Muurattujen väliseinien verkotus

Jokainen väliseinä ei tarvitse verkkoa koko pinnalle. Joissakin tilanteissa halkeamien riski kuitenkin kasvaa selvästi, ja silloin verkotus kannattaa:

• uudisrakennus: muuraus kuivuu vielä ja rakennus elää ensimmäisinä vuosina hieman, joten väliseinät liikkuvat enemmän kuin vanhassa talossa,
• eri materiaalit vastakkain: kun tiili kohtaa kevytbetonin tai muuraus betonipilarin tai palkin, materiaalit reagoivat lämpöön ja kosteuteen eri tavalla, ja saumakohtaan syntyy helposti halkeama,
• suuret pinnat ja ohuet seinät: pitkä ja ohut väliseinä taipuu helpommin, jolloin pinta halkeilee herkemmin,
• remontti: vanha seinä, jonka pinta on luja mutta epätasainen tai halkeillut, saa verkosta yhtenäisen ja koossa pysyvän alustan,
• aukkojen ympäristö: ovien ja kulkuaukkojen kulmat halkeavat yleensä ensimmäisinä, joten niihin laitetaan verkkoa silloinkin, kun muuta seinää ei verkoteta.

Ohutsaumamuuratuissa harkkoseinissä verkotus tehdään usein osana ohutta tasoitekerrosta perinteisen rappauksen sijaan. Paksussa kalkkisementtirappauksessa verkko upotetaan rappauksen ylempiin kerroksiin, tai vain riskikohdat vahvistetaan.

Lopputuloksen laatu ratkeaa jo muurausvaiheessa. Jos seinä on vino tai saumat pullottavat, verkotettu tasoite ei piilota sitä, vaan toistaa saman muodon. Itse työ etenee näin:

1. Alustan valmistelu: pinnasta poistetaan pöly, laastinjäämät ja rasva. Isommat kolot ja lohkeamat täytetään ja tasataan etukäteen.
2. Pohjustus: imukykyinen alusta, tyypillisesti kevytbetoni, käsitellään pohjusteella, jotta laasti ei kuivu liian nopeasti ja tarttuu hyvin.
3. Riskikohtien vahvistus: aukkojen kulmiin asetetaan vinottain verkkokaistaleet, ja eri materiaalien saumakohtaan laitetaan kaista, joka ulottuu sauman molemmille puolille.
4. Ensimmäinen kerros: verkotuslaastia levitetään seinään suunnilleen verkon levyinen kaista, yleensä hammaslastalla.
5. Verkon painaminen: verkko asetetaan ylhäältä alas ja painetaan lastalla tuoreeseen laastiin keskeltä reunoja kohti niin, ettei siihen jää ryppyjä tai ilmakuplia. Vierekkäiset kaistat limitetään yleensä noin 10 cm.
6. Toinen kerros: ensimmäisen kerroksen ollessa vielä märkä päälle vedetään ohut kerros, joka peittää verkon kokonaan ja tasaa pinnan.
7. Kuivuminen: seinä kuivuu kerroksen paksuuden, lämpötilan ja huoneilman kosteuden mukaan. Vasta sen jälkeen tehdään viimeistelytasoitus, rappaus tai maalaus valmistajan ohjeen mukaan.

Yksi tärkeä yksityiskohta: verkko kuuluu laastin sisään, ei suoraan muurauksen pintaan. Parhaiten se toimii kerroksen ylemmässä kolmanneksessa. Jos verkko liimataan paljaaseen seinään ja laasti levitetään vain päälle, raudoitteesta ei ole juuri hyötyä.

Sisäväliseinissä käytetään alkalinkestävää lasikuituverkkoa. Sementti- ja kalkkipohjaiset laastit ovat emäksisiä, ja käsittelemätön lasikuitu menettäisi niissä vähitellen lujuuttaan. Sisäseiniin valitaan yleensä kevyempi verkko kuin julkisivujen lisäeristykseen, mutta ratkaiseva on laastin tai tasoitteen valmistajan suositus.

Laastin tai tasoitteen pitää olla tarkoitettu raudoitusverkon upotukseen ja sopia kyseiselle alustalle. Märkätiloissa, joihin tulee vedeneristys ja laatoitus, valitaan tuote, joka kestää kosteutta ja jonka päälle vedeneristys- ja laatoitusjärjestelmän valmistaja sallii työskentelyn. Käytännössä kannattaa pysyä saman valmistajan järjestelmässä pohjusteesta viimeiseen kerrokseen, jolloin kerrokset sopivat varmasti yhteen.

