Kipsirappaus ja tasoitus

Hyvä kipsirappaus alkaa alustasta. Kipsi myötäilee tarkasti sitä, mitä sen alla on. Jokainen muurauksen virhe näkyy siksi myöhemmin myös valmiissa seinässä.

1. Tarkista alusta. Sen on oltava luja ja kuiva, eikä siinä saa olla pölyä, rasvaa tai vanhan maalin jäänteitä. Betonista poistetaan muottiöljyn jäämät.
2. Mittaa seinien suoruus, yleensä laserilla, ja päätä rappauskerroksen paksuus.
3. Suojaa ikkunat, lattiat, pistorasiat ja kytkimet. Asenna tarvittaessa kulma- ja rappauslistat.
4. Pohjusta alusta. Sileälle betonille käytetään tartuntapohjustetta, jotta rappaus pysyy kiinni.
5. Levitä rappaus koneella tai käsin yhtenäisesti koko pinnalle ilman pitkiä taukoja.
6. Vedä rappaus suoraksi alumiinisella oikolaudalla ja täytä painaumat.
7. Kun kipsi alkaa kovettua, kostuta pinta ja hierrä se sileäksi teräslastalla.
8. Anna rappauksen kuivua tasaisessa ja maltillisessa tuuletuksessa.
9. Levitä halutun laatutason mukaan ohut tasoitekerros. Vaativilla seinillä kerroksia tehdään kaksi.

Tavallinen kipsirappaus on noin 10-15 mm paksu. Tasoite levitetään ohuena, noin millin kerroksena. Tarkat arvot löytyvät valmistajan teknisestä tuotetiedotteesta.

Konerappauksessa laasti sekoitetaan ja ruiskutetaan rappauskoneella. Seos pysyy koko ajan samanlaisena, ja työ etenee nopeasti. Siksi sitä käytetään suurille pinnoille uudiskohteissa ja kokonaisissa asunnoissa. Etuna on myös pienempi riski työsaumoille. Työsauma on näkyvä kohta, jossa uusi laasti liittyy jo kovettuneeseen.

Käsirappauksessa laasti sekoitetaan pienemmissä erissä ja levitetään lastalla. Se sopii korjauksiin, pieniin ja kapeisiin huoneisiin, ikkunapieliin sekä kohtiin, joihin kone ei ylety. Työ on hitaampaa, mutta tekijä hallitsee yksityiskohdat paremmin.

Tasoitukseen käytetään pääasiassa kahta tuoteryhmää:

• kipsitasoitteita, jotka sopivat luontevasti kipsirappauksen pinnaksi,
• polymeeripohjaisia hienotasoitteita, kun pinnan pitää olla hyvin sileä, esimerkiksi kiiltävämmän maalin alla tai suurten ikkunoiden sivuvalossa.

Konerappaus hierretään usein niin sileäksi, ettei erillistä tasoitusta tarvita. Jos seinään osuu sivuvaloa tai haluat lähes peilisileän pinnan, erillinen tasoitus kannattaa. Ohutrappaus on yksi vaihtoehto lisää, mutta siitä tulee hienojakoinen ja mattapintainen, ei sileä.

Kipsirappaus kuuluu kuiviin sisätiloihin, kuten olohuoneeseen, makuuhuoneisiin, lastenhuoneisiin, eteiseen ja toimistoihin. Kipsi sitoo hetkellisesti ilman kosteutta ja luovuttaa sen myöhemmin takaisin. Huoneilma tuntuu siksi miellyttävältä.

Valitse toinen ratkaisu, jos:

• kyse on ulkoseinästä tai lämmittämättömästä tilasta, jossa kipsiä ei käytetä,
• tila on jatkuvasti kostea, esimerkiksi suihku, kodinhoitohuone tai kellari,
• seinä kostuu alhaalta päin tai siinä on suolaa, mikä on tyypillistä vanhoissa taloissa ilman kosteuseristystä,
• seinään kohdistuu kovaa mekaanista rasitusta, kuten autotallissa tai verstaassa.

