Seinien paikkaus (Rimano, Rotband)

Ero riippuu siitä, kuinka suuri ja syvä vaurio on ja millaisessa tilassa seinä on.

• Tavallinen paikkaus tehdään pieniin kohtiin kuivissa huoneissa. Tällaisia ovat tulppien reiät, lohjenneet nurkat, sähköasentajan jälkeen umpeen laitettavat urat ja matalat kolhut. Kipsilaasti on helppo levittää, se kovettuu nopeasti ja sen saa hiottua sileäksi. Seinä on sen jälkeen lähes valmis tasoitettavaksi tai maalattavaksi.
• Karkea paikkaus tulee kyseeseen, kun rappaus on irronnut muuraukseen asti, kun pitää täyttää isompi alue tai paksumpi kerros tai kun korjataan kalkkisementtirappausta, johon kipsi ei sovi. Tällöin työ tehdään useassa kerroksessa. Usein myös reikiä täytetään ensin laastilla tai tiilenpaloilla.

Myös korkeus vaikuttaa työhön. Lattianrajan paikkaus on eri asia kuin korjaus vanhan korkean huoneen katon rajassa, jossa tarvitaan teline tai tukeva siirrettävä työtaso.

Materiaalia ei kannata valita sen mukaan, mitä kaupan hyllyssä sattuu olemaan. Korjauslaastin pitää sopia alkuperäiseen pintaan ja kestää tilan olosuhteet.

• Kipsilaastit sopivat kuiviin sisätiloihin, kuten olohuoneeseen, makuuhuoneeseen ja eteiseen. Niitä voi levittää kerralla melko paksun kerroksen, ja tarkka enimmäispaksuus löytyy pakkauksesta. Ulkotiloihin, kosteisiin rakenteisiin ja märkätiloihin kipsi ei sovi.
• Kalkkisementtilaastit kestävät kosteutta paremmin, ja niitä voi käyttää sekä sisällä että ulkona. Ne sopivat kellareihin, teknisiin tiloihin ja sokkeleihin sekä vanhojen kalkki- ja kalkkisementtirappausten korjaamiseen. Niitä käytetään myös kohdissa, joihin laatoittaja myöhemmin kiinnittää laattoja. Ne kuivuvat hitaammin, ja paksut kerrokset tehdään vähitellen.

Miksi tällä on merkitystä? Kipsi ja sementtipohjaiset laastit eivät aina toimi hyvin yhdessä. Käytännössä näkee usein, että kellarin kostea seinä on paikattu kipsillä ja korjaus turpoaa ja irtoaa muutamassa kuukaudessa. Kalkkisementtikerrosta taas ei pidä levittää kipsin päälle. Jos et tiedä, mistä alkuperäinen pinta on tehty, kysy ammattilaiselta tai tee pieni koepaikka huomaamattomaan kohtaan.

Ennen vuotta 1994 rakennetuissa taloissa vanhoissa tasoitteissa ja laasteissa voi olla asbestia. Teetä niistä näyte ennen piikkausta tai hiontaa. Jos asbestia löytyy, purkutyön tekee asbestipurkuun erikoistunut yritys.

1. Seinän arviointi. Seinää koputtamalla löytyvät kohdat, joissa rappaus kumisee ja pitää huonosti. Ne poistetaan lujaan pohjaan asti, muuten korjaus irtoaa niiden mukana.
2. Puhdistus. Pinnalta poistetaan pöly, vanhan maalin irtoavat jäänteet, rasva ja irtonaiset murut. Vanhat tulpat ja naulat vedetään pois reikiä myöten.
3. Syvien kohtien täyttö. Isot reiät ja kolot täytetään ensin laastilla tai tiilenpaloilla, jotta paikkauslaastin ei tarvitse silloittaa tyhjää tilaa.
4. Pohjustus. Imukykyinen alusta, kuten tiili tai kevytbetoni, käsitellään pohjusteella. Se tasaa imukyvyn ja parantaa tartuntaa. Sileä betoni tarvitsee yleensä tartuntapohjusteen, muuten laasti ei pysy siinä. Pohjuste valitaan laastin valmistajan ohjeen mukaan.
5. Laastin levitys. Laasti levitetään muurauslastalla tai teräslastalla ja vedetään oikolaudalla samaan tasoon ympäröivän seinän kanssa. Karkeassa paikkauksessa työ tehdään kerroksittain, ja seuraava kerros levitetään vasta edellisen kovetuttua.
6. Nurkat ja materiaalien rajat. Vaurioituneisiin ulkonurkkiin asennetaan kulmalista. Kahden eri materiaalin, esimerkiksi tiilen ja betonin, rajalle upotetaan lasikuituverkko, joka vähentää halkeilua.
7. Viimeistely ja kuivuminen. Kipsilaastin voi kovettumisen jälkeen hiertää sileäksi. Kalkkisementtilaasti tarvitsee pidemmän ajan. Nyrkkisääntönä mainitaan usein noin vuorokausi jokaista millimetriä kohden, mutta tarkat ajat kertoo valmistaja, ja ne riippuvat lämpötilasta ja tuuletuksesta.

