Aitaverkon asennus yli 3,0 m

Hinnastossa työ lasketaan juoksumetreinä (jm) aidan pituuden mukaan. Verkon asennukseen kuuluu yleensä kiristyslankojen vetäminen, verkon aukaiseminen ja ripustaminen, sen kiristäminen, kiinnittäminen lankoihin ja pylväisiin sekä päättäminen pääty- ja kulmapylväisiin. Pylväiden asennus, perustusten valu, vinotuet, portit ja käyntiportit ovat yleensä omia nimikkeitään. Kun vertaat tarjouksia, tarkista siksi, mitä kuhunkin nimikkeeseen on laskettu. Usein käy niin, että yksi tarjous näyttää edullisemmalta vain siksi, että siitä puuttuvat pylväät tai kiinnitystarvikkeet.

Yli kolmen metrin korkeutta ei käytännössä koskaan saa katettua yhdellä tavallisella rullalla. Punottua aitaverkkoa myydään rullina yleensä noin kahden metrin korkeuteen asti. Korkeampia kokoja saa palloaitaverkkona, mutta niitä ei aina ole heti varastossa. Siksi työmaalla kootaan usein kaksi verkkokaistaa päällekkäin, ja ne yhdistetään vaakalangan tai vaakaputken kohdalla. Juuri tämä liitos on yksi suurimmista eroista matalampiin aitoihin.

Hinnastosta löytyy kaksi lähisukuista nimikettä, joilla kummallakin on oma sivunsa. Ero ei ole pelkästään korkeusmetreissä, vaan koko työtavassa:

• Aitaverkko enintään 1,4 m: matala aita puutarhan ympärille tai tontin osien erottamiseen. Työ tehdään maasta käsin, yleensä riittää kolme kiristyslankaa, yksi verkkokaista rullalta ja kaksi tekijää. Taitava kotiremontoija selviää tästä itsekin.
• Aitaverkko enintään 1,8 m: omakotitalon tavallisin raja-aita. Edelleen yksi kaista ja kolme lankaa, ja yläreunaan ylettää maasta tai matalilta tikkailta. Pylväiltä ja kiristykseltä vaaditaan enemmän, mutta työtapa on sama.
• Aitaverkko yli 3,0 m: kentät, tenniskentät, teollisuusalueet ja eläinaitaukset. Työ tehdään telineeltä tai nostimelta, lankoja on enemmän, keskelle tai ylös tulee usein vaakaputki, verkko kootaan useammasta kaistasta ja porukassa tarvitaan vähintään kolme henkilöä. Pylväät ovat järeämpiä, tiheämmässä ja syvemmälle perustettuja.

Miksi 1,8 ja 3,0 metrin väliltä ei löydy omaa portaata? Noin kahden metrin aita tehdään käytännössä samaan tapaan kuin enintään 1,8 metrin aita, vain korkeammalla verkolla. Kun korkeus ylittää kolme metriä, puutarha-aidan logiikka lakkaa pätemästä. Verkko alkaa käyttäytyä kuin iso purje, joka tarvitsee tukevan rungon. Jos aidan tehtävä on pysäyttää koira tai katse, valitse matalampi vaihtoehto. Jos sen pitää pysäyttää pallo, estää aikuisen kiipeäminen yli tai pitää aitauksessa hyppiviä eläimiä, tarvitset tämän nimikkeen.

Pylväät ja perustukset

Verkko asennetaan vasta valmiiseen kantavaan runkoon. Pylväiden on oltava valettuina, pystysuorassa ja samassa linjassa. Perustusbetoni tarvitsee aikaa. Ennen kuin pylväisiin aletaan kohdistaa vetoa, betonin pitäisi yleensä antaa kovettua vähintään useita päiviä. Tarkan ajan kertoo betonivalmisteen valmistaja, ja siihen vaikuttaa sää. Korkean verkon kiristys aiheuttaa päätypylväisiin suuria voimia, ja nuori betoni antaa niiden alla periksi. Silloin pylväs kallistuu pysyvästi.

Suomessa perustuksiin vaikuttaa lisäksi routa. Korkea ja painava aita pitää perustaa niin syvälle tai niin suojatuksi, ettei routa pääse nostamaan pylväitä talven aikana. Routanousu näkyy keväällä vinoina pylväinä ja löystyneenä verkkona. Jäätyneeseen maahan ei myöskään valeta, ja talvivalussa betonin kovettuminen hidastuu selvästi.

