Muottiharkkoaita 20 ja 25 cm

Työvaiheet ovat kaikilla harkkoleveyksillä samat. Ero näkyy lähinnä siinä, kuinka leveä perustus ja kuinka paljon raudoitusta tarvitaan.

1. Linjaus. Aidan paikka merkitään paaluilla ja linjalangalla tontin rajan mukaan. Samalla päätetään valmiin aidan korkeus sekä pilarien ja porttien paikat.
2. Perustuksen kaivu. Suomessa routa voi ulottua etelässäkin yli metrin syvyyteen ja pohjoisessa selvästi syvemmälle. Siksi perustus tehdään joko routimattomaan syvyyteen tai matalampana, jolloin pohjalle tulee routimaton sora- tai murskekerros ja routaeristys, esimerkiksi XPS-levyt. Pohja tasataan ja tiivistetään huolellisesti.
3. Anturavalu. Kaivantoon asennetaan raudoitus ja se valetaan betonilla, jonka lujuusluokka on suunnitelman mukainen. Ulkona betonin pitää kestää myös pakkasta. Anturasta jätetään ylös pystyteräkset, joihin harkkojen raudoitus liitetään. Antura on yleensä harkkoa leveämpi.
4. Harkkojen ladonta. Ensimmäinen rivi asetetaan laastiin ja tasataan tarkasti, koska se määrää koko aidan linjan ja korkeuden. Seuraavat rivit ladotaan limittäin niin, että saumat eivät osu kohdakkain.
5. Raudoitus. Onteloihin tulee pystyraudoitus ja harkkojen uriin vaakaraudoitus. Nurkat, pilarit ja portin kiinnityskohdat tarvitsevat tavallista enemmän terästä.
6. Valu. Betoni valetaan vaiheittain muutama rivi kerrallaan ja tiivistetään sauvalla pistelemällä tai sauvatäryttimellä, jotta seinään ei jää onteloita.
7. Viimeistely. Päälle asennetaan katelaatat tai pieni katos, joka ohjaa veden pois. Pinta rapataan, maalataan, verhoillaan tai jätetään näkyviin.

Betoni tarvitsee aikaa. Täyden lujuutensa se saavuttaa noin neljässä viikossa. Kesähelteellä valua kastellaan ensimmäisinä päivinä, ettei se kuivu liian nopeasti. Pakkasella ei valeta ilman suojausta ja lämmitystä.

Leveämpi harkko vetää enemmän betonia ja raudoitusta, joten seinästä tulee jäykempi. Toisaalta harkot ovat painavampia ja perustuksen pitää olla leveämpi.

• 12 cm: matalat muurit, kukkapenkkien reunat ja pienet väliseinät pihalla. Korkeaan umpiaitaan se ei sovi.
• 15 cm: matalat aidat, sokkelit ja kevyen aitaosan alusta, kun seinä ei itse kanna paljon.
• 20 cm: tavallinen omakotitalon aita, sokkeli tai keskikorkea umpiaita tasaisella tontilla.
• 25 cm: korkeat umpiaidat, tuuliset paikat, rinnetontit ja aidat, joissa on raskas portti.

Miksi korkeudella on niin paljon väliä? Umpiaita toimii kuin purje. Mitä korkeampi ja pidempi se on, sitä enemmän tuuli painaa sitä ja sitä suurempi voima kohdistuu seinän alaosaan perustuksen kohdalla. Siksi korkeampaan aitaan valitaan leveämpi harkko ja enemmän raudoitusta. Jos aidan pitää samalla tukea maata, kyse on tukimuurista, ja sen mitoittaa rakennesuunnittelija harkon leveydestä riippumatta.

Ulkonäön voi ratkaista kahdella tavalla. Tavalliset sileät harkot yleensä rapataan tai verhoillaan. Osa valmistajista tarjoaa myös harkkoja, joissa on valmis näkyvä pinta, esimerkiksi lohkottu. Silloin muuraustyön pitää olla erityisen siistiä, koska jokainen virhe jää näkyviin.