Näissä kohteissa käytetään kalkkisementtirappausta, saneerausrappausta tai levyrakennetta. Märkätiloissa seinät vedeneristetään aina valmistajan ohjeiden ja alan ohjeistuksen mukaan. Kipsirappaus ei kuulu suihkun roiskealueelle. Kuivemmissa kohdissa jotkin valmistajat sallivat sen, joten tarkista asia aina tuotetiedotteesta.

Työn vaativuuteen ja laajuuteen vaikuttavat eniten:

• alustan kunto: uusi ja suora muuraus on helppo, mutta vanhoilta seiniltä irtoileva pinta on ensin kaavittava tai piikattava pois,
• epätasaisuudet: mitä vinompi seinä, sitä paksumpi kerros ja sitä enemmän materiaalia,
• huoneen muoto: syvennykset, vinot katot, ikkunapielet ja monet nurkat lisäävät käsityötä,
• tasoitekerrosten määrä ja haluttu sileys,
• kone- tai käsirappaus,
• pääsy kohteeseen: ylempi kerros ilman hissiä tai puuttuva vesi ja sähkö työmaalla.

Vanhoissa taloissa rappaukseen liittyy usein purkutöitä ja seinien oikaisua. Työn laajuus kannattaa siksi arvioida vasta paikan päällä.

Käytännössä käy usein niin, että seinä näyttää hyvältä ennen maalausta ja viat paljastuvat vasta maalin alta. Yleisimmät syyt ovat nämä:

• rapataan kostealle tai vielä kuivumattomalle muuraukselle,
• pohjustus puuttuu, jolloin eri tavoin imevät kohdat kuivuvat eri tahtiin ja pintaan jää laikkuja,
• rappaus tehdään katkonaisesti, jolloin pintaan jää työsaumoja,
• työskennellään liian kylmässä, sillä valmistajat eivät yleensä suosittele työtä alle 5 °C:ssa,
• kuivumista nopeutetaan lämpöpuhaltimilla tai vedolla, mikä aiheuttaa halkeamia,
• rapataan samaan aikaan, kun talossa tehdään pintavaluja ja ilma on täynnä kosteutta,
• tasoitetaan rappaukselle, joka ei ole vielä kuiva.

Kuivumisajaksi mainitaan usein suuntaa antavasti noin vuorokausi kerrospaksuuden millimetriä kohden, kun tuuletus on hyvä ja lämpötila huoneenlämpö. Anna seinien kuivua rauhassa ja käytä aina pohjustetta ennen maalia.

Jätä koko seinien rappaus ammattilaiselle. Pienen seinän tasoituksen käsin pystyt kuitenkin tekemään itsekin. Kattoihin ja korkealla tehtäviin töihin kannattaa kutsua ammattilainen.

1. Poista seinästä irtonaiset kohdat, pöly ja rasva.
2. Paikkaa isommat reiät ja halkeamat korjaustasoitteella ja anna kuivua.
3. Pohjusta seinä tasoitteen valmistajan ohjeen mukaan.
4. Sekoita tasoite veteen tarkasti ohjeen mukaan ja vain sen verran kuin ehdit käyttää.
5. Levitä ohut kerros teräslastalla vinoin vedoin.
6. Kun pinta on hieman kuivahtanut, silota se uudella vedolla.
7. Tarkista kuivunut seinä sivuvalossa ja hio epätasaisuudet kevyesti.
8. Levitä tarvittaessa toinen kerros ja anna sen kuivua.

Katso seinä vastaanotossa sivuvalossa, esimerkiksi seinää vasten pidetyn lampun avulla, ja tarkista:

• suoruus pitkällä oikolaudalla, ilman selviä painaumia tai pullistumia,
• suorat ja terävät nurkat sekä ikkunoiden ja ovien ympäryksien reunat,
• pinta ilman halkeamia, huokosia, naarmuja ja lastan jälkiä,
• tasainen sävy ilman tummempia kosteita laikkuja,
• siistit liitokset kattoon, lattiaan ja karmeihin,
• suojatut ja ehjät pistorasiat, ikkunat ja lattiat,
• tekijän ohje siitä, milloin voit maalata ja mitä pohjustetta käytät.