Savupiipun juuripellitys

Juuripellityksellä tarkoitetaan peltisepän työtä, jossa kaltevalla katolla olevan savupiipun ympärille asennetaan pellit. Tyypillisesti työhön kuuluvat nämä vaiheet:

• piipun ja katon kaltevuuden mittaus sekä peltien taivutus ja leikkaus mittojen mukaan,
• etupellin asennus piipun alapuolelle, jotta vesi ohjautuu piipun alapuoliselle katteelle,
• sivupeltien asennus piipun kyljille, katetyypin mukaan joko katteen päälle tai alle,
• takapellin asennus piipun yläpuolelle, leveissä piipuissa yhdessä kaatoriman eli satulan kanssa, joka jakaa veden kahdelle puolelle,
• vastapellin tai peitelistan asennus juuripellin yläreunan suojaksi piipun kylkeen,
• saumojen tiivistys kattokäyttöön tarkoitetulla massalla ja katteeseen liittymisen tarkastus.

Työhön ei yleensä kuulu: pellit ja järjestelmäosat (ne lasketaan materiaaliksi), piipun korjaus tai uudelleenmuuraus katon yläpuolelta, piipun rappaus tai koko piipun vaippapellitys, piipun ympäriltä vaurioituneen katteen vaihto, ruoteiden ja kattorakenteiden korjaus, piipunhattu eikä piipun kansipelti tai betonikaulus. Näistä sovitaan ja laskutetaan erikseen.

Juuripellitykselle on kolme tyypillistä tilannetta:

• Uusi katto tai katteen uusiminen. Pellitys tehdään peltisepän töiden yhteydessä, kun kate on asennettu piipun ympärille. Vanhoja peltejä ei kannata käyttää uudelleen, kun katto uusitaan.
• Katto vuotaa piipun juuresta. Tämä on yleisin syy kutsua peltiseppä. Usein käy ilmi, että vanha pelti on ruostunut, massa on haljennut tai pellitystä ei ole koskaan taivutettu oikein.
• Piippua korjataan tai jatketaan. Jos piippua muurataan uudelleen, rapataan tai pellitetään kokonaan katon yläpuolelta, vanha juuripellitys puretaan ja korjauksen jälkeen tilalle asennetaan uusi.

Työ tehdään poutasäällä. Tiivistysmassoja ja itseliimautuvia tiivisteitä ei saa levittää märälle eikä jäiselle alustalle, ja monet massat vaativat lisäksi plusasteita. Keväällä ja kesällä peltiseppiä saa helpommin kuin syksyllä, kun moni yrittää saada vuodot korjattua ennen talvea.

Ennen kuin peltiseppä tulee paikalle, piipun kunto katon yläpuolella on hyvä selvittää. Jos rappaus murenee, tiilet halkeilevat, betonikaulus on rikki tai piippu on kallistunut, piippu korjataan ensin, koska pelti ei pysy murenevassa muurauksessa kiinni. Käytössä olevan piipun kunnon arvioi nuohooja nuohouksen yhteydessä. Jos piipun rakenteisiin kajotaan, kunto kannattaa tarkastuttaa nuohoojalla tai muulla hormien kuntoon perehtyneellä ammattilaisella.

Miten vuotava juuripellitys tunnistetaan

Vuoto piipun juuressa huomataan usein vasta viiveellä, koska vesi imeytyy ensin puuhun ja lämmöneristeisiin. Tyypillisiä merkkejä ovat:

• tummat tai kosteat läikät katossa tai vinokatossa piipun alla, varsinkin tuulisen sateen jälkeen,
• märät tai homeiset kattotuolit ja ruoteet piipun vieressä, mikä näkyy ullakolta tai yläpohjasta,
• piipun rappauksen värjääntyminen tai irtoilu ullakolla,
• ruoste ja irronneet pellit, jotka näkyvät maahan asti,
• haljennut tiivistysmassa pellin yläreunassa.

Kosteus piipun kyljessä ullakolla ei aina johdu pellityksen vuodosta. Syynä voi olla myös savukaasujen kondenssivesi tai sadevesi, joka on imeytynyt piipun yläosan rappauksen ja muurauksen läpi. Jos pellitys näyttää ehjältä, piipun kunto kannattaa tarkastuttaa nuohoojalla.

Piipun ympäristön valmistelu

Peltiseppä purkaa vanhat pellit ja massat, puhdistaa muurauksen sekä tarkastaa piipun ympärillä olevat ruoteet ja aluskatteen. Aluskate nostetaan piipun kohdalla ylös tai liitetään piippuun niin, että katteen alle päässyt vesi valuu ulos eikä rakenteisiin. Tehdasvalmisteisissa piipuissa aluskatteen läpivientiin käytetään piippuvalmistajan osia. Aluskatetta ei saa liimata suoraan kuumenevaan piipun pintaan, koska se aiheuttaa palovaaran. Kattorakenteen puuosien ja piipun välissä on oltava piippuvalmistajan ohjeen ja paloturvallisuusmääräysten mukainen suojaetäisyys.

