Aitakehyksen asennus

Kehys on täsmälleen yhtä suorassa kuin tolpat sen alla. Siksi suurin osa työstä tehdään ennen kuin ensimmäistäkään kehystä nostetaan paikalleen.

• Linjan merkitseminen. Aidan kulkureitti merkitään kepeillä ja kiristetyllä linjanarulla. Tolppien väli on yleensä noin 2-3 metriä, mutta tarkan välin määrää kehysten leveys.
• Tolppien asentaminen. Suomessa routa on aidan suurin vihollinen. Perustuksen pitää ulottua routimattomaan syvyyteen tai olla routaeristetty. Routasyvyys vaihtelee paljon alueen ja maalajin mukaan ja on usein reilusti yli metrin. Kuopan pohja tiivistetään, sinne lisätään yleensä soraa, ja tolppa valetaan betoniin tarkasti pystysuoraan. Monessa kohteessa käytetään myös maaruuveja tai valmiita perustusholkkeja, jos maaperä sen sallii.
• Betonin kovettuminen. Tolppia ei saa kuormittaa, ennen kuin betoni on kovettunut. Betonisekoituksen valmistaja kertoo, kauanko siihen menee. Pikakovettuva tolppabetoni on valmis nopeammin, tavallinen betoni tarvitsee yleensä päiviä.
• Kehysten kiinnittäminen. Kehykset kiinnitetään tolppiin kiinnikkeillä ja ruuveilla, teräsaidoissa joskus myös hitsaamalla. Työ aloitetaan päätytolpasta, ja jokainen kehys tarkistetaan heti vesivaa'alla ja linjanarua vasten.
• Kiristys ja täyte. Kun kaikki kehykset ovat oikeilla paikoillaan, liitokset kiristetään ja täyte asennetaan, jos se ei ole valmiiksi osa kehystä.

Miksi jokainen kehys tarkistetaan erikseen? Ensimmäisen välin pieni heitto siirtyy kaikkiin seuraaviin. Linjan lopussa siitä tulee näkyvä rako tai jännite rakenteeseen.

Kuumasinkitty teräskehys kestää eniten rasitusta. Se sopii paikkoihin, joissa aitaan osuu kova tuuli, lumikuorma tai joissa aidan pitää toimia kunnon esteenä. Sinkitys, usein jauhemaalauksen kanssa, suojaa terästä ruosteelta. Kun terästä leikataan tai porataan, suojaus rikkoutuu, ja kohta pitää käsitellä heti sinkkimaalilla.

Alumiinikehys on kevyempi eikä ruostu, joten se ei juuri kaipaa huoltoa. Se on terästä joustavampi, joten sitä käytetään lähinnä koristeellisissa ja vähemmän rasitetuissa aidoissa, tyypillisesti uudisrakennusten katuaidoissa.

Puutäytteinen kehys näyttää pihalla luontevalta. Metallikehys kantaa rakenteen, puu antaa ilmeen. Puu pitää kuitenkin käsitellä säännöllisesti ja suojata kosteudelta, muuten se harmaantuu ja lahoaa nopeasti.

Mittatilauskehykset kannattavat rinnetontilla, epäsäännöllisellä tontilla tai kun aidan korkeus poikkeaa tavallisesta. Vakioelementtejä jouduttaisiin muokkaamaan pitkään, mutta mittausten mukaan tehty kehys sopii paikalleen kerralla.

Tasainen tontti, hyvä kulku, helposti kaivettava maa ja yhden leveyden järjestelmäkehykset tarkoittavat nopeaa asennusta. Työtä taas pidentävät ja kallistavat:

• rinne, jossa kehykset pitää porrastaa tai valmistaa vinoiksi,
• kivinen tai savinen, voimakkaasti routiva maa tai korkealla oleva pohjavesi,
• kallio, johon tolpat joudutaan poraamaan ja kiinnittämään,
• poikkeavat mitat, kulmat ja linjan taitokset,
• hitsaus ja liitosten korroosiosuojaus työmaalla,
• raskaat umpitäytteiset kehykset, joiden nostamiseen tarvitaan useampi ihminen tai kone,
• vanha aita, joka pitää ensin purkaa perustuksineen.

Ennen kaivamista on tärkeää selvittää, kulkeeko aidan linjalla maanalaisia sähkö-, vesi-, tele- tai kaasujohtoja. Johtojen sijainnin saa selville verkkoyhtiöiltä tai niiden yhteisen johtotietopalvelun kautta, ja tarvittaessa ne näytetään maastossa. Jos osut kaivaessa sähkökaapeliin, älä koske siihen ja ilmoita asiasta verkkoyhtiölle. Jos vaurioitat kaasuputkea tai haistat kaasua, poistu paikalta ja soita 112.

Jos tolpat on jo valettu tukevasti ja kehykset ruuvataan kiinnikkeillä, pystyt tekemään asennuksen itsekin. Tarvitset avustajan, vesivaa'an, linjanarun, akkuruuvinvääntimen ja kiintoavaimet. Hitsaustyöt kannattaa jättää hitsaajalle.

1. Varmistaa, että tolppien betoni on kovettunut valmistajan ohjeen mukaan.
2. Kiristää linjanaru kehysten yläreunan korkeudelle koko aidan matkalta.
3. Tarkistaa tolppien pystysuoruus vesivaa'alla ja mitata tolppien välit.
4. Kiinnittää kiinnikkeet tolppiin samalle korkeudelle narun mukaan.
5. Asettaa ensimmäinen kehys päätytolpan viereen ja kiristää ruuvit aluksi vain kevyesti.
6. Tarkistaa kehys vesivaa'alla sekä vaaka- että pystysuunnassa ja oikaista tarvittaessa.
7. Jatkaa seuraavilla kehyksillä samalla tavalla ja tarkistaa linjaa narua vasten koko ajan.
8. Kiristää kaikki ruuvit kunnolla, kun kaikki kehykset ovat paikallaan.
9. Käsitellä sinkkimaalilla jokainen leikkauskohta, porareikä ja naarmu.
10. Asentaa täyte, jos se ei ole osa kehystä, ja kiristää verkko tasaisesti ilman aaltoilua.

• Epätasaiset tolppavälit. Kehys ei mahdu paikalleen tai siihen syntyy jännitystä.
• Liian matala perustus. Routa nostaa ja kallistaa routarajan yläpuolelle jääneitä tolppia talvi talvelta.
• Tuoreen betonin kuormittaminen. Tolppa liikahtaa, eikä sitä saa enää suoraksi.
• Tarkistus vasta lopussa. Virheet kertautuvat, ja koko linja joudutaan korjaamaan.
• Käsittelemättömät leikkaukset ja reiät. Ruoste alkaa juuri sieltä, missä sinkitys on rikkoutunut.
• Heikkolaatuiset kiinnikkeet. Sinkitsemättömät ruuvit ruostuvat, ja liitokset löystyvät.

• tolpat seisovat pystysuorassa eivätkä liiku painettaessa,
• kehysten yläreuna on yhtä linjaa, rinteessä porrastus on tasainen,
• kehyksen ja tolpan väliset raot ovat samankokoiset koko matkalta,
• kaikki ruuvit ovat kireällä eikä yhtään puutu,
• leikkaukset, reiät ja hitsaussaumat on suojattu korroosiolta,
• täyte on tukevasti kiinni eikä verkko aaltoile,
• tolppien ympärillä oleva betoni on ehjä ja vesi valuu tolpasta poispäin,
• ympäristö on siivottu ja kaivumaat viety pois tai levitetty sovitusti.