Sama metrimäärä aitaa voi olla joskus suoraviivainen urakka ja joskus melko työläs. Eniten vaikuttavat:

• Maasto: tasamaalla perustus on yksinkertainen, rinteessä se porrastetaan ja usein tarvitaan myös salaojitus
• Kulkuyhteys: kun betoniauto pääsee kaivannon viereen, valu sujuu nopeasti, käsin sekoittaen ja kottikärryillä se kestää paljon kauemmin
• Korkeus ja harkon leveys: korkeampi aita tarkoittaa enemmän rivejä, enemmän terästä ja valua useassa vaiheessa
• Muodot: nurkat, pilarit, portit sekä syvennykset postilaatikolle tai sähkömittarille lisäävät leikkaamista ja raudoitustyötä
• Vanha aita ja maakaapelit: vanhan aidan purku ja jätteiden poisvienti sekä maassa kulkevat johdot, jotka pitää paikantaa ennen kaivua
• Pinta: rappaus, kiviverhoilu tai metallinen aitaosa ovat kukin oma lisävaiheensa

Käytännössä ongelma on harvoin itse harkoissa. Useimmiten se löytyy niiden alta tai sisältä.

• Liian matala tai routasuojaamaton perustus: routa nostaa sitä, ja aita kallistuu tai halkeaa muutaman talven jälkeen
• Raudoitusta ei ole liitetty anturaan: seinä seisoo perustuksen päällä irrallaan ja voi tuulella murtua alaosastaan
• Koko korkeus valetaan kerralla: tuore betoni painaa harkkoja ulospäin ja voi siirtää tai haljaista niitä
• Liian löysä betoni: lisävesi helpottaa valua, mutta betonin lujuus heikkenee
• Tiivistämätön betoni: onteloihin jää ilmataskuja, ja seinä on heikompi kuin miltä se näyttää
• Katelaatat puuttuvat: vesi valuu ylhäältä sisään, jäätyy ja rappaus irtoaa
• Pitkä aita ilman liikuntasaumoja: betoni kutistuu, ja ilman katkoja seinään tulee pystyhalkeamia
• Maata kasattu aitaa vasten: seinä ilman vedeneristystä ja kuivatusta pysyy märkänä ja kärsii talvella

Itse voit tehdä matalan, noin polven korkuisen muurin tasaiselle tontille, esimerkiksi 15 tai 20 cm harkoista. Korkea umpiaita, rinteeseen tuleva aita tai maata tukeva seinä kannattaa jättää ammattilaisille.

1. Tarkistaa tontin raja ja pyytää maakaapelien näyttö, merkitä linja linjalangalla.
2. Kaivaa perustus, tasata ja tiivistää pohja, tehdä routimaton täyttö ja routaeristys.
3. Asentaa raudoitus pystyterästen kanssa ja valaa antura.
4. Antaa anturan kovettua muutama päivä ja kastella sitä helteellä.
5. Asettaa ensimmäinen harkkorivi laastiin ja tarkistaa vatupassilla pituus- ja poikkisuunnassa.
6. Latoa seuraavat rivit limittäin ja tarkistaa pystysuoruus jatkuvasti.
7. Asentaa pysty- ja vaakaraudoitus ja sitoa teräkset nurkissa yhteen.
8. Valaa betoni muutama rivi kerrallaan ja pistellä jokainen kerros sauvalla.
9. Asentaa katelaatat kallistuksella tai ylityksellä, jotta vesi tippuu seinän ohi.
10. Rapata tai käsitellä pinta vasta, kun betoni on kunnolla kovettunut.

• Aidan linja vastaa merkittyä rajaa ja sovittua korkeutta
• Seinä on pystysuora ja rivit suorat, eikä pituussuunnassa näy notkoja
• Pinnassa ei ole halkeamia, ulospäin pullistuneita harkkoja eikä valuneen betonin jälkiä
• Porttipilarit ovat tukevat ja kiinnikkeet oikeissa kohdissa
• Katelaatat ovat tiukasti paikallaan ja vesi tippuu niistä seinän ohi
• Pitkässä aidassa on liikuntasaumat
• Aidan ympäristö on muotoiltu niin, että vesi valuu seinästä poispäin
• Tekijä on kertonut käytetystä betonista ja siitä, milloin seinään voi kiinnittää aitaosan tai portin