Aluslaudoitus ja kate

Piipun ympärille lisätään tarvittaessa ruoteita tai lautoja, joihin pellit voidaan kiinnittää. Kate asennetaan ja leikataan piipun viereen. Piipun ja katteen väliin jätetään rako, jonka koko määräytyy katevalmistajan tai tiivistejärjestelmän ohjeen mukaan. Hirsitalossa on otettava huomioon myös rakennuksen painuminen: pellitys tehdään niin, että katto voi liikkua piippuun nähden ilman, että liitos repeää.

Etupelti piipun alapuolella

Etupelti asennetaan ensimmäisenä. Se lepää piipun alapuolisen katteen päällä ja ohjaa veden pois piipulta. Tiilikatolla ja profiloidulla peltikatolla pellin on myötäiltävä katteen muotoja, tai liitoksessa käytetään joustavaa tiivistettä, joka painellaan profiilin muotoon. Peltikatolla etupelti liitetään katteeseen katejärjestelmän ohjeen mukaan. Profiilipellin päälle sen kannattaa jatkua reilusti, käytännössä noin 20 cm tai enemmän.

Sivupellit

Sivupellit kulkevat piipun kyljillä. Tiilikatolla tehdään yleensä sivukouru, joka jää tiilten alle ja johtaa katteen alle päässeen veden alaspäin. Pelti nostetaan piipun kylkeen katevalmistajan ohjeen mukaiseen korkeuteen. Suomessa lumikuorma ja kinostuminen puoltavat korkeaa nostoa, ja alan ohjeissa suositellaan usein noin 30 cm:n korkeutta. Konesauma- ja lukkosaumakatoilla sivupellit liitetään saumaan, profiilipeltikatoilla profiilin harjaan.

Takapelti ja kaatorima

Piipun yläpuolella katolta valuva vesi pysähtyy ja kerääntyy. Kapealle piipulle riittää takapelti, joka ohjaa veden sivukouruihin. Leveän piipun taakse tehdään kaatorima eli satula: pieni kalteva harja, joka tehdään pellistä tai laudoista ja pellistä ja joka jakaa veden sivuille. Ilman kaatorimaa leveän piipun taakse jää vettä, lehtiä ja talvella lunta, joka sulaessaan valuu pellin alle. Jos piippu on lähellä harjaa, takapelti voidaan tehdä yhtenäisenä harjapellin alle asti.

Vastapelti ja peitelista

Juuripellin yläreunaa ei pidä vain sivellä umpeen massalla. Oikea ratkaisu on kaksiosainen. Muuraukseen asennetaan tippanokallinen vastapelti tai peitelista, joka upotetaan tiilisaumaan jyrsittyyn uraan tai kiinnitetään piipun kylkeen ja tiivistetään. Lista peittää juuripellin, joka voi sen alla liikkua lämpötilan vaihdellessa. Pelkkä massasauma kuivuu ja murenee ajan myötä auringon, pakkasen ja rakenteiden liikkeiden vuoksi, ja silloin vesi pääsee yläpohjaan.

Tiivistys ja tarkastus

Saumat tiivistetään kattokäyttöön tarkoitetulla massalla, joka kestää UV-säteilyä ja piipun kohdalla myös tavallista korkeampaa lämpötilaa. Lopuksi peltiseppä tarkastaa limitykset, kiinnitykset ja liitoksen katteeseen. Jos mahdollista, liitos kannattaa koestaa valuttamalla sen yli vettä letkulla.

Sinkitty ja pinnoitettu teräspelti

Tavallisten katojen yleisin valinta. Pinnoitettua peltiä saa katteiden väreissä, joten pellitys ei erotu katosta vieraana osana. Pinnoittamaton kuumasinkitty pelti on halvempaa, mutta ilman maalausta se alkaa ajan myötä ruostua. Juuripellityksiin käytetään yleensä vähintään 0,5 mm paksua peltiä.

Titaanisinkki ja kupari

Pitkäikäisiä ja kestäviä materiaaleja. Titaanisinkin pintaan muodostuu ajan myötä suojaava patina. Kupari on kestävin ja kallein. Niitä käytetään lähinnä laadukkaammissa katoissa ja suojelluissa tai rakennushistoriallisesti arvokkaissa rakennuksissa.

Alumiini ja muovipinnoitettu pelti

Alumiini on kevyttä ja helppo muotoilla. Jos se joutuu kosketuksiin muiden metallien, esimerkiksi kuparin, kanssa, seurauksena voi olla sähkökemiallinen korroosio. Muovipinnoitetussa teräspellissä yhdistyvät pinnoitteen korroosiosuoja ja teräksen jäykkyys.

