Muottiharkkoaita DT 12/15

DT tarkoittaa muottiharkkoa, ja numero kertoo harkon paksuuden senttimetreinä. DT 12 on noin 12 cm ja DT 15 noin 15 cm paksu. Harkon sisällä on ontelot, joihin laitetaan raudoitus ja valetaan betoni. Harkko toimii siis jäävänä muottina, ja varsinaisen kantavan rakenteen muodostaa betonisydän teräksineen.

Ohuet harkot sopivat erityisesti näihin tilanteisiin:

• sokkeli aitaelementeille, verkkoaidalle tai puiselle täytteelle, yleensä noin 30 ja 80 cm välisellä korkeudella,
• matala umpimuuri kävelytien, istutusalueen tai etupihan reunalla,
• aita kapealla kaistaleella rajan vieressä, jossa paksumpi seinä veisi turhaan tilaa,
• vanhan rapautuneen betonisokkelin korvaaminen samalla linjalla.

Miksi korkeus on ohuessa harkossa niin tärkeä? Umpinainen seinä toimii kuin purje. Mitä korkeampi se on, sitä enemmän tuuli painaa sitä ja sitä suuremmat voimat kohdistuvat seinän alaosaan perustuksen kohdalla. Kapea 12 tai 15 cm seinä on huonosti vakaa, joten korkeaa umpiaitaa siitä ei tehdä ilman paksummista harkoista tehtyjä pilareita tai rakennesuunnittelijan laskelmaa. Järkevän korkeuden kullekin harkolle ilmoittaa valmistaja, ja korkeammissa umpiseinissä kannattaa kysyä neuvoa rakennesuunnittelijalta.

NUMIQ-sivustolla on myös erillinen nimike muottiharkkoaidalle DT 20/25. Ne näyttävät samanlaisilta, mutta sopivat eri tehtäviin. Ero ei ole pelkästään paksuudessa, vaan myös siinä, mitä seinä kestää, miten se valetaan ja kuinka paljon työtä sen ympärillä on.

• Käyttötarkoitus: DT 12/15 on tyypillisesti sokkeli tai matala muuri. DT 20/25 valitaan korkeampiin umpiaitoihin, meluseiniin, porttipilareihin ja kohteisiin, joissa seinä tukee myös pientä maanpinnan korkeuseroa.
• Ontelot ja betoni: ohuissa harkoissa ontelot ovat kapeita, joten ne tarvitsevat hienorakeisen betonin ja huolellisemman valun. Paksuihin harkkoihin sopii tavallisempi betoni ja niihin mahtuu enemmän raudoitusta.
• Perustus: DT 12/15:n alle riittää yleensä kapeampi anturaperustus. DT 20/25:n alla perustus on leveämpi ja korkeammalla seinällä myös vahvemmin raudoitettu.
• Paino ja käsittely: ohuita harkkoja yksi ihminen nostaa helposti myös hankalasti saavutettavassa pihassa. Paksut ovat painavampia, ja pitkillä osuuksilla työ kannattaa suunnitella lavansiirtovaunun tai koneiden kanssa.
• Betonin menekki: samankorkuiseen juoksumetriin menee DT 12/15:een selvästi vähemmän betonia. Logistiikka helpottuu, ja betonin voi usein sekoittaa työmaalla itse.
• Riskit: ohut seinä on herkempi pullistumille valun aikana, tuulelle ja maanpaineelle. Paksu seinä on järeämpi, mutta suurempi virhe perustamisessa on siinä vaikeampi korjata.

Käytännössä: jos haluat sokkelin aitaelementeille eikä aita tue maata, DT 12/15 riittää yleensä hyvin. Jos haluat umpimuurin ihmisen korkeudelle, naapurin tontti on puoli metriä ylempänä tai seinään kiinnitetään raskas portti, valitse DT 20/25 tai vähintään paksummista harkoista tehdyt pilarit.

Tontin raja

Aita on rajalla, ja rajan paikan pitää olla varma. Käytännössä vanha aita on usein kymmeniä senttejä väärässä kohdassa. Jos et ole varma, etsi rajamerkit tai teetä rajan paikallistaminen ammattilaisella ja sovi asiasta naapurin kanssa jo ennen kaivuuta. Riita maakaistaleesta on paljon hankalampi ratkaista, kun betoni on jo valettu. Jos kyse on taloyhtiön pihasta, ota yhteyttä isännöitsijään ajoissa. Taloyhtiöissä pihan muutostöistä tehdään yleensä muutostyöilmoitus, ja hallitus päättää, mitä yhteiselle alueelle saa rakentaa.

