Piikkilangan kiristys

Varmista ennen töiden aloittamista, missä tontin raja tarkalleen kulkee. Rajapyykit kannattaa etsiä esiin ja aidan paikasta on hyvä sopia naapurin kanssa, niin vältät myöhemmät erimielisyydet. Jos piikkilanka tulee kävelytien tai muun kulkureitin viereen, muista, että siihen voi joku satuttaa itsensä. Hevoslaitumelle piikkilankaa ei yleensä suositella lainkaan, koska hevonen voi loukkaantua siihen pahasti.

Varsinainen kiristys tehdään vasta, kun tolpat ovat paikallaan ja mahdolliset betonivalut ovat kovettuneet. Työ etenee tavallisesti näin:

1. Kiinnitä langan alkupää tukevasti kulma- tai päätytolppaan, mieluiten kiertämällä lanka useamman kerran tolpan ympäri ja lukitsemalla se kiinnikkeellä.
2. Pura lankaa aitalinjaa pitkin ja ripusta se löysästi välitolppien koukkuihin tai kiinnikkeisiin.
3. Asenna toiseen päähän kiristin ja kiristä lankaa vähitellen ilman nykäyksiä.
4. Tarkista, että lanka on suora eikä tartu mihinkään, ja kiinnitä se sitten jokaiseen tolppaan.
5. Jos lankoja on useampi rivi, kiristä jokainen rivi erikseen ja pidä rivien väli korkeussuunnassa samana.

Miksi kulma- ja päätytolpat ovat niin tärkeitä? Koko langan vetovoima kohdistuu juuri niihin. Siksi niihin lisätään yleensä vinotuet, jotka estävät tolppaa kallistumasta kiristettäessä aitaosuuden sisäänpäin.

Piikkilangat eroavat toisistaan langan paksuuden, piikkien tiheyden ja pintakäsittelyn osalta. Pysyvään aitaan valitaan lähes aina sinkitty lanka. Ohuen sinkkikerroksen lanka ruostuu nopeammin ja katkeaa helpommin kiristettäessä. Muovipinnoitettu lanka sopii paikkoihin, joissa ulkonäöllä on merkitystä.

• Kiristimet mahdollistavat langan hallitun kiristämisen ja helpon jälkikiristyksen, kun lanka löystyy.
• Teräspylväät ovat yleinen valinta tukevaan ja edulliseen aitaan.
• Betonitolpat ovat järeämpiä ja sopivat pitkille osuuksille ja suuremmalle kuormitukselle.
• Kyllästetyt puutolpat ovat Suomessa tavallisia laitumilla ja tilapäisissä aidoissa. Lanka kiinnitetään niihin usein aitaniiteillä.
• Ulokekannake eli tolpan yläpään vino jatke kannattaa lankaa kulmassa ja vaikeuttaa aidan yli kiipeämistä. Sitä käytetään aidoissa, joissa kohteen suojaaminen on etusijalla.

Pienet osat, kuten kiinnikkeet, sidelanka ja koukut, jäävät usein vähälle huomiolle. Käytännössä juuri niistä riippuu, pysyykö lanka paikallaan.

Helpoin tilanne on tasainen maasto, säännöllisin välein asennetut tolpat ja hyvä kulku koko aitalinjan vierellä. Tolppaväli on tavallisesti noin kahdesta kolmeen metriin. Kun tolpat ovat tasavälein, lanka kiristyy helposti ja tasaisesti.

Työtä pidentää ja tekee siitä kalliimman erityisesti:

• rinne tai kumpuileva maasto, jossa lanka on vedettävä osissa lisäkiinnityspisteiden avulla,
• monet mutkat ja kulmat, koska jokainen kulma on oma kiristyspisteensä vinotukineen,
• useampi lankarivi tai asennus korkealla olevaan ulokekannakkeeseen,
• pusikoitunut aitalinja, pensaat ja huono kulku,
• vanhan, ruostuneen langan purkaminen ennen uutta asennusta.

Käytännössä samat virheet toistuvat usein:

• Liian löysä kiristys. Lanka aaltoilee, hankaa tuulessa tolppia vasten ja on helppo ylittää.
• Liian kova kiristys. Langalla ei ole varaa kutistua pakkasella, jolloin se voi katketa tai repiä päätytolpan irti.
• Kulmatolpat ilman vinotukea tai liian matalalle asennettuina. Ne kallistuvat ajan mittaan, ja koko osuus löystyy. Suomessa routa voi lisäksi nostaa huonosti asennettuja tolppia.
• Koko pituuden kiristäminen kerralla vähittäisen kiristämisen sijaan. Jännitys jakautuu silloin epätasaisesti.
• Työskentely ilman käsineitä ja suojalaseja. Jos kireä lanka pääsee irti, se voi vahingoittaa käsiä ja silmiä vakavasti.

Myös lämpötila kannattaa ottaa huomioon. Helteellä kiristetty lanka kutistuu talvella ja kiristyy entisestään. Siksi sitä ei pidä vetää aivan äärimmilleen.

Jos sinulla on matala aita ja tolpat ovat tukevasti paikallaan, pystyt kiristämään langan itsekin. Tarvitset paksut työkäsineet, suojalasit, kiristimen tai kiristyspihdit sekä sivuleikkurit. Asennus ulokekannakkeisiin tai korkeaan aitaan kannattaa jättää ammattilaiselle.

1. Pue ylle tukeva, pitkähihainen vaatetus, käsineet ja suojalasit.
2. Tarkista, että kulma- ja päätytolpat ovat tukevia ja niissä on vinotuet.
3. Kierrä langan pää päätytolpan ympäri ja lukitse se kiinnikkeellä tai sidelangalla.
4. Pura lankarulla hitaasti, mieluiten tangon varassa, jotta lanka ei kierry eikä mene sotkuun.
5. Ripusta lanka löysästi välitolppien kiinnikkeisiin samalle korkeudelle.
6. Kytke kiristin toiseen päähän ja kiristä lankaa vähitellen muutamalla lyhyellä liikkeellä.
7. Kokeile kireyttä painamalla lankaa käsineen läpi: sen pitää joustaa hieman, mutta se ei saa näkyvästi notkua.
8. Kiinnitä lanka jokaiseen tolppaan ja katkaise ylimääräiset päät niin, etteivät ne törrötä ulospäin.
9. Tarkista kireys muutaman viikon kuluttua ja kiristä tarvittaessa lisää.

Kävele koko aitalinja läpi ja tarkista seuraavat asiat:

• lanka on suora koko matkalta, ilman aaltoja ja notkoja,
• painettaessa lanka joustaa hieman, mutta se ei ole kiristetty katkeamisen rajalle,
• kulma- ja päätytolpat ovat pystysuorassa ja niissä on vinotuet,
• lanka on kiinnitetty jokaiseen tolppaan eikä luista mistään kohdasta,
• lankarivit ovat samalla korkeudella ja tasaisin välein,
• kiristimet ovat helposti saatavilla myöhempää jälkikiristystä varten,
• langan päät on taivutettu eivätkä ne törrötä ympäristöön,
• sinkityksessä ei näy työkalujen aiheuttamia vaurioita.