Aitatolpan asennus, tolppa enintään 2,4 m

Työvaiheet ovat kaikissa kolmessa samat, mutta työ vaatii sitä enemmän, mitä korkeampi tolppa on. Korkea tolppa toimii kuin pitkä vipu: tuuli painaa suurempaa aitapintaa, ja koko voima siirtyy perustukseen. Siksi kuoppa syvenee, betonia tarvitaan enemmän ja mittausten on oltava tarkempia.

Suomessa routa vaikuttaa työhön paljon. Se ulottuu täällä syvemmälle kuin Keski-Euroopassa, ja syvyys vaihtelee paikkakunnan, maalajin ja lumipeitteen mukaan. Tolppaa ei useinkaan kaiveta koko routasyvyyteen asti. Routivassa maassa, kuten savessa ja siltissä, kuopan pohja ja ympärys kannattaa kuitenkin täyttää routimattomalla soralla tai murskeella, jotta routa ei pääse nostamaan tolppaa.

• Enintään 2,4 m: tavallinen omakotitalon aita, joka on tehty verkosta, paneeleista tai puusta. Kuoppa on yleensä noin 80 senttimetrin ja metrin välillä, routivassa maassa mieluummin syvempi.
• Enintään 2,7 m: korkeampi näkösuoja-aita, paneeli- ja turva-aidat, isot pihat ja pienet piha-alueet. Kuoppa on yleensä noin metrin syvyinen ja leveämpi, ja tolpan profiilin pitää olla tukevampi.
• Enintään 3,8 m: teollisuusalueet, varastot, urheilukentät ja leikkipaikat sekä aidat, joiden yläosassa on piikkilankaulokkeet. Perustus on yleensä noin metristä 1,2 metriin tai syvempi. Tolpan mitat ja profiilin kannattaa jättää aitajärjestelmän valmistajan tai rakennesuunnittelijan määritettäviksi, koska tässä korkeudessa tuulikuorma ratkaisee.

Tarkista ennen tilaamista, tarkoittaako tarjouksessa mainittu korkeus tolpan koko pituutta vai vain maanpinnan yläpuolista osaa. Osa tolpasta jää aina valun sisään.

1. Merkitä aidan linja kireälle pingotetulla narulla ja kepeillä, mitata tolppavälit ja maaston korkeuserot.
2. Kaivaa kuoppa käsin, maakairalla tai koneella niin syväksi kuin tolpan korkeus ja maaperä vaativat.
3. Levittää kuopan pohjalle sora- tai murskekerros ja tiivistää se, jotta vesi pääsee pois.
4. Nostaa tolppa paikalleen, suoristaa se vesivaa'alla kahdelta vierekkäiseltä sivulta ja tukea se vinotuilla.
5. Valaa betoni kerroksittain ja sullota tai tiivistää jokainen kerros, jotta valuun ei jää onteloita.
6. Tarkistaa pystysuoruus ja korkeus narua vasten vielä kerran ennen kuin betoni alkaa jähmettyä.
7. Muotoilla valun pinta loivasti tolpasta poispäin viettäväksi, jotta vesi valuu pois.
8. Antaa betonin kovettua rauhassa ja asentaa aidan täyte vasta sen jälkeen.

Miksi tolppavälit ovat niin tärkeät? Paneeliaidassa tolppien välin on vastattava paneelin mittaa tarkasti, muuten paneeli ei mene paikalleen. Verkkoaidassa käytetään yleensä noin kahden ja kahden ja puolen metrin välejä. Mitä korkeampi aita ja mitä raskaampi tai umpinaisempi täyte, sitä tiheämmin tolppia tarvitaan.

Terästolpat ovat yleisesti käytettyjä. Ne ovat kevyitä, nopeita asentaa ja kestävät korroosiota hyvin, kun ne on kuumasinkitty tai jauhemaalattu. Ne sopivat verkko- ja paneeliaitoihin kaikissa kolmessa korkeudessa, mutta 3,8 metrin aitaan tarvitaan järeämpi profiili.

Betonitolpat ovat massiivisia ja kestäviä, mutta raskaita käsitellä. Niitä näkee lähinnä betoni- ja yhdistelmäaidoissa.

Puutolpat sopivat lähinnä mataliin piha-aitoihin. Painekyllästettykään puu ei kestä parhaalla mahdollisella tavalla suoraan maassa tai betonissa, joten puutolppa kannattaa kiinnittää metalliseen tolppakenkään. Muuten se alkaa ajan mittaan lahota maanrajasta. Kevyissä aidoissa käytetään myös maaruuveja, jolloin valua ei tarvita. Niiden sopivuus kannattaa tarkistaa valmistajan ohjeista.

Matalien tolppien valuun käytetään yleensä SFS-EN 206 -standardin mukaista lujuusluokkaa C16/20 ja korkeampiin C20/25. 3,8 metrin tolppiin voidaan suunnitelman mukaan tarvita lujempaakin. Muutamaan tolppaan riittää säkkitavarana myytävä kuivabetoni. Kun tolppia on paljon, betonimylly tai valmisbetoni on järkevämpi. Noudata valmistajan ilmoittamaa vesimäärää, sillä liian löysä betoni jää heikoksi.

Työ sujuu helpoimmin pehmeässä maassa tasaisella tontilla, jonne pääsee hyvin. Työtä hidastavat ja vaikeuttavat:

• kivikkoinen maa, jossa kiviä täytyy irrottaa tai kuoppa porata koneella,
• kallio lähellä pintaa, jolloin tolppa kiinnitetään kallioon poraamalla ja tapittamalla,
• routiva savi- tai silttimaa, märkä maa tai täyttömaa, jotka vaativat syvemmän ja leveämmän perustuksen sekä routimattoman täytön,
• rinne, jossa jokaisen tolpan korkeus on erilainen ja jokainen on mitattava erikseen,
• puiden juuret, vanhat perustukset ja edellisen aidan jäänteet,
• hankala kulku, jos betoni täytyy kuljettaa kottikärryillä pitkän matkan,
• suurempi tolpan korkeus, eli enemmän kaivamista, enemmän betonia ja tarkempi mittaus.

Selvitä ennen kaivamista, kulkeeko kohdassa maakaapeleita tai putkia. Tilaa johtoselvitys verkkoyhtiöiltä, niin tiedät, mihin kohtaan voit kaivaa turvallisesti. Jos kaivaessa osut sähkökaapeliin, älä koske siihen, ja jos osut kaasuputkeen tai haistat kaasua, keskeytä työ heti, poistu paikalta ja soita 112. Vaurioituneen kaapelin korjaa aina rekisteröity sähköurakoitsija.

• Liian matala kuoppa: routa nostaa tolppaa, ja se alkaa kallistua jo ensimmäisen talven jälkeen.
• Valun yläosa on leveämpi kuin alaosa: routa saa otteen leveästä reunasta ja nostaa koko valua.
• Pystysuoruus tarkistetaan vain yhdeltä sivulta: tolppa on edestä suorassa, mutta sivulta vinossa.
• Tukia ei käytetä: tolppa liikkuu kovettumisen aikana, eikä virhettä voi enää korjata.
• Löysä tai tiivistämätön betoni, johon jää onteloita ja joka halkeilee ajan myötä.
• Valun pinta jää kupiksi tolpan ympärille: vesi seisoo, jäätyy ja rikkoo perustusta.
• Paneelit asennetaan tai verkko kiristetään jo seuraavana päivänä.
• Valu tehdään pakkasella tai rankkasateessa.

Matalat tolpat tavallisella tontilla onnist