Betoniaidan asennus enintään 2,1 metrin korkeuteen

Betoniaita kootaan vaakasuorista elementeistä, jotka ovat tavallisesti noin 50 cm korkeita ja liukuvat pylväiden uriin. Siksi korkeus kasvaa portaittain, elementtirivien määrän ja mahdollisen alalaatan mukaan. Enintään 2,1 metrin aidassa on yleensä yksi elementtirivi enemmän kuin matalammassa versiossa. Yksi rivi tarkoittaa käytännössä enemmän kuin voisi luulla.

• Enintään 1,8 m: aita rajaa tontin ja peittää suurimman osan näkymästä, mutta pitkä ihminen näkee vielä yli. Pylväät ovat lyhyempiä ja kevyempiä, ja ylimmät elementit lasketaan suunnilleen olkapäiden korkeudelta. Asennus sujuu nopeammin ja useimmiten ilman telinepukkeja.
• Enintään 2,1 m (tämä työ): järkevä kompromissi yksityisyyden ja työn vaativuuden välillä. Pylväiden on oltava pidempiä, valmistajasta riippuen yleensä noin 2,8 tai 3 metriä, ja ne upotetaan syvemmälle. Ylin elementti nostetaan pään yläpuolelle, joten asentajat työskentelevät pukeilta tai tukevalta työtasolta, ja porukassa on tavallisesti kolme henkeä. Tuulisella puolella aita ottaa vastaan selvästi enemmän tuulta kuin 1,8 metrin aita.
• Enintään 2,4 m: valitaan vilkkaan tien varteen, naapurin korkeammalla sijaitsevan tontin rajalle tai paikkaan, jossa näkymää on muuten vaikea peittää. Pylväät ovat vielä pidempiä ja raskaampia, ne asennetaan usein koneella, perustukset ovat järeämmät ja valmistaja voi edellyttää tälle korkeudelle raudoitettua pylvästyyppiä. Tällä korkeudella rakennesuunnittelijan neuvo kannattaa entistä useammin.

Jos punnitset 1,8 ja 2,1 metrin välillä, mene terassille tai sen ikkunan ääreen, jossa istut useimmin, ja pyydä jotakuta pitämään rimaa tontin rajalla ensin 1,8 ja sitten 2,1 metrin korkeudella. Näet heti, riittääkö matalampi aita. Myös maaston korkeuserot ratkaisevat: jos naapurin tontti tai jalkakäytävä on omaa pihaasi ylempänä, 2,1 metrin aita näyttää sinun puoleltasi matalammalta.

Tontin raja ja sopiminen naapurin kanssa

Yli kaksimetristä betoniaitaa on hankala siirtää jälkikäteen. Jos et ole varma rajan sijainnista, etsi rajapyykit ja tarvittaessa tilaa rajan näyttö maanmittausalan toimijalta. Käytännössä vanha aita tai pensasaita on usein hieman sivussa todellisesta rajasta, ja erimielisyys paljastuu vasta, kun pylväät on jo valettu. Sovi naapurin kanssa etukäteen, kummalle puolelle elementtien koristepinta tulee, kuka huolehtii aidan kunnossapidosta ja varjostaako korkeampi aita naapurin pihaa. Rivi- tai paritalon pihalla puhu ensin isännöitsijän kanssa: taloyhtiö haluaa yleensä muutostyöilmoituksen ja voi linjata aitojen ulkonäön ja korkeuden.

Maanalaiset johdot ja putket

Pylväskuopat ulottuvat Suomen routaolosuhteissa syvälle, joten kaivaja osuu helposti sähkökaapeliin, vesijohtoon, tietoliikennekaapeliin tai paikoin kaasuputkeen. Pyydä ennen töiden aloittamista johtonäyttö verkkojen omistajilta, esimerkiksi keskitetyn johtotietopalvelun kautta. Jos kaivussa vaurioituu kaasuputki tai haistat kaasua, poistu heti turvalliseen paikkaan, älä käytä avotulta tai sähkölaitteita ja soita 112. Vaurioituneeseen sähkökaapeliin ei saa koskea. Ilmoita asiasta verkkoyhtiölle, ja korjauksen saa tehdä vain rekisteröity sähköurakoitsija.

