Aitaverkon asennus 1,8 m asti

Enintään 1,4 m korkea verkko on tavallinen puutarhojen ja mökkien ympärillä sekä naapuritonttien välissä. Se pysäyttää koiran ja suurimman osan pienriistasta, näyttää kevyeltä eikä peitä näkymää. Tämä on yksinkertaisin vaihtoehto, ja kätevä kotiremontoija selviää siitä itse.

Enintään 1,8 m korkea verkko on yleinen omakotitalojen ympärillä. Aikuinen ei enää kiipeä sen yli ohimennen, ja aita päästää silti valon ja ilman läpi. Isompaan pintaan kohdistuu kuitenkin enemmän tuulta, joten etenkin kulma- ja päätytolpat on asennettava huolellisemmin.

Yli 3 m korkea verkko kuuluu lähinnä teollisuusalueille, varastoille, urheilukentille, tiloille ja riistatarhoihin. Kyse ei ole enää tavallisesta pihan aidasta vaan rakenteesta, johon tuuli painaa kuin purjeeseen. Siihen käytetään paksumpia tolppia, syvempiä perustuksia, useampia kiristyslankarivejä ja usein myös yläulokkeita piikki- tai teräslangalle. Tällaisen aidan suunnittelu ja rakentaminen kuuluu ammattilaiselle.

• Sinkitty verkko on yksinkertainen ja sopii paikkoihin, joissa toimivuus ratkaisee ulkonäköä enemmän. Kosteassa ympäristössä siihen voi ajan mittaan tulla ruostetta.
• Muovipinnoitettu verkko on sinkittyä lankaa, jonka päällä on PVC-kerros, yleensä vihreä. Se kestää paremmin kosteutta ja kolhuja ja näyttää pihalla luontevammalta. Pysyvään aitaan talon ympärille valitaan tavallisesti tämä.
• Hitsattu tai paksumpi punottu verkko on käytössä korkeissa aidoissa, joissa verkon pitää kestää suurempaa kiristystä.

Verkon lisäksi tarvitset välitolpat, jykevämmät kulma- ja päätytolpat, vinotuet, kiristyslankaa, lankakiristimet, sidelankaa tai kiinnikkeet sekä betonia tolppien perustuksiin. Pienissä kiinnitystarvikkeissa ei kannata säästää, koska juuri niistä aita löystyy ensimmäisenä.

Ensin on tiedettävä tontin raja tarkasti. Jos et ole varma, missä se kulkee, etsi rajapyykit maastosta tai pyydä maanmittausalan ammattilaista näyttämään raja, ettei aita päädy naapurin puolelle. Aitalinjasta kannattaa myös jutella naapurin kanssa etukäteen. Sen jälkeen linja merkitään kepeillä ja narulla, ja portin ja kulmien paikat päätetään.

Tolpat sijoitetaan yleensä 2 ja 2,5 metrin välein, tuulisella paikalla ja korkeassa aidassa tiheämmin. Suomessa suurin haaste on routa. Tavallisen aidan tolppakuopat tehdään yleensä noin 80 senttiä tai metrin syvyisiksi, routivassa savi- tai silttimaassa ja pohjoisessa usein syvemmälle. Kuopan ympärille kannattaa tällöin vaihtaa routimatonta soraa, ja perustuksen yläosan on oltava sileä ja kapeneva, ettei routa saa siitä otetta ja nosta tolppaa. Vaihtoehto betonoinnille on maaruuvi, joka sopii moniin maalajeihin.

Ensimmäisenä betonoidaan kulma- ja päätytolpat vinotukineen, koska koko verkko kiristetään niiden varaan. Niiden väliin vedetään naru, jonka mukaan välitolpat asennetaan, ja jokainen tarkistetaan vesivaa'alla. Betonin on kovetuttava ennen kuin tolppia kuormitetaan kiristyksellä. Valmistajat ilmoittavat tähän yleensä useita päiviä.