Kaksi samannäköistä seinää voi olla paikattavana hyvin erilaiset, ja siksi myös työn hinta vaihtelee. Työtä pidentävät ja kallistavat etenkin:

• syvä vaurio, joka vaatii useamman kerroksen,
• monta pientä hajanaista kohtaa yhden yhtenäisen alueen sijaan,
• nurkat, ikkunapielet, kaaret ja ovenkarmien ympärykset,
• työ katon rajassa tai porrashuoneessa,
• rapautunut, mureneva rappaus, joka pitää ensin hakata pois,
• kostea rakenne, joka täytyy kuivattaa tai jonka kosteuden syy pitää selvittää ennen korjausta,
• kalustettu asunto, jossa huonekalut ja lattiat on suojattava.

Tyhjässä huoneessa, kuivalla ja lujalla seinällä ja yhtenäisillä paikkauskohdilla työ etenee nopeasti ja siististi.

• Laasti heikon pohjan päälle. Jos korjauksen alle jää kumiseva vanha kerros, paikka halkeaa tai irtoaa myöhemmin sen mukana.
• Pohjustus jätetään väliin. Imukykyinen tiili tai kevytbetoni imee laastista veden liian nopeasti, eikä laasti ehdi kovettua kunnolla.
• Kipsi kosteaan kohtaan. Jos rakenne on kostea tai siihen vuotaa vettä, syy korjataan ensin. Vasta sen jälkeen pinnan paikkaamisessa on järkeä.
• Maalaus märän paikan päälle. Kuivumattomaan kohtaan maali värjäytyy, siihen jää läikkiä tai se hilseilee.
• Rakenteellisen halkeaman peittäminen. Vinot halkeamat ikkunoiden ja ovien nurkista tai halkeamat, jotka aukeavat uudelleen korjauksen jälkeen, voivat johtua rakenteen liikkeistä. Tällaisen halkeaman arvioi ensin rakennesuunnittelija, sillä pelkkä laasti ei ratkaise ongelmaa.

Tulppien reiät, pienet kolhut ja matalan uran kuivassa huoneessa voit korjata itse. Isot alueet, paksut kerrokset ja työt korkean katon rajassa kannattaa jättää ammattilaiselle.

1. Irrota seinästä tulpat ja naulat, etsi irtonaiset kohdat koputtamalla ja poista ne lujaan pohjaan asti.
2. Puhdista kohta pölystä siveltimellä tai imurilla.
3. Sivele pohjuste laastin valmistajan ohjeen mukaan ja anna sen kuivua.
4. Sekoita puhtaaseen veteen vain sen verran laastia, kuin ehdit käyttää ennen kuin se alkaa kovettua.
5. Painele laasti reikään ja vedä se lastalla tai oikolaudalla seinän tasoon.
6. Jos kohta on syvä, anna ensimmäisen kerroksen kovettua ja levitä toinen kerros.
7. Hierrä kohta sileäksi kovettumisen jälkeen, anna kuivua ja vasta sitten tasoita tai maalaa.

Tarkista valmiit paikkaukset sivuvalossa, esimerkiksi taskulampulla seinän suuntaisesti valaisten. Silloin näet jokaisen epätasaisuuden, jonka maali myöhemmin paljastaisi.

• korjatut kohdat eivät kumise koputettaessa,
• paikka on samassa tasossa seinän kanssa, eikä oikolautaa vasten näy porrasta tai kuoppaa,
• nurkat ovat suorat ja ehjät,
• korjauksessa ei ole hiushalkeamia eikä kuplia,
• eri materiaalien rajoille on upotettu verkko,
• materiaali sopii tilaan, eikä kipsiä ole käytetty kosteissa tiloissa tai ulkona,
• tekijä on kertonut, milloin seinän voi tasoittaa tai maalata.