Maanalaiset johdot ja putket

Aidan vierustalla kulkee usein vesijohto, sähkö- ja tietoliikennekaapeleita ja joillakin alueilla myös kaasuputki. Pyydä ennen kaivuuta johtoselvitys verkkoyhtiöiltä ja pyydä tarvittaessa kaapelinäyttö maastoon. Kaiva käsin aina, kun johto on lähellä. Jos kaivuussa vaurioituu kaasuputki tai haistat kaasua, siirry heti turvalliseen etäisyyteen, älä käytä tulta tai sähkölaitteita ja soita 112. Älä koske jännitteiseen kaapeliin. Vian korjaa verkkoyhtiö, ja kaikki sähkötyöt tekee vain rekisteröity sähköurakoitsija.

Perustus, routa ja kulku

DT 12/15 -harkot ladotaan betoniseen anturaan tai perustuspalkkiin. Suomessa routa on se asia, joka ratkaisee perustuksen. Routaraja on maan eteläosissa yleensä noin puolentoista metrin syvyydessä ja pohjoisessa selvästi syvemmällä, joten pelkkä matala valu routivaan maahan ei riitä. Perustus tehdään joko routimattomaan syvyyteen tai matalammaksi niin, että pohja vaihdetaan routimattomaan soraan tai murskeeseen ja alle asennetaan routaeristelevyt. Kumpaa tapaa käytetään, riippuu maaperästä, ja savimaalla kannattaa olla erityisen huolellinen.

Tuoreeseen perustukseen asennetaan pystysuorat tartuntateräkset, jotka myöhemmin sitovat perustuksen ja seinän yhteen. Tarkista, sisältääkö hinnaston nimike myös kaivuun ja perustuksen vai pelkän seinän. Järjestä kulku harkkolavan tuontia varten, paikka varastointiin sekä vesi ja sähkö betonimyllylle.

1. Aitalinja merkitään narulla kiintopisteiden väliin, ja määritellään yläreunan korkeus sekä portin, käyntiportin ja liikuntasaumojen paikat.
2. Perustus tarkistetaan: suoruus, korkeus ja tartuntaterästen paikat. Jos perustus ei ole suora, ensimmäinen harkkokerros oikaistaan laastilla.
3. Ensimmäinen harkkokerros asetetaan sementtilaastiin tarkasti narun ja vesivaa'an mukaan. Tämä on tärkein vaihe, koska jokainen virhe kertautuu ylempänä.
4. Seuraavat kerrokset ladotaan kuivana limitykseen, eli saumat siirretään puolen harkon verran. Päihin ja portin kohdille käytetään päätyharkkoja tai sovitettuja harkkoja.
5. Vaakaraudoitus asetetaan harkkojen uriin, yleensä noin joka toiseen kerrokseen, ja pystyteräkset jatketaan suunnitelman mukaan.
6. Seinä valetaan kerroksittain, ei koko korkeudelta kerralla. Betoni tiivistetään sauvomalla tai varovasti täryttämällä.
7. Pystysuoruus ja linja tarkistetaan vielä valun jälkeen, kun seinää voi hienosäätää.
8. Yläreuna viimeistellään: betoni tasataan, aitaelementtien tai tolppien kiinnikkeet asennetaan ja myöhemmin asennetaan kansikivet.
9. Pinta käsitellään betonin kuivuttua: rappaus, verhous, maalaus tai harkon jättäminen näkyviin, jos valmistaja sen sallii.

Ohuiden harkkojen valu

DT 12/15:ssä valu on työn herkin vaihe. Ontelot ovat kapeita, ja karkea kiviaines juuttuu niihin. Seinään syntyy tyhjiä kohtia ilman betonia, eikä niitä näe ulkopuolelta. Siksi käytetään betonia, jonka raekoko on yleensä enintään noin 8 mm ja jonka koostumus on notkea mutta ei vetinen. Lujuusluokan määrää harkkojen valmistaja tai suunnittelija, ja yleensä kyse on tavallisesta rakennebetonista.

Betoni valetaan kerroksittain. Valmistajat ilmoittavat yleensä muutaman harkkokerroksen kerrallaan, jotta tuoreen betonin paine ei pullista tai halkaise ohutta harkkoa. Tiivistys tehdään sauvomalla tai ohuella sauvatäryttimellä, lyhyesti ja varovasti. Liian pitkä tärytys saa ohuen seinän värähtelemään ja työntää sen pois linjasta.

Harkot

Muottiharkot valmistetaan betonista, osa sileäpintaisina ja osa karkeampina. Tavallinen harmaa harkko on tarkoitettu rapattavaksi tai verhottavaksi. Jos haluat aidan ilman rappausta, valitse harkko, jonka valmistaja ilmoittaa nimenomaan näkyviin jätettäväksi tai aitaharkoksi. Tavallisten muottiharkkojen lisäksi on koristeellisia aitajärjestelmiä lohkopintaisilla harkoilla, joihin kuuluu omat pilari- ja päätyosat.