Yli kolmen metrin aidassa käytetään putkipylväitä, jotka ovat paksumpia ja seinämältään vahvempia kuin tavalliset puutarha-aidan pylväät. Pylväsväli on yleensä pienempi, noin 2,5 metriä tavallisen kolmen metrin sijaan, ja perustukset ovat syvempiä ja leveämpiä. Kulma-, pääty- ja suunnanmuutospylväät tarvitsevat vinotuet, ja pitkillä osuuksilla tukia lisätään myös välipylväisiin säännöllisin välein. Tarkat mitoitukset kannattaa jättää järjestelmän toimittajalle tai suunnittelijalle, varsinkin kun aitaan kohdistuu tuulikuormaa tai pallojen iskuja.

Maasto ja kulkureitti

• Aitalinjan vierellä pitää olla vapaa kaista, jota pitkin siirrettävä teline tai nostin pääsee kulkemaan.
• Maaston aidan alla pitäisi olla tasattu, jotta verkon alareuna ei roiku kuopan yllä eikä kaiva itseään kumpareisiin.
• Pensaat, oksat ja vanhan aidan jäänteet poistetaan etukäteen.
• Jos aita tulee tontin rajalle, rajan pitää olla selvä ja rajamerkit löydettävissä. Korkeassa aidassa muutaman sentin siirto on paljon työläämpi korjata kuin matalassa.

Punottu verkko rullalta

Perinteinen punottu aitaverkko on yleisin valinta kentille ja tenniskentille. Tässä korkeudessa valitaan paksumpi lanka ja pienempi silmäkoko, jotta verkko kestää pallon iskut eikä sitä pitkin pääse helposti kiipeämään. Verkkoa on saatavana sinkittynä ja muovipinnoitettuna. Sinkitty kestää paremmin kiristyksen aikaista mekaanista rasitusta. Muovipinnoitettu näyttää siistimmältä ja kestää korroosiota pidempään, mutta pinnoite ei saa repeytyä pihdeistä eikä kiristimistä. Siinä kohdassa, jossa pinnoite on rikki, lanka alkaa ruostua.

Hitsattu verkko ja aitaelementit

Hitsattu rullaverkko on jäykempää, ja suuressa korkeudessa se aaltoilee helposti, jos sitä ei kiristetä huolellisesti. Elementtijärjestelmiä, kuten 2D- ja 3D-paneeleita, käytetään tässä korkeudessa lähinnä urheilupaikoilla ja teollisuusalueilla, joissa paneelit asennetaan päällekkäin järjestelmäpylväisiin. Paneeleita ei kuitenkaan kiristetä, vaan ne kiinnitetään pidikkeisiin, joten kyse on hinnaston toisesta nimikkeestä. Tämä sivu koskee verkkoa, joka kiristetään pylväiden väliin.

Kiristyslangat, vaakaputket ja kiinnitystarvikkeet

Matalaan aitaan riittää kolme kiristyslankaa, mutta yli kolmen metrin korkeudessa lankoja tulee yleensä enemmän, noin 60 to 80 senttimetrin välein järjestelmän toimittajan ohjeen mukaan. Palloaidoissa käytetään ylälangan sijaan tai sen lisäksi vaakaputkea, joka pitää aidan muodossa ja estää pullistumisen. Lisäksi tarvitaan kiristystangot, jotka pujotetaan verkon läpi päätypylväillä, lankakiristimet, kiinnikkeet ja sidontalanka. Kiinnitystarvikkeissa pitäisi olla sama pintakäsittely kuin verkossa. Sinkitty kiinnike muovipinnoitetussa verkossa näyttää oudolta, ja eri metallien yhdistelmässä korroosio voi edetä nopeammin.