Kulku, maasto ja elementtien varastointi

Elementit ja pylväät tulevat lavoilla, ja yksi kappale painaa kymmeniä kiloja. Varaa paikka, johon nosturiauto voi laskea lavat mahdollisimman lähelle aitalinjaa, mieluiten tasaiselle ja kantavalle alustalle. Raivaa linjalta pensaat, kivet, vanha aita ja vanhojen perustusten jäänteet, tai sovi etukäteen, kuka ne purkaa ja vie pois. Asentajat tarvitsevat aidan kummallekin puolelle vapaan, ainakin noin metrin levyisen kaistan, muuten ylimpiä elementtejä ei ole mistä laskea paikalleen.

Linjan merkitseminen ja pylväsvälit

Asentaja pingottaa linjanarun päätepisteiden väliin ja mittaa pylväiden keskilinjat elementtien pituuden mukaan. Pylväsväli ei ole tasan kaksi metriä, vaan elementin pituuteen lisätään valmistajan ilmoittama välys uriin. Siksi välit ei merkitä mittanauhalla silmämääräisesti vaan koe-elementin avulla. Samalla päätetään kulma- ja päätypylväiden paikat sekä jätetään tila portille tai käyntiportille.

Kuopat ja perustukset

Kuopat porataan käsi- tai moottorikairalla, pidemmässä aidassa ja raskaassa maassa minikaivurilla. Suomessa routa on aidan suurin vihollinen. Routivassa maassa, kuten savessa ja siltissä, routa voi nostaa pylvästä talvi talvelta ja kallistaa koko aidan. Perustuksen on siksi ulotuttava routarajan alapuolelle tai maa on vaihdettava pylvään ympäriltä routimattomaan soraan tai murskeeseen. Routasyvyys vaihtelee paljon paikkakunnan ja maalajin mukaan, etelärannikolla se on pienempi kuin Pohjois-Suomessa. Kuoppa tehdään yleensä noin 30 tai 40 cm leveäksi, ja syvyys sovitetaan maaperän ja valmistajan ohjeen mukaan. Kuopan pohjalle tulee sorakerros, joka johtaa veden pois. Rinteessä tai löyhässä maassa erillisten anturoiden sijaan voidaan valaa betoninen perustusanturu, jonka päälle aita asettuu koko pituudeltaan.

Pylväiden asennus

Ensimmäinen pylväs nostetaan kuoppaan, suoristetaan vesivaa'alla kahteen suuntaan ja valetaan kiinni. Betonin lujuusluokka tulee aidan valmistajan ohjeesta, usein se on SFS-EN 206 -standardin mukaisesti luokkaa C16/20 tai C20/25. Toinen pylväs asennetaan niin, että pylväiden väliin työnnetään alin elementti. Näin väli tulee tarkasti oikeaksi. 2,1 metrin aidassa pylväät tuetaan yleensä rimoilla tai vinotuilla siihen asti, että betoni on kovettunut, sillä pitkä pylväs kallistuu tuoreessa betonissa helposti. Pylväiden yläpäiden korkeus tarkistetaan koko aidan mitalle pingotetulla narulla.

Elementtien laskeminen paikalleen

Elementit liu'utetaan uriin ylhäältä, alimmasta ylimpään. Kaksi henkeä laskee alimmat elementit maasta käsin, mutta 2,1 metrin korkeudella viimeinen rivi on nostettava pään yläpuolelle. Siksi porukka työskentelee telinepukeilta, käyttää apuna nostoliinoja tai nostolaitetta, ja pylvään kummallakin puolella seisoo yksi asentaja. Elementtien väliin laitetaan joskus kumi- tai muovialuslaatat, jotka estävät kolinan ja reunojen lohkeilun. Lopuksi pylväisiin asennetaan hatut, jotka suojaavat uria sateelta ja pakkaselta.