Raudoitus

Ohuisiin harkkoihin laitetaan halkaisijaltaan pienempiä teräksiä, koska kapeisiin onteloihin ei mahdu paksua terästä riittävän betonipeitteen kanssa. Raudoitus ei saa nojata harkkoon, vaan sen pitää olla betonin ympäröimä. Muuten se ruostuu nopeasti. Aitaelementtien sokkelissa riittää yleensä yksinkertaisempi raudoitus, korkeammassa umpimuurissa ratkaisee rakennesuunnittelijan suunnitelma.

Yläreuna ja pinta

Yläreunaa suojaa betoninen tai kivinen kansikivi. Siinä pitää olla ulkonema ja tippanokka, jotta vesi ei valu seinää pitkin. Kansikiven alle laitetaan pakkasenkestävä laasti tai liima, ei sisätiloihin tarkoitettua tasoitetta. Pintaan käytetään ulkokäyttöön sopivaa sokkelirappausta, kivi- tai laattaverhousta tai betonille tarkoitettua julkisivumaalia. Maata vasten olevalle puolelle kannattaa tehdä vedeneristävä sively, muuten kosteus nousee seinään ja rappaus irtoaa. Suomen ilmastossa jäätymis-sulamissyklejä on paljon, joten kaikkien pintamateriaalien pitää kestää pakkasta.

Nopeimmin työ etenee tasaisella maalla, hyvällä kulkuyhteydellä ja perustuksella, joka on tarkasti oikeassa korkeudessa. Työtä hankaloittavat sen sijaan:

• rinne, jossa perustus ja seinä on porrastettava ja leikattuja harkkoja tulee enemmän,
• paljon kulmia, kaaria, käyntiportteja ja päätyjä lyhyellä matkalla,
• huono kulku, jolloin harkot ja betoni kannetaan käsin pihan läpi,
• epätasainen tai vanha perustus, joka pitää oikaista tai osittain uusia,
• vanhan aidan purku ja poisvienti sekä puiden ja pensaiden juuret aitalinjassa,
• kivinen tai savinen maa, joka vaatii massanvaihtoa ja routaeristystä,
• johdot aitalinjassa, joiden vuoksi kaivetaan käsin tai linjaa muutetaan,
• korkeat pintavaatimukset, esimerkiksi näkyviin jäävä harkko, jonka pintaan ei saa jäädä yhtään betoniroisketta.

DT 12/15:ssä työtä helpottaa se, että harkot ovat kevyitä ja betonia kuluu vähemmän. Jos ohuelta harkolta kuitenkin vaaditaan sellaista, mikä kuuluu paksummalle vaihtoehdolle, työ siirtyy monimutkaisempaan raudoitukseen, pilareihin ja korjauksiin.

Harkkoseinä on yleensä vain osa aitaa. Ennen valua pitää olla selvää, millainen täyte sokkelin päälle tulee. Aitaelementtien kiinnikkeet, verkkoaidan tolpat tai puuaidan kannakkeet asennetaan tuoreeseen betoniin tai porataan myöhemmin. Ohueen seinään porattaessa reuna voi lohkeilla, joten kiinnitys kannattaa ratkaista etukäteen.

Sovi lisäksi:

• suojaputket portin automatiikan, valaistuksen, ovikellon tai ovipuhelimen kaapeleille, jotka asennetaan ennen valua, varsinaiset kytkennät tekee rekisteröity sähköurakoitsija,
• postilaatikon paikka sekä sähköliittymän kaapin tai mittauskeskuksen paikka, jonka sijainnista sovitaan verkkoyhtiön kanssa,
• portin ja käyntiportin pilarit, jotka raskaan portin kohdalla tehdään paksummista harkoista eikä DT 12/15:stä,
• kuivatus aidan vieressä, jotta pihan päällystetyiltä alueilta tuleva vesi ei valu seinän juurelle,
• lumitila, jotta auratut lumikasat eivät paina ohutta seinää talvella,
• maanpinnan muotoilu, kiveykset ja reunakivet, jotka tulevat aidan viereen myöhemmin.