Tavallisessa aidassa kiristyslanka vedetään kolmeen riviin: alas, keskelle ja ylös. Korkeat aidat tarvitsevat enemmän rivejä. Verkko levitetään aidan viereen, kiinnitetään päätytolppaan ja kiristetään vähitellen, ei nykäisemällä, kohti toista päätä. Lopuksi verkko sidotaan jokaiseen tolppaan ja kiristyslankoihin.

Helpointa on työskennellä tasaisella ja pehmeällä maalla, hyvien kulkuyhteyksien varrella ja ilman vanhaa aitaa. Työtä hidastavat ja kallistavat sen sijaan:

• kivinen tai savinen maa, jossa kuoppia on vaikea kaivaa,
• rinne, jossa aita pitää porrastaa tai verkko sovittaa maaston mukaan,
• vanhan aidan purku ja vanhojen betonianturoiden poisto,
• monet kulmat, portit ja lyhyet osuudet, koska jokainen pää tarvitsee vinotuen,
• alareunan kaivuesteet, piikkilanka tai yläulokkeet,
• yli 3 metrin korkeus, jolloin työskennellään telineeltä tai nostimelta.

• Liian matalat perustukset. Routa nostaa tolppaa ensimmäisenä talvena, tai se alkaa heilua kovassa tuulessa ja vetää mukanaan koko aitavälin.
• Kulmista puuttuvat vinotuet. Kiristetty verkko vetää kulmatolppaa vähitellen sisäänpäin.
• Kiristys tuoreeseen betoniin. Tolppa kallistuu, eikä sitä saa enää suoraksi.
• Liian pitkät tolppavälit. Verkko painuu tolppien välissä.
• Epätasainen tai liian kova kiristys. Löysä verkko aaltoilee, liian kireä taivuttaa tolppia.
• Vino aitalinja. Pitkässä aidassa pienikin poikkeama alussa näkyy selvästi.
• Lumen unohtaminen. Jos aita on tien tai pihatien varressa, aurattu lumi painaa verkkoa. Jätä aidan ja auraus alueen väliin tilaa tai valitse jäykempi verkko.

Matalamman, enintään 1,4 tai 1,8 metrin aidan voit tehdä itse, jos sinulla on apulainen ja muutama päivä aikaa. Yli 3 metrin aita kannattaa jättää ammattilaiselle, koska siinä työskennellään korkealla ja rakenteen kestävyys on mitoitettava.

1. Tarkista tontin raja ja merkitse aitalinja kepeillä ja narulla.
2. Merkitse tolppien paikat noin 2 ja 2,5 metrin välein sekä kulmat ja portti.
3. Kaiva yhtä syvät kuopat maalajin ja roudan mukaan, yleensä noin 80 senttiä tai syvemmälle.
4. Betonoi kulma- ja päätytolpat vinotukineen ja tarkista ne vesivaa'alla.
5. Vedä naru päätytolppien väliin ja betonoi välitolpat sen mukaan.
6. Anna betonin kovettua valmistajan ohjeen mukaan.
7. Vedä ja kiristä kolme riviä kiristyslankaa.
8. Levitä verkko, kiinnitä se päätytolppaan ja kiristä vähitellen.
9. Sido verkko jokaiseen tolppaan ja lankoihin tasaisin välein.
10. Tarkista linja ja kireys ja taivuta terävät langanpäät.

• tolpat ovat pystysuorassa ja samassa linjassa, eikä mikään liiku painettaessa,
• kulma- ja päätytolpissa on vinotuet,
• betoniperustukset ovat ehjiä ja tyhjätilattomia, eikä vesi jää seisomaan niiden ympärille,
• kiristyslangat ovat kireällä ja tukevasti kiinni kiristimissä,
• verkko on suora, ilman aaltoja ja notkahduksia, ja samalla korkeudella koko matkalta,
• verkko on sidottu jokaiseen tolppaan ja lankoihin,
• verkon ja tolppien pinnoite on vahingoittumaton,
• terävät langanpäät on taivutettu ja aidan ympäristö siivottu.