Kesto ja milloin aitaa voi kuormittaa

Päivän työmäärä riippuu maastosta, kulkuyhteyksistä ja porukan koosta. Tasaisella tontilla hyvien kulkuyhteyksien äärellä työ etenee selvästi nopeammin kuin kivikkoisessa rinteessä, jossa kuopat kaivetaan käsin. Pylväiden pitäisi seistä betonissa ainakin muutama päivä ennen ylempien elementtien asentamista. Tarkan ajan määräävät betonin valmistajan ohje ja sää. Kesällä betoni kovettuu nopeammin. Lähellä nollaa tai pakkasella valaminen vaatii talvibetonointia, eikä jäätyneeseen kuoppaan valeta. Betoni saavuttaa täyden lujuutensa yleensä noin 28 vuorokaudessa, eikä aitaan sitä ennen kannata ripustaa painavia kukkaruukkuja tai nojata tikkaita.

2,1 metrin korkeudella aidan pinta-ala on suuri, joten elementtien ulkonäkö korostuu enemmän kuin matalassa aidassa. Samalla painavammat koristeelliset elementit lisäävät nostotyön vaativuutta ja pylväisiin kohdistuvaa kuormaa.

• Yksipuoliset elementit ovat kuvioituja vain toiselta puolelta, ja toinen puoli on sileä tai karkea. Ne sopivat paikkoihin, joissa takapuolta ei katsele kukaan, esimerkiksi pellon reunaan.
• Kaksipuoliset elementit ovat kuvioituja molemmilta puolilta. Niitä käytetään naapurin rajalla tai kadun puolella, mutta ne ovat yleensä painavampia.
• Kuviot jäljittelevät lohkottua kiveä, tiiltä tai puuta, tai elementti on sileä. Sileä pinta on helpompi maalata, kuvioitu kätkee paremmin pienet epätasaisuudet ja lian.
• Alalaatta on alin elementti, joka ulottuu hieman maanpinnan alle ja estää koiria ja eläimiä kaivautumasta aidan ali. Rinteessä se täyttää porrastettujen kenttien alle jäävät raot.
• Pylväät jaetaan väli-, kulma- ja päätypylväisiin urien määrän ja sijainnin mukaan. Kysy valmistajalta, onko 2,1 metrin korkeudelle olemassa vahvistettu pylväsmalli.
• Väri voi olla luonnonharmaa, massavärjätty tai jälkikäteen maalattu. Betonijulkisivumaali levitetään vasta, kun aita on kuivunut, ja valmistajat suosittelevat yleensä odottamaan useita viikkoja.

Betonipylväitä ei ole tarkoitettu portin ripustamiseen. Jos aitaan tulee portti tai käyntiportti, varaa sille erilliset teräs- tai muuratut pylväät omine perustuksineen.

Työn vaativuus ja siten juoksumetrin hinta voi vaihdella paljon. Työtä helpottavat:

• tasainen tontti ja koossapysyvä, kivetön maa,
• nosturiauton pääsy aitalinjalle asti,
• pitkä suora osuus ilman kulmia ja taitteita,
• vapaa kaista aidan vieressä sekä valmiiksi selvitetty raja ja johtojen sijainti.

Työtä taas vaikeuttavat:

• rinne, jossa kentät on porrastettava ja jokainen kenttä ratkaistava erikseen,
• kivikkoinen, märkä tai voimakkaasti routiva maa, vanhat perustukset ja puiden juuret linjalla,
• kapea kulkuväylä, jonka kautta elementit joudutaan kantamaan käsin,
• monta lyhyttä osuutta, kulmia, liitoksia naapurin aitaan ja porttiaukkoja,
• työ olemassa olevan muurin tai rakennuksen vieressä, jossa pukeille ei ole tilaa.

2,1 metrin aidassa nämä seikat painavat enemmän kuin matalammassa, koska jokainen este tarkoittaa uusia raskaiden elementtien nostoja pään yläpuolelle.

