Hormin muuraus (samotti + keraaminen hormiputki)

Samotti on perinteinen tulenkestävä materiaali. Se kestää korkeita lämpötiloja, toistuvaa lämpenemistä ja jäähtymistä sekä savukaasujen syövyttäviä aineita. Valmistajien mukaan sen kestävyys ylittää yleensä selvästi ne lämpötilat, joita tavallisessa kodin lämmityksessä syntyy.

Keraaminen hormiputki on varsinainen savukaasukanava. Sen pinta on sileä, joten siihen tarttuu vähemmän nokea ja tervaa. Hormi on silloin helpompi nuohota, ja nokipalon riski pienenee. Putki suojaa myös ympäröivää muurausta happamilta aineilta ja lauhdevedeltä, joita palamisessa syntyy.

Tämä yhdistelmä sopii puulla ja pelleteillä lämpiäville kattiloille ja tulisijoille, takoille, kiukaille ja monille öljylämmityslaitteille valmistajan ohjeiden mukaan. Kondenssikattilan kohdalla tarkista aina, onko putki tarkoitettu kosteaan käyttöön. Usein niille valitaan toinen järjestelmä, esimerkiksi ruostumaton teräs- tai muoviputki, kattilan valmistajan vaatimusten mukaan.

Hormi on talon turvallisuuden kannalta tärkeä rakenne, joten sen kannattaa teettää muurarilla, joka tekee hormeja säännöllisesti. Jos asut taloyhtiössä, keskustele ensin isännöitsijän kanssa ja tee taloyhtiölle muutostyöilmoitus ennen töiden aloittamista.

1. Perustuksen valmistelu. Hormi on painava, joten se tarvitsee tukevan ja tasaisen perustuksen tai kantavan laatan, joka kestää sen painon. Vanhan välipohjan päälle hormia ei rakenneta ilman rakennesuunnittelijan arviota.
2. Hormin alaosa. Ensin asennetaan alaosan elementti, jossa on lauhdeveden keruuastia ja poisto, ja sen yläpuolelle nuohousluukku. Luukun kautta hormi myöhemmin nuohotaan ja tarkastetaan.
3. Keraamisen putken asennus. Putket ladotaan päällekkäin, ja saumat tiivistetään haponkestävällä massalla valmistajan ohjeiden mukaan. Putken pitää olla pystysuorassa ja saumojen siistejä, eikä massaa saa pursua putken sisäpuolelle.
4. Eristys ja liikkumavara. Putken ja kuoren väliin jätetään rako, johon tulee yleensä mineraalivillaeriste. Putki laajenee lämmetessään, joten sitä ei saa muurata kiinni kuoreen.
5. Kuoren muuraus. Putken ympärille muurataan samottitiilet tai hormiharkot sillä laastilla, jota valmistaja edellyttää. Tavallinen sementtilaasti ei sovi kohtiin, joihin kohdistuu kova kuumuus.
6. Savuputken liitäntä. Tulisijan tai kattilan liitäntäaukko tehdään oikealle korkeudelle. Sen paikan pitää osua yhteen laitteen liitännän kanssa.
7. Läpiviennit välipohjassa ja katolla. Hormin ympärille jätetään puuhun ja muihin palaviin materiaaleihin se suojaetäisyys, jonka SFS-EN-standardit ja valmistaja määrittelevät. Kattoläpivienti pellitetään niin, ettei vesi pääse katteen alle.
8. Hormin yläosa. Katon yläpuolella hormi suojataan sateelta ja pakkaselta esimerkiksi julkisivutiilellä, verhouksella tai sopivalla rappauksella. Päälle asennetaan kansilevy, joka ohjaa veden muurauksen ohi.

• Perinteinen muuraus samottitiilistä sopii kohteisiin, joissa hormi pitää sovittaa poikkeukselliseen paikkaan tai liittää olemassa olevaan muuraukseen.
• Harkoista koottava valmishormi, jossa on keraaminen putki ja eriste, nousee nopeammin, ja osat sopivat tarkasti yhteen. Monikerroksisen rakenteen periaate on sama.
• Yksi- vai kaksilinjainen hormi: jos aiot myöhemmin lisätä esimerkiksi takan tai saunan kiukaan, kannattaa rakentaa heti kaksi savukanavaa. Jälkikäteen lisääminen on paljon työläämpää.
• Putken halkaisija ei ole arviointikysymys. Sen pitää sopia laitteeseen, polttoaineeseen ja hormin korkeuteen. Käytännössä näkee usein, että liian väljässä hormissa veto jää heikoksi ja hormi alkaa kostua.

Eniten vaikuttaa hormin korkeus ja se, kuinka paljon siitä on katon yläpuolella. Katolla työskentely vaatii telineet ja putoamissuojauksen, ja työ etenee hitaammin. Helpointa on uudiskohteessa, jossa hormi rakennetaan talon mukana ennen kuin katto on valmis.

Työtä hankaloittavat esimerkiksi nämä tilanteet:

• vanhan hormin purku ja purkujätteen poisvienti,
• ahdas tila, jossa materiaalit kannetaan käsin,
• läpivienti valmiin vesikaton ja katteen läpi, jolloin kate puretaan ja liitetään uudelleen,
• useampi savukanava, lisäliitännät ja varusteet, kuten tuuletusritilät,
• vaativampi yläosan viimeistely, kuten julkisivutiili tai verhous.

• Putki muurattu kiinni. Putki laajenee lämmetessään, ja ilman liikkumavaraa kuori halkeilee.
• Väärä massa tai laasti. Tavallinen laasti putken saumoissa hajoaa ajan myötä happojen vaikutuksesta.
• Liian pieni suojaetäisyys puuhun. Vesikaton puut aivan hormin vieressä ovat vakava paloriski.
• Suojaamaton yläosa. Muuraukseen imeytynyt vesi jäätyy talvella, ja muuraus rapautuu. Suomen pakkasissa tämä näkyy nopeasti.
• Huolimaton pellitys. Vuoto hormin ympäriltä aiheuttaa usein reklamaatioita ja kosteusvaurioita.
• Liian matala hormi. Hormin pään pitää nousta riittävän korkealle katon yläpuolelle, muuten tuuli heikentää vetoa ja savu pyrkii takaisin sisälle.

Pyydä nuohoojaa tarkastamaan hormi ennen ensimmäistä lämmitystä ja ota tarkastuksesta kirjallinen pöytäkirja. Älä ota tulisijaa tai kattilaa käyttöön ennen sitä. Tarkista vastaanotossa:

• onko hormi pystysuora ja kuori ehjä ilman halkeamia,
• ovatko nuohousluukku ja lauhdeveden keruuastia helposti ulottuvilla ja tiiviitä,
• onko lauhdevedellä poistoreitti,
• onko suojaetäisyys palaviin rakenteisiin välipohjassa ja vesikatossa kunnossa,
• onko kattoläpivienti pellitetty huolellisesti,
• onko hormin päässä kansilevy ja suojattu pinta,
• sopiiko putki siihen laitteeseen, jonka siihen liität,
• saitko nuohoojan pöytäkirjan ja käytettyjen materiaalien tuotetiedot.