1. Rungon tarkastus. Asentaja tarkistaa pylväiden pystysuoruuden, linjan, vinotukien lujuuden ja betonin kovettumisen. Jos joku pylväs on vino, se korjataan nyt eikä vasta verkon kiristämisen jälkeen.
2. Kiristyslankojen vetäminen. Langat kiinnitetään päätypylväisiin, viedään välipylväiden kautta ja kiristetään vähitellen kiristimillä. Korkeassa aidassa langat kiristetään tasaisesti alhaalta ylöspäin, jotta pylväisiin ei kohdistu toispuoleista vetoa.
3. Vaakaputkien asennus. Jos järjestelmään kuuluu vaakaputki, se asennetaan pylväiden pantoihin ennen verkkoa.
4. Ensimmäisen kaistan aukaisu ja ripustus. Rulla aukaistaan aidan suuntaisesti, alkupäähän pujotetaan kiristystanko ja se kiinnitetään päätypylvääseen. Alakaista ripustetaan lankoihin. Kun kaistoja on kaksi päällekkäin, aloitetaan yleensä alhaalta.
5. Verkon kiristys. Osuuden toisessa päässä verkko kiristetään toisen kiristystangon ja vetolaitteen avulla. Suuressa korkeudessa vetoa tehdään useasta kohdasta yhtä aikaa. Muuten verkko kiristyy vain keskeltä ja yläosasta, ja alareuna jää löysäksi.
6. Kaistojen yhdistäminen. Yläkaista ripustetaan niin, että se jatkuu alakaistasta vaakalangan tai vaakaputken kohdalla. Kaistat yhdistetään punomalla lanka niiden läpi tai sitomalla tiheästi, jotta väliin ei jää rakoa, josta mahtuu pallo tai käsi.
7. Kiinnitys lankoihin ja pylväisiin. Verkko sidotaan lankoihin säännöllisin ja melko tiheisin välein sekä jokaiseen pylvääseen. Harva sidonta on tässä korkeudessa yleisin syy myöhempään pullistumiseen.
8. Päättäminen ja viimeistely. Kulmissa ja päädyissä verkko päätetään, ja ylimääräiset langanpäät taivutetaan sisäänpäin, jotta niihin ei tartu vaatteista tai käsistä. Alareuna tarkistetaan koko matkalta.

Työ korkealla

Verkon yläreuna on korkeudella, josta putoaminen tarkoittaa vakavaa vammaa. Pylvästä vasten nojaavilta tavallisilta tikkailta asentaminen ei ole turvallista, sillä tikkaat luiskahtavat helposti, kun verkkoa vedetään. Ammattilaiset työskentelevät siirrettävältä telineeltä tai henkilönostimelta ja käyttävät putoamissuojausta. Kovalla tuulella korkeaa verkkoa ei asenneta lainkaan. Aukaistu kaista käyttäytyy kuin purje ja voi kaataa ihmisen telineineen.

Kuinka kauan asennus kestää

Korkean verkon asennus on selvästi hitaampaa kuin matalampien vaihtoehtojen. Jokaista juoksumetriä kohden on enemmän lankoja ja sidontaa, usein kaistojen liitos ja jatkuva telineen siirtely. Kokenut porukka saa pienen kentän suoran osuuden valmiiksi yleensä muutamassa päivässä, mutta rikkonainen alue rinteessä voi viedä huomattavasti kauemmin. Tähän tulee lisäksi perustusbetonin kovettumisaika, joka ei voi limittyä verkon asennuksen kanssa. Järkevä aikataulu jättää väliä pylväiden valun ja kiristyksen välille ja varaa pelivaraa huonolle säälle.

Työn vaativuuteen ja sitä kautta hintaan vaikuttaa useampi asia kuin ensi silmäyksellä uskoisi:

• Suora ja pitkä osuus on helpoin. Porukka pääsee vauhtiin ja kiristää verkkoa pitkinä pätkinä kerralla.
• Monta kulmaa ja taitetta tarkoittaa monta päättämistä, kiristystankoa ja uutta kiristystä. Lyhyet osuudet etenevät hitaasti.
• Rinne vaikeuttaa kaikkea: verkkoa pitää leikata ja muotoilla, teline on vaikea saada vakaaksi ja alareunaa on vaikea pitää samalla korkeudella maasta.
• Huono kulkuyhteys, esimerkiksi aita aivan muurin, vesistön tai naapurin rakennuksen vieressä, jossa telinettä ei saa pystyyn, hidastaa työtä selvästi.
• Kaksi tai useampi kaista päällekkäin tuo lisäksi liitoksen, joka on hidas ja jonka pitää olla tarkka.
• Huolimattomasti tehdyt pylväät toisen urakoitsijan jäljiltä tarkoittavat usein, että asentaja joutuu ensin korjaamaan, tai verkkoa ei saa koskaan siististi kireälle.
• Sää: tuuli ja pakkanen pysäyttävät tai hidastavat työn, ja muovipinnoitettu verkko on kylmässä hauraampaa.