Joustavat tiivisteet ja valmiit pellityssarjat

Tiili- ja profiilikatoilla käytetään myös alumiiniverkolla vahvistettuja joustavia tiivisteitä tai lyijylevyä, jotka muotoillaan katteen profiiliin. Suomessa tunnettu esimerkki on Wakaflex, joka on alumiiniverkolla vahvistettu ja alapinnaltaan butyyliliimakaistoilla varustettu tiivistenauha. Tehdasvalmisteisiin savupiippuihin saa valmiita pellityssarjoja sekä EPDM-kumisia juuritiivisteitä, joissa on piipun ympärille kiristettävä kaulus. Niiden asennus on nopeampaa, mutta ne on tarkoitettu tietylle piippumallille.

Materiaali on valittava niin, ettei pellitys reagoi katteen tai kourujen metallin kanssa. Kuparista valuva vesi syövyttää alapuolella olevaa sinkittyä peltiä.

Erot katetyypin mukaan

Savi- ja betonitiilikatolla juuripellitys on vaativinta, koska pellin tai joustavan tiivisteen on myötäiltävä tiilen muotoa ja sivupeltien alle tehdään yleensä kouru. Konesauma- ja lukkosaumakatolla pellitys liitetään suoraan saumoihin, ja peltiseppä tekee sen usein samaan aikaan katteen kanssa. Profiilipeltikatolla pellitys sovitetaan profiilin muotoon ja liitosten alle laitetaan muotokappaleet tai tiivisteet, ettei vesi pääse nousemaan kapillaarisesti. Bitumikermi- ja kattolaattakatolla kermi nostetaan piipun kylkeen valmistajan ohjeen mukaan ja juuripelti tai vastapelti peittää sen yläreunan.

• Pelkkä etupelti ja silikoni. Joskus asennetaan vain yksi pelti ja liitos piippuun sivellään umpeen silikonilla. Muutamassa vuodessa silikoni halkeilee ja katto alkaa vuotaa.
• Pelti upotettu kiinteästi muuraukseen ilman peitelistaa. Pelti ei pääse liikkumaan, rappaus sen ympäriltä halkeilee ja vesi pääsee pellin taakse.
• Kaatorima puuttuu leveän piipun takaa. Vesi, lehdet ja lumi jäävät piipun taakse, ja rankkasateella vesi nousee pellin reunan yli.
• Pelti nostettu liian matalalle. Rankkasateella tai lumen kinostuessa vesi nousee pellityksen reunan yli.
• Aluskatetta ei ole päätetty piipun kohdalla. Katteen alle päässyt vesi valuu aluskatetta pitkin suoraan piipulle ja kattorakenteisiin.
• Väärä metalliyhdistelmä. Esimerkiksi kuparinen pellitys sinkityn kourun yläpuolella, jolloin kouru ruostuu nopeasti.
• Pellitys vaurioituneeseen piippuun. Pelti kiinnitetään murenevaan rappaukseen, joka irtoaa muutaman talven jälkeen pellin mukana.
• Massaa märälle tai pölyiselle pinnalle. Massa ei tartu, eikä liitos pidä vettä jo ensimmäisessä sateessa.

Juuripellityksen tekee peltiseppä tai kattourakoitsija. Työ tehdään korkealla, joten putoamissuojaus on järjestettävä esimerkiksi telineillä, kattosuojakaiteilla tai turvavaljailla ja köydellä. Putoamissuojaus vaaditaan aina, kun työskennellään yli kahden metrin korkeudella tai putoamisvaara on muuten erityinen, ja sen järjestämisestä vastaa työn tekijä. Talon omistajan vastuulla taas on pitää katon turvatuotteet, kuten kattotikkaat ja kulkusillat, kunnossa.

Pelkkä juuripellityksen uusiminen ei yleensä vaadi lupaa, mutta jos rakennus on suojeltu tai katon ulkonäkö muuttuu, tarkista kunnan rakennusvalvonnasta, tarvitaanko lupa tai lausunto.

Jos korjauksen yhteydessä muutetaan käytössä olevaa savupiippua, esimerkiksi jatketaan sitä tai uusitaan sen yläosa, piipun kunnon arvioi nuohooja tai hormien kuntotarkastukseen perehtynyt ammattilainen. Pelkkä juuripellitys ei vaadi erillistä tarkastusta.

