tarkista yrityksen tiedot ja ennakkoperintärekisteröinti Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä, pyydä referenssejä ja varmista, että saat kirjauksen paksuudesta ja materiaalimenekistä. Taloyhtiössä katon ja ulkoseinien töistä päättää taloyhtiö, ja osakkaan on tehtävä muutostyöilmoitus.

Yläpohjan lisäeristys tai onteloiden täyttö ei yleensä muuta talon ulkonäköä. Tarkista kuitenkin kuntasi rakennusvalvonnasta, tarvitaanko hankkeelle lupa tai ilmoitus, esimerkiksi jos lisäeristys nostaa räystäsrakennetta.

Kotitalousvähennyksen voi saada urakan työn osuudesta, kun työ tehdään omassa asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa ja urakoitsija on ennakkoperintärekisterissä. Vähennyksen enimmäismäärä ja prosentti on muuttunut viime vuosina, ja muutoksia on ehdotettu edelleen. Tarkista voimassa olevat ehdot virallisesta portaalista vero.fi ennen työn tilaamista.

Puhallus on koneen ja kokeneen asentajan työtä. Ullakon valmistelun voi kuitenkin tehdä omistaja itse, jolloin urakoitsija säästää aikaa ja sinä lisätunteja.

1. Tyhjennä ullakko ja kanna vanhat tavarat, laudat ja laatikot luukulle.
2. Lakaise tai imuroi yläpohja ja poista rakennusjätteet.
3. Tarkista katto sisältä taskulampulla rankkasateella ja merkitse kohdat, joista näkyy valoa tai tippuu vettä.
4. Merkitse yläpohjan läpi kulkevat rasiat, valaisimet ja kaapelit värillisellä teipillä.
5. Teippaa tai tiivistä raot läpivientien ja luukun ympäriltä, jotta lämmin ilma ei virtaa niiden kautta.
6. Rakenna yksinkertaiset kulkusillat rimoista ja laudoista hormille ja antennille niin, että ne ovat tulevaa kerrosta korkeammalla.
7. Valokuvaa valmisteltu tila, kuvista on hyötyä vastaanotossa ja verovähennystä varten.

Avoimessa yläpohjassa tarkistus on helppo. Katso mittatikuista, ulottuuko kerros kaikkialla merkkiin asti, ja mittaa se muutamasta kohdasta taittomitalla. Pinnan pitää olla tasainen ilman kuoppia palkkien ja reunojen kohdalla. Räystäiden tuuletusaukkojen pitää olla auki ja luukun eristetty.

Tiheyden voi tarkistaa laskemalla. Säkin paino kerrottuna säkkimäärällä ja jaettuna kerroksen tilavuudella pitää vastata suunnilleen teknisen tiedotteen arvoa. Seinien ja vinokattojen onteloissa paras tarkistus on lämpökuvaus ensimmäisen lämmityskauden aikana. Kylmät kohdat näyttävät, mistä eriste puuttuu, ja urakoitsija voi täydentää ne.

Vastaanoton tarkistuslista

• kerroksen paksuus vastaa sopimusta koko alueella,
• urakoitsija on luovuttanut tuotteen nimen, pinta-alan, paksuuden ja säkkimäärän,
• tuuletus räystäillä ja harjalla on avoin,
• hormin ja valaisimien ympärillä on valmistajan ohjeen mukainen etäisyys,
• luukku on eristetty ja sulkeutuu tiiviisti,
• kulkusillat antennille ja hormille ovat eristeen yläpuolella,
• seinien täyttöreiät on suljettu ja viimeistelty,
• missään ei näy vuotojälkiä tai kosteita kohtia.

NUMIQ-hinnastossa puhallettava lasivillaeristys on työnä neliömetriä kohden pientarvikkeineen. Itse eriste eli villasäkit lasketaan erikseen materiaalina. Työn ohjehinta on noin 25,05 € neliömetriltä. Hinnat vaihtelevat alueen ja kaupungin mukaan, ja suurissa kaupungeissa ne ovat yleensä korkeampia.

Työn hintaan vaikuttaa ennen kaikkea se, onko kyse avoimesta yläpohjasta vai suljetusta ontelosta. Onteloissa tulee lisäksi reikien poraus, tarkistus ja sulkeminen. Myös kulku ullakolle, puhalluskorkeus, koneen etäisyys työkohteesta, kulkusillat ja yläpohjan tiivistys vaikuttavat. Materiaalin määrä riippuu paksuudesta ja tiheydestä, mitä paksumpi kerros, sitä enemmän säkkejä. Vertaa siksi tarjouksia aina samalla paksuudella ja samalla tuotteella.

Jos samalla tehdään kattotöitä, katso artikkeli Peltisepän työt. Asuinullakolle valitaan puhalluksen sijaan usein ruiskutettava eriste, josta kerrotaan artikkelissa Ruiskutettava vaahtoeristys, umpisoluinen. Jos suunnittelet myös julkisivun lisäeristystä, lue Lisäeristys ja julkisivutyöt.