Korkea aitaverkko on harvoin ainoa työ. Kaivu- ja valutöiden ympäristössä pitäisi olla valmiina ennen verkon asennusta, jotta koneilla ei ajeta aidan vieressä. Kentillä tehdään usein ensin pinta, tekonurmi tai asfaltti, ja vasta sen jälkeen verkko. Muuten teline voi vaurioittaa pintaa. Työjärjestys kannattaa sopia etukäteen.

Jos aitaan aiotaan myöhemmin kiinnittää varjostinverkko, mainosbanderolleja tai antaa köynnösten kasvaa sen peitoksi, kerro siitä jo ennen pylväiden rakentamista. Paljas verkko ei juuri vastusta tuulta, mutta peitetty yli kolmen metrin pinta ottaa valtavasti tuulta vastaan, ja pelkälle verkolle mitoitetut pylväät voivat taipua tai irrota. Samoin käy huurteen ja tiheään verkkoon tarttuvan lumen kanssa, mikä Suomen talvessa on täysin tavallinen tilanne.

Portit ja käyntiportit asennetaan yleensä ennen verkkoa tai samaan aikaan, jotta verkko voidaan päättää niiden pylväisiin. Sähköjohdot, kentän valaistus ja pylväisiin tulevat kamerat ovat yksinomaan rekisteröidyn sähköurakoitsijan työtä. Ennen perustusten kaivamista tilaa kaapeli- ja johtonäyttö maanalaisille verkostoille. Jos kaivettaessa osutaan kaasuputkeen ja haistat kaasua, poistu paikalta ja soita 112.

• Liian löysä kiristys. Verkko pullistuu ensimmäisen kesän jälkeen, pylväiden väliin muodostuu "vatsoja" ja pallon iskut muuttavat sen muotoa pysyvästi.
• Harva sidonta lankoihin. Verkko liikkuu, yläkaista irtoaa alakaistasta ja väliin syntyy rako.
• Kiristys nuoreen betoniin. Päätypylväät kallistuvat sisäänpäin, koko aita löystyy ja korjaus tarkoittaa osuuden purkamista.
• Puuttuvat vinotuet. Kulmapylväs taipuu vähitellen. Yli kolmen metrin korkeudessa tämä tulee esiin nopeammin kuin matalassa aidassa.
• Liian matala perustus. Routa nostaa pylväitä epätasaisesti, ja keväällä aita on vino ja verkko löysällä.
• Väärin yhdistetyt kaistat. Aidan keskellä näkyy vaakasuora aalto tai rako, josta pallo pääsee läpi.
• Vaurioitunut muovipinnoite. Langoissa alkaa ajan myötä näkyä ruostepisteitä, varsinkin kohdissa, joissa verkkoa on vedetty pihdeillä.
• Terävät langanpäät. Kentällä ne ovat turvallisuusriski, sillä lapset satuttavat itsensä helposti ulkonevaan lankaan.
• Liian suuri rako maan rajassa. Aidan alta pääsee koira, pallo tai lapsi, mikä aitauksissa ja kentillä vie koko aidalta tarkoituksen.

Kävele valmis aita koko matkalta läpi molemmilta puolilta ja katso sitä myös kauempaa, sillä epätasaisuudet näkyvät silloin parhaiten. Paina verkkoa kädellä useasta kohdasta eri korkeuksilta. Sen pitäisi joustaa tasaisesti ja palata takaisin. Tarkista vastaanotossa, että:

• pylväät ovat pystysuorassa ja samassa linjassa, eikä mikään ole kallistunut kiristyksen jälkeen,
• verkko on tasaisesti kireällä koko korkeudeltaan, ilman pullistumia ja aaltoja,
• kaistojen välinen liitos on yhtenäinen, ilman rakoja ja näkyvää taitetta,
• verkko on sidottu jokaiseen lankaan ja pylvääseen tiheästi,
• kiristyslangat ovat kireällä ja kiristimet kiristetty,
• kulma- ja päätypylväissä on vinotuet ja ne ovat tukevat,
• vaakaputket, jos ne kuuluvat järjestelmään, ovat tiukasti pannoissaan,
• langanpäät on taivutettu sisäänpäin eikä niitä törrötä missään,
• muovipinnoite ei ole revennyt eikä hankautunut,
• alareuna pysyy sovitulla etäisyydellä maasta koko matkalta,
• ympäristö on siivottu, eikä sinne ole jäänyt langanpätkiä tai verkon leikkuujätettä, jotka voisivat satuttaa ihmisiä tai rikkoa ruohonleikkurin.