Valmiin työn voit katsoa katolta, telineiltä tai ainakin maasta kiikareilla sekä sisältä ullakolta. Kannattaa käydä läpi nämä kohdat:

• tarkista, että etupelti lepää katteen päällä ja ohjaa veden ulos eikä katteen alle,
• katso, onko pelti nostettu piipun kylkeen riittävän korkealle ja yhtä korkealle joka sivulla,
• varmista, että yläreunan peittää tippanokallinen vastapelti tai peitelista eikä pelkkä massasauma,
• leveän piipun takana tarkista kaatorima ja sen kallistus sivuille,
• katso, että peltien saumat ovat kiinni ja limitetty veden virtaussuuntaan,
• tarkista ensimmäisen rankkasateen jälkeen ullakolta, että kattotuolit ja ruoteet ovat piipun kohdalla kuivia,
• katso, ettei katteen päällä oleva pelti ole taittunut tai vaurioitunut katolla kävelystä,
• varmista, että pellityksen väri ja materiaali sopivat katteeseen ja kouruihin.

Pyydä vastaanoton yhteydessä tieto käytetystä peltimateriaalista ja tiivistysmassasta. Pellitys kannattaa tarkastaa kerran vuodessa, mieluiten syksyllä kourujen puhdistuksen yhteydessä. Massa kuluu ajan myötä, ja sen uusiminen ajoissa on paljon halvempaa kuin kostuneiden kattorakenteiden korjaus.

NUMIQ-hinnastossa savupiipun juuripellityksen työn hinta on noin 37 € juoksumetriltä. Hintaan sisältyvät peltisepän työ ja pienet tarvikkeet. Pellit ja järjestelmäosat lasketaan materiaaliksi, eivätkä ne sisälly hintaan. Hinnat vaihtelevat alueen ja paikkakunnan mukaan. Juoksumetrit lasketaan piipun ympärysmitan mukaan, joten esimerkiksi 60 × 60 cm:n piipun ympärysmitta on 2,4 m.

Lopulliseen hintaan vaikuttavat eniten:

• piipun koko ja katolla olevien piippujen määrä,
• katon kaltevuus ja korkeus sekä niistä johtuva telineiden tai putoamissuojauksen tarve,
• katetyyppi, koska tiili ja profiilipelti ovat työläämpiä muotoilla kuin sileä konesaumakate,
• kaatoriman tarve piipun takana ja uraan upotettava vastapelti,
• vanhan pellityksen purku sekä alustan, ruoteiden ja aluskatteen korjaus,
• materiaali, koska kupari ja titaanisinkki ovat selvästi kalliimpia kuin pinnoitettu teräspelti.

Kun työn tekee ennakkoperintärekisteriin kuuluva yritys, työn osuudesta voi saada kotitalousvähennystä. Vuonna 2026 vähennystä on korotettu. Tarkista ajantasaiset ehdot Verohallinnon virallisilta sivuilta.

Jos koko katto uusitaan, lue artikkeli katon uusiminen. Uuden piipun rakentamisesta kerrotaan artikkelissa Schiedel-tyyppisen hormin muuraus. Jos katto on hyvässä kunnossa ja tarvitsee vain pintasuojausta, lue artikkeli katon pesu ja maalaus. Muut työt löydät osiosta peltisepän työt.

Kuinka kauan juuripellityksen tekeminen kestää?

Tavallisen piipun juuripellitys valmistuu hyvissä olosuhteissa yleensä päivässä. Jos vanha pellitys pitää purkaa, aluskatetta tai ruoteita korjata tai tehdä kaatorima, työ voi kestää pidempään. Jos tarvitaan telineet, myös niiden pystyttämiseen menee aikaa.

Voiko piipun juuren vuodon korjata pelkällä uudella massalla?

Joskus lyhyeksi aikaa, jos pellit ovat kunnossa ja vain massa on pettänyt. Jos pellitys on ruostunut tai liian matala tai siitä puuttuu peitelista, uusi massa vain lykkää ongelmaa. Pysyvä ratkaisu on uusi juuripellitys.

Mikä pelti on paras piipun juuripellitykseen?

Tavallisilla katoilla yleisin on katteen värinen pinnoitettu sinkitty teräspelti. Titaanisinkki ja kupari kestävät pidempään. Tärkeää on, ettei pellitys ole kosketuksissa metallin kanssa, jonka kanssa se reagoi.

Mikä on kaatorima eli satula?

Se on pieni kalteva peltiharja piipun yläpuolella. Kaatorima jakaa katolta valuvan veden sivuille, jotta piipun taakse ei jää vettä, lehtiä ja lunta. Sitä tarvitaan erityisesti leveissä piipuissa.

Tarvitaanko juuripellitykseen nuohoojaa?

Pelkkään juuripellitykseen ei. Jos piippua kuitenkin korjataan tai muurataan uudelleen katon yläpuolelta, piipun kunto kannattaa arvioida nuohoojalla tai hormien kuntotarkastukseen perehtyneellä ammattilaisella.