• Liian matalat tai kapeat perustukset. Korkea umpiaita toimii kuin purje. Kovassa tuulessa ja routaantuneessa maassa pylväät kallistuvat vähitellen, ja muutaman vuoden päästä koko aitaosuus on vinossa.
• Routimaton täyttö puuttuu. Kun savimaata ei vaihdeta pylvään ympäriltä, routa nostaa pylväitä eri määrän. Yläreuna alkaa aaltoilla, ja elementit voivat juuttua tai pudota urista.
• Pylväsvälit mitattu mittanauhalla eikä elementillä. Jos pylväät ovat liian kaukana toisistaan, elementit putoavat urista, ja jos liian lähellä, ne eivät mahdu paikalleen. Kovettuneen betonin jälkeen korjaus onnistuu vain piikkaamalla.
• Tukemattomat pylväät. Pitkä pylväs kallistuu tuoreessa betonissa helposti. Se näkyy vinona yläreunana ja epätasaisina rakoina.
• Ylemmät elementit asennettu liian aikaisin. Perustusbetoni ei vielä kestä kuormaa, ja pylväs kiertyy tai painuu.
• Hatut puuttuvat. Vesi valuu uriin, jäätyy talvella ja lohkoo pylväiden reunoja.
• Rinteessä ei ole järjestetty veden poistoa. Alin elementti pidättää maata ja vettä naapurin tontilta, betoni kostuu, vihertyy ja pintaan nousee härmettä. Aita ei ole tukimuuri, eikä sen kuulu pidätellä täyttömaata.
• Huolimaton käsittely. Toistensa päälle heitetyissä tai reunalleen nojaavissa elementeissä on lohjenneita kulmia, jotka näkyvät silmien korkeudella kauas.

Taitava tee se itse -rakentaja selviää 2,1 metrin aidasta, jos apuna on vähintään kaksi vahvaa auttajaa, telinepukit ja kärsivällisyyttä. Yhden ihmisen työ tämä ei ole. Elementit ja pylväät ovat raskaita, ylin rivi nostetaan pään yläpuolelle, ja putoava elementti voi aiheuttaa vakavan vamman. Jos linjan lähellä kulkee johtoja, maa on raskasta tai routivaa tai tontti on rinteessä, jätä työ ammattilaisille.

1. Varmista tontin raja ja pyydä johtonäyttö verkkojen omistajilta.
2. Pingota linjanaru ja merkitse pylväsvälit koe-elementin avulla.
3. Poraa kuopat valmistajan suosittelemaan syvyyteen routaolosuhteet huomioiden ja kaada pohjalle soraa.
4. Asenna ensimmäinen pylväs, suorista se vesivaa'alla kahteen suuntaan, valu kiinni ja tue rimoilla.
5. Työnnä alin elementti paikalleen, asenna toinen pylväs tiiviisti sitä vasten, suorista ja valu.
6. Jatka kenttä kerrallaan ja tarkista pylväiden yläpäät narulla työn edetessä.
7. Odota, että betoni on kovettunut riittävästi betonin valmistajan ohjeen ja sään mukaan.
8. Laske loput elementit alhaalta ylöspäin, ylin rivi pukeilta, aina kaksi henkeä yhtä elementtiä kohti.
9. Asenna pylväshatut ja muotoile maanpinta perustusten ympärillä niin, että vesi valuu poispäin aidasta.

Kävele valmis aita läpi molemmilta puolilta. Katso yläreunaa pitkin aidan toisesta päästä, niin kaarteet ja portaat erottuvat parhaiten.

• pylväät ovat pystysuorassa kumpaankin suuntaan vesivaa'alla tarkistettuna,
• aidan yläreuna on suora tai porrastettu säännöllisesti maaston mukaan,
• elementit ovat urissa koko korkeudeltaan eivätkä kolise painettaessa,
• pylväät eivät heilu, kun niitä painaa voimakkaasti käsin,
• elementeissä tai pylväissä ei ole lohjenneita reunoja eikä halkeamia,
• kaikissa pylväissä on hatut,
• koristepinta on sovitulla puolella,
• aita on rajalla ja noudattaa sovittua linjaa,
• maanpinta perustusten ympärillä on muotoiltu eikä vesi valu aitaa kohti,
• porttiaukot ovat oikean levyisiä,
• ympäristö on siivottu ja betonijäämät sekä pakkaukset viety pois.