• Liian matala tai routaeristämätön perustus: aita kallistuu tai halkeaa muutaman talven jälkeen, koska routiva maa nostaa sitä.
• Puuttuvat tartuntateräkset: seinä on vain "liimattu" perustukseen, ja tuuli tai törmäys voi kaataa sen.
• Karkea kiviaines kapeissa onteloissa: seinään jää tyhjiä kohtia, betonia vailla oleva raudoitus ruostuu ja ruosteinen vesi tihkuu pintaan.
• Koko korkeuden valu kerralla: harkot pullistuvat, aukeavat saumoista tai seinä siirtyy linjasta.
• Puuttuvat liikuntasaumat pitkällä osuudella: seinään tulee pystyhalkeamia satunnaisiin kohtiin. Liikuntasaumat tehdään yleensä muutaman metrin välein, tarkan välin ilmoittaa valmistaja.
• Kansikivi ilman ulkonemaa tai tippanokkaa: vesi pääsee seinän yläosaan, rappaus irtoaa ja betoni jäätyy.
• Tavallinen rappaus ilman eristystä maanrajassa: seinän alaosa on jatkuvasti märkä, ja siihen tulee härmettä ja sammalta.
• Ohut seinä tukimuurina: maanpaine ja routa kaatavat sen ulospäin, vaikka se olisi matala.

Ohuiden harkkojen latominen ja valu on melko nopeaa. Enemmän aikaa vievät kaivuu, perustus ja betonin kovettumisen odottaminen. Perustuksen pitää kovettua muurausta ennen ainakin muutaman päivän, ja betonin valmistajat suosittelevat yleensä kuormittamista vasta, kun riittävä lujuus on saavutettu. Kesällä seinää pitää suojata liian nopealta kuivumiselta, ja sitä kannattaa kastella ja peittää muutaman päivän ajan. Kylmällä säällä lähellä nollaa ei valeta ilman lisätoimia, kuten lämmitettyä betonia ja suojapeitteitä. Siksi harkkoaidat tehdään Suomessa yleensä keväästä syksyyn.

Aitaelementit asennetaan yleensä vasta muutaman päivän päästä. Rappaus tai verhous tehdään tavallisesti muutaman viikon kuluttua, kun betoni on kovettunut ja kuivunut. Täyden lujuutensa betoni saavuttaa noin 28 vuorokaudessa.

Matalan sokkelin verkkoaidalle tai aitaelementeille kätevä tee se itse -rakentaja voi tehdä itse, jos valmis ja kovettunut perustus tartuntateräksineen on jo olemassa. Älä ryhdy omin voimin korkeisiin umpiseiniin, tukimuureihin tai töihin johtojen lähellä.

1. Tarkista perustuksen suoruus ja korkeus, merkitse korkein kohta.
2. Pingota naru koko aidan matkalle tukevien kiintopisteiden väliin.
3. Sekoita sementtilaasti ja aseta ensimmäinen harkkokerros tarkasti narun mukaan.
4. Tarkista jokainen harkko vesivaa'alla sekä pituus- että poikkisuunnassa.
5. Anna ensimmäisen kerroksen alla olevan laastin kovettua, yleensä seuraavaan päivään.
6. Ladota seuraavat kerrokset kuivana saumat limittäin.
7. Aseta vaakaraudoitus uriin ja sido pystyteräkset kiinni.
8. Valmista hienorakeinen betoni tai tilaa sopiva valmisseos.
9. Valaa kerroksittain ja sauvo jokainen kerros tangolla.
10. Tarkista seinän linja ja pystysuoruus jokaisen kerroksen jälkeen.
11. Asenna aidan täytteen kiinnikkeet tuoreeseen betoniin.
12. Peitä seinä muovilla ja kastele sitä muutaman päivän ajan.
13. Asenna kansikivet pakkasenkestävällä liimalla, kun betoni on kovettunut.

Helpoin tarkistus on katsoa seinää pitkin sen toisesta päästä. Linjan pitää olla suora, ilman aaltoja ja pullistumia. Tarkista vesivaa'alla pystysuoruus useasta kohdasta ja yläreuna koko matkalta. Koputtamalla harkkoa vasaralla löydät kohdat, joista betoni puuttuu, koska ne kuulostavat ontommilta. Katso harkkojen saumoja: niistä ei saa valua betonia eikä raudoitus saa näkyä. Kansikivistä tarkista ulkonema, kallistus ja ehjät saumat.

• aita on sovitulla rajalla ja sovitussa linjassa,
• seinä on pystysuora, suora ja ilman pullistumia,
• yläreuna on vaakasuorassa tai porrastettu tasaisesti maaston mukaan,
• liikuntasaumat ovat sovituissa kohdissa,
• saumoissa ei näy raudoitusta eikä tyhjiä onteloita,
• aidan täytteen kiinnikkeet ovat oikeilla väleillä,
• sähkökaapeleiden suojaputket ovat paikoillaan ja auki,
• kansikivissä on ulkonema ja tippanokka ja ne ovat tukevasti kiinni,
• ympäristö on siivottu ja betoniroiskeet poistettu seinistä ja maasta,
• olet saanut tekijältä tiedon, milloin seinän voi rapata ja kuormittaa.