Työn vaativuuteen ja sitä kautta hintaan vaikuttaa eniten alustan kunto. Suora ja puhdas ohutsaumamuurattu harkkoseinä verkotetaan nopeasti. Vino muuraus, rapautuneet saumat tai vanhan rappauksen jäänteet tarkoittavat enemmän esityötä. Aikaa vievät myös aukot, nurkat, syvennykset ja sähkörasiat, joiden ympäriltä verkko pitää leikata ja limittää huolellisesti. Korkeissa seinissä tarvitaan teline tai siirrettävä työtaso. Vähemmän näkyvä mutta tärkeä tekijä on rakenteen kosteus: märkää uudisrakennusta ei kannata kiirehtiä, koska laasti ei välttämättä kuivu siinä kunnolla.

• verkko ilman limitystä tai rakoja kaistojen välissä: juuri raudoittamattomaan kohtaan ilmestyy myöhemmin suora halkeama,
• verkko suoraan muurauksen pinnassa: sillä ei ole tilaa toimia, ja se irtoaa helposti laastin mukana,
• verkon kuvio näkyy läpi: pintakerros jäi liian ohueksi, ja maalauksen jälkeen verkon ruudukko erottuu,
• rypyt ja kuplat: ne syntyvät, kun verkkoa vedetään reunasta tai painetaan jo kuivuneeseen laastiin,
• vinokaistat puuttuvat ovien kulmista: aukon kulmasta lähtevä halkeama on käytännössä yksi tavallisimmista reklamaatioiden aiheista,
• työ huonoissa olosuhteissa: kylmässä tai liian lämpimässä huoneessa ja suorassa vedossa laasti kuivuu huonosti.

Kannattaa myös tietää, ettei verkko pysäytä kaikkea. Väliseinän ja katon välinen halkeama syntyy usein siksi, että välipohja taipuu kuormituksen alla. Siihen tehdään yleensä liikesauma tai joustava liitos sen sijaan, että luotettaisiin verkkoon. Jos seinään ilmestyy vinoja tai kasvavia halkeamia, kyse ei ole pinnan ongelmasta, ja silloin kannattaa pyytää paikalle rakennesuunnittelija.

Verkotuksen voit tehdä itsekin, jos sinulla on kärsivällisyyttä ja työskentelet matalalta, tukevalta työtasolta. Valitse ensimmäiseksi kohteeksi pieni seinä, esimerkiksi varastossa tai vaatehuoneessa, ja etene rauhassa kaista kerrallaan.

1. Puhdista seinä pölystä ja laastinjäämistä, täytä isommat kolot etukäteen.
2. Käsittele alusta pohjusteella ja anna kuivua ohjeen mukaan.
3. Leikkaa verkosta seinän korkuisia kaistoja ja valmistele pienempiä paloja aukkojen kulmiin.
4. Asenna vinokaistat ovien kulmiin ja kaista eri materiaalien saumaan.
5. Sekoita laasti valmistajan ohjeen mukaan ja anna sen seistä hetki.
6. Levitä laastia hammaslastalla yhden kaistan levyiseltä alalta.
7. Aseta verkko ylhäältä alkaen ja paina se lastalla keskeltä reunoja kohti.
8. Jatka seuraavalla kaistalla noin 10 cm limityksellä.
9. Peitä verkko ohuella laastikerroksella märkää märälle ja tasoita.
10. Anna seinän kuivua ja tee seuraavat kerrokset vasta sen jälkeen.

Jos törmäät vanhaa rappausta poistaessasi tai uria tehdessäsi sähköjohtoon, keskeytä työ. Sähkötyöt kuuluvat rekisteröidylle sähköurakoitsijalle. Kerrostalossa kerro remontista etukäteen isännöitsijälle, varsinkin jos esityöt pitävät meteliä. Monessa taloyhtiössä tästä tehdään muutostyöilmoitus.

Tarkista seinä vastaanotossa viistossa valossa, esimerkiksi pitämällä taskulamppua seinän pintaa vasten. Näin näet epätasaisuudet, jotka tavallisessa valossa jäävät huomaamatta.

• verkko ei näy läpi eikä nouse pintaan missään kohdassa,
• pinnassa ei ole kuplia, ryppyjä eikä irtoavia kohtia,
• ovien ja kulkuaukkojen kulmissa on vinokaistat,
• eri materiaalien saumat on peitetty verkolla, joka ulottuu molemmille puolille,
• pinta on suora, eikä oikolautaa vasten näy selviä notkoja,
• rasioiden ja kulmien ympäristö on siistitty, eikä verkkoa ole leikattu niistä liian lyhyeksi,
• tekijä on kertonut, mitä materiaaleja käytettiin ja milloin seuraavan kerroksen voi tehdä.