Ulkorappaukset

Julkisivu rapataan kerroksittain, ja jokainen kerros tarvitsee oman kuivumisaikansa. Tavallinen työjärjestys on tämä:

1. Alustan kunto arvioidaan: lujuus, halkeamat, irtoava vanha rappaus, pinnan suoruus ja muurin kosteus.
2. Telineet pystytetään, ja ikkunat, ikkunapellit, laatoitukset ja muut likaantuvat pinnat suojataan.
3. Pinnasta poistetaan pöly, vanhat maalit, suolat, levä ja irtonaiset osat. Vauriokohdat korjataan ja heikko rappaus puretaan.
4. Lisäeristyksen päälle tehdään vahvikekerros: pohjalaasti, siihen painettu lasikuituverkko ja tasainen pinta.
5. Pintaan levitetään pohjuste, joka tasaa alustan imukykyä ja parantaa tartuntaa. Pohjusteen täytyy sopia juuri kyseiselle rappaukselle.
6. Pintarappaus levitetään tasaisena kerroksena käsin tai koneella, ja siihen tehdään haluttu pintakuvio.
7. Tuoretta rappausta suojataan sateelta, suoralta auringolta ja tuulelta, kunnes se on kuivunut.

Miksi vaiheita on näin monta? Rappaus on vain niin hyvä kuin sen alusta. Jos pohjuste jätetään pois tai seinä rapataan märkänä, vika näkyy usein vasta vuoden tai kahden päästä, jolloin siitä on jo vaikea reklamoida.

Silikonihartsirappaus

Silikonihartsirappaus on joustava ja imee vähän vettä. Lika tarttuu siihen huonosti, koska sade huuhtoo pintaa. Rappaus kestää hyvin lämpötilan vaihtelua, joten sitä käytetään paljon uudisrakennuksissa ja ohutrappausjärjestelmissä eristeen päällä. Se sopii myös vilkkaan tien varteen ja tuuliselle paikalle.

Silikaattirappaus

Silikaattirappauksen sideaine on kaliumvesilasia, ja rappaus päästää vesihöyryn hyvin läpi. Seinä pääsee siis kuivumaan ulospäin. Siksi sitä käytetään vanhoissa taloissa, tiili- ja kivimuurissa sekä mineraalisilla alustoilla. Silikaattirappaus on tarkka työtavan suhteen. Valmistajan ohjeita pitää noudattaa tarkasti, muuten pintaan jää helposti läikkiä.

Akryylirappaus

Akryylirappausta saa monissa väreissä, ja sitä on helppo levittää. Vesihöyryä se läpäisee heikommin, joten se ei sovi kostealle muurille eikä hengittäville mineraalisille rakenteille, joihin se sulkisi kosteuden. Kuivilla ja tasaisilla pinnoilla se toimii hyvin, esimerkiksi kerrostalojen julkisivukorjauksissa.

Kalkki- ja kalkkisementtirappaus

Mineraaliset rappaukset tehdään kalkista tai kalkin ja sementin seoksesta. Ne eivät pala ja päästävät vesihöyryn hyvin läpi. Niitä käytetään tyypillisesti vanhoissa taloissa, perinnerakennuksissa ja kivimuurissa. Kalkkirappaus antaa pehmeän, perinteisen näköisen pinnan. Työ vaatii kokenutta tekijää ja riittävästi aikaa kerrosten kovettumiselle. Usein pinta käsitellään vielä kalkki- tai silikaattimaalilla.

Ohutrappaus vai paksurappaus?

Ohutrappaus on kevyt ja joustava, ja siksi sitä käytetään lähes aina eristeen päällä. Perinteinen paksurappaus, jossa on yleensä tartunta-, täyttö- ja pintakerros, sopii vanhoihin rakennuksiin. Sillä saa oikaistua epätasaista muuria ja säilytettyä talon massiivisen, käsityönä tehdyn ilmeen.

Hierretty, rouhea tai roiskittu pinta peittää pieniä epätasaisuuksia ja likaa paremmin, joten se on suosittu omakotitaloissa. Sileä pinta näyttää modernilta, mutta siinä näkyy jokainen läikkä, ja sen pitäminen siistinä vaatii enemmän.

Väri ei ole pelkkä makuasia. Tumma pinta lämpenee auringossa enemmän, julkisivu laajenee ja kutistuu voimakkaammin ja rappaus vanhenee nopeammin. Eristeen päälle tehtävissä järjestelmissä valmistajat rajoittavat usein tummia sävyjä, joten tarkista ennen tilausta, sallitaanko valitsemasi sävy.

Vähiten työtä on uuden talon suorassa, lujassa ja kuivassa seinässä tai uuden lisäeristyksen päällä. Työmäärä kasvaa, kun:

• talossa on paljon ikkunoita, ulokkeita, listoja ja koristeita,
• vanha rappaus irtoaa ja se pitää hakata pois ja muuri korjata,
• muuri on kostea tai suolaantunut ja kosteuden syy on selvitettävä ensin,
• rakennus on korkea ja tarvitsee laajat telineet,
• valittu pintakuvio on hienojakoinen ja vaatii tarkkuutta,
• sää on epävakainen ja työ joudutaan keskeyttämään,
• vanhoissa pinnoitteissa voi olla asbestia tai muita haitta-aineita.

Suomen sää rajaa rappauskauden käytännössä lämpimiin kuukausiin. Syksyllä yöpakkaset ja pitkät sateet hidastavat työtä, joten aikataulussa kannattaa varata väljyyttä. Jos talo on rakennettu ennen 1990-luvun puoliväliä, vanhat rappaukset ja maalit kannattaa tutkituttaa ennen purkua. Mahdollisen asbestin purkaa vain siihen pätevä purkuurakoitsija.

• rappaus märälle, pölyiselle tai heikolle alustalle,
• pohjuste puuttuu tai on väärä,
• työ tehdään suorassa auringossa, tuulessa tai liian kylmällä,
• rappauskerros on liian ohut tai epätasainen,
• yksi seinä tehdään osissa taukojen kanssa, jolloin saumakohdat jäävät näkyviin,
• eri järjestelmien materiaaleja yhdistetään, esimerkiksi akryylirappaus kostealle mineraaliselle muurille,
• ikkunapeltien, ikkunapielten ja räystäsliittymien yksityiskohdat jäävät huonosti tehdyiksi.

Käytännössä viat eivät yleensä johdu itse materiaalista vaan siitä, että työohjetta ei ole noudatettu. Siksi pohjuste, pohjalaasti ja rappaus kannattaa valita saman valmistajan samasta järjestelmästä.

Katso julkisivua vastaanotossa päivänvalossa ja myös sivusta, kun valo osuu pintaan viistosti. Silloin virheet näkyvät parhaiten.

• väri ja pintakuvio ovat tasaisia, eikä niissä ole läikkiä tai näkyviä saumakohtia,
• pinnassa ei ole halkeamia, kuplia eikä irtoavia kohtia,
• koputettaessa mistään ei kuulu ontto ääni,
• nurkat, ikkunapielet ja reunat ovat suoria ja siistejä,
• liittymät ikkunapelteihin, ikkunoihin ja pellityksiin on tiivistetty,
• ikkunat, laatoitukset ja ympäristö on puhdistettu rappausroiskeista,
• saat tiedot käytetyistä materiaaleista ja mieluiten myös kuvat eri työvaiheista,
• sovittu